Te jotka päkellätte lapsia n. vuoden ikäerolla peräperään

["vieras"]

tai edes ne kaksi ensimmäistä niin miksi?

Mikä on se syy et haluaa uudelleen raskaaksi heti perään kun eka syntynyt?
Miksi ei anneta sen ekan kasvaa edes hieman?
Koska totuushan on se et se "vanhempi" lapsi jää väistämättä kakkoseks uuden vauvan synnyttyä taloon vaik kuinka yrittäs antaa aikaa molemmille.
Ja onks se niin hienoo olla rättiväsynyt?
Kun kahden vuoden ikäerokin on jo pieni, mutta kuitenkin parempi.
Ja joo joku alkaa lässyttää sitä et tulee paremmin toimeen ja paskan latvat, sillä ei oo mitään merkitystä millaset kemiat ja energiat heillä on ja toisekseen minä tiedän kahden eri perheen vuoden ikäerolla syntyneet sisarukset ja ne aina vaan tappelee huomiosta.

Saatte vetää herneet nekkuun ihan vapaasti, mut minusta se on äärimäisen epäreilua sitä vanhempaa kohtaan ettei hän saa kasvaa rauhassa.

Ja jotkut hullut tekee viel kaikki lapset tälläsellä putkella.

Ja eikö ihmiset yhtään katso?? Sulla vaunuissa vauva ja maha pystyssä???

 

[vrs]

Jollain on vissiin tylsää. Ja joo, meillä on pojilla ikäeroa 1,5v tasan.

 

[Cecilia Algotsdotter]

Hmm. Aika intohimoisesti tunnut suhtautuvan asiaasi.

Minulla kaksi lasta, moittimallasi pienellä ikäerolla. En tiedä miksi, ei tuntunut olevan mitään syytä estelläkään toisen lapsen tuloa, esikoisen kanssa pärjättiin loistavasti jne. vanhempi lapsi ei jäänyt meillä toisen lapsen jalkoihin, enkä tiedä miten suurempi ikäero olisi tätä estänyt, ellei ikäero tosiaan olisi ollut huomattava, tyyliin 10-15 vuotta. Ei ole hienoa olla rättiväsynyt, mutta en ole sitä koskaan ollutkaan. Lapseni eivät ole koskaan tapelleet huomiosta kovinkaan paljon, itseasiassa huomattavasti vähemmän kuin ne perheet, joissa ikäero on tuon kunnialliset kolme vuotta. Sisaruskateutta ei ole ollut. En vedä hernettä nekkuun, sulla on sun käsityksesi, mulla mun. Katsoi kai ihmiset joskus (mun odottaessani toista), mutta mitä se mua liikuttaa? Katsokoon.

 

[..................]

Onnea sulle jos pystyt ajoittamaan lapsesi miten haluat. Kaikille se ei ole itsestään selvää et tulee edes sitä yhtä saatikka toista. Ja siinä välissä ei todellakaan tee mieli ehkäistä jos useampaa toivoo ja ekan kanssa on ollut vaikeaa saada alulle.

 

[Lunatic]

Jotain masokisteja ne semmoset on, ei voi muulla selittää.

 

[...,]

No, minulla on tämä yksi lapsi, ja ainoaksi saa jäädäkin. Mä olen nähnyt just noita perheitä joissa sen vajaa parivuotiaan odotetaan olevan jo "iso" kun uusi vauva saapuu. Ja parhaassa tapauksessa lykätään hoitoon.
Itse haluan antaa kaiken rakkauden ja huomion tälle ainoalle lapselleni.

 

[----]

Samaa olen miettinyt. Meillä ikäeroa 2 vuotta, ja kyllä silti väistämättä varsinkin alussa 2v joutui olemaan vähän liian "iso.." .. ei mulla ollut aikaa hänelle niin paljon kuin ennen, kireämpi ja väsyneempikin olin.

 

[porvoosta päivää]

sulla ei oo vissiin tärpänny ap.. otan osaa

 

["aloittaja"]

Hmm. Aika intohimoisesti tunnut suhtautuvan asiaasi.

Minulla kaksi lasta, moittimallasi pienellä ikäerolla. En tiedä miksi, ei tuntunut olevan mitään syytä estelläkään toisen lapsen tuloa, esikoisen kanssa pärjättiin loistavasti jne. vanhempi lapsi ei jäänyt meillä toisen lapsen jalkoihin, enkä tiedä miten suurempi ikäero olisi tätä estänyt, ellei ikäero tosiaan olisi ollut huomattava, tyyliin 10-15 vuotta. Ei ole hienoa olla rättiväsynyt, mutta en ole sitä koskaan ollutkaan. Lapseni eivät ole koskaan tapelleet huomiosta kovinkaan paljon, itseasiassa huomattavasti vähemmän kuin ne perheet, joissa ikäero on tuon kunnialliset kolme vuotta. Sisaruskateutta ei ole ollut. En vedä hernettä nekkuun, sulla on sun käsityksesi, mulla mun. Katsoi kai ihmiset joskus (mun odottaessani toista), mutta mitä se mua liikuttaa? Katsokoon.

En suhtaudu intohimoisesti vaan suuresti ihmetellen!
Kirjoiti että pärjäsitte esikoisen kanssa loistavasti miksi estellä toisen tuloa?? Siis olitte ehtineet elää sitä elämää/arkea pienen vauvan kanssa vain pienen hetken.
Ei ole olemassa mitään tiettyä kunniallista ikäeroa, mutta kyllä se vuosi ihan liian lyhyt aika.

 

["aloittaja"]

sulla ei oo vissiin tärpänny ap.. otan osaa

Missä mul ei oo tärpännyt?

Minulla on kylläkin kaksi ihanaa lasta ja enempää en halua. Kiitos vain kysymästä. Ja heidän ikäeronsa on 2v5kk.

 

["aloittaja"]

Samaa olen miettinyt. Meillä ikäeroa 2 vuotta, ja kyllä silti väistämättä varsinkin alussa 2v joutui olemaan vähän liian "iso.." .. ei mulla ollut aikaa hänelle niin paljon kuin ennen, kireämpi ja väsyneempikin olin.

Juu ja täällä se 2v5kk ja saman huomannut, joskus täytyi olla liian iso.

 

[Cecilia Algotsdotter]

[QUOTE="aloittaja";24970973]En suhtaudu intohimoisesti vaan suuresti ihmetellen!
Kirjoiti että pärjäsitte esikoisen kanssa loistavasti miksi estellä toisen tuloa?? Siis olitte ehtineet elää sitä elämää/arkea pienen vauvan kanssa vain pienen hetken.
Ei ole olemassa mitään tiettyä kunniallista ikäeroa, mutta kyllä se vuosi ihan liian lyhyt aika.[/QUOTE]

Noo.. kyllä siinä kuitenkin yli vuosi ehdittiin olla ja elää arkea pienen vauvan kanssa ennen kuin toinen syntyi. Jos vuosi on sulle liian lyhyt aika, niin ei se sitä välttämättä muille ole. Eikä meidän aika esikoisen kanssa toki mihinkään loppunut, hän sai kotona kasvaa toisen vanhempansa kanssa 4-vuotiaaksi saakka, ja sai aina paljon aikaa osakseen.

 

[Cecilia Algotsdotter]

[QUOTE="aloittaja";24970985]Juu ja täällä se 2v5kk ja saman huomannut, joskus täytyi olla liian iso.[/QUOTE]

Meille kävi mielestäni oikeastaan niin, että esikoinen sai olla pieni KOSKA se toinenkin syntyi. Ei ollut kiirettä oppia syömään itse, lopettamaan pullon syömistä, tutin syömistä, oppimaan kuivaksi tms., koska aina oli kuitenkin se toinenkin, joka teki niin.

Meillä esim. lapset ovat samaan aikaan menneet omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn nukkumaan (esikoinen oli silloin yli 2v), samaan aikaan alkaneet syömään itse (esikoisen ollessa miltei 2v), samaan aikaan lakanneet syöttötuolin käytön (esikoisen ollessa reilu 2,5v) jne. Vaipan käytön esikoinen lopetti omasta tahdostaan ollessaan 1,5vuotias, eikä häntä siihen painostettu. Hän sai myös hyvin paljon olla sylissä kuopuksen ollessa pieni, koska mulla oli aikaa ja syy maata sohvalla, ilman imettämistä en olisi jaksanut esikoisenkaan kanssa sohvalla maata sylikkäin niin paljon, mutta kun imettää oli pakko, niin sen tein, ja silloinhan siihen syliin mahtui molemmat. Esikoinen kapusi aina syliin, kun nuorempaa imetin, siinä sitä sitten maattiin kaikki kolme.

 

[...jji]

sääli on sairautta..

meillä lapsilla 1v ikäeroa, ihan nuo tasapainoisilta vaikuttavat molemmat olivat kotihoidossa niin, että kuopuskin oli itseasiassa jo lähempänä 4v ennen kuin laitettiin hoitoon... että uskoisin heidän saaneen lapsuutta ja olla pieniä ja leikkiä

 

["..."]

Samaa mieltä!

 

[Tuotanoin]

No, minulla on tämä yksi lapsi, ja ainoaksi saa jäädäkin. Mä olen nähnyt just noita perheitä joissa sen vajaa parivuotiaan odotetaan olevan jo "iso" kun uusi vauva saapuu. Ja parhaassa tapauksessa lykätään hoitoon.

Minusta taas näyttää, että nimenomaan ne yksilapsisen perheen lapset lykätään hoitoon viimeistään kolmivuotiaina. (ainakin jos molemmilla vanhemmilla on työpaikka odottamassa) Useampilapsisen perheen esikoiset saattavat olla kotihoidossa pitempäänkin.

 

[Ken guru]

Omalla kohdallani voin sanoa, että onneksi on ollut vain vuoden ikäero siskoon. Ollaan oltu todella hyvät kaverit niin lapsina, kuin nyt aikuisinakin. Enkä sano että se pelkästään lyhyestä ikäerosta on kiinni, mutta kunkin hetkiset kiinnostukset on samoja, joten viihtyy yhdessä sen puolesta ainakin paremmin.

Isommalla ikäerolla lapset ei meillä ainakaan ole kiinnostuneita samoista asioista lapsuudessa kun lyhyempiä jaksoja, kun toista kiinnostaisi vielä leikit, ja toista ei.

 

["vieras"]

Minä ihmettelen ap:n kanssa samaa asiaa. Meillä on tuttavapiirissä paljon lapsia pienellä ikäerolla ja vanhemmat ovat rättiväsyneitä, joissain perheissä isojakin ongelmia. Melkein kaikki sanovat, että jos nyt saisi päättää olisivat hieman odottaneet.

 

["vieras"]

Missä ihmeessä näitä mollaajia oikein sikiää?
Meillä useampi lapsi, mutta kaikilla on yli 2v. väliä, joten ei välttämättä tämä viesti kosketa meitä.

Silti ihmettelen suuresti tuollaista kirjoitussävyä. Se mikä ei sun mielestäsi ole hyvä niin voi olla taas toiselle loistava, kuten nyt täällä on luettu noista hyvistäkin puolista kun ikäeroa on vähän.

 

[MeillÄ]

Hassua, kun tässä asiassa ei uskota että joku ikäero on hyväksi toiselle perheelle, toiselle ei.
Kaikki tavallaan. Meillä kaksi pientä vuoden ikäerolla. Pieniä saavat olla molemmat, molempien kanssa vietetään aikaa yhdessä ja erikseen. En vaihtaisi tätä ikäeroa mihinkään. Väsynyt en ole ollut, lapset ovat toisilleen todella läheiset leikkikaverit, onnellisia ja tyytyväisiä pikkuisia. Myöskään vanhempien parisuhde ei ole kahdesta peräkkäisestä vauvavuodesta kärsinyt. Aivan täydellinen ratkaisu juuri meidän perheelle.
Olen tosin nähnyt myös perheitä, joissa jo esikoinen valvotti tai vauvavuosi oli muuten erityisen raskas. Silti pikkusisarus syntyi vuoden erolla, ja nyt ei nuku enää perheestä oikein kukaan. Itse olisin tällöin vähän miettinyt, kannattaisiko toista lasta yrittää vähän myöhemmin.

 

[Provoarvostelija]

Mielenkiintoinen sanavalinta tuo "päkeltää", en ole ennen kuullutkaan. Meilläpäin käytetään mm. sanaa pakertaa. En tiedä, ovatko nuo kaksi ihan synonyymeja, mutta aika lähellä, muuta tarpeeksi vastaavaa ei tule heti mieleen.

 

[zenn]

[QUOTE="vieras";24970831]
Ja eikö ihmiset yhtään katso?? Sulla vaunuissa vauva ja maha pystyssä???[/QUOTE]

Tuossa se tärkein pointti?

 

["aha"]

Eikös joku viisas mies ole sanonut, että parasta mitä lapsellesi voit antaa on sisarus. Meilläkin ikäeroa 1,5 vuotta. Ovat toistensa parhaat kaverit, eipä ole aikoihin tarvinnu tekemistä lapsille keksiä kun nyt 3 ja 4 vuotiaina kehittävät kaiken aktiviteetin kaksin...

 

[yökyöpeli]

Yhtälailla se vauva valvottaa ja vanhempia voi väsyttää vaikka ois isompikin ikäero sisaruksilla. Ja mää en tunne yhtään perhettä, jossa ei sisarukset joskus ottais yhteen, ikäerosta riippumatta.
Ootko muuten joskus aatellu, että myös joku toisenlainen perhe-kokoonpano voi olla ihan normaali... ainoa oikea ei ole se isä,äiti,2 lasta (poika ja tyttö 3vee ikäerolla).

 

[ddd]

eikös sitten lapset joudu jakamaan huomiota jos ikäero on vaikka 2-3vuotta?

Onko elämä helpompaa pienen vauvan ja uhmaikäisen kanssa, kuin pienen vauvan ja yksveen kanssa?

Mä olen taas huomannut että uhmaikäinen taantuilee vauvan tasolle kun perheeseen tulee pienokainen. Ruvetaan siis kilpailemaan huomiosta ja pissataan pöksyyn.

T.Ikäeroa 1v 1kk