En kestä,mun on niin ikävä exää!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "voi itku"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"voi itku"

Vieras
Ei pitäs ikävöidä sellasta petturia mutta en vaan voi mitään! Mun on IKÄVÄ!
Haluisin sen takaisin mutta toisaalta en kyllä halua,en luottais siihen enää yhtään. Mut tää ikävä ei vaan hellitä:(
 
Auttaisiko, jos ajattelisit ikävöiväsi jotain mitä ei ollutkaan? Jos kerran jätti ja petti?

ei auta mikään,oon aina ajatellu viimestä viikkoa ja sitä miten mua kohteli eron tapahtuessa mut ei se auta kun hetkeks. En mä haluaisi ikävöidä mut en vaan voi mitään,se oli mulle kaikki kaikessa.Ehkä sanottu vähän voimakkaasti et oli kaikki kaikessa mut siis kai nyt joku tajuaa mitä tarkotan.
ja musta tuntuu ettei se aika kyl auta tähän ikävään...
 
Saa nähdä tuleeko mun ikävä eksää tai eksän mua.
Molemmista kyllä tuntuu että ero on se oikea ratkaisu mutta silti. 15v on pitkä aika olla yhdessä.
2 viikon päästä muuttaa pois.
 
Kyllä se aika auttaa kummasti. Vaikkei sitä uskois.
Aikaa saattaa mennä kyllä muutamakin vuosi että kaipaa silloin tällöin, sitten se lopulta haalenee ja katoaa lopulta melkeinpä kokonaan...
 
Kyllä se aika auttaa kummasti. Vaikkei sitä uskois.
Aikaa saattaa mennä kyllä muutamakin vuosi että kaipaa silloin tällöin, sitten se lopulta haalenee ja katoaa lopulta melkeinpä kokonaan...

kun vaan vois tunteet katkaista nappia painamalla,painaisin heti ja repisin napin irti ja heittäisin pois. Tuntuu niin epäreilulta et mä ikävöin ja ex elää toisen kanssa.Se ei varmaan ikävöi mua tai meitä enää yhtään ja se(kin) tuntuu niin pahalta.Vaikka en mä tiedä mitä sen päässä liiikkuu.
 
Ajattele positiivisesti: sä pystyt kiintymään syvästi ja rakastamaan. Se ei pystynyt ja valitettavasti sun pitää etsiä uusi PAREMPI mies. Voit saada paljon parempaa :) Aivokemiasi ovat vielä ex:stä sekaisin, mutta aika auttaa, usko vaan!
 
Ajattele positiivisesti: sä pystyt kiintymään syvästi ja rakastamaan. Se ei pystynyt ja valitettavasti sun pitää etsiä uusi PAREMPI mies. Voit saada paljon parempaa :) Aivokemiasi ovat vielä ex:stä sekaisin, mutta aika auttaa, usko vaan!

olen yrittäny miettiä et olikohan se sitoutumiskammoinen vai muuten vaan tollo kun teki mitä teki,kun mua edellisen kans se oli kans useamman vuoden,me oltiin kyl sit 2v kauemmin yhessä.Mulle sano et se jätettiin mut mitään muuta ei koskaan kertonu entisestä mut olen vaan miettinyt et jos se kuitenkin jätti sen...ja nyt mut....kysyin siltä onko sil sitoutumiskammo mut äkäisesti tokas "ei mul sellasta ole". Tai sit ei ole mut ei vaan tykänny olla mun kanssani loppuelämää.

Tää olo jatää itku on ihan perseestä!
 
mä kyttäilen vähän väliä ikkunasta ulos samalla toivoen et se menis ohi ja samalla pelkään ja toivon ettei menis ohi.Mä olen ihan pipipää! Inhottaa vaan kun toi ikkuna on just tohon tielle päin mistä se ajaa tosin en ole ainakaan viikkoon sitä nyt nähnyt missään.Mut enhän mä voi olla nyt niin et en ees ikkunasta katso ulos mutta joka kerta kun katon niin pelkään et se ajaa ohi ja sit tulee taas ikävä ja tuska.
 
anteeks nyt et nostelen mutta kun en mä voi ees kenellekään soittaa tai pistää tekstariaria miten paha olo ja ikävä taas on kun on tälläinen juhlapäivä niin ei voi häiritä toisten juhlintaa ja yhdessäoloa joten pakko sit purkaa tänne.Jos ei olis ollu isänpäivä niin olisin menny juttelle kälyn luokse.
 
[QUOTE="joo";25018362]menet baariin ja etsit uuden ja vilkutatte eksälle ikkunasta. Heti ens viikonloppuna meet.[/QUOTE]

En mä pysty! Enkä mä halua ketään uutta vielä saatikka et saisinkaan sellasta.
En tiedä miks nyt tuli tällanen tosi kova ikävä.
 
voi ihme.. Ymmärrän kyllä tuskasi, saman läpi käyneenä. Tosin mun ex huiputti molempia ja oli vähän molempien kanssa. Lopulta jäi ihan yksin kun paljastui. Kliseistä, mut aika on ainoa toivo.. Yritä keksiä jotain tekemistä, käy vaikka uimahallis. Onko sulla arkena tekemistä, töitä, opiskelua tms?
 
[QUOTE="joo";25018767]voi ihme.. Ymmärrän kyllä tuskasi, saman läpi käyneenä. Tosin mun ex huiputti molempia ja oli vähän molempien kanssa. Lopulta jäi ihan yksin kun paljastui. Kliseistä, mut aika on ainoa toivo.. Yritä keksiä jotain tekemistä, käy vaikka uimahallis. Onko sulla arkena tekemistä, töitä, opiskelua tms?[/QUOTE]

käyn mä arkena töissä,muuta ei sitten kerkeekään.Viikonloppusin ei ole mitään,no on tietty jotain mutta ei nyt joka viikonloppu.Mihinkään baareihin mua ei kiinnosta tän ikäsenä juuri mennä enää,en oo vuosiin käyny enää.
Kai se sitten joskus helppaa..,ottaa vaan koville et exällä oli jo toinen ja mä olen nyt yksin että oliko nää kaikki vuodet sille ihan yhtä tyhjän kanssa.Nyt vaan taas vaikee päivä.
 
[QUOTE="vieras";25018907]Ymmärrän sinua ap. Mulla on erosta jo 4 v ja kipu ja kaipuu nousee yhä pintaan kuin se olis tapahtunut eilen.[/QUOTE]

ootko ollu koko 4v yksin?

sen lisäks et tunnen nyt näin niin pelkään et vaikka tää joskus helpottaiskin niin jään yksin silti.Tai entäs jos tapaan jonkun ja silti ex tulee mieleen ja ikävä? ei sekään varmasti ole kiva tunne niin itselleen kuin uudelle kumppanille,tosin eihän sitä tarvitse sille uudelle sanoa...
 
[QUOTE="voi itku";25018984]ootko ollu koko 4v yksin?

sen lisäks et tunnen nyt näin niin pelkään et vaikka tää joskus helpottaiskin niin jään yksin silti.Tai entäs jos tapaan jonkun ja silti ex tulee mieleen ja ikävä? ei sekään varmasti ole kiva tunne niin itselleen kuin uudelle kumppanille,tosin eihän sitä tarvitse sille uudelle sanoa...[/QUOTE]

En ole. Minulla on uusi perhe ja elämä mutta silti aika ajoin se kipu ja kaipuu nousee pintaan.En haluaisi häntä enään takaisin ( vai haluaisinko, kiellänkö itseltäni moisen tunteen tahattomasti/tahallaan/ alitajuntaisesti?) mutta jokin siellä sielussa kuitekin jäytää ja kaipaa eikä osaa päästää irti. Olen yrittänyt erinäisin keinoin irroittaa ja päästää irti (niin hyvällä kuin pahalla, ajatelleen kaikkea negatiivista ja hänen huonoa kohteluaan minua kohti..silti en vain pääse irti), repiä itse itseäni irti menneestä ja silti se jokin siellä salatussa sielun sopukassa on se mikä karkaa välillä pintaan nostattaen kyyneleet, kaihon ja kaipuun ihan tajuttomiin mittasuhteisiin. En ole vielä keksinyt miten pääsisin irti hänestä. Jaamme kuitenkin lapsen jonka eteen jouduimme käymään läpi helvetin ja takaisin.Onko se sitten mikä pitää sen liekin aina yllä, en tiedä? Olin jo taas pitkän aikaan tyytyväinen..ex ei kummittelut mielessä mutta sitten..vein lasta päiväkotiin ja ex oli tulossa isänpäivä aamiaiselle..Verkkokalvolleni piirtyi näky kun he yhdessä käsi kädessä menivät päiväkotiin ja radiossa soi Apulannan pihtiote..se oli sitten siinä..koko matkan töihin itkin ja tuntui kuin sydän olisi revitty irti paikoiltaan...Siinä ne meni mun elämäni miehet...voi kökkö. Enhän mä sittenkään ole päässyt (vaikka itte niin kuvittelin jo) tästä yli...se kipu ja arpi avautui..Oli aika raskasta taas yrittää kasata itsensä...
 
Voi ei :(
Se on kumma kun miehet löytävät niin nopeasti aina uuden :/ (en halua yleistää tietenkään).

Naiset vaan surevat ja ikävöivät.
En nyt osaa auttaa,tsemppiä ja jaksamisia sulle kuitenkin.
 
Lisäyksenä vielä niin aina kun se haava aukeaa niin on vaikeampaa saada se taas umpeen.
Kai olen jonkin sortin masokisti mutta pakko oli laittaa soimaan Jenni Vartiaisen missä muruseni on...
Mulla on ikävä...kuten sinullakin...
 

Similar threads

J
Viestiä
0
Luettu
537
Aihe vapaa
jätetty vai jättäjä?
J
S
Viestiä
12
Luettu
2K
V
M
Viestiä
36
Luettu
5K
A

Yhteistyössä