Jostain syystä liikutun todella herkästi kun katson South Parkia, se tapa miten siinä ilmaistaan tunteet niin vilpittömästi saa monta kertaa tipan silmään. Esim. viimeksi tässä juuri pari päivää sitten katsoin jakson Margaritaville, jossa koko South Park on talouskriisin vallassa ja lopulta lempihahmoni Kyle ottaa kaikkien asukkaiden velat maksettavakseen. Kylen äiti tulee itkien anelemaan että poika lopettaisi koska Kyle tulee olemaan veloissa koko lopun elämäänsä, mutta Kyle toteaa vain ''it's ok mum'' ja jatkaa laskujen maksamista, jotta talous saataisiin taas kuntoon. Tunnustan että siinä kohdassa tuli itkettyä :´(
Samoin melkein kaikki kohdat, joissa joku pojista (varsinkin jos kyseessä on Kyle tai Butters) itkevät, tai se kohta jossa Kyle melkein kuoli mutta Cartman sai onneksi elvytettyä hänet, kohta jossa poikien vanhemmat liikuttuivat kun kuulivat poikien rakentavan tikapuita taivaaseen tavatakseen kuolleen ystävänsä Kennyn, koko se jakso jossa Stan on aivan maassa hänen vanhempiensa erottua ja koska hänen ja Kylen välit menivät poikki, tai kohdat joissa Stanilla ja Kylellä on riitaa saavat minut itkemään. Ja sitten on se suloinen jakso, jossa pojilla on koulutehtävänä toimia ''vanhempina'' kananmunalle ja pitää se kunnossa. Stan ja Kyle määrätään luokan homopariksi, ja minusta on jotenkin todella herttaista kun Kyle on kirjoittanut siihen raporttiin joka opettajalle on tehtävä että ''Stan is a protective father'' vaikka heillä oli ollut erimielisyyttä siitä käsitteleekö Stan kananmunaa tarpeeksi varovaisesti vai ei.