Millaisia pahoja ajatuksia teillä on.

Kukaan ei voi riistää multa mun ajatuksia ja sä niinu et oo mikään mulle sanomaan. Mun mielestä sunkaltaiset hyysää tota paskasakkia ja se on vaan huono asia. Mä olisin vaan iloinen esim. jos joku juoppohoitola poltettas. Säästöjä vaan tulis yhteiskunnalle. Tietty en sano näitä ääneen, mutta tässä voin sanoa. Ja vain ajatuksen tasolla.

Mulla ei oo mitään tarvetta poistaa sun ajatuksia mut sanon vain mielipiteeni et sulla ei oo kaikki kotona, ihan niinkuin säkin sanot ajatuksesi.

Jos sun mielestä kaikki mielenterveysongelmiin sairastuneet on paskasakkia niin en ihmettele et sulla on isoja vaikeuksia hyväksyä sitä ettei sunkaan ajatukset ihan terveitä ole. Itseasiassa suljetulla oon törmännyt aika läheltä samanlaiseen ajatusmaailmaan mitä sulla on. Toivottavasti saat apua voittaa katkeruutesi. Ja vaikka munkaltaiset sun mielestä hyysää paskasakkia niin ainakin mä oon tyytyväinen elämääni ja kaikkiin hyviin ihmisiin joita oon pystynyt auttamaan enkä pyörittele mielessäni karmeuksia.

 

Aloittaja saanee nautintoa siitä, että hänen juttujaan kauhistellaan. Säälittävä raukka joka ei osaa puolustautua saati edetä työssään, jää aina muiden jalkoihin.

Eikö osaa edes vastat kysymyksiin joita hänelle esitetään. Tiestikö ettet ole kovinkana mielenkiintoinen jos vaan jauhat samaa paskaa? Kyllähän noita sairaita raukka parkoja riittää, suurin osa onneks tajunnee pitää ajatukset ominaan.

No nyt oot kyl väärässä. Mä olen kyllä edennyt työssäni ja etenen tästä lähinkin. Ja en todellakaan jää muiden jalkoihin. Mutta mulla on se huono puoli, että mul ei oo mun duunissa sukulaisia yms. joten muutaman kerran pari idioottia päässy sen takia ohittamaan mut.

Mä luulen kyllä, että se että mulla on ehkä rajummat jutut, johtuu vaan siitä että mulla on hyvä mielikuvitus ja toiseksi siitä että mulla on tarvittaessa kykyä repiä irti tekopyhyyden kahleet.

Mut joo, ei mua enempää kiinnostakkaa jauhaa. Ois pitänyt arvata, että tällä paskapalstalla on vaan teeskenteleviä pikkusieluja.

 

Oli mulla kaikenlaisia ajatuksia mielessä silloin kun elämä pahimmillaan heitteli, ei niistä sen enempää..mutta fantasioiksi en niitä kutsuisi. Se, että kerroin ne ystävälleni auttoi ja ajatukset katosivat. Eli ehkä ne olivat pikemminkin pakkoajatuksia ja todella jäytäviä sellaisia. Nykyään puistattaa kun muistelen niitä.

 

No nyt oot kyl väärässä. Mä olen kyllä edennyt työssäni ja etenen tästä lähinkin. Ja en todellakaan jää muiden jalkoihin. Mutta mulla on se huono puoli, että mul ei oo mun duunissa sukulaisia yms. joten muutaman kerran pari idioottia päässy sen takia ohittamaan mut.

Mä luulen kyllä, että se että mulla on ehkä rajummat jutut, johtuu vaan siitä että mulla on hyvä mielikuvitus ja toiseksi siitä että mulla on tarvittaessa kykyä repiä irti tekopyhyyden kahleet.

Mut joo, ei mua enempää kiinnostakkaa jauhaa. Ois pitänyt arvata, että tällä paskapalstalla on vaan teeskenteleviä pikkusieluja.

Psykopaatti

 

Ap:n tapauksessa poikkevaa lienee se, että hän pitää ajatuksia hyväksyttävinä ja jopa ihailtavina (sanoi kuvastavan hänen rohkeuttaan ja mahdollista kykenemistä toteutukseen) . Jos itselle alkaisi tulla moisia ajatuksia niin pelästyisin ja koittaisin muuttaa ajatuksiani, huomaisin ettei kaikki ole kohdillaan.
Ja sekin ettei ap:ta ole todellisesti ja muidenkin silmissä kovasti loukattu. Voisin kuvitella ajattelevani ap:n ajatuksia jos joku olisi kiduttanut lapseni kuoliaaksi (no en silloinkaan sotkisi lapsia sairaisiin kuvitelmiini) mutta että pikkujuttujen takia kuvittelee tuollaisia. Hienoista ylireagoimista, eikö?

Mutta se, että kerskailee moisilla jutuilla ja olettaa muidenkin todellisuudessa ajattelevan kuten hän, on varsin epänormaalia ja jotenkin karmivaa. Inhottaa ajatella, että joku miettisi tuollaista minusta ja lapsistani!

Onko ap:lla jotain patoumia? Etkö saa koskaan sanottua suoria sanoja tai riidellä reilusti? Kannattaisi ehkä hakata nyrkkeily säkkiä tai keksi jotain millä purkaa sisintään. Luulisi moisen katkeruuden syövän sisintä pahasti? Jaa niin, mutta tää tyyppihän vissiin nauttii ajatuksistaan.
Toivottavasti joku sinulle hyvin läheinen ei astu sun varpaille. Läheisen kohdalla saattaa ajatuksista tulla totta ja kohta oot syytettynä smaoin kuin se Auerin akka.

 

Ap on psykopaatti tai narsisti.

 

Ei kylmyys ole vanhvuutta. (kylmyys tässä säälin (empatian) vastakohta) . Tuollainen katkeruus kertoo heikosti kehittyneestä minäkuvasta. Et kykene suojelemaan itseäsi muiden loukkauksia vastaan vaan ne osuvat syvälle ja ainoa keinosi käsitellä näitä tunteita ovat nuo väkivaltaiset ajatuksesi.
Onko sinun vaikea antaa anteeksi? Etkö ole itse saanut empatiaa osaksesi silloin kun olisit sitä tarvinut?
Onko sinua kaltoinkohdeltu lapsena?
Sanoit, että me muut ollaan eliherkkiä kun kauhistellaan tuollaisia ajatuksia. Sanoisin, että se olet sinä jonka sisin on niin herkkä ettet kestä loukkaavaa sanaa keneltäkään. Sisäinen vahvuutesi ei ole kehittynyt tasapainoiseksi.

On normaalia kuvitella hetkellisesti, että jollekin pahalle tai itseä pahasti loukanneelle kävisi huonosti. Me toivomme universumilta oikeutta. Mutta asioiden hautominen, tekojen teoreettinen ja yksityiskohtainen suunnittelu menevät liian pitkälle. Ne eivät kerro sisäisestä vahvuudesta vaan sisäisesti rikkoutuneisuudesta.

Oletko ollut tuollainen aina vai onko se kehityynyt jossakin myöhemmin?
Tunnetko koskaan samaa vihaa empaattisesti? Eli jos sinulle rakasta loukataan niin suunnitteletko tekijän teloituksen loukatun puolesta vai koskeeko tämä vain itseäsi?

Omat kauheat ajatukseni rajoittuvat anoppiin, jonka kuolemaa en itkisi. Ja tiedän että sisimpäni on sen verran epävakaa ettei tuo ajatus ole tavanomainen.

Loistavaa tekstiä. :flower:

 

Tuollaiset ajatukset ovat aika tavallisia, eikä niissä ole mitään pahaa. Jokaisella on ajattelun vapaus. Suurin osa tässä ketjussa kommentoijista on tekopyhiä valehtelijoita. Naiset ovat yleisesti hyvinkin pahansuopia - ap ei sitä ole vaan tuo on hänen tapansa käsitellä suuttumuksen ja vihan tunteita.

 

mulla taas on pelkoja että teen jotain. niisanottua veitsikammoa
minua on koulukiusattu. joten sisälläni on varmaan patoutumia
olenko nyt sitten psykopaatti?
nämä ajatukset tulee iltaisin ,ei koskaan päivisin ja ahditaa nukkumaan meno
joskun en voi olla edes läheisten lähellä vaan täytyy nukkua sohvalla

 

Nyt on pakko myöntää, että joskus oon ajatellu noin. Mutta lapsia en ole sotkenu ajatuksiin, kuitenkin lapset on viattomia oli ne sitten millasia tahansa.

Mut jos joku ihminen loukkaa mua oikein syvästi, en näytä sitä koskaan ulos päin. Mutta mielessäni ajattelen voi, jospa tolle tapahtuis joku hirvee onnettomuus. Mitä enempi ajattelen sille ihmiselle tapahtuvan pahaa, niin sitä varmimmin myös nään sielujeni silmin kuinka se ihminen kärsis. Mutta, oon joskus myöntäny muutamalle kaverille ton jutun ja ne sano, että kukapa niin, ei joskus ajattelis. Silti pystyn tuntemaan empatiaa toisia kohtaan ja kykenen välittämään ihmisistä.

 

Mun pahimmat ajatukset ajoittuivat siihen aikaan kun esikoinen syntyi. Silloin mietin, että tätä vauvaahan voisi rääkätä ihan miten vaan, eikä kukaan vois estää (Joo, tiedän, ihan sairasta). Silloin mietin joskus, että kuinka paha sitä vauvalle oikein voisi olla tai entä jos löisin vauvaa seinään tai että onkohan joku satanistiporukka joskus synnyttänyt vauvan vain uhratakseen sen yms. ihan sairasta. Mutta ne meni ohi ja olivat aina vain ajatuksia. Toisen lapsen kun sain, en tuntenut enää mitään tällaista murhanhimoa häntä kohtaan, enkä ajatuksia! Se oli päin vastoin korjaava kokemus, rakastan molempia lapsiani nyt. Itse olen ajatellut, että ekan kanssa ajatukset johtuivat varmaan huonosta suhteestani äitiini ja siitä, että en ollut ehkä pohjimmiltani ihan varma sopiiko äitiys minulle. Ne projisoituivat sitten vauvaan. Huh. Mä en kyllä pitänyt itseäni vahvana, että voisin tuosta noin vaan olla ilkeä omalle vauvalleni. En tosiaan... Avun tarpeen paikkahan se oli.

 

Siis ilman muuta voin rehellisesti myöntää, että olen tahtonut aikoinani paljonkin pahaa tapahtuvan ns. minua vastaan oleville ihmisille, etenkin teini-iässä sitä toivoi ties mitä! Mutta sitten aikuistuin, ja ajattelumaailmakin on tainnut siinä mukana hieman kypsyä. Toisten ihmisten vihaaminen ja viha- ja kostoajatuksissa vellominen syö vain omia voimia, ja aiheuttaa vain negatiivista omaan elämään.

Itse pidän itseäni kuitenkin kohtuullisen normaalina omalta psyykeltäni, ja kyllähän nuo ap:n kuvaamat lapsenraiskausjutut ovat patologisia. Ja se, ettet itse näe, miten sairaita kuvitelmasi ovat, kertoo kyllä jotakin kovin huolestuttavaa mielenterveydestäsi. Hui, toivottavasti en tunne sinua. Se, ettet ole (toistaiseksi) ajatuksia toteuttamassa, ei suuresti lohduta. Ei tuon kaltaiset pakkoajatukset kuulu edes epäkypsän ihmisen ajatusmaailmaan, vaan ovat sairaita. Pohdiskelin jo, että mitenköhän ja mistä syystä sinut voisi ilmiantaa, että joku voisi mahdollisesti estää, jos yrität satuttaa jotakuta?

Minusta tässä on paljon samaa, kuin sen insuliinimurhista tuomitun sairaanhoitajan jutuissa aikoinaan. Hänkinhän yritti tappaa tuttavaperheen pienen lapsen, kun kantoi kaunaa lapsen vanhemmille.

 

Musta toi ei kuulosta terveeltä. Ymmärrän, että joku toivoo sellaisen ihmisen kuolemaa, jonka toiminnasta on kärsinyt paljon tai saa tyydytystä väkivaltaisista ajatuksista sitä ihmistä kohtaan. Ainakin asioiden käsittelyvaiheessa. Sinulla menee kyllä ihan yli. Tuo lapsille pahaa toivominen etenkin. Hakisin sinuna ammattiapua. Tuollainen viha ja katkeruus kuluttaa liikaa.

 

mulla taas on pelkoja että teen jotain. niisanottua veitsikammoa
minua on koulukiusattu. joten sisälläni on varmaan patoutumia
olenko nyt sitten psykopaatti?
nämä ajatukset tulee iltaisin ,ei koskaan päivisin ja ahditaa nukkumaan meno
joskun en voi olla edes läheisten lähellä vaan täytyy nukkua sohvalla

Et ole psykopaatti. Nuo on pakkoajatuksia eivätkä edes hirvittävän harvinaisia. Kannattaa hakea niihin apua, koska ne ahdistavat sinua ja häiritsevät elämääsi.

 

Alottajan pitäis mennä tosiaan psykiatrille mitä pikimmin. Ja uskon että hänellä on jokin vakavempikin mielentervyesongelma kuin vain pakkoajatuksia. Yleensä pakkoajatuksista kärsivät tuntevat huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä pahoista ajatuksistaan. Aloittajalta tuntuu puuttuvan empatiakyky kokonaan. Olisin erittäin huolissani ja pelkäisin jopa että koska aloittaja on noin empatiakyvytön, niin hän vielä joku päivä menee ja toteuttaa ajatuksensa hetken mielijohteesta. Jo ihan oman itsensä takia kannattaa siis mennä sinne psykiatrille, sulla on elämä täysin pilalla sitten jos hetken mielijohteesta toteutat noita ajatuksiasi

 

Terapia ois aika jees ja jonkinlainen lääkitys.

 

No on kyllä melko pimeitä ajatuksia ja ei itse ymmärrä asiaa mikä on huono.

 

Hyi. Kuin olisin nähnyt psykopaatin pään sisään... Tottahan olen ajatellut jostain vittumaisesta tyypistä, että hänelle tapahtuisi jotain, mutta se on tyyliin pahat iho-ongelmat tai lähtis hiukset päästä tms. Mitään tuollaista ap:n kuvailemaa enikinä pystyisi edes miettimään! Ja tuokin kertoo jo paljon, että luulet ajatuksiesi olevan normaaleja...

 

Mitä mieltä olet ap koulumurhista tai Norjan Breivikistä? Hehän pitivät itseään myös muita parempina? Ajatuksen tasoltahan heidänkin on täytynyt alkaa, vai uskotko, että he ovat heti tienneet toteuttavansa tekonsa?

 

Aloittaja ei ole terve. Tuollaiset ajatukset eivät ole normaaleja.

 

No on tässä ketjussa muutama muukin, jolla ei tosiaan ihan kaikki muumit ole laaksossa. Miten joku voi ajatella päänsä sisällä kiduttavansa lasta vain sen vuoksi, ettei kukaan saisi tietää!!??!! Tai sen takia, että joku innokkaampi polki varpaille kun parempi toimistohuoneita jaettiin!!!???!!!

Olkoonkin, että joskus itse kullekin tulee vastaan tilanne milloin ajatuksen tasolla toivoo kostoa omasta kivustaan, jos sen on toinen ihminen aiheuttanut mutta koskaan, ei sitten missään tilanteessa niiden ajatusten pitäisi kohdistua täysin puolustukyvyttömiin olentoihin. Kuka vaan voi ja saa tuntea surua ja vihaa mutta kaikelle sillekin on rajansa!

Kaikista surullisisnta tässä on se, että maailmassa on liian monta ihmistä ketkä on kykeneviä viemään ajatukset teon asteelle. Liian paljon ihmisiä, kenen pään sisällä käy sellainen ajatusten myrsky toisten ihmisten vahingoittamisesta, että normaalia ihmistä ihan oksettaa!

 

Kyllä mulla on kans sellasia ajatuksia välillä että haluaisin repiä joltain ihmiseltä kirjaimellisesti silmät päästä ja tunkea hammastikkuja kynsien alle ja sit se vois samalla kattoa kun sen lasta raiskattais. perussettiä. Ei sillä että lähtisin sellasta toteuttamaan mutta kun jotkut vaan mun mielestä ansaitsis kärsiä.

 

Ei tuollaisia. Jotenkin tuntuisi kamalalta energianhukalta aktiivisesti toivoa toiselle pahaa. Se riittää, jos toivoo ettei tarvi olla paljon tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kokee itselleen vahingolliseksi.

Sen sijaan minulla on kyllä toisentyyppisiä "kiellettyjä ajatuksia" eli masennukseen ja suruun liittyviä toiveita, että "loppuisi jo."
Eli on päiviä jolloin en tajua, miksi minulla on niin helkutin huono tuuri, etten sitten millään jää rekan alle tai kuole yöllä sydänkohtaukseen.

 

[QUOTE="Miau";25085768]Kyllä mulla on kans sellasia ajatuksia välillä että haluaisin repiä joltain ihmiseltä kirjaimellisesti silmät päästä ja tunkea hammastikkuja kynsien alle ja sit se vois samalla kattoa kun sen lasta raiskattais. perussettiä. Ei sillä että lähtisin sellasta toteuttamaan mutta kun jotkut vaan mun mielestä ansaitsis kärsiä.[/QUOTE]

Ei ole todellakaan normaalia.

 

No nyt oot kyl väärässä. Mä olen kyllä edennyt työssäni ja etenen tästä lähinkin. Ja en todellakaan jää muiden jalkoihin. Mutta mulla on se huono puoli, että mul ei oo mun duunissa sukulaisia yms. joten muutaman kerran pari idioottia päässy sen takia ohittamaan mut.

Mä luulen kyllä, että se että mulla on ehkä rajummat jutut, johtuu vaan siitä että mulla on hyvä mielikuvitus ja toiseksi siitä että mulla on tarvittaessa kykyä repiä irti tekopyhyyden kahleet.

Mut joo, ei mua enempää kiinnostakkaa jauhaa. Ois pitänyt arvata, että tällä paskapalstalla on vaan teeskenteleviä pikkusieluja.

Olet aivan selvä psykopaatti. Empatian puute, toisten tunteiden ja ajatusten vähättely ja sivuutus, omien etujen tavoittelu ja usein niiden saavuttaminen muiden(kin) kustannuksella ovat ihan perussettiä, moni psykopaatti voi edetä työelämässä pitkälle. Suosittelen silti itsetutkiskelua ja ammattilaisen kanssa keskustelua, psykopaatteja on maailma pullollaan ja se ei yleensä eskaloidu sen kummemmin, mutta itsensä ja ympäristönsä vuoksi kannattaa miettiä, mikä olisi parasta. Empatia ei ole heikkous, vaikka moni niin näkee ja vaikka se siltä joskus tuntuisi.
Valitettavasti psykopaatit voivat pärjätä tässä maailmassa erinomaisesti.