[QUOTE="vieras";25167896]Kuten jo sanoinkin, en minä tee elämästäni nuon monimutkaista, minä pystyn kyllä sen banaanin ostamaan samasta kaupasta kuin muutkin ruokatarvikkeeni. Pystyn kyllä maksamaankin ostamani tuotteet ihan kaikki kerralla, ei minun tarvitse jousta sen kassan kautta joka törpön kanssa erikseen. Sinä teet niinkuin itse parhaaksesi näet.[/QUOTE]
Ainahan jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, sitähän ei kai voine kukaan kiistää.
Ps. Elämä on juuri niin monimutkaista, kuin sen ajattelee olevan.
Ainahan jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, sitähän ei kai voine kukaan kiistää.
Ps. Elämä on juuri niin monimutkaista, kuin sen ajattelee olevan.
"Vieras"
Tuskin se kuitenkaan oikeasti oli niin nälissään etteikö olisi jaksanut nälän puolesta odottaa. Jos sen kerran muutamalla rusinalla sai hiljaiseksi? Joko hillittömät hämäykset kehiin " katsopas missä täällä on lamppu? " entäpä " mikäs tuolla menee" laulun luritukset, itsensä nolaamisen uhallakin tomii myös. Viime kädessä mukula kainaloon, ostokset nopeasti loppuun ja pihalleHmm mitä mun olisi pitänyt tehdä silloin kun unohdin maidon/muun ottaa mukaan ja ostoskärryt täynnä ja puolet ostoksista vielä tekemättä lapsi alkaa huutamaan nälkäänsä? Olen valitettavasti vain ihminen ja UNOHDIN ottaa purtavaa mukaan 1-1,5vuotiaalle, niin miten olisin voinut korjata tilanteen, muuta kuin antamalla lapselle sieltä kaupasta jotain jonka maksan muiden ostosten yhteydessä? Olisi pitänyt antaa vain huutaa noin pienen sen takia että MINÄ tein sen virheen, ja rankasta häntä siitä?
Uskoisin meillä olevan erittäin hyvät käytöstavat, varmasti paremmat kuin suurimalla osalla palstalaisista, ainakin tällaisten ketjujen perusteella.
Mitä siis olisi pitänyt tehdä ettei helvetin liekkejä tarvis sytytellä?
ei niin kivaa, mutta aikas normaalia elämää pikkulapsen kanssa sitäpaitsi "paniikkiostosten" jälkeen on hirveen kuva kotona purkaa sitä kassia ja katsoa mitä kaikkea siä tulikaan ostettua Ja lohdutukseksi, ei sitä tarvii kun pari kertaa tehdä niin oppii lapsi sen että turha huutaa... Tai sitten sä ainakin muistat ottaa sen maidon mukaan
Ihan sama mulle. Ei ole minulta pois ja pakkoko sen konsulentin on tulla tyrkyttämään tuotteitaan (ja sitten häipyä.)
"vieras"
Sori, väärin. Elämä on juuri niin monimutkaista, kuin siitä ihan itse tekee. Viisas pääsee vähemmällä!Alkuperäinen kirjoittaja PunaisenPuutalonÄiti;25167923:Ainahan jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, sitähän ei kai voine kukaan kiistää.
Ps. Elämä on juuri niin monimutkaista, kuin sen ajattelee olevan.
Mä olen tainnut ainakin omasta puolestani sanoa, että tietyissä tapauksissa ymmärrän poikkeukset. Olen tosin maininnut nimeltä lähinnä diabeetikot, mutta poikkeuksilla tarkoitin yhtä hyvin muitakin tilanteita. Olen myös maininnut mielipiteeni tuollaisesta "yhden kerran hairahduksesta", eli en ajattele sen vaikuttavan negatiivisella tavalla koko lapsen tulevaan käyttäytymiseen tms.
En mä ainakaan lähtisi nostattelemaan helvetin lieskoja tuon virheen perusteella, tosin eipä tämä keskustelu minussa niitä ole nostattanut muutenkaan...
"Vieras"
[QUOTE="vieras";25167896]Kuten jo sanoinkin, en minä tee elämästäni nuon monimutkaista, minä pystyn kyllä sen banaanin ostamaan samasta kaupasta kuin muutkin ruokatarvikkeeni. Pystyn kyllä maksamaankin ostamani tuotteet ihan kaikki kerralla, ei minun tarvitse jousta sen kassan kautta joka törpön kanssa erikseen. Sinä teet niinkuin itse parhaaksesi näet.[/QUOTE]
Kyllähän kaikki pystyy käyttäytymään huonosti, eri asia on kuka haluaa?
Kyllähän kaikki pystyy käyttäytymään huonosti, eri asia on kuka haluaa?
[QUOTE="vieras";25167932]Sori, väärin. Elämä on juuri niin monimutkaista, kuin siitä ihan itse tekee. Viisas pääsee vähemmällä![/QUOTE]
No, mikä kenenkin mielestä on monimutkaista - siitähän asiassa kyse on.
Tietysti suunnittelemalla voi edesauttaa asioiden joutuvuutta paljon. Mutta itse olen jo kertonut kokevani kaupassa syömisen epäkorrektiksi, ja siksipä etsisinkin lapsen nälkäasiaa ajatellen muunlaisia ratkaisuja. Toki kaupasta toiseen ramppaaminen on monimutkaista, itsekään en lähtisi siihen, koska hoitaisin tuon syömispuolen jo ennen kauppaan menoa. Ei monimutkaista, eikä luulisi kovin raivostuneita reaktioita ihmisissä herättelevän. Tosin edelleen ykkösvaihtoehto on sen sinnin opettaminen.
No, mikä kenenkin mielestä on monimutkaista - siitähän asiassa kyse on.
Tietysti suunnittelemalla voi edesauttaa asioiden joutuvuutta paljon. Mutta itse olen jo kertonut kokevani kaupassa syömisen epäkorrektiksi, ja siksipä etsisinkin lapsen nälkäasiaa ajatellen muunlaisia ratkaisuja. Toki kaupasta toiseen ramppaaminen on monimutkaista, itsekään en lähtisi siihen, koska hoitaisin tuon syömispuolen jo ennen kauppaan menoa. Ei monimutkaista, eikä luulisi kovin raivostuneita reaktioita ihmisissä herättelevän.
Tosin edelleen ykkösvaihtoehto on sen sinnin opettaminen.
"vieras"
[QUOTE="Vieras";25167940]Kyllähän kaikki pystyy käyttäytymään huonosti, eri asia on kuka haluaa?[/QUOTE]
Jos se sinun mielestäsi on huonoa käytöstä, niin se on sinun mielestäsi sitten huonoa käytöstä, sinä saat ihan vapaasti olla sitä mieltä. Tosin se ei minua hetkauta suuntaan tai toiseen.
Jos se sinun mielestäsi on huonoa käytöstä, niin se on sinun mielestäsi sitten huonoa käytöstä, sinä saat ihan vapaasti olla sitä mieltä. Tosin se ei minua hetkauta suuntaan tai toiseen.
[QUOTE="Vieras";25167925]Tuskin se kuitenkaan oikeasti oli niin nälissään etteikö olisi jaksanut nälän puolesta odottaa. Jos sen kerran muutamalla rusinalla sai hiljaiseksi? Joko hillittömät hämäykset kehiin " katsopas missä täällä on lamppu? " entäpä " mikäs tuolla menee" laulun luritukset, itsensä nolaamisen uhallakin tomii myös. Viime kädessä mukula kainaloon, ostokset nopeasti loppuun ja pihalle ei niin kivaa, mutta aikas normaalia elämää pikkulapsen kanssa sitäpaitsi "paniikkiostosten" jälkeen on hirveen kuva kotona purkaa sitä kassia ja katsoa mitä kaikkea siä tulikaan ostettua
Ja lohdutukseksi, ei sitä tarvii kun pari kertaa tehdä niin oppii lapsi sen että turha huutaa... Tai sitten sä ainakin muistat ottaa sen maidon mukaan[/QUOTE]
No kyllä pienikin määrä jo auttaa jos nälkä on, että saa edes hetkeksi jotain suuhunsa että päästään ulos ja maidolle ilman toisen karjumista koko kassatapahtuman, ihmisten tuhahdellessa.
Oppiiko vähän päälle 1v olemaan itkemättä nälkäänsä, todellako? Wau!
Miten opetetaan olemaan itkemättä väsymystä? Huudattamalla? :xmas:
ei niin kivaa, mutta aikas normaalia elämää pikkulapsen kanssa sitäpaitsi "paniikkiostosten" jälkeen on hirveen kuva kotona purkaa sitä kassia ja katsoa mitä kaikkea siä tulikaan ostettua Ja lohdutukseksi, ei sitä tarvii kun pari kertaa tehdä niin oppii lapsi sen että turha huutaa... Tai sitten sä ainakin muistat ottaa sen maidon mukaan
[/QUOTE]No kyllä pienikin määrä jo auttaa jos nälkä on, että saa edes hetkeksi jotain suuhunsa että päästään ulos ja maidolle ilman toisen karjumista koko kassatapahtuman, ihmisten tuhahdellessa.
Oppiiko vähän päälle 1v olemaan itkemättä nälkäänsä, todellako? Wau!
Miten opetetaan olemaan itkemättä väsymystä? Huudattamalla? :xmas:
ähis
P*skan mrjat mikään virhe. Osa palstalaisista ei vain tahdo ymmärtää että se yksi kaksi kertaa lapsen taaperoaikana EI tee siitä lapsesta mitenkään viallista. Ne lapsoset ja aikuiset jotka syövät kaupassa estoitta "sapuskaa" on niiden vanhempien lapsia, jotka ovat aina saaneet tahtonsa lävitse. Tai käytöstavoista muutenkaan mitään hajua.Alkuperäinen kirjoittaja PunaisenPuutalonÄiti;25167933:En mä ainakaan lähtisi nostattelemaan helvetin lieskoja tuon virheen perusteella, tosin eipä tämä keskustelu minussa niitä ole nostattanut muutenkaan...
Mä olen aikanaan nähnyt kuinka n. 19 vuotiaat teinit vetivät huoltsikalla juhannuspäivänä kylmäkaapista jugurttia yms. latasivat kännykkää lattiapistokkeesta AIKOMATTAKAAN maksaa näistä "ostoksista", kyllä siiloin mietytti että missä otikasvatus on, vai onko kotia laisinkaan...
"Vieras"
[QUOTE="vieras";25167949]Jos se sinun mielestäsi on huonoa käytöstä, niin se on sinun mielestäsi sitten huonoa käytöstä, sinä saat ihan vapaasti olla sitä mieltä. Tosin se ei minua hetkauta suuntaan tai toiseen.[/QUOTE]
No joo, sehän nyt jo tuli selväksi että sinua ei hetkauta yleisesti hyväksytyt tavat ja säännöt.
No joo, sehän nyt jo tuli selväksi että sinua ei hetkauta yleisesti hyväksytyt tavat ja säännöt.
Ajattelemattomaksi ahneudeksi minä tuota nimittäisin, tosin en mä näitä kaupassa syömisiäkään varastamiseksi nimittäisi, ellei homma nyt sitten todella mene niin, että ensin syödään, ja sitten jätetään maksamatta ja lähdetään pois. Inhimillisiä asioitahan nämä on (kaupassa jonkun jutun nauttiminen) tai konsulenttipöydästä ahnehtiminen, kaikesta huolimatta.
"vieras"
Meidän suunnitelma on se että lapset syövät välipalansa sillä aikaa kun aikuiset tekevät ostokset. Välipalan saa kätevästi samalla reissulla isompaan kauppaan, jonka jälkeen menemme kotiin tekemään ruokaa tarvikkeista, joita ostamme kyseisestä kaupasta ja aikuiset joten kuten jaksavat kotiin saakka, ilman että tarvitsee poiketa aikaaviepään baariin tms. syömään. Hyvä ellei täydellinen suunnitelma.Alkuperäinen kirjoittaja PunaisenPuutalonÄiti;25167945:No, mikä kenenkin mielestä on monimutkaista - siitähän asiassa kyse on.
Tietysti suunnittelemalla voi edesauttaa asioiden joutuvuutta paljon. Mutta itse olen jo kertonut kokevani kaupassa syömisen epäkorrektiksi, ja siksipä etsisinkin lapsen nälkäasiaa ajatellen muunlaisia ratkaisuja. Toki kaupasta toiseen ramppaaminen on monimutkaista, itsekään en lähtisi siihen, koska hoitaisin tuon syömispuolen jo ennen kauppaan menoa. Ei monimutkaista, eikä luulisi kovin raivostuneita reaktioita ihmisissä herättelevän.
"vieras"
Jos maksamaton tavara ei ole enään kaupan hallussa on se varastamista, tiesittekö tämän?
Pilkkuaviilaaja vartija voisi täysin lain mukaan puuttua näiden syöttelijä mammojen puuhiin mikä olisi minusta ihan oikeutettuakin.
Onko pakko lähteä nälkäisen lapsen kanssa kauppa saati sitten väsyneen? Eikö toinen vanhemmista voi jäädä lapsen kanssa kotiin, pitääkö sinne kauppaan koko suvun voimin mennä?
Pilkkuaviilaaja vartija voisi täysin lain mukaan puuttua näiden syöttelijä mammojen puuhiin mikä olisi minusta ihan oikeutettuakin.
Onko pakko lähteä nälkäisen lapsen kanssa kauppa saati sitten väsyneen? Eikö toinen vanhemmista voi jäädä lapsen kanssa kotiin, pitääkö sinne kauppaan koko suvun voimin mennä?
"plop"
Minä olen ollut kuivatavarahyllyjen täyttäjänä kaupassa. Viikottain löytyi 1-5 tyhjää ruokapakkausta piilotettuna tavaroiden taakse (pillimehuja, lihapiirakan pakkauksia, karkkipusseja, pringles-putkia, kolmioleipä rasioita...). Joten ymmärrettävästi nykyäänkin, vaikka en enää kaupassa olekaan töissä, en siedä yhtään kaupassa syömistä. Jokainen ennen kassaa ruokaa mussuttava, juomaa hörppivä on minusta potentiaalinen varas, joka piilottaa todistusaineiston muiden siivottavaksi. Aiheuttaa hävikkiä ja hinnan nousua. Mur!!
Ja silti ymmärrykseni kyllä riittää diabeetikoille, koska olen itse kaupantyöntekijänä antanut hunajaa hyllystä eräälle vanhemmalle asiakkaalle, kun hänen sokerinsa meni alas ja tila sekavaksi. Hänen seuralaisensa pyysi apua. Se hunajapurkki meni hävikkiin ja kauppiaskin asian hyväksyi
Ja silti ymmärrykseni kyllä riittää diabeetikoille, koska olen itse kaupantyöntekijänä antanut hunajaa hyllystä eräälle vanhemmalle asiakkaalle, kun hänen sokerinsa meni alas ja tila sekavaksi. Hänen seuralaisensa pyysi apua. Se hunajapurkki meni hävikkiin ja kauppiaskin asian hyväksyi
"Vieras"
No jos sillä oli niin kova nälkä, oikeasti, sitten ei auta kun pitää breikki ostoksissa, ostaa evästä ja syödä. Tosin luulisi noin pienen ihmisen äidillä olevan sen verran järkeä ja arjen pelisilmää ettei joku niinkin tärkeä asia kuin lapsen ruoka/ maito unohdu.No kyllä pienikin määrä jo auttaa jos nälkä on, että saa edes hetkeksi jotain suuhunsa että päästään ulos ja maidolle ilman toisen karjumista koko kassatapahtuman, ihmisten tuhahdellessa.
Oppiiko vähän päälle 1v olemaan itkemättä nälkäänsä, todellako? Wau!
Miten opetetaan olemaan itkemättä väsymystä? Huudattamalla? :xmas:
"vieras"
[QUOTE="Vieras";25167959]No joo, sehän nyt jo tuli selväksi että sinua ei hetkauta yleisesti hyväksytyt tavat ja säännöt.[/QUOTE]
Ja kuten varmaan elämässä tulet törmäämään asiaan moneen kertaan, niin muillakin on ihan maalaisjärki käytössä tässäkin asiassa.
Ja kuten varmaan elämässä tulet törmäämään asiaan moneen kertaan, niin muillakin on ihan maalaisjärki käytössä tässäkin asiassa.
ähis
No niinpä. Mutta sitä on vaikea joidenkin nääköjään hyväksyä. Mutta myös tämän myötä monen on vaikea nähdä oikeasti huonoa käytöstä.
hyi
[QUOTE="Mörköäiti";25166885]Kuten kirjoitin, itselläni ei mainittuja ongelmia ole ollut. Mutta on silti ollut tilanteita, että olen ollut lapsen kanssa liikenteessä enkä ole tajunnut ajan kulua. Kun lapsi on ilmoittanut olevansa nälkäinen, olen lähtenyt juoksemaan lähimpään kauppaan, joka ei olekaan ollut ihan lähellä. No, oma lapsi on jaksanut odottaa, mutta jos olisi sellainen lapsi joka ei jaksa. Tai lapsella vaikka diabetes tai helteen takia huono olo tms. Ne voisivat olla tilanteita, joissa lapsen hyvinvointi olisi pakko asettaa "säännöt on sääntöjä -ajattelun" edelle.
Voihan niistä tuotteista, vaikka banaanista, ojentaa vain sen hintalapun. Ja YLEENSÄ parivuotias voikin odottaa - mutta silti voi olla tilanteita, joissa ei voi. Tai joissa periaatteessa voi, mutta voi olla silti inhimillisempää antaa lapselle ruokaa. Eipä se nälässä pitäminen ja huudattaminenkaan kovin kohteliasta ole - lasta tai kanssaihmisiäkään kohtaan.[/QUOTE]
Kyllä minä olettaisin, että jos on diabeetikkolapsi, niin vanhemmilla olisi _AINA_ jotakin syötävää varattuna, pienellekin matkalle, eli vaikka käsilaukun taskussa joku "jemma". Varmasti jokainen lapsensa terveydestä huolehtiva toimii noin, tuossa tilanteessa, tosin tietysti voi sattua poikkeuksia.
Mutta kun suurin osa noista jutuista on just sellasia "äiti mää haluun"-tapauksia, lapsi näkee jonkun iloisen värisen jätskin tai suklaapatukan ja alkaa sitä ränkymään. Äiti yrittää hyssytellä lasta turhaan, ja kun ihmiset alkavat tuijottaa paheksuvasti, mamma nolostuu ja tuikkaa namusen naperon suuhun, saadakseen tämän hiljenemään jottei vallan maine mene.
Poikkeustilanteiksi katsoisin itse myös pidemmät reissut. Siis ei mitään tällaista naapurin lähikauppaan menoa, vaan jos vaikka asuu "sivistyksen ulkopuolella" ja lähtee päiväksi kaupunkiin koko perheen voimin ja siellä tulee vastaavaa. Tosin silloinkin sanoisin, että eväät, eväät..
En minä ainakaan opeta muksuilleni, että saavat ääntään korottamalla tahtonsa läpi. Enkä vie heitä älyttömän nälkäisenä kauppaan niin että alkavat kitisemään. Jos se pentu nyt sitten sattuisi huutamaan 5min kassajonossa sen riemunkirjavan suklaamunan perään, niin huutakoon, oppii ettei saa sillä tavoin sitä vimpainta minkä haluaa. Enkä ala silloin muita mielistelläkseni paapomaan lasta namuilla tuossa tilanteessa.
Voihan niistä tuotteista, vaikka banaanista, ojentaa vain sen hintalapun. Ja YLEENSÄ parivuotias voikin odottaa - mutta silti voi olla tilanteita, joissa ei voi. Tai joissa periaatteessa voi, mutta voi olla silti inhimillisempää antaa lapselle ruokaa. Eipä se nälässä pitäminen ja huudattaminenkaan kovin kohteliasta ole - lasta tai kanssaihmisiäkään kohtaan.[/QUOTE]
Kyllä minä olettaisin, että jos on diabeetikkolapsi, niin vanhemmilla olisi _AINA_ jotakin syötävää varattuna, pienellekin matkalle, eli vaikka käsilaukun taskussa joku "jemma". Varmasti jokainen lapsensa terveydestä huolehtiva toimii noin, tuossa tilanteessa, tosin tietysti voi sattua poikkeuksia.
Mutta kun suurin osa noista jutuista on just sellasia "äiti mää haluun"-tapauksia, lapsi näkee jonkun iloisen värisen jätskin tai suklaapatukan ja alkaa sitä ränkymään. Äiti yrittää hyssytellä lasta turhaan, ja kun ihmiset alkavat tuijottaa paheksuvasti, mamma nolostuu ja tuikkaa namusen naperon suuhun, saadakseen tämän hiljenemään jottei vallan maine mene.
Poikkeustilanteiksi katsoisin itse myös pidemmät reissut. Siis ei mitään tällaista naapurin lähikauppaan menoa, vaan jos vaikka asuu "sivistyksen ulkopuolella" ja lähtee päiväksi kaupunkiin koko perheen voimin ja siellä tulee vastaavaa. Tosin silloinkin sanoisin, että eväät, eväät..
En minä ainakaan opeta muksuilleni, että saavat ääntään korottamalla tahtonsa läpi. Enkä vie heitä älyttömän nälkäisenä kauppaan niin että alkavat kitisemään. Jos se pentu nyt sitten sattuisi huutamaan 5min kassajonossa sen riemunkirjavan suklaamunan perään, niin huutakoon, oppii ettei saa sillä tavoin sitä vimpainta minkä haluaa. Enkä ala silloin muita mielistelläkseni paapomaan lasta namuilla tuossa tilanteessa.
"Vieras"
[QUOTE="vieras";25167973]Ja kuten varmaan elämässä tulet törmäämään asiaan moneen kertaan, niin muillakin on ihan maalaisjärki käytössä tässäkin asiassa.[/QUOTE]
Ja mikä se maalaisjärki nyt sitten tässä asiassa on? Tarkalleen?
Ja mikä se maalaisjärki nyt sitten tässä asiassa on? Tarkalleen?
ähis
En vedä koska omatkin lapseni ovat aikanaan taaperoikäisenä saaneet syötävää kaupassa, mutta eivät ole kinunneet sitä sen akuuttitapauksen jälkeen. Kotikasvatuksella tarkoitan sitä pitkänlinjan kasvatusta joka kovin monella vanhemmalla tuntuu nykyään olevan hukassa. You now what I mean?