osaatko pyytää anteeksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "VIERAS"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tarvittaessa pyydän anteeksi, jos on aihetta ja voin antaa anteeksi riipuen kyllä teon vakavuudesta,
pettämistä, valehtelua, lyömistä tai muuten luottamuksen pettämistä en varmaan voisi
antaa anteeksi.
 
kenguru..miten ?

Varsinkin nuorempana olin aika spontaani ihminen, että mulla ei varmaan montaa ihmistä olis ympärillä jos en osais kumpaakin noista "taidoista" :D.

Mä kun tunnen tosi paljon, niin hyvässä kun pahassa, ja mulle suuttumus saattaa nousta sadassaosassa sekunnissa jostain asiasta, ja reagoin siihen sitten alta sekunnin :ashamed:.

Pääasiassa haluan kyllä olla hyvä ihmisille, kun mun mielestä ihmiset on yleensä hyviä. Muutama kamaluuskin on omalle kohdalle "sattunut", ja niidenkin kohdalla on ollut pakko osata antaa anteeksi, muuten olisin itsekin tosi v-mäinen ja katkera.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Osaan pyytää anteeksi ja antaakkin.
Yritän elää niin ettei tarvitsisi anteeksi pyytää, mutta aina se ei ole helppoa. On tiettyjä asioita joissa on sitten vaikeampaa tuo anteeksi antaminen, mutta usein sekin on onnistunut.
 
toisaalta en siinä menetä mitään vaikka menen anteeksi pyytämään,jos toinen ei ole valmis sopimaan ni ei sitten,onpahan yritetty eikä tarvi enää sitä asiaa mielessä pyörittää
 
toisaalta en siinä menetä mitään vaikka menen anteeksi pyytämään,jos toinen ei ole valmis sopimaan ni ei sitten,onpahan yritetty eikä tarvi enää sitä asiaa mielessä pyörittää

Harvoin ihmiset on niin julmia että anteeksi pyytäjää vielä nujertaisi. Sanoisin että anteeksi pyytäminen ja antaminen kannattaa. Äkkiä oppii näkemään mitkä asiat oikeasti merkitsee, ja ihmissuhteita ei kannata tuhota oman ylpeytensä takia ainakaan.
 
Mulla on ollut työn takana oppia pyytämään anteeksi ilman, että lähtisin siinä anteeksipyyntöä esittäessä vielä lieventelemään, väistelemään tai selittelemään. (anteeksi, mutta kun mä luulin... tms)

Harvoin ihmiset on niin julmia että anteeksi pyytäjää vielä nujertaisi. Sanoisin että anteeksi pyytäminen ja antaminen kannattaa. Äkkiä oppii näkemään mitkä asiat oikeasti merkitsee, ja ihmissuhteita ei kannata tuhota oman ylpeytensä takia ainakaan.

Olen törmännyt sellaisiinkin, joiden mielestä on voitto saada toinen osapuoli nöyrtymään anteeksipyyntöön, ja hieraisevat vielä pikkaisen anteeksipyyntöä vastaanottaessa.
 
Osaan pyytää anteeksi, se on tullut opittua omien töppäilyjen kautta. Mun mielestä anteeksipyyntö antaa sille toiselle osapuolelle oikeuden päättää antaako vai eikö antaa anteeksi, silloin on tavallaan avannut ovet sovinnolle. Omaakin oloa anteeksipyyntö saattaa helpottaa.

Anteeksi antaminen on huomattavasti vaikeampaa. Tai kyllä mä annan anteeksi, mutta unohtaminen on hankalaa.
 
Mummo opetti minulle kaikenlaista, omalla esimerkillään pitkälti.

Samalla tavalla huomaan opettavani lapsia: pyydän itse heiltä anteeksi aivan kuten muiltakin tyhmyyksiäni ja annan anteeksi, ja samoin näen lasteni osaavan pyytää ja antaa anteeksi.

Mulla itselläni on niin onnettoman kevytmielinen luonne, etten ymmärrä mitä vaikeaa tässä on. Yksi lapsistamme ymmärtää sen vaikeuden, mutta hän onkin isänsä lailla kovin vakaa mielenlaadultaan. Myös mieheni osaa pyytää ja antaa anteeksi.
 

Yhteistyössä