E
en jaksa
Vieras
Äitini sairastaa syöpää, joka on levinnyt useaan kohtaan elimistössä. Luulimme, että äidillä on elinaikaa vielä paljon, kunnes lääkäri pari kuukautta sitten antoi elinaikaa vajaan vuoden. Yhtäkkiä äidin tilanne ja kunto huononi, ei jaksa enää liikkua, ei syödä eikä halua/jaksa puhua... Sen mitä puhuu/vastailee, puhe on sekavaa. Nyt sitten sain tietää, että äidin elinajan ennuste onkin paljon huonompi, kun kuntokin on yllättäen heikentynyt. Lääkäri antoikin uuden ennusteen, elinaikaa on vain joitakin viikkoja. 
Olen kyllä yrittänyt "totuttaa" itseni ajatukseen äidin lähestyvästä poismenosta ja ehkä osittain olen sen ymmärtänytkin, varsinkin hoitaessani heikkoa äitiä ja hänen asioitaan, mutta silti asia tuntuu liian vaikealta ja rankalta. Olen itkenyt päivät ja toisinaan myös yöt... Äitini on vielä nuori, vasta vähän päälle viidenkympin ja vielä olisi paljon nähtävää ja koettavaa, mutta äiti ei enää pääse tekemään tai näkemään mitään. Minulla on jo oma perhe, lapsia ja mies, mutta äiti on edelleen yksi tärkeimmistä ihmisistä, todella rakas ja läheinen. En millään haluaisi luopua hänestä.
Miten ihmeessä tästä selviää?
Olen kyllä yrittänyt "totuttaa" itseni ajatukseen äidin lähestyvästä poismenosta ja ehkä osittain olen sen ymmärtänytkin, varsinkin hoitaessani heikkoa äitiä ja hänen asioitaan, mutta silti asia tuntuu liian vaikealta ja rankalta. Olen itkenyt päivät ja toisinaan myös yöt... Äitini on vielä nuori, vasta vähän päälle viidenkympin ja vielä olisi paljon nähtävää ja koettavaa, mutta äiti ei enää pääse tekemään tai näkemään mitään. Minulla on jo oma perhe, lapsia ja mies, mutta äiti on edelleen yksi tärkeimmistä ihmisistä, todella rakas ja läheinen. En millään haluaisi luopua hänestä.
Miten ihmeessä tästä selviää?