Neuvolassa "avautuminen" ei kannata

kuinka yksinkertaisia ihmiset oikein on? Ei minulla tulisi mieleenkään avautua jossain neuvolassa tai missään muuallakaan. Tietyt asiat on vain parasta pitää itsellään.

 

Jep. Tyhmänä kerrottiin rehellisesti mm. alkoholin käytöstä (mies kävi ennen lasta baarissa pari kertaa / kk ). Lääkärin mielestä mieheni on riskitapaus ja alkoi oikeasti, ilkeästi paasaamaan minulle miehen alkoholinkäytöstä ja alkoi tentata minua ja uhkaili mm. HAL-klinikalla.

En koskaan tuota lääkäriä enää nähnyt, ja muut oli asiallisia.. mutta jäi sellainen olo, että hitto, olis pitäny oikeasti vaan kusettaa niissä lomakkeissa.

 

Olisi kiva, jos täällä olisi linjoilla joku terkkari, joka voisi kertoa mielipiteensä, onko parempi tietää vai olla tietämättä.

Varmaan se asian merkitseminen tietokoneelle velvoittaa terkkarinkin kaikenmoisiin toimiin, jotka voivat tuntua molemmista osapuolista turhilta ja kiusallisilta. Tyyliin kertomaan, mistä hakea apua jos se huumeenhimo taas iskee...

 

ihan OT, mut karseeta tekstiä useimmissa ketjuissa tuolla biovanhemmuuspuolella, kävin tsekkaamassa, aina on sossut väärässä ja äiti/perhe oikeassa tms.... rankkaa on meno tässä maassa...

 

Minäkin kerroin esikoista oottaessani että oo joskus muutama vuos aikasemmin kokeillut moukkua pari kertaa. No tästä seurasi äippäpolilla käyntejä, testejä ja ylimääräisiä ultria. Ei haitannut mua, olin vaan iloinen kun sain nähdä vauvan monta kertaa ultrassa (joka oli parempi kuin neuvolan) eikä vauvan syntymän jälkeen kukaan sanonut asiasta enää mitään. Olen vissiin sinänsä onnekas sitten. En sillon osannut ajatella että se ois yhtään paha juttu ja jotain tuollasta vois seurata myös.

 

En minäkään nähnyt syytä mainita neuvolassa että joskus 8 vuotta sitten oon pilveä kokeillut.. Ja muutaman kerran polttanut seurassa mutta koskaan en ole itse hankkinut sitä.. Ei kuitenkaan nyky elämään kuulu milläänlailla.

Kerroin alkoholin käytöstä että kerran kuussa otan alkoholia ja siitä tuli jo hirveet pisteet siitä Audit (?) lomakkeesta.. Saatoin kyllä ennen raskautta enemmänkin ottaa mutta juominen ja tupakan poltto loppu kuin seinään plussan tehdessä..

 

Mua häiritsee ku siinä audit-testissä kyseltiin huumeiden käytöstä ja yhdessä kohtaa mainittiin panacod- siihen laitoin rastin et oon joskus käyttäny.. Mut samassa listassa oli muitaki mainittu,enkä sitte hoksannu lisätietoja kohtaan kirjoittaa että panacodia oon kipulääkkeenä käyttäny joskus. Pitää varmaan ens kerralla korjata asia

 

[QUOTE="huoh";24989003]
Ja alkuperäiseen kirjoitukseen. Nykyaikana barbituraatteja ei todellakaan käytetä anestesioissa, joten kirjoittaja ei ole voinut sitä leikkaussalissa (eikä muuallakaan sairaalassa ollessaan) saada. Jotain muuta kautta kuin hoitohenkilökunnan välityksellä se aine on kyseisen henkilön verenkiertoon päässyt.[/QUOTE]

Mä kanssa kiinnitin huomion noihin barbituraatteihin... jäi vähän tuon tekstin kirjoittaja kiinni

 

No ei todellakaan kannata kertoa. Itse kerran sanoin sen kummempia miettimättä neuvolassa, että olen väsymyksen tähden todella pinna kireällä, ja sen jälkeen jokaisella kerralla käsitelty tunnin verran sitä, miten huonohermoisuuteni ilmenee ja lähinnä siis yritetty kaivaa sitä, että käynkö hermostuksissani käsiksi lapseen, etenkin alussa epäilivät myös sitä, että hakkaisin myös miestäni.
Eli joo, ei tulisi mieleenkään enää kertoa, jos olisi jotain huumeita joskus kokeillut.

 

Mulla ei kummempia kokemuksia, mutta joskus käytiin lastenlääkärillä jotain asiaa vauvan kanssa. Mainitsin sitten siinä, että miestäkin hermostuttaa vauvan itkuisuus (vauva osoittautui lopulta allergiseksi ja siksi itki). Lääkäri ihan valpastui ja alkoi kyselemään miehen hermostumisesta. En edes tajunnut kuin jälkikäteen, että hänelle varmaan tuli mieleen joku väkivaltaisuus tms. Itselle ei moinen juolahtanut edes mieleen, kun hermostuminen oli ihan normaalia huolta lapsesta ja enintään levotonta ravausta vauva sylissä, kun lapsi ei rauhoittunut. Mutta itseäni siis häiritsi jo se, että mies tuli levottomaksi vauvan itkusta, kun arvelin lapsen vaistoavan miehen levottomuuden.

 

En huumeista ja alkoholista tiedä, kun en oo käyttäny, mut ei neuvolassa ongelmista kannata kertoa. Hymyillä vaan ja sanoa et kaikki on hyvin.

 

Ystävälläni samansuuntainen kokemus hedelmöityshoitojen kanssa. En kertoisi itsekään jos olisin joskus kokeillut kannabista.

 

Mä kanssa kiinnitin huomion noihin barbituraatteihin... jäi vähän tuon tekstin kirjoittaja kiinni

Kyllä niitä edelleen käytetään poikkeustilanteissa anestesiaan

 

Oiskohan toi äiti kuitenkin unohtanut jotain, vaikka viimeaikaiset huumeiden käytöt tai masennuslääkkeet? Kuulostaa muuten aika uskomattomalta.
Kyllä mäkin sanoin aikanaan neuvolassa että käytän vähän alkoholia (siis vaikka saunaolut) ja oon kokeillu hasista, kerran. Ei tullu mitään merkintöjä eikä kukaan kysellyt sen koomin mitään. Aika harvalle varmaan tulee siihen ei ollenkaan kohtaan ruksia alkoholin käytössä.

 

Jahas, tuleekohan tästä nyt jotain ongelmaa sitten. Menin viime kerralla neuvolassa sanomaan, etten ehkä voi olla koskaan tähän pimeään, synkkään aikaan raskaana, koska en tiedä selviäisinkö syksystä ilman punaviiniä

Neuvolantätiä kyllä nauratti.. ehkä on tottunut huumoriini (tuo on kyllä osittain tottakin) tai on muuten vaan ymmärtäväinen tapaus. Tai sitten tästä kuulee vielä, jos sattuu joskus toista lasta odottelemaan näihin aikoihin vuodesta

 

Tuohon masennusasiaan, ite olen kertonut avoimesti kymmenisen vuotta aiemmin sairastetusta masennuksesta, ja vielä aiemmin sairastetusta syömishäiriöstä, sekä aikuisiällä diagnosoidusta tarkkaavaisuushäiriöstä. Nämä on kirjattu jonnekin, mutta ei kukaan koskaan ole kysynyt mitään miten menee. Välillä vois vaikka kysyäkin, vaikkei tässä nyt mitään hätää ole ollut.

 

Neuvolantätiä kyllä nauratti.. ehkä on tottunut huumoriini (tuo on kyllä osittain tottakin) tai on muuten vaan ymmärtäväinen tapaus.

Siinähän se juttu onkin, että neuvolantädille voisi ihan hyvin kertoa kaiken mahdollisen, jos tietäisi hänen olevan järkevä ja suhteellisuudentajuinen ihminen.

Mutta siinä vaiheessa, kun noita lomakkeita täytellään, ollaan usein ensimmäistä kertaa kasvotusten. Yhteinen kommunikaatio ei vielä pelaa, ja tätikin saattaa vähän hakea merkkejä mahdollisista ongelmista.

 

Siinähän se juttu onkin, että neuvolantädille voisi ihan hyvin kertoa kaiken mahdollisen, jos tietäisi hänen olevan järkevä ja suhteellisuudentajuinen ihminen.

Mutta siinä vaiheessa, kun noita lomakkeita täytellään, ollaan usein ensimmäistä kertaa kasvotusten. Yhteinen kommunikaatio ei vielä pelaa, ja tätikin saattaa vähän hakea merkkejä mahdollisista ongelmista.

Muistan, kun oltiin ensimmäistä kertaa siellä ja täyteltiin sitä audit-lappusta. Olin kotona vannottanut miestä, että et sitten raksi niitä kohtia sieltä missään rehellisyyden puuskassa (kävi siis silloin suunnilleen kerran viikossa baarissa muutamalla). Jotenkin se tuntui "paheksuttavalta" määrältä siinä kohtaa, vaikka oli vielä muutama viikko sitten ollut ihan ok

 

En sano, ettei tällaisia hirveitä "vahinkoja" voi päästä joskus tapahtumaankin, jos ammattihenkilöllä on itsellään jotenkin todella negatiivinen/traumaattinen suhtautuminen johonkin asiaan, ja jos hän ei ole riittävän ammattitaitoinen. Aina joskus näitä kauhutarinoita kuulee ja en kyllä niitä heti purematta niele, edellä kirjoitetusta huolimatta. Olen paljon työni puolesta yhteydessä sosiaalipuoleen ja näen elämän "nurjempaa" laitaa.

Tässä tiivistettynä kaksi tarinaa työvuosien varrelta, joissa kummassakaan vanhemman mielestä ei ollut mitään vikaa, ja häntä "vainottiin" sossun puolelta. Totuuden tiedän oikein hyvin (ei ole kuulopuhetta), olin niin pitkään perheiden kanssa tekemisissä ja nähnyt esimerkit siis itse.

Toisessa tapauksessa vanhempi oli psykoosissa, oli menettänyt todellisuudentajunsa. Tämä Miina Meikäläinen luuli olevansa Galina Muunmaalainen, oli jopa käynyt vaihtamassa etunimensä ja puhui vain huonoa suomea (äidinkieli suomi). Lapset aivan heitteillä, ei ruokaa, kunnon vaatteita, mitään rytmiä jne. "Galinan" mielestä kaikki oli hyvin, sossu turhaan heitä vainosi.

Toisessa äidillä paha alkoholiongelma ja syömishäiriö. Kerran kännipäissään yritti tappaa itsensä, lapset olivat kotona, ja "nuutui" olohuoneen lattialle. Lapsista vanhin hälytti apua. Hänestä tehtiin ls-ilmoitus, aivan turhaan, äiti oli aivan raivona ja kertoi olevansa maailman rakastavin äiti lapsilleen.

 

Ei masennus mitään, ei alkoholi mitään, mutta ne HUUMEET!!211

En ottaisi riskiä kertoa kannabiskokeilusta.

 

Ensinnäkin nettiinhän voi kirjoittaa mitä vaan ihan huvikseen.

Toiseksi alkoholistit ja narkomaanit on kehittyneet varsinaisiksi selttäjiksi.

Kolmanneksi terveydenhuollossa on monenlaisia ihmisiä. Se ei kuitenkaan tunnu todelta, että kaikki hoitoon osallistuvat olisivat tylyjä ja aiheetta kiusaisivat potilaita.

 

Jep. Tyhmänä kerrottiin rehellisesti mm. alkoholin käytöstä (mies kävi ennen lasta baarissa pari kertaa / kk ). Lääkärin mielestä mieheni on riskitapaus ja alkoi oikeasti, ilkeästi paasaamaan minulle miehen alkoholinkäytöstä ja alkoi tentata minua ja uhkaili mm. HAL-klinikalla.

En koskaan tuota lääkäriä enää nähnyt, ja muut oli asiallisia.. mutta jäi sellainen olo, että hitto, olis pitäny oikeasti vaan kusettaa niissä lomakkeissa.

Mä kerroin rehellisesti alkoholin käytöstäni ennen lapsia, siitä oli seuraus se, että tapasin muutaman kerran jotain päihdetyöntekijöitä raskauden aikana, mut ei muuta.
Ihan ymmärrettävää, et äidin kohdal jolla on ollut rajumpaa alkoholin käyttöä tilannetta seurataan, mun kohdal se oli kuitenkin (onneksi) turhaa. Ei siitä ole kuitenkaan sen jälkeen ollut mitään ongelmaa.

Masennuksestanikin olen kertonut suoraan ja oon saanut vain apua. Meil on poikkeuksellisen ihana neuvolantäti ollut.

 

Ei masennus mitään, ei alkoholi mitään, mutta ne HUUMEET!!211

En ottaisi riskiä kertoa kannabiskokeilusta.

En mäkään mistään kokeilusta kertois, mut jos olis ongelma jonkun aineen kanssa niin sitten. Se on kaikkien parhaaksi.

 

Itse saatan käydä ravintolassa kerran kahdessa vuodessa - tai yhtä hyvin olla käymättä silloinkaan. Alkoholinkäyttöni on niin minimaalista, etten nähnyt aiheelliseksi alkaa kertoilemaan siitä sen enempää juurikin siksi, että minuun suhtauduttiin jo muutenkin nuivasti (nuori yksinodottaja kun olin). Sanoin vain, etten käytä. Eikä se nyt oikeastaan mikään valhekaan ole, kun alkoholia tosiaan tulee maisteltua (silloin kerran kahdessa vuodessa kun sinne baariin menee) korkeintaan pari lasillista, ja sitten kotiin.

Tuttava oli kertonut rehellisesti alkoholinkäytöstään ennen raskautta - samoin miehensä. Raskauden aikana ei ollut tietenkään alkoholia käyttänyt... mahdoton seuranta siitäkin.

Toki on hyvä, että runsaasti alkoholia käyttäville aiheesta puhutaankin, ja huolehditaan että jos on esim. päihdeäitejä, niin saavat sitten asianmukaista apua. Neuvola on kuitenkin ap:n tapauksessa mennyt mielestäni liian pitkälle ja toiminut väärin, ja itse tuossa tilanteessa todellakin kävisin kaikki mahdolliset toimet läpi saadakseni itseni takaisin "normaalien" kirjoihin.

 

Sehä onki kaikista pahinta jos joskus ikuisuus sitten on vähän pössytelly tai muuta kivaa kokeillu ;_;