Olisiko teillä jollain LAPSIA ALLE 2 VUODEN IKÄEROLLA?

["minä vain"]

Tein eilen raskaustestin clearbluen, ja se näytti 3+ (eli viikkona voi olla n. 5+). Mielestäni olen ihan vasta max. tokalla kuulla. Esikoiseni on 8kk... Onko kellään alle 2 vuoden ikäerolla lapsia, onko rankkaa? Kuinka hyvin niin kahden pienen kanssa selviää... Vaikka aina se onkin yksilöllistä siis jaksaminen ja lapsen luonne ym. Jännittää vaan niin pirusti. Antakaa neuvoja.....

 

[meil]

Meillä kahdella muksulla ikäeroa 1v5kk, pienempi oli äärettömän helppo ja tyytyväinen vauva, kaikki meni hienosti. Kasvoivat ns. isoiksi yhdessä. Ovat nyt 10v ja pian 9v.

 

["MOI"]

Riippuu lapsesta aikasta paljon. Vauva aika meni tosi hyvin isompi ei osannut olla ees mustis. Mut kun kuopus alkoi liikkumaan niin alkoi elämään öisinkin eli yöt tuli huonoiksi ja isompi päätti samaan aikaan et päikyt jää pois ni saa olla äitin kans kahestaan. niin olin tosi väsynyt kun en itse pystynyt päivisin nukkumaan. Nyt lapset 3v ja 1,5 ja on parhaimmat tappelu ja leikki kaverit ja äiti saa välil huolia ja omaa aikaa kun lapset tpouhuaa yhdessä...

 

[.]

hyvin on mennyt. onneksi toinen oli helppo vauva mutta nyt kun lapset 2 ja 3 vuotiaita niin saakeli koko ajan tapellaan, ei hetken rauhaa! ja ei varmasti helpota lasten kasvaessa

 

[chef]

Mä tein plussan, kun vauva oli 5kk

Moni pelotteli siitä, miten sumussa tulen kulkemaan, miten rankkaa on yöherämisineen päivineen jne...no en ole sitä sumua kyllä nähnyt, eikä rankkaa ole ollut

Voisin ihan hyvin tehdä uudestaankin lapset pienellä ikäerolla

 

[Helmi S]

Meillä lapsilla on ikäeroa 1 v 7 kk. Vauva-aika oli kyllä rankkaa, mutta ei nyt mitään sietämätöntä. Jptenkin extreme-aikana muistan sen silti varmaan aina. Aika vähillä yöunilla on joutunut pärjäämään, ja edelleenkin, mutta niinhän se on usein pienten kanssa.
Nyt lapset on 3 v ja 1,5 v, ja leikkivät tosi paljon keskenään (toki matsaavatkin) ja ovat toisilleen tosi tärkeitä. Mitään en muuttaisi.

 

["heh"]

Meidän muksuilla 1,5v ikäero. Alussa oli tietty vähän opettelemista että sai isomman päivärytmin pidettyä edes jotenkuten ja DVD pyöri monesti että pienempi sai vatsansa täyteen. Mutta en kyllä missään sumussa kulkenut vaikka pienempi olikin huono nukkuja ja kiljui kaikki illat. Aika paljonhan se riippuu omasta asenteestakin. Löysin rantein sujuu mukavammin kuin jos alkaa pingottaa minuuttiaikataulujen perään. Itseasiassa taisin yksikseen lähteä liikkeelle (kaupoille, kerhoon...) 2 muksun kanssa paljon nopeammin kuin esikoisen syntymän jälkeen 1 lapsen kanssa.

 

[Iitu-74]

Meillä on tokan ja kolmannen välissä 1 v ja 8 kk ja kyllä täytyy sanoa, että ikäero oli meillä paaaaljon helpompi kun ekan ja tokan välillä, joilla ikäero 3 v.
Tämä tietysti riippuu paljon vauvasta ja vanhemmasta, miten tilanteeseen sopeutuu.

 

["nyyti"]

meillä ikäerolla 1v6kk..alkuaika oli melko rankaa molemmat vielä vaipoissa.Onneksi opetin ennakoivasti isomman jo syömään itse ennen vauva syntymää.Molemmat nukkuivat päiväunia(minä myös).En tiedä miten olisin jaksanut jos vauva olisi ollut samanlainen valvottaja kun esikoinen vauvana...Nyt ovat jo 7v ja 5,5v ja viihtyvät yhdessä

 

["vieras"]

En oo kokenut rankaksi millään tavalla, kaikki olleet "helppoja". Varsinkin nuorimmainen on niin helppo kun olla ja voi. Viihtyy lattialla itsekseen leikkien, ei juuri itke. Kaikki ihmetteleekin et eikö toi vauva koskaan itke, virne vaan naamalla kokoajan Lapset syntyneet -05, -07, -08, -10. Kaikilla alle 2v ikäero.

 

[no ei ihan]

mutta lapsilla oli 2,5v ikäeroa ja tosi hyvin meni.toki väsyny olin kun isompi jätti vauvan synnyttyä päikyt pois,etten saanu nukkua päivisin..ja yksinhuoltajakin olin vielä silloin..että uskon että pärjäät kylläkaverilla lapset 1,5 ikäerolla ja hyvin on hekin pärjänneeet,mies on hänellä joka paljon auttelee että saa nukkua yms.

 

[kohta kuuden äiti]

kolmannen ja neljännen ikäero on 1v3kk,neljännen ja viidennen kans 1v3kk eli kolmas oli vasta n. 2v7kk kun viides syntyi(ja nyt jälleen raskaana ja tuo kolmas ei kerkee neljää täyttää kun syntyy)ja en koe että olis erityisen rankkaa ollu kun nuo on niin helppoja ollu --nukkuneet ja syöneet hyvin.Alku tietysti oli jonkin verran hankalaa kun eri rytmit oli ym mutta aiaka nopeesti kuitenkin tasoittui....
ONNEA!!!

 

["mie vaan"]

meillä lapset 11½kk ikäerolla,alussa meni hyvin kun isompi nukkui jo yöt,mutta nyt kun vanhempi 2½ niin uhma on samaan aikaan,mut sit taas toisaalta olen ajatelut et parempi näin kuin peräkkäin

 

["pii"]

1v1kk ikäeroa meidän vanhimmilla muksuilla. alku oli aika raskasta, mutta kun hieman kasvoivat olivat kuin paita ja peppu keskenään. hyvät leikkikaverit niistä tulee, eikä lapsi roiku helmassa kyselemässä, että äiti mitä mä teen.

Onnea!

 

[Mummeliisa]

Minulla on kaksi vanhimmaista ja kaksi nuorinta syntyneet alle kahden vuoden keskinäisellä ikäerolla. En ole koskaan kokenut ongelmaksi, päinvastoin. Paljon iloa ja tukea toisilleen vielä aikuisiälläkin.

 

[Mrs Bean]

Meillä ensimmäisen ja toisen välinen ikäero 1v 2vko ja hyvin meni vauva ajat, pienlapsi ajat jne. Nyt ovat 15v ja 14v. En kokenut erityisen rankaksi aikaa. Esikoinen oli oikea sisupussi kakkonen taasen äärimmäisen tasainen ja kiltti ( joskin ekan puoli vuotta söi kokoajan, myös yöt ) . Nyt murrosiässä ovat päinvastoin

 

[kesäkurpitsa]

Meidän pojilla on ikäeroa 1v4kk, ihan tarkoituksella haluttiin lapset pienellä ikäerolla.

Kuopus on nyt 10kk ja onhan tämä raskastakin ollut, kuopus on tosi huonosti nukkunut, joten univelkaa on itsellä paljon. Nyt on viimein alkanut nukkumaan öitä kokonaan joten siltä osin helpottaa jo kovasti.

Muuten ei ole kyllä ollut mitään valittamista, esikoinen otti heti kuopuksen hyvin vastaan ja nyt nuo ovat jo aivan erottamattomat.

 

[meillä on eroa 1v11kk]

Sanotaan näin, että vauvan ekan vuoden ajan esikoinen oli haastavampi kuin ikinä, mutta sen jälkeen kun vauvasta kuoriutui taapero, ne on ollu parhaat kaverit niin hyvässä kuin pahassa.

 

[huomioitavaa]

alle 2v ikäero on oikein hyvä jos kaikki mene hyvin. Mutta jos ei menekään niin ongelmia voi olla mm seuraavat:

- toinen lapsi (ikäeroa ensimmäiseen 1v8kk) syntyi sektiolla ja haava tulehtui ja toipuminen kesti puoli vuotta - oli aivan helvetillistä nostella ja kantaa kahta vaippaikäistä ja pestä pyllyjä lavuaarissa, ja mitään apua (sukulaisilta tai isovanhemmilta) ei ole saatu koskaan, kertaakaan eli itse piti tuskissaan pärjätä

- kolmas lapsi tuli hieman isommalla erolla (2v) ja tässäpä kävi niin että raskaus oli helvetillinen, pahoinvointi kesti 8kk ja koko ajan oksentelin ja kouristelin oksennusoloissani, heikotti, pyörrytti jne ja aivan 24/7 eli ei todellakaan pientä aamupahoinvointia. Siinä sitten raskaan uuvuttavan raskauden lisäksi piti kuunnella kahden aiemman kitinät ja kiukuttelut ja edelleen hoitaa kahden lapsen vaipatukset ja nostelut ja kanniskelut - eikä mitään apua saatavilla mistään.

Lasten teko on toki oma valinta ja tietoinen sellainen, mutta aina ei voi tietää miten asiat menee joten ylläreitäkin saattaa tulla. Varsinkin jos tukiverkosto on täysin olematon niinkuin meillä (eli isovanhemmat eivät ole kiinnostuneet lapsenlapsista yhtään eivätkä ole kahta nuorinta vaivautuneet tapaamaan KOSKAAN) niin kannattaa miettiä omaa jaksamista. Jos jollain muulla olisi samanlainen elämäntilanne kuin minulla niin suosittelisin ehdottomastia ainakin neljän vuoden ikäeroa.

 

["Hanna"]

Meillä poika ja tyttö, nyt ja 3v5kkja 2v4kk. Hyvin on mennyt Vauva-aika oli leppoisaa, ehkä juuri siksikin että esikoinenkin oli vielä vauva ja olin ikäänkuin virittynyt sellaiseen sopivaan vauvanhoitotilaan Toki sitten siihen menikin suurin osa ajasta, eikä koti ja oma pärstä aina ollut ihan tiptop. Selkeät rutiinit auttoivat, esikoisella oli oma rytminsä ja sen mukaan mentiin enemmän, vauva oli helppo sitten sopeuttaa mukaan menoon. Tällä hetkellä meillä on aika helppoa, koska lapset leikkivät koko ajan keskenään. Ovat ehkä liiankin tiivis parivaljakko, ikävöivät ihan hirveästi kun ovat erossa toisistaan, eivätkä oikein osaa leikkiäkään ilman toista... me ollaan yritetty aina välillä jakaa lapset niin että toinen tekee jotain isin kanssa, toinen äidin, juurikin siksi että oppisivat yksinäänkin olemaan.

Molemmat ovat jo melko omatoimisia eli pukevat itse, käyvät itse vessassa, syövät suhteellisen siististi jne. Haastava aika oli tuossa noin vuosi sitten, kun pienempi ei osannut vielä oikein leikkiä, niin tappeluita syntyi sitten siitä kun sotki isomman leikit. Toki tappelevat edelleenkin, mutta siltä kai ei voi välttyä missään ikäerossa Pienempi on myös ollut aika-ajoin hyvin mustasukkainen isommalle, toisin päin taas mustasukkaisuutta ei ole ollut. Pienemmän nukkuminen on meillä sellainen koetinkivi, odotan todellakin sitä aikaa, että yöt rauhoittuisivat ja tyttö nukkuisi yönsä kunnolla.

 

["myö"]

Meillä myös 1v8kk ikäeroa ja miunkin sektiohaava tulehtui. Kuopus oli kuitenkin niitä vauvoja, joista lauluissa kerrotaan: nukkui, söi ja hymyili. Siskonsa rakastui häneen heti. Lisäksi asiaa auttoi se, että isosisko halusi olla hyvin iso ja luopui vaipoista 1v10kk ikäisenä (eikä todellakaan jaksettu potattaa, joten ihan oli oma ansionsa).

miun äidillä todettiin rintasyöpä samana päivänä, kun kuopus syntyi, joten apuja ei ollut, mutta hienosti meillä meni. Sen vinkin annan, että rytmitä vauva esikoisen aikataulun mukaan mahdollisimman heti, niin saat joka päivä hengähdystauon, kun lapset nukkuvat yhdet päikät samaan aikaan. Me ollaan oltu tosi tyytyväisiä tähän ikäeroon: lapset ovat leikkineet toistensa kanssa heti, kun kuopus oppi kääntymään .

 

[meillä on eroa 1v11kk]

Joo! Siis tuo on totta mitä joku sano rutiineista. Kun pieniä on enemmän kuin yksi, rutiinit on paljon tärkeämpiä. Yksi pieni nyt kulkee kätevästi mukana kuin villasukka, päiväjärjestyksellä ei niin väliä, nukkuu kun väsyttää, mutta kun niitä on kaksi, ei lähdöt oo enää pelkästään sitä että "hei mennäänkö? no mennään vaan"

 

["piipula"]

poika 22.03.2005
tyttö 28.05.2006
poika 23.03.2008

 

["piipula"]

[QUOTE="piipula";22619580]poika 22.03.2005
tyttö 28.05.2006
poika 23.03.2008[/QUOTE]
eli viel yks poika 25.08.2009


ja hyvin ollaan tähän asti pärjätty. iskä on työtön ja kotona minun kanssa