Onko dobermanni sopiva lapsiperheeseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja koirakuumeilija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Pentuna se tulee kyllä kokeilemaan kaikkensa, mutta jos itse ei lähde siihen yhtään mukaan niin...

Dobermanni kokeilee paljon, mutta on erittäin herkkä ja oppii nopeasti, kun vaan muistaa päivittäin aktivoida sitä koulutuksella. Kun kouluttaa sitä tasaisesti, sillä ei tule edes tarvetta hakea paikkaa, se kokee sen osoitetuksi. Nimenomaan tasaisella koulutuksella ja kuten tuossa sanotaan, ei lähde koiran metkuihin mukaan. Liian vahvasti osoittaminen ei toimi, ainakaan hyvin. Paimenellemme on aina joskus pitänyt sanoa kuka on pomo.
 
Se että kysyt asiaa kertoo, että et ole "koiraihminen". Pitää tietää mihin ryhtyy.

Meinaat ottaa sellaisen rodun joka vaatii erittäin määrätietoisia otteita ja osaavan emännän, isännän tai molemmat. Todennäköisesti ei ongelmia lapsien kanssa ole, koska koira oppii elämään laumassa helposti. Muut asiat sitten saattaakin tuottaa ongelmia. Siis suhtautuminen vieraisiin, muihin koiriin, lapsia lähestyviin henkilöihin jne...

Lisäksi rotu on dominanssinsa takia jonnin verran arvaamaton. Mahdollisuus ikäville tapahtumille on aina olemassa vaikka kuinka kouluttaisit.

Jos haluat näyttävän suojelukoiran niin harkitse vaikka tiikeribokseria. Ovat erittäin mutkattomia luonteeltaan ja rotumääritykseltään suojelukoiria. Osaa varmasti suojella ja olla pelottavia jos tarvetta, mutta muuten hyvin laumauskollisia ja avoimesti kaikkiin suhtautuvia.
 
Lisäksi rotu on dominanssinsa takia jonnin verran arvaamaton. Mahdollisuus ikäville tapahtumille on aina olemassa vaikka kuinka kouluttaisit.

Jos haluat näyttävän suojelukoiran niin harkitse vaikka tiikeribokseria. Ovat erittäin mutkattomia luonteeltaan ja rotumääritykseltään suojelukoiria. Osaa varmasti suojella ja olla pelottavia jos tarvetta, mutta muuten hyvin laumauskollisia ja avoimesti kaikkiin suhtautuvia.

Ja nämä kaksi kappaletta osoittavat, että sinä et tiedä koirista yhtään mitään.
 
Lisäksi rotu on dominanssinsa takia jonnin verran arvaamaton. Mahdollisuus ikäville tapahtumille on aina olemassa vaikka kuinka kouluttaisit.

Sinä et ole palveluskoiria, varsinkaan dobermanneja nähnyt kuin valokuvissa ja ohikulkiessa. Jos vertaan meillä olleisiin koiriin, dobermanni ei ole arvaamaton toisin kuin dalmis tai pointteri. Sen reaktiot tietää tasan tarkkaan, kun on kouluttanut sen. Belggareissa ja bortsussa on paljon enemmän yllätyksellisyyttä. Ikävät tapahtumat koiralla kuin koiralla, mutta varsinkin palveluskoirilla seuraavat lähinnä koulutuksen ja normaalin päivittäisen huomion puutteesta.

Suojelukoira koulutus voi olla hauskan kuuloista, mutta itse en innostaisi mitään koiraa hyppimään ihmisten päälle. Dobberi osaa kuitenkin yhdistää sen koulutustilanteeseen tai harrastukseen jos itse muistaa, että kaikki siihen liittyvät tekemiset on kiellettyä muina aikoina. Monella muulla rodulla leikki ja koulutus voi mennä helposti sekaisin.
 
[QUOTE="evakko";24966048]Sinä et ole palveluskoiria, varsinkaan dobermanneja nähnyt kuin valokuvissa ja ohikulkiessa. Jos vertaan meillä olleisiin koiriin, dobermanni ei ole arvaamaton toisin kuin dalmis tai pointteri. Sen reaktiot tietää tasan tarkkaan, kun on kouluttanut sen. Belggareissa ja bortsussa on paljon enemmän yllätyksellisyyttä. Ikävät tapahtumat koiralla kuin koiralla, mutta varsinkin palveluskoirilla seuraavat lähinnä koulutuksen ja normaalin päivittäisen huomion puutteesta.

Suojelukoira koulutus voi olla hauskan kuuloista, mutta itse en innostaisi mitään koiraa hyppimään ihmisten päälle. Dobberi osaa kuitenkin yhdistää sen koulutustilanteeseen tai harrastukseen jos itse muistaa, että kaikki siihen liittyvät tekemiset on kiellettyä muina aikoina. Monella muulla rodulla leikki ja koulutus voi mennä helposti sekaisin.[/QUOTE]

Olen nähnyt ja itselläkin niitä on. Miksi vertaisin teillä olleisiin koiriin, vertaan rotuun. Mitä sitten että belggareissa tai bortsuissa on sun mielestä enemmän arvaamattomuutta. Eikö riitä että sitä on olemassa rodussa? Ihan yhtä hyvin voisin sanoa että kaikki taistelukoirat on lempeitä ja verrata niitä hyeenoihin. Idioottimainen kommentti.

Jos kysymys on aseteltu niin kuin se tässä on niin kai sitä nyt prkl pitää tuoda esille koulutuksen merkitys. Itse suojelukoiria kouluttaneena tiedän miten pitkä ja kivinen se reissu on. Ei todellakaan sovi sellainen elämä perheeseen joka, niin kuin suurin osa koiran omistajista, on valmis opettamaan istumaan ja antamaan tassua. Ilmeisesti et tiedä mitään koiran kouluttamisesta siinä mielessä, että siihen pitää luottaa joka tilanteessa.

110% luottamus koiraan tositilanteessa ja leikissä vaatti uskomattoman määrän työtä ja silloikin on riski sekoittumisesta olemassa. Opettele myös perustelemaan vastauksesi sekä lopettamaan tuo dalmis dalmis, kouluttanut kouluttanut, enemmän enemmän, koiralla koiralla, mutta mutta, innostaisi innostaisi (uudestaan koulutuksen koulutuksen) toisteleminen. Kuulostaa nimittäin ihan ohuesti idioottimaiselta.

Miksi edes vastasin tähän, ehkä siinä toivossa, että vastassa olisi erittäin kehittynyt dopermanni joka on opetettu kirjoittamaan lähes ymmärrettävästi.

Nyt se liimapuikko kiinni ja nukkumaan.
 
Alko niin paljon vituttamaan tämä aihe, että on pakko jatkaa vähän... Kaikki jotka harkitsevat koiran ottamista ja eritoten vahvaluonteisen koiran ottamista olisi syytä ajatella asiaa siltä kantilta, että millaiselle koiralle minä sovin eikä siltä kantilta että millaisen koiran minä haluaisin.

Suojelu- ja sotakoirat on varustettu toimintaan ominaisella luonteella ja mitä vahvempi tuo luonne on niin sitä paremmin sitä on pystyttävä hallitsemaan. Hallitseminen tarkoittaa kouluttamista ja se on aivan liian vähän keskusteltu asia koiraa harkitsevien keskuudessa. Se on oikeasti raakaa työtä ja vaatii tuhansia tunteja harjoittelua. Koira ei ole mikään superelukka vaikka oppivainen onkin.

Jos tuntuu turvattomalta lenkkipolulla niin ota joku helppo rotu. Se puolustaa sinua aivan varmasti kun tositilanne tulee ilman mitään kouluttamista. Tietenkin se tarvitsee lauman johon se pystyy leimautumaan, mutta siihen riittää hyvä koti. Jos ajatuksesi on saada jylhän näköinen koira joka toimii peloitteena on säälittävä lähtökohta. Jokainen suojelukoiratoimintaa harrastava tai ymmärtävä pitää sellaisia ihmisiä täysin pelleinä. Jos omaa egoa on pönkitettävä koiralla niin ollaan jo lähtökohtaisesti aivan sivuraiteilla.

Ota koita josta voit kuvitella tulevan sinulle paraskaveri jonka kanssa harrastat niitä asioita joita koira vaatii. Koiraa ei kiinnosta pätkääkään miten paljon sinun pitää olla töissä tai hoitaa lapsia, se haluaa vaistojensa ajamana tehdä niitä asioita joihin se on luotu. Jos et tätä pysty sille tarjoamaan niin sitten on erittäin suuri riski sille, että siitä ei tule se uskollinen kumppani joka tilanteeseen.

Ottakaan järki käteen, viisaat ihmiset. Ei koira ole vain sinua varten. Olet itse suurimmaksi osaksi sitä varten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Häh;24966080:
Ihan yhtä hyvin voisin sanoa että kaikki taistelukoirat on lempeitä ja verrata niitä hyeenoihin. Idioottimainen kommentti.
...
Opettele myös perustelemaan vastauksesi sekä lopettamaan tuo ... Kuulostaa nimittäin ihan ohuesti idioottimaiselta.

Olen kouluttanut ja vetänyt toko, haku, jälki ja auttanut pelastus reenien tuuraajana. Agilityakin olen ohjannut. Tutut kouluttajat vetävät suojeluakin, olen ollut mukana, mutta en halua yrittää omilla koirilla. Eipä siinä, ei se minusta tai koiristani tee kaiken tietäjää. Sanoin, että dalmikset ja pointterit on arvaamattomia. Belggarit vain varautuneisuutensa osalta jos ei siihen kiinnitä erityishuomiota, mutta yllätyksellinen se rotu on. Bortsu on samalla tavalla luovan yllätyksellinen. Jos on harrastanut dobberin kanssa ja se on koulutettu, melkein mitä tahansa muuta rotua voi kuvata helpommin arvaamattomaksi. Sen reaktiot isäntä tietää tarkkaan.

Jos puhut taistelukoirista, silloin puhumme aivan eri roduista. Tässä ketjussa mietittiin koiraa lapsiperheeseen. Mitä ihmeen perustelua haet? Jos minun kokemus ei riitä, et sinäkään nyt itse perustele muulla kuin kokemuksellasi.
 
Taistelukoiran lempeyden vertaaminen hyeenana oli vertauskuvallinen ilmaisu. Ymmärrät ehkä paremmin jos vertaan mikki hiirtä hitleriin.

Koulutettu koira on luotettava. Nyt on kyse siitä, että mitä se vaatii. Epäilen että olet varsinainen harrastaja jos puhut koulutetusta näin löyhään sävyyn, että et ollenkaan kyseen alaista koiraa hankkivan omistautumista kouluttamiseen.

Myös se että sulla on suojelukoira rotu ei pitäisi tarkoittaa sitä, että sen kouluttamínen on suojelukouluttamista välttämättä. Luulisi sun ymmärtävän sen jos kerran olet ollut mukana toiminnassa.

Itse päätit ladella totuuksia rodusta ilmoittamalla vain, että kouluttamalla siitä saa sellaisen ja sellaisen... ei se ollut pointti. Koko homman ajatus on antaa koiraan ottamista harkitsevalle ymmärrys siitä mitä koiran pitäminen vaatii. Sun perusteluden mukaan voisi labbista ja vaikka dogo argentinoa suositella samassa lauseessa ilmoittamalla vain että kunhan koulutat. Ymmärrätkö? Perustelut ovat ymmärrystä asiasta ja rodusta. Etkä suoraan sanottuna ole kovin vakuuttava.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Häh;24966118:
Koulutettu koira on luotettava. Nyt on kyse siitä, että mitä se vaatii. Epäilen että olet varsinainen harrastaja jos puhut koulutetusta näin löyhään sävyyn, että et ollenkaan kyseen alaista koiraa hankkivan omistautumista kouluttamiseen.

Itse päätit ladella totuuksia rodusta ilmoittamalla vain, että kouluttamalla siitä saa sellaisen ja sellaisen... ei se ollut pointti. Koko homman ajatus on antaa koiraan ottamista harkitsevalle ymmärrys siitä mitä koiran pitäminen vaatii. Sun perusteluden mukaan voisi labbista ja vaikka dogo argentinoa suositella samassa lauseessa ilmoittamalla vain että kunhan koulutat. Ymmärrätkö? Perustelut ovat ymmärrystä asiasta ja rodusta. Etkä suoraan sanottuna ole kovin vakuuttava.

Jos joku kysyy keskustelupalstalla kasvaako kuntopyörällä kunto, siihen voi olla hyvä vastaus: jos sitä polkee riittävästi. Tällaisessa keskustelussa ei raapaista kenenkään taustaa pintaa syvemmältä, joten on hyvä korostaa koulutusta ja aktiivisuutta. Oikeasti ihmisen toiminnan koiran kanssa näkee vasta, kun näkee ihmisen koiransa kanssa. Jos on jo palveluskoira, harvempi hakee toista palveluskoiraa, jos ei jo harrasta. Vaikka ei sattuisi harrastamaan, se tieto kertoo toisesta paljon enemmän kuin mitä voi satuilemalla kertoa. Itse en nyt kauheasti piittaa siitä, kuinka vakuuttavana pidät minua. Ei yksikään koira opi sillä, että keskustelupalstalle on keksinyt hienoimmat ajatukset, kentällä se taito vasta ratkaisee ja koira sen arvioi. Jos koiran kanssa homma toimii, silloin voi arvella, että joku on mennyt oikeinkin. Enkä kuvitellutkaan, että taistelukoirista puhuva suojeluharrastaja suuremmin vaikuttuu "tavallisen" käyttöharrastajan harrastuksista. Jälki on niin helppo tapa, sitä pystyy harrastamaan yksinkin ja päivittäin. Haussakin ohjaaja vain kommunikoi koiran kanssa ja tokossa kävelee. Silti ne on parhaita harrastuksia, kun koira tykkää ja niitä pystyy harrastamaan melkein milloin vain. Aktivointi onnistuu muuten ihan silläkin, että aamulla ja illalla laittaa muutamat namit sinne tänne asuntoon.
 
Olipas paljon tekstiä, ihan tarkkaan en kaikkia sitten lukenut.

Minulla on ollut palveluskoiria ja on tällä hetkelläkin. Rottweilerini on nuori ja olemme kisaanneet tokossa alossa (ykköstulos) ja BH-koe on suoritettu. Ensikesänä JK1 ja JK2 havittelemme ja jos TK2 siinä sivussa. Terveys hieman kummittelee takapiruna, joten hiljalleen uutta kisakumppania katselen (toki rotikkaakin siinä samalla vien eteenpäin uralla). Koira on ennenkaikkea kotikoira/perhekoira, mutta mausteena tuo PK-jälki harrastaminen. Suojelu ei kiinnosta, eikä täällä lähellä asustele edes maalimiestä.. Koiraharrastus on ainut harrastukseni, joten siihen panostan keskimääräistä enemmän (treenamiseen, liikuttamiseen ja näyttelyihin). Kerran päivässä tehdään pitkä lenkki (10-15km) ja muuten saavat mielinmäärin ulkona rellestää ja riehua. Sisällä meillä ei leikitä, eikä riehuta.

Joku kirjoitti, että vaativa kouluttaa. Osaako joku sanoa, onko paljon haastavampi kuin rottweiler?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Häh;24966106:
Jos tuntuu turvattomalta lenkkipolulla niin ota joku helppo rotu. Se puolustaa sinua aivan varmasti kun tositilanne tulee ilman mitään kouluttamista.

Ei koira ole vain sinua varten. Olet itse suurimmaksi osaksi sitä varten.

Ei se näin mene. Jos olisit oikeasti suojelua harrastava ihminen, tietäisit, että koirat ovat yksilöitä rodusta huolimatta. Jos nyt mietitään boksereita, onpi niissäkin yksilöitä, joiden hermorakenne ei ole kunnossa. Mikä sitten on "helppo rotu", joka automaagisesti suojelee laumaansa? Ei sellaista olekaan. Uhkatilanteessa koira tekee ratkaisun -> puolustaa/puolustautuu tai pakenee. Kumpaan kastiin koiraYKSILÖ kuuluu, sen tietää vasta testaamalla. Toisilla ei pää kestä ja parhaassa tapauksessa koira päätyy omistajansa reiteen kiinni.

Viimeisissä lauseissa sen sijaan oli paljon ajatusta. Harrastetaan mieluiten koiran ehdoilla ja etsitään se kullekin koiralle sopiva tie. Kaikissa harrastuspiireissä ikävä kyllä koira esineellistyy ja välttävästi toimiva koira heitetään kuoppaan, etenkin suojelupiireissä...

Sitten taas AP:lle... sähän oot harrastellut jo vaikka mitä ja rotikkakin löytyy. Riippuu ihan, kuinka vaativa tämä sun rotikkayksilösi on ja kuinka vaativan tapauksen saat dopperista. Aivan varmasti kasvattajiin, koiriin ja pentueisiin tarkoin tutustumalla, löydät itsellesi sopivan pennun. Kannattaa panostaa kokeneeseen kasvattajaan ja mieluusti vielä sellaiseen, joka asuisi lähellä...silloin apukin on lähellä ;)
 
[QUOTE="...";24965957]eeeei ku niillä on ollu kaks.. molemmat vähän arvaamattomia.. siis ei sillä tavalla et ny kimppuun hyökkää (arvaamaton ehkä vähän huono sana) mutta siis juurikin tuollaisia "energia hyrryiä" mitä tossa edellä mainittiin. Saa välillä ihan hulluja energia piikkejä jne. jos sulla on viel noin pieni lapsi, niin ei oikeesti kannata. Se on semmonen rotu et sitä ei kyl pidättele juur mikää jos se koira sille päälle sattuu.. sehän energia piikissänsä jyrää ihan tosta noin vaan ton ikäsen,..[/QUOTE]

No oliskohan tässä taas kyse siitä hihnan toisesta pästä, jos samoilla ihmisillä koirat tuppaa käyttäytyä saman kaavan mukaisesti.

Kyllä voi dobberinkin ottaa, vaikka sitä jälkikasvua olisikin, ihan riippuu ottajan omista taidoista käsitellä koiraa.

Miksi juuri dobberi?
 
No ei todellakaan ole haastavampi, tokihan riippuu myös minkä oloinen on tuo rottis, nekään kun kaikki ei ole mitään hankalia.

Dobberi ei ole mikään ns ruudin keksijä, vähän samoin kuin dalmis, anteeksi vaan dobbereiden omistajille. Tämä vaan mun mielipide ko koirarodusta :whistle:

Joku kirjoitti, että vaativa kouluttaa. Osaako joku sanoa, onko paljon haastavampi kuin rottweiler?[/QUOTE]
 
Mikä tahansa koira on varmasti sopiva lapsiperheeseen, kunhan ei ole niin pieni että menee rikki lasten halailusta :)

Enemmän on varmaan kiinni siitä, miten itse ehdit ja jaksat kouluttaa koiraa. Sulla on kuitenkin jo kokemuksesta rottiksesta, ja ilmeisen hyvin teillä on mennyt, joten miksipä ei dobberia? Itseäni lähinnä mietityttäis kahden todella voimakkaan ja ison koiran ulkoiluttaminen, mitä jos eivät pysykään käsissä? Varsinkaan kun dobberit eivät tunnetusti rakasta toisia koiria.

Itse haluaisin kovasti myös rottiksen, mutta tyydyin helpohkoon terrieriin, juurikin sen takia että tiedän ettei aikani olisi riittänyt vaativaan koiraan. Ja myös tuo koko oli yksi kriteeri, lenkillä ollessa jos itseni painoinen koira päättää lähteä niin sittenhän se lähtee, ei mulla olis mitään jakoa siinä asiassa... 20-kiloisen kanssa pärjää ihan hyvin voimassakin.
 
Dobermannikin on vain koira, josta kouluttamalla saa toimivan pelin. Ihmiset vain jättävät usein koiransa valitettavan usein kouluttamatta, josta seuraa enemmän ongelmia kuin siitä että perheessä on lapsia.
 
En allekirjoittas että dobberit on arvaamattomia. Niiden kehonkieltä pitää vaan tajuta. Omaa dobberiani en kouluttanut yhtään ja vapaana pysy paremmin ku sekarotuseni. Eikä ollut millään muotoa aggressiivinen. Ne vaan tuppaa olemaan sellasia säheltäjiä että pikkuset lapset töytäsee kumoon. Ja olen nähnyt niin tekevän muunkin rotusen koiran. Dobermannit ovat perheeseen kiintyviä ja lapsirakkaita. Ja aktiviteettia kaipaava pk-rotu. Suomen Dobermannyhdistys - Finlands Dobermannf

Ei kannata kysellä täällä että onko teidän perheeseen sopiva ym? Itse tiedät parhaiten millanen perhe sulla on. Ja käy ihmeessä kasvattajien luona kattelemassa, dobberit on hienoja ja ihania :)
 
Tiedän erään cottonin joka puri pahasti lasta aina kun tilaisuus tuli, eli kun lapsi kurotti ottamaan OMAA LELUANSA lattialta, otti tää pomottaja cottoni käsivarresta kiinni ja lujaa! Ja ruokaansa vahti enemmän kuin ikinä oon nähny kenenkään toisen koiran vahtivan! Että kyllä niistä puudeleistakin löytyy näitä!
 
On dobermanni sopiva lapsiperheeseen - kokeneella dobermanni-ihmisellä. Minään ensimmäisenä koirakokeiluna en dobermannia varsinkaan lapsiperheeseen suosittele.

Ja "vanhanaikaista" dobermannia (luonteen puolesta) saa nykyään hakemalla hakea... kyllä sellainen on mahdollista löytää (itsellänikin on) mutta suurin osa nykykoirista ei ole luonteeltaan mitään parasta A-luokkaa. Ei kyllä mitään aggressiivisia hirviöitäkään, vaan pikemminkin liian pehmeitä ja arkoja ja sitä kautta väärissä käsissä räjähdysherkkiä.
 
Meidän dobermann on nyt 8v ja ikänsä elänyt lapsiperheessä. Lempeä, hauska, pitkäpinnainen, rohkea ja niiiiiin energinen. Lenkittämällä ei dobberia saa väsymään. Se on aina valmis juoksemaan ja riekkumaan vaikka sitä kuinka aktivoisi. Se energia on jotain ihan käsittämätöntä. Mutta meidän poika ainakin on opetettu siihen että sisällä ei riehuta, ollaan rauhassa eikä kohelleta. Ystäville ei ole aggressiivinen yhtään, oudommat haukkuu ja odottaa meidän reaktiota. Äärimmäisen luotettava kun tilanne on koiralle esitelty ja osoitettu että hätää ei ole.

Koulutettavuus on hyvä. Oppii siis mielellään ja on sisäänrakennettu "kulkemaan vierellä" jos se sille osataan kertoa. Tässä vertaan koulutuskokemusta metsäviettiseen koiraan ja puhtaaseen seurakoiraan. Mutta dobberia pitää kouluttaa sen tasolla, jos on liian vähän toimintaa, se pitkästyy ja liian korkeilla kierroksilla koira taas on ihan sekaisin. Meillä ei koskaan leikitä niitä leikkejä joissa koira saattaa mennä ylikierroksille eli lapset heittelee palloa tai piilottaa herkkuja mutta esim. takaa-ajo tai painileikkejä ei meillä suvaita.

Itse voisin ottaa toisenkin dobberin mutta ehkä nyt kun nuorimmainen on pieni niin odottaisin muutaman vuoden jotta tosissani saisin antaa aikaa koiralle. Hyvin meillä toi "pappa" on tossa kotikoiranakin elänyt mutta aikoinaan koulutuksessa tarvitsi aikaa (ja hermoja)
 

Yhteistyössä