Minä - lähes täydellinen ihminen

[Marika71]

Kirjoitanpa tämän tänne, koska sanon tässä asioita joita en koskaan voisi sanoa julkisesti. Vaatimattomuus näet kaunistaa...

Minulle elämä mennyt aina melko hyvin ja olen aina ollut pidetty persoona. En asiaa edes kauheasti miettinyt, mutta 5 vuotta sitten tajusin, että olen onnistunut tosi hyvin melkeinpä kaikessa mitä teen: äitinä, vaimona, työelämässä jne. Päätin sitten, että yritänpä olla mahdollisimman täydellinen ihminen. Ei mitenkään hampaat irvessä, koska omasta elämästä nauttiminen on kaikkein tärkeintä.

Lähinnä panostin siihen, että elän kuin ennen. Pikkasen hion yksityiskohtia ja mikä tärkeintä, olen lähes täydellinen, mutta vältän omahyväisyyttä, itsekehua sortumatta kuitenkaan valheelliseen itsevähättelyyn.

Mielestäni itsevähättely on itseasiassa kaikkein alhaisin tapa nostaa omaa häntää. Tulee ihan ala-aste mieleen kun joku vaikkapa piirtää ihan hirveän hienoja piirroksia mutta sanoo, että "tää on ihan kauhee". Itsevähättälely on todella loukkaavaa mielestäni.

Jos hoitaa hommat hyvin, siitä ei tarvi tehdä numeroa, mutta ei pidä myöskään vähätellä. Koska jos vähättelee, se olisi ihan sama kuin haukkuisi muiden suoritukset ihan maanrakoon...

Niin... Kirjoittakaapas muutkin lähes täydelliset tänne, se on hyvä purkaa vähän nimettömänä foorumille että sitten on helpompi jättää omahyväisyys oikeessa elämässä

 

[Marika71]

Heh. Kukaan ei kommentoi. Mutta sitten kun joku tekee inhoketjun jostain palstanikistä, niin tulee sivutolkulla haukkumisia. Että tämmöstä.

 

[meah]

Minä en missään nimessä ole täydellinen, tai edes lähelle sitä.
Mutta olen saavuttanut lähes kaiken, mistä olen haaveillut. Elämäni on sellaista, kuin halusin sen olevan. Tai tarkemmin miettien olen saanut vielä enemmän, mistä haaveilin.
Paljon olen tehnyt töitä asioiden eteen, mutta paljon on myös onnekkaita sattumuksia. Ja ihania, tärkeitä ihmisiä, jotka kukin tavallaan ovat tehneet ja tekevät elämästäni tätä, mitä se on nyt.

Pyrin siihen, että asiat pysyisivät samanlaisina, ehkä joiltain osin pyrin jopa parempaan. Mutta täydellistä en edes halua saavuttaa, sen tavoittelun kokisin kuluttavana.

 

["vieras"]

Kenties muut ei pidä itseään "lähes täydellisinä". Mä en ainakaan. Mitä se edes tarkoittaa, kuka sen määrittää mitä tarkoittaa täydellinen?

Mä ainakin olen ihan hyvä tämmöisenä kun olen. En yritä olla mitään, mitä en ole. Ihan hyvin on mullakin asiat tällä hetkellä, tosin paremminkin voisi olla. Tällä tarkoitan sitä, etten ole aivan terve. Toivottavasti jonain päivänä olen, nyt olen sen vasta tajunnut, että terveenä pysyminen on etuoikeus. Koitan silti nauttia elämästäni sen minkä pystyn.

 

[eeeeeeeeeeeee]

Minä en ole mukava ihminen mutta olen hyvä työssäni. Tiedän paljon ja osaan paljon, nautin siitä asemasta mikä minulla on "kaiken osaajana" vaikka tiedostan senkin, etteivät työkaverini välttämättä tykkää tästä.

 

["ap"]

Niin kenties mun "täydellisyys" on vain sitä, että olen tyytyväinen kokonaisuuteen, enkä stressaa siitä että teen pikkuasiat oikein. Mulle se on ihan se ja sama että onko koti ihan aina tip top. Tärkeintä on että on mukavaa ja että siivotaan välillä kunnolla. Mä en myöskään tuputa lapsille miljoonaa harrastusta, tärkeintä on että tekevät jotain josta pitävät ja joka kehittää jollain tavalla.

Lasten koulunkäynnissä auta, mutta tiedän varsin hyvin, että lapsen (varsinkaan tytön) ei kannata oppia liian tunnolliseksi, siitä seuraa vain huonoa. Tärkeintä on säilyttää aito tiedonhalu ja oppimisen ilo.

Eli jos yksityiskohtia tarkasteltaisiin, olisin varmasti monen perfektionistin mielestä todella kaukana täydellisestä. Mutta mielestäni tuollainen "täydellisyys" on harhakuva jokatapauksessa, joten siihen pyrkiminen on mieletöntä...

 

[Phoebsi]

Mielestäni itsevähättely on itseasiassa kaikkein alhaisin tapa nostaa omaa häntää.

Niiiiiin samaa mieltä! Inhoan ihmisiä, joille pitää olla vakuuttelemassa heidän kauneuttaan, osaamistaan ym. kun he sitä vähättelyllä kerjäävät. En näihin koskaan sano mitään, mieli tekisi kyllä sanoa no että niin olet, ruma ja lihava.

En kyllä ajattele, että olisin täydellinen koska perfektionistina en koskaan pääse siihen Mutta kiitän itseäni onnistumisista, kun siihen on tilaisuus. Ja pidän itseäni tärkeänä myös. Se on joistain ihmisistä ärsyttävää, ja he luulevat, että pidän itseäni siten myös täydellisenä.

 

["vieras"]

On vähän eri asia sanoa, että on hyvä jossain kuin sanoa, että on lähes täydellinen. Tekstin otsikosta tulee lähinä mieleen itseään täynnä oleva teennäinen ihminen, jonka seurassa en viihtyisi. Eikö ole ironista, että ketju, jossa aloittaja kertoo olevansa lähes täydellinen, on poikkeuksellisen huonosti otsikoitu?

 

["vieras"]

Minä en ole mukava ihminen mutta olen hyvä työssäni. Tiedän paljon ja osaan paljon, nautin siitä asemasta mikä minulla on "kaiken osaajana" vaikka tiedostan senkin, etteivät työkaverini välttämättä tykkää tästä.

Mulla on tälläinen työkaveri. Ei siinä mitään, että osaa. Mutta kun vahtii ja kyttää jatkuvasti muiden työskentelyä, tulee neuvomaan silloinkin kun ei pyydetä apua jne. niin kyllä se ottaa päähän. Työkaveri siis tuo selkeästi esille sen, ettei luota muiden osaamiseen.

Huomaatko tuota piirrettä itsessäsi?