Pentu tuli meille 8 viikon iässä ja nopeasti huomasimme, että koira on arka. Ulkona pentu murisi ja haukkui vastaantulijoille ja toisia koiria pelkäsi tosi paljon. Olemme yrittäneet sosiaalistaa pentua ja olemme siinä onnistuneetkin sen verran ettei koira enää murise eikä haukukaan muuten kuin yllätettynä esim. jos pyöräilijä yhtäkkiä jostain pusikon takaa tulee. Toisista koirista on kiinnostunut ja tykkää leikkiä ja murisee vain jos iso koira tulee koirapuistossa nuuskimaan.
Rokotuskäynneillä eläinlääkäri kiinnitti huomiota tuohon arkuuteen ja antoi ohjeita koiran totuttamiseksi. Nyt sitten tänään (pentu 5kk) kävimme eri eläinlääkärillä ja moitteitahan sieltä tuli. Pennun kuono piti sitoa, jotta tutkimus onnistui. Tuntui, että minua syyllistettiin, kun eläinlääkäri jankkasi koiran arkuudesta. Helppoahan se on muiden sanoa, mutta kun koira kerran tuollainen on niin miten sen muuttaa. Eihän ihmisetkään noin vain omasta arkuudestaan eroon pääse.
Pentu on sekarotuinen ja isä on bouvier, joka on ns. yhden perheen koira eikä välitä vieraista. Meidän pentu on tuollainen, mutta lisäksi on tuo arkuus. Ymmärrän kyllä, että arka koira on arvaamaton, mutta minkä tuolle tekee muuta kuin yrittää vain olla mahdollisimman paljon tekemisissä vieraiden kanssa. Pentu ei anna vieraiden silittää noin vain, vaan ensin pitää tutustua.
Tuli vain niin huono fiilis tuosta eläinlääkäri käynnistä. Ymmärrän, että neuvotaan, mutta kun alkoi tuntua siltä, että olen ainoa aran pennun omistaja koko maailmassa. Kuitenkin koira on aivan huippu koira mielestäni, mutta seuraava eläinlääkärikäynti jo pelottaa.
Rokotuskäynneillä eläinlääkäri kiinnitti huomiota tuohon arkuuteen ja antoi ohjeita koiran totuttamiseksi. Nyt sitten tänään (pentu 5kk) kävimme eri eläinlääkärillä ja moitteitahan sieltä tuli. Pennun kuono piti sitoa, jotta tutkimus onnistui. Tuntui, että minua syyllistettiin, kun eläinlääkäri jankkasi koiran arkuudesta. Helppoahan se on muiden sanoa, mutta kun koira kerran tuollainen on niin miten sen muuttaa. Eihän ihmisetkään noin vain omasta arkuudestaan eroon pääse.
Pentu on sekarotuinen ja isä on bouvier, joka on ns. yhden perheen koira eikä välitä vieraista. Meidän pentu on tuollainen, mutta lisäksi on tuo arkuus. Ymmärrän kyllä, että arka koira on arvaamaton, mutta minkä tuolle tekee muuta kuin yrittää vain olla mahdollisimman paljon tekemisissä vieraiden kanssa. Pentu ei anna vieraiden silittää noin vain, vaan ensin pitää tutustua.
Tuli vain niin huono fiilis tuosta eläinlääkäri käynnistä. Ymmärrän, että neuvotaan, mutta kun alkoi tuntua siltä, että olen ainoa aran pennun omistaja koko maailmassa. Kuitenkin koira on aivan huippu koira mielestäni, mutta seuraava eläinlääkärikäynti jo pelottaa.