Te, jotka ette päästä lasta viereen yöllä, miten perustelette sen itsellenne ja lapselle?

[QUOTE="vieras";24963547]No kesällä ihmisten unirytmi on poikkeava ja ihan varmasti melatoniin puute vaikuttaa muihinkin juttuihin. Ja ei tarvitse konkoilla pimeässä huoneessa, jos on pieni taskulamppu tai ledvalo. Ei yövaloa nyt herranen aika sentään äidin kompasteluja varten laiteta. Hirveästi hyötyä suositelluista pimennysverhoista (miksi niitä edes sitten on), jos sitten laitetaan yövalo. Pimeän pelko ei johdu yövalon puutteesta ja sitä on fiksumpi hoitaa muuten. Lapselle voi antaa lampun sängyn viereen, että saa sen itse päälle, jos siltä tuntuu eikä tarvitse tallustella katkaisijalle.[/QUOTE]

Meil on yövalo siis sellainen pistorasiassa lattianrajassa kiinnioleva juuriki siksi ettei äidin tarvi kompuroida yöllä.. meil 2 ja 4v lapset jotka sairastavat melko paljon ja väliin joudun käymään jopa 20krt yöllä lasten luona. Meidän huoneeseen ei mahdu muuta kuin vauvan sänky. Tämän ikäiset eivät osaa itse pimeässä laittaa yövaloa päälle!!

Mä oon vissiin sit laiska ku menen sieltä missä aita on matalin enkä todellakan ala raahaamaan minkään sorttista taskulamppua mukanani.

Kyllä siitä pimenysverhosta on paljonki hyötyä (esim. kesällä) katos yövalojakin on monen "laatuisia" ja ne voi suunnata siten et osoittavat lattiaan..

Meil ei lapsilla ole pimeänpelkoa!!

 

mä oikeasti veikkaan että rauhallisempi ja hyvin nukuttu yö on monta kertaa tärkeämpi tekiä kuin se että onko lapsen huoneessa yövaola vai eikö ole!! Niin ja läheisyyttä voi antaa päivälläki ihan tarpeeksi sekä siten että menee lapsen luo kun se aikuista tarvitsee!!

 

[QUOTE="vieras";24963234]Yövalo estää melatoniinin tuotantoa, joka vaikuttaa moneen asiaan elimistössä. Saattaa lisätä esim. lasten leukemiaa, mutta asiaa on vielä tutkittu liian vähän. Aikuisilla todettu kiistattomasti vaikuttavan kuitenkin esim. rintasyöpään ym., joten vaikea kuvitella,että lapsille ei olisi haittaa. Ei voi suositella.[/QUOTE]

Mistä tällasta tietoo olet löytänyt?

 

En perustele mitenkään, koska päästän viereen tai jos sänky alkaa olla ahdas (sänky 160cm leveä ja meitä 6henkeä), niin patjaa tai peittoa sängyn viereen ja laps siihen. Oli yö tai päivä laps kuuluu lähelle, jos laps sitä haluaa/tarvitsee. Meillä vieressä nukkuvat lapset haitarilla 3v-8v.

Tykkään

 

Siihen malliin meilläkin näkee saman ikäinen lapsi painajaisia, että tuntuisi tosi julmalta pakottaa lapsi omaan sänkyyn, saatika omaan huoneeseen. Patja lattialle jos muuten aikuisten unet häiriintyy, ei se vaihe kuitenkaan ikuisuuksia kestä. Ei unihommissa kannata ajatella, että jo saavutettu tila olisi pysyvä tai että jokin muutos nukkumistavoissa olisi aina askel taaksepäin. Vaiheita tulee ja menee, niiden aikana helpompaa on usein mennä siitä missä aita on matalin, kuin alkaa hakata päätä mäntyyn ja pitää väkisin kiinni vanhoista tavoista.

Juuri julmuus minullakin pyörii päässä tätä ajatellessani. Enkä halua olla julma. Mutta mietin vain, että lapsi on kyllä ennenkin yrittänyt kaikki keinot päästäkseen perheen pikku pomoksi siinä ennen onnistumatta, että onko oikeasti nähnyt pahaa unta vai onko vaan keksinyt keinon, joka taatusti tepsii meihin vanhempiin. Viime yönä meni siis lopulta omaan sänkyynsä takaisin mutta muina öinä ollaan annettu pyöriä vieressä. Minut kuitenkin pysäytti lapsen kommentti, kun yritin selittää päivällä että saa tulla kertomaan yöllä jos on paha mieli mutta pitäisi kuitenkin palata omaan sänkyyn. Lapsi vastasi siihen että en voi enää tulla kertomaan, itken sitten vain x:lle (=unilelu). Se tuntui niin raastavalta että lapsi ymmärsi sen asian niin, ettei voi ollenkaan enää hakea vanhemmistaan turvaa yöllä. Se jos mikä tuntuu väärältä, eihän se niin voi mennä! Kiitos patjavinkistä, sitä täytyy kokeilla. Te, joilla tämä vaihe on jo ohitettu, kauanko se kesti? Voi huoh, kun tämä vanhemmuus voi joskus olla raastavaa. Voi kun olisin superäiti, supervaimo ja supernainen...

 

Ota patja teidän huoneen lattialle. Nukkuu siinä.

 

Mun mieheni vain sanoo, että "nyt vien sinut omaan sänkyyn nukkumaan" ja "kaikilla on oma sänky, tämä on sinun oma sänkysi, hyvää yötä". Sitten hän lohduttaa ja tarjoaa lasillisen vettä.

 

on varasänky lasten makkarissa; aikuinen nukkuu siinä tarvittaessa. Kuten lapsen ollessa kipeä tai jos painajainen on säikäyttänyt (yö 1-2 x kuussa). Loistava ratkaisu johon kaikki ovat olleet tyytyväisiä jo vuosia.

 

Meillä useimmat yöheräilyt ja painajaiset kuopuksella liittyvät siihen että hällä on nälkä.

Yrittää tulla viereen, mutta ei mhadu koska en anna tilaa. Ja yöllä meillä ei syödä. Sitten vaan seuraavana iltana tukevampi iltapala kehiin. Ja taas uni maittaa paremmin.

 

Sanon, ettei kumpikaan meistä aikuisista saa nukutuksi, jos joku lapsi hyörii ja pyörii siinä meidän välissä, että ei voi tulla viereen. Lohdutan sitten ja vien omaan sänkyynsä jatkamaan unia. Kun on isompi ja alkaa enempi pistää vastaan tai on kipeenä jne, niin aion laittaa patjan meidän makkarin lattialle, missä voi sit nukkua jos on iso hätä eikä millään voi olla omas sängys. Vielä toistaiseksi on riittäny toi selitys, ettei muut saa sitten unta ja sen takii ei voi.

 

Okei..
Mulla on lapset sen verran isoja että ovat jo nähneet ja tietävät että mun selkä on välillä kipeä..
en voi nukkua kunnolla jos vieressä on pyörijä ja seuraavana päivänä en pahimmillaan pääse edes kävelemään..
Ymmärtävät sen..
herättävät ja rauhoittuvat kun menen hetkeksi heidä viereen.

 

Ai pitääkö tämä jotenkin itsellekin 'perustella'?

No way Jose...mä en lähde tähän syyllisyys-rinkiin tässä asiassa. Silloin kun joskus esikoinen yritti tunkea viereen, niin sanoin että ei käy, koska en saa itse nukuttua jos joku nukkuu liian lähellä. Kuten en saakaan.

 

Mä en vaan ikuna moiseen pystyis. Moni nukkuu miehensä kanssa, ja perustelee, että kaikilla on omat sängyt, tai ettei voi nukkua kenenkään lähellä?! Just joo. Aika pimeetä, jos ei pelkäävä lapsi saa viereen tulla. Toivottavasti teidätkin jätetään yksinään, ja vielä syyllistetään, että jos nyt tuut, niin me emme saa nukuttua. Joten menepäs sinä yksinäs valvomaan ja pelkäämään, niin me jatketaan unia.

 

[QUOTE="argh";24964230]Mä en vaan ikuna moiseen pystyis. Moni nukkuu miehensä kanssa, ja perustelee, että kaikilla on omat sängyt, tai ettei voi nukkua kenenkään lähellä?! Just joo. Aika pimeetä, jos ei pelkäävä lapsi saa viereen tulla. Toivottavasti teidätkin jätetään yksinään, ja vielä syyllistetään, että jos nyt tuut, niin me emme saa nukuttua. Joten menepäs sinä yksinäs valvomaan ja pelkäämään, niin me jatketaan unia.[/QUOTE]

No juu, me ollaan nukuttu samassa huoneessa kun lapset ovat olleet pieniä ja sen jälkeen esikoinen ja keskimmäinen jakoivat yhdessä huoneen kerrossängyssä nukkuen.

 

Ota patja teidän huoneen lattialle. Nukkuu siinä.

Näin tehtiin meilläkin. Patja lattialle ei ole ollenkaan niin houkutteleva kuin viereen tulo eli lapsi pyrkii patjalle nukkumaan vain silloin, kun hänellä on siihen oikeasti tarvetta. Eka lapsi nukkui vieressä lähes 3.5-vuotiaaksi, mutta kun lapsia tuli lisää ja omat yöunet jäivät muutenkin liian vähäiseksi ja yöt rikkonaiseksi, niin teimme viereen tulolle täydellisen stopin.

 

[QUOTE="argh";24964230]Mä en vaan ikuna moiseen pystyis. Moni nukkuu miehensä kanssa, ja perustelee, että kaikilla on omat sängyt, tai ettei voi nukkua kenenkään lähellä?! Just joo. Aika pimeetä, jos ei pelkäävä lapsi saa viereen tulla. Toivottavasti teidätkin jätetään yksinään, ja vielä syyllistetään, että jos nyt tuut, niin me emme saa nukuttua. Joten menepäs sinä yksinäs valvomaan ja pelkäämään, niin me jatketaan unia.[/QUOTE]

Se mahdollinen pelkohan pitää käsitellä ja lasta siinä tukea. Sehän on oppiminen, siinä missä muukin.