Olenko liian täydellinen mies?

[QUOTE="sasa";25173814]Miehenä olen rivien välistä lukevinani, että olet vähän totinen torvensoittaja, alussa kertomasi mukaan jopa formaali (ei kukaan käytä normaalissa keskustelussa, jos ei halua nokittaa fiiniydellään toim. huom.) Eli suomeksi ole rautakangen niellyt tosikko.

Relaa vähän, lapset ja eläimet haistavat pelon. Naiset haistavat epätoivoisuuden.[/QUOTE]

Olen samaa mieltä. Tosikkomaisuus on tehokas karkotin. Ei koko lingvististä repertuaariaan tarvitse lyhyessä esittelyssä tuoda julki. Sivistys tulee kyllä esiin hyvin nopeasti muutenkin ja paistaa joka tapauksessa rivien välistä, ei sitä tarvitse erikseen korostaa.

 

Pidän itseäni molempina Analysoin mutta myös tunteilen. Pohdin asioita, mutta myös luotan fiilikseen ja "heittäydyn". Suoraviivainen en kyllä ole teoissani etenkään alkuun, koska mulla on romantiikka/kunnioitus-tyyli kontaktin ottamisen tapana.

Tuollainen Suomi-Filmi-tyyli ei tutustuessa oikein toimi. Tai ainakin saa naista hakea, joka kiinnostuu hassuja maneereja tekevä ja puhuva mies. Voin kuvitella, kuinka "heittäydyt" tilanteeseen notkeasti kuin rautakankeen teipattu pantteri. "Nerd" taitaa kuvata aika hyvin?

 

Hetken jo ajattelin että olet keksinyt vaihtoehdon, esittelet täällä itseäsi ja saatat löytää naisen

Ei vaan kyl sä hieman naiselliselta kuulostat, tulee mieleen sellanen kliseinen herkkä punapää joka välttelee aurinkoa eikä sieltä komerosta juuri tiedä ihmissuhteista :/ Millane sä oot ulkonäöltäs, tasottaako se tuota vaikutelmaa? (vaikka mun kommentit on nyt töksähtäviä niin en tarkoita pahaa)

Olen suhteellisen maskuliininen ulkonäöltä (olen käynyt salilla aika tiuhaan, kasvoissa arpia...) ja tyyliltäni klassinen tai sitten casual. Hymyilevä kyllä toisaalta ja joskus pidän vähän "laadukkaammista" ja leikkauksiltaan tavallisesta miesten vaatetarjonnasta erilaisista vaatteista. Tilaan vaatteita myös ulkomailla.

 

ei nyt millään pahalla, mutta sä kuulostat niin teennäiselle.. ja jotenki tosi siirappiselle.. yh.

 

[QUOTE="sasa";25173886]Tuollainen Suomi-Filmi-tyyli ei tutustuessa oikein toimi. Tai ainakin saa naista hakea, joka kiinnostuu hassuja maneereja tekevä ja puhuva mies. Voin kuvitella, kuinka "heittäydyt" tilanteeseen notkeasti kuin rautakankeen teipattu pantteri. "Nerd" taitaa kuvata aika hyvin?[/QUOTE]

No, tarkoitan lähinnä tunnetason heittäytymistä, en kehollista. Kokemuksellisuutta. En todella ole niitä jotka alkuun tarraavat perseestä tai tisseistä naista ja voin olla vähän epävarmakin, mutta ajattelen sen olevan luonnollista. Pitäisiköhän opetella vaan tarraamaan... Mutta eikös naisten pitäisi pitää siitä että mies käyttäytyy "hyvin"...?

 

Olen suhteellisen maskuliininen ulkonäöltä (olen käynyt salilla aika tiuhaan, kasvoissa arpia...) ja tyyliltäni klassinen tai sitten casual. Hymyilevä kyllä toisaalta ja joskus pidän vähän "laadukkaammista" ja leikkauksiltaan tavallisesta miesten vaatetarjonnasta erilaisista vaatteista. Tilaan vaatteita myös ulkomailla.

Mitä enemmän luen kertomaasi, sitä kovemmin kumpuaa mieleeni tarina keisarista ja hänen uusista vaatteistaan. Sovellettuna naisrintamaasi toki.

 

Ehkä olet jokaisen äidin unelmavävy mutta sellainen mikä ei sytytä itse morsianta? Mieti mihin itse ihastut naisessa. Ihastutko siihen että hän täyttää monia kohtia ihannenaisen luettelossa vai kenties johonkin yksityiskohtaan kuten hymynkareeseen tai tapaan jolla hän heilauttaa hiuksiaan? Etäinen herrasmies ei ehkä sytytä hyvinkään montaa naista, varsinkin kun tähän lisää elokuvista tuttuja casanovan elkeitä.

 

Hmm. Luettelit ihan mukavan listan erilaisia ominaisuuksia, kaikki eivät välttämättä olleet omaan mieleeni, mutta pääosin vallan kiva lista. Ainakin noin listana.

Mikä sitten menee pieleen, kun on kiva lista ominaisuuksia? Todennäköisesti jokin muu kuin ne listatut ominaisuudet. Oletan olevani kohderyhmääsi ja avaan tähän hiukan, mikä tähän mennessä oman kokemukseni mukaan nyt vähentää kiinnostusta:

- Pitkä esittely erilaisista hyvistä ominaisuuksista tuntuu yrittävän järkeistää "hyvän miehen" joksikin sanoin kuvattavaksi ominaisuuspaketiksi. Mukavia ominaisuuksia tulee sellaisella tykityksellä, että ne taitavat oikeastaan menettää merkityksensä. Ne eivät kuulosta ihmiseltä, vaan joltakin ulkokohtaiselta jaarittelulta.

- Joiltain osin varsin perinpohjainen esittely ja omien kiinnostuksenkohteiden ja toimintatapojen määrittely on vähän... creepyä. Miksi se kertoo itsestään noin? Kontrollifriikki, laskelmoiva? Osaakohan se tuntea, elää hetkessä?

- Mitä on hieman persoonallisempi kuin muut? Voiko tuota jotenkin vertailla? Itse näen kaikki ihmiset persoonina ja persoonallisina ja tämä ajatus kuulostaa jotenkin siltä, ettei sen ilmaisija osaa tai halua asettua muiden asemaan, ymmärtää maailmaa muiden silmin. Ehkä turhan pitkälleviety oletus, mutta kuitenkin.

Parinmuodostus ei tapahdu niin, että listataan hyviä ominaisuuksia, tsekataan toisen ominaisuudet ja etsitään mahdollisimman täydellinen vastine. Muutama sopiva ominaisuus riittää, ja siitä eteenpäin joko kiinnostutaan ja kiinnytään lisää tai sitten ei. Listatuissa ominaisuuksissa on aina se ilmeinen riski, että toiselle jokin kuvaus tarkoittaa muuta kuin jollekin toiselle. Olen itse puhkianalysoija, pohtivainen ja kirjoittelen helposti pitkästi, mikä on ihan mukavaa ystävien kanssa ym., mutta parinmuodostuksessa siitä ei ole kuin harmia. Muinoin muutaman kerran nettitreffihengessä joidenkin miesten kanssa kirjoittelin, ja molemminpuolisesta pitkäsanaisuudesta ja perusteellisuudesta ei ollut kuin harmia. Netissä en osaa olla heittäytyvä ja hetkessä oleva, eikä ilman sitä synny todellisia, todellisuuden kestäviä tunteita, vaikka kirjoittelun pohjalta voisi laskea 98-prosenttisen yhteensopivuuden. Yhtään suhdetta en ole aloittanut nettideittien pohjalta enkä myöskään baarista.

Lisäksi miehet saavat käsittääkseni muutenkin varsin vähän nettideittiyhteydenottoja, joten tuo reilu parikymmentä on siihen nähden jo ihan saavutus.

Tätä olisi varmasti voinut pohtia paljon pidemminkin, mutta jääköön tämä tähän. Loppupäätelmänä siis, että kuulostaa, että olet oikein hyvä mies, mutta ongelmasi ei kuulostaa olevan missään nimessä liika täydellisyys vaan jokin aivan muu.

 

En jaksanut lukea koko sepustusta.

Jos etsisin seuraa netistä, en vastaisi sinulle, jos ilmoituksesi olisi samankaltainen kuin aloituksesi. Deitti- ilmoituksen tulee olla ytimekäs ja hauska. Sen pitää herättää kiinnostus lukea viesti loppuun ensimmäisen lauseen aikana. Jos kirjoittaja ei tätä ymmärrä, en pitäisi miestä kovin älykkäänä.

Ajattelisin myös, että ei kiinnosta tutustua ihmiseen, joka jaksaa vatvoa henkilökohtaisia ominaisuuksiaan kappaletolkulla. Ennemmin lukisin miehen ajatuksia elämästä ja maailmanmenosta, tulevaisuudenhaaveista ja siitä, mitä parisuhteelta toivoo.

t.Älykkääksi ja kauniiksikin kehuttu korkeakoulutettu nainen, ilmeisesti juuri sitä kohderyhmää, jota sinä tavoittelet?

 

Olen samaa mieltä. Tosikkomaisuus on tehokas karkotin. Ei koko lingvististä repertuaariaan tarvitse lyhyessä esittelyssä tuoda julki. Sivistys tulee kyllä esiin hyvin nopeasti muutenkin ja paistaa joka tapauksessa rivien välistä, ei sitä tarvitse erikseen korostaa.

Tosikkomaisuuttani selittää osaltaan kiinnostukseni historiaan ja mm. ritarillisuuden aikaan ja osaltaan luultavasti melko tosikkomainen mutta myös erittäin turvallinen ja hyvä kotikasvatus. Ajattelen että rehellisyys on tärkeämpää kuin "pelaaminen", en osaa sellaista. Ja ajattelen että kunnioitus on tosi haluttu piirre naisessa. Ymmärrän kyllä että se voi olla ristiriidassa naisten individualismin kanssa.

 

No, tarkoitan lähinnä tunnetason heittäytymistä, en kehollista. Kokemuksellisuutta. En todella ole niitä jotka alkuun tarraavat perseestä tai tisseistä naista ja voin olla vähän epävarmakin, mutta ajattelen sen olevan luonnollista. Pitäisiköhän opetella vaan tarraamaan... Mutta eikös naisten pitäisi pitää siitä että mies käyttäytyy "hyvin"...?

Huomaatko? Olet niin fakkiintunut omaan erinomaisuuteesi, että sinulta meni täysin ohi allegoriani "heittäytymisestäsi". No, oma vikani, kai, kun säästelin rautalankaani. Enhän minä puhunutkaan mistään fyysisestä heittäytymisestä. Minulla oli joskus sinun tapaisesi puolituttu, jonka yritykset luoda kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen herättivät vain myötähäpeää. Ihan mainio ihminen muuten, mutta ah, mikä pökkelö.

 

Tämä on kuin suoraan Breivikin manifestistä.

 

[QUOTE="elina";25173813]naiset niinkuin miehetkin ovat kiinnostuneita itsestään. kyse ei ole ehkä siitä mitä itse on, vaan miltä saa toisen tuntemaan - ainutlaatuiseksi, riittäväksi, lumoavaksi, rakastettavaksi.. Toinen on aika. Ei pidä kiirehtiä liikaa, vaan luottaa. Sinä olet hieno ihminen ja kumppaniksi aivan passeli, pitää luottaa että se toinen tulee jossain vastaan ja kaikki menee kuin itsestään.[/QUOTE]

Kiitoksia, hyvin sanottu! Yritän ilmaista toiselle hänen erityisyyttään, mutta joskus ehkä toinen alkaa pelätä ettei riitä. Auttaisi jos toinenkin arvostaisi itseään "terveesti", koska sehän vasta on edellytys tasaveroisuudelle että arvostus on omassa sisimmässä ja antaa voimaa myös toisille jaettavaksi.

 

Tosikkomaisuuttani selittää osaltaan kiinnostukseni historiaan ja mm. ritarillisuuden aikaan ja osaltaan luultavasti melko tosikkomainen mutta myös erittäin turvallinen ja hyvä kotikasvatus. Ajattelen että rehellisyys on tärkeämpää kuin "pelaaminen", en osaa sellaista. Ja ajattelen että kunnioitus on tosi haluttu piirre naisessa. Ymmärrän kyllä että se voi olla ristiriidassa naisten individualismin kanssa.

Mielestäni tosikkomaisuutta ei voi selittää mainitsemillasi tekijöillä. Tunnen nimittäin muutamia hauskoja ja letkeitä historioitsijoita, jotka osaavat lähes aina lohkaista jonkun historiallisen, mutta tilanteeseen soveltuvan ja sukkelan tarinan kanssaihmisiään viihdyttämään. Letkeyttäkin voi harjoitella!

 

Ja mitenkä kauan se sun seurustelusuhde olikaan kestänyt ja miksi se loppui?

 

[QUOTE="sasa";25173972]Huomaatko? Olet niin fakkiintunut omaan erinomaisuuteesi, että sinulta meni täysin ohi allegoriani "heittäytymisestäsi". No, oma vikani, kai, kun säästelin rautalankaani. Enhän minä puhunutkaan mistään fyysisestä heittäytymisestä. Minulla oli joskus sinun tapaisesi puolituttu, jonka yritykset luoda kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen herättivät vain myötähäpeää. Ihan mainio ihminen muuten, mutta ah, mikä pökkelö.[/QUOTE]

No, kerrohan mitä minun pitäisi sinusta muuttaa lähestymisessäni? Trendi-ihminen kun en ole...

 

Luulen myös, että olet vähän pökkelö. Ja "persoonallisuudesta" puhuminen, varsinkin liiallisesta, kertoo enemmän siitä, että vertaat itseäsi niihin ihmisiin, joiden kanssa yleensä vietät aikaa. Jossakin toisessa seurassa et olisi yhtään persoonallinen vaan ihan tavallinenm, siis ihan hyvässä mielessä. Miten toi "persoonallinen" mua nyt niin häiritseekin? Oikeasti persoonallinen (ja mikähän se sitten olisi, joo...) ei koskaan kuvailisi itseään persoonalliseksi.

 

No, kerrohan mitä minun pitäisi sinusta muuttaa lähestymisessäni? Trendi-ihminen kun en ole...

No laitat "casual" -tyylin päälle ja kertoilet hauskoja ritaritarinoita!

 

voi olla

 

Sori vaan, mut oot liian siirappinen ja jotenkin naismainen. Ja tulee tunne, että olet suhteessa liian omistushaluinen.

 

- Pitkä esittely erilaisista hyvistä ominaisuuksista tuntuu yrittävän järkeistää "hyvän miehen" joksikin sanoin kuvattavaksi ominaisuuspaketiksi. Mukavia ominaisuuksia tulee sellaisella tykityksellä, että ne taitavat oikeastaan menettää merkityksensä. Ne eivät kuulosta ihmiseltä, vaan joltakin ulkokohtaiselta jaarittelulta.

Tässä on kyse siitä että yritän antaa itsestäni avoimesti mahdollisimman totuudenmukaista kuvaa, jotta tapaamisesta tulisi onnistunut ja sopivat ihmiset valikoituisivat isommasta joukosta.

- Joiltain osin varsin perinpohjainen esittely ja omien kiinnostuksenkohteiden ja toimintatapojen määrittely on vähän... creepyä. Miksi se kertoo itsestään noin? Kontrollifriikki, laskelmoiva? Osaakohan se tuntea, elää hetkessä?

Inhoan laskelmointia ja järkianalyyseja, mutta rakastan rehellisyyttä ja viehättymisen tunnetta. Ei sitä tietenkään voi kielellistää, mutta ei minusta ole haitta, jos tietää mitä piirteitä on vailla luonteessa.

- Mitä on hieman persoonallisempi kuin muut? Voiko tuota jotenkin vertailla? Itse näen kaikki ihmiset persoonina ja persoonallisina ja tämä ajatus kuulostaa jotenkin siltä, ettei sen ilmaisija osaa tai halua asettua muiden asemaan, ymmärtää maailmaa muiden silmin. Ehkä turhan pitkälleviety oletus, mutta kuitenkin.

Tarkoitan että kiinnostukseni kohteet ja persoonani ovat vähän erikoisempia suomalaiselle miehelle.

Parinmuodostus ei tapahdu niin, että listataan hyviä ominaisuuksia, tsekataan toisen ominaisuudet ja etsitään mahdollisimman täydellinen vastine. Muutama sopiva ominaisuus riittää, ja siitä eteenpäin joko kiinnostutaan ja kiinnytään lisää tai sitten ei. Listatuissa ominaisuuksissa on aina se ilmeinen riski, että toiselle jokin kuvaus tarkoittaa muuta kuin jollekin toiselle. Olen itse puhkianalysoija, pohtivainen ja kirjoittelen helposti pitkästi, mikä on ihan mukavaa ystävien kanssa ym., mutta parinmuodostuksessa siitä ei ole kuin harmia. Muinoin muutaman kerran nettitreffihengessä joidenkin miesten kanssa kirjoittelin, ja molemminpuolisesta pitkäsanaisuudesta ja perusteellisuudesta ei ollut kuin harmia. Netissä en osaa olla heittäytyvä ja hetkessä oleva, eikä ilman sitä synny todellisia, todellisuuden kestäviä tunteita, vaikka kirjoittelun pohjalta voisi laskea 98-prosenttisen yhteensopivuuden. Yhtään suhdetta en ole aloittanut nettideittien pohjalta enkä myöskään baarista.

Olen ihan samaa mieltä, kyse on kohdallani ekonomisuudesta, ei listoihin luottamisesta. Yritän saada sopivanlaista seuraa, en pelkää sitä, etten saa mitään seuraa. Mutta ehkä tosielämässä se voisi onnistua paremmin.

 

Luin tekstisi. En vastaisi koskaan sinunlaisellesi miehelle vaikka ihan kunnollinen varmaan oletkin. Vaikutat sellaiselta omahyväiseltä nörtiltä joka luulee itsestään liikoja ja pitää omia kiinnostuksen kohteitaan sivistyksen mittareina. Sinusta puuttuu juuri se "joku" mikä herättää kiinnostuksen. Anteeksi suoruuteni mutta itsepä antauduit arvostelulle

Lopeta tuo liiallinen avoimuus ja ala olemaan vähän arvoituksellisempi. En minä ainakaan haluaisi tietää asioita mieehstä heti vaan pikku hiljaa. Avoimuus on hyvä juttu suhteen perustana mutta jos nyt puhutaan ekoista treffeistä niin itsensä kehuminen on suorannainen turn off.

 

No, kerrohan mitä minun pitäisi sinusta muuttaa lähestymisessäni? Trendi-ihminen kun en ole...

Ihan ensiksi, relaa. Kuten jo sanoin, epätoivo haisee pitkälle. Jätä ylenmääräinen analysointi kotiin lähtiessäsi tutustumaan uuteen ihmiseen. Sammuta se analysaattori edes hetkeksi elämässä, voit hämmästyä, mitä kohtaat.
Ja mikäli "ritarillisuutesi" ilmenee samoin kuin vaikkapa Aku Ankalla hänen _yrittäessään_ olla Iineksen suosiota tavoitellessan paavillisempi kuin Paavi itse, niin ei ei ei. Älä avaa ovia, jos et osaa tehdä sitä luontevasti, älä heitä poplariasi vesilätäkköön säästääksesi naisen söpöjä avokkaita kastumiselta.
Ole ihminen ihmiselle, jätä se omaa erinomaisuuttaan maneroiva Übermensch kotiin. Älä tilitä heti kaikkea tuntemaasi ulos huuliltasi.

 

Luin tekstisi. En vastaisi koskaan sinunlaisellesi miehelle vaikka ihan kunnollinen varmaan oletkin. Vaikutat sellaiselta omahyväiseltä nörtiltä joka luulee itsestään liikoja ja pitää omia kiinnostuksen kohteitaan sivistyksen mittareina. Sinusta puuttuu juuri se "joku" mikä herättää kiinnostuksen. Anteeksi suoruuteni mutta itsepä antauduit arvostelulle

Niin, naisen pitäisi kyllä arvostaa kiinnostuksen kohteitani kuten minun hänen. Mutta en sanoisi itseäni varsinaisesti nörtiksi. Tähtään kyllä korkealle, en tunne olevani "tavis" koska en ole koskaan täysin löytänyt itseäni ihan tavallisesta tai "normaalista" suomalaismiehen elämästä, vaikka osaksi olenkin sitä.

 

Tähtään kyllä korkealle, en tunne olevani "tavis" koska en ole koskaan täysin löytänyt itseäni ihan tavallisesta tai "normaalista" suomalaismiehen elämästä, vaikka osaksi olenkin sitä.

Jos menet jossain baarissa möläyttämään edes etäisesti kirjoittamaasi muistuttavaa, niin saa olla melkoinen runotyttö, jos ei "pissahätä" naisella iskisi välittömästi.