kummeilta odotetaan aivan liikaa

meillä on 5 kummilasta. jotenkin tuntuu että kummina oleminen on muuttunut. lahjatoiveet on kalliita ja jos niitä ei osteta loukkaannutaan.=( yritän pitää yhteyttä mahdollisimman paljon. kaikki asuvat kuitenkin aika kaukana. onko teidän mielestä jotenkin muuttunut vaatimukset kummeilta?vai tuntuuko vain.

 

Oikeassa olet. Aivan kummallisia vaatimuksia kummeille on nykypäivänä! Eihän kummin tarkoitus ole mitään lahjoja hankkia, ei kyllä tänä päivänä mikään uskonnolinen kasvatuskaan ole kummin tehtävä, ainakaan useimmissa perheissä. Itse olisin kummeilta vailla huomiota. Ja sellaista että olisi läsnä lapsen elämässä. Omien tyttöjen kummit asuu kaukana ja vielä on vaikea sanoa kuinka lähtee tyttöjen ja heidän kummiensa kanssa sujumaan kuin esikoinenkin on vasta 2v3kk. Itse olen sanonut lahjoista että ei mitään, ostat jotain jos haluat.

Siskoni sai juuri lapsen ja hänellä se vasta outoja kriteerjä kummeille olikin, mm. se että kuinka pian tulee vauvaa katsomaan kun on sairaalasta kotiuduttu!

Tsemppiä kummiuteen joka tapauksessa, yritä kuitenkin pitää lapsiin jollain lailla yhteyttä. Uskoisin että vanhempana arvostavat sitä että muitakin tuttuja aikuisia kuin vanhemmat!

 

Minulla vaatimukena kummeile oli että pitää asua kohtuullisen etäisyyden päässä että voi osallistua lapsen elämään, muutenkin kuin lähettämällä paketin synttäreillä ja jouluna. Mies kuitenkin halusi yhdeksi kummiksi hyvän ystävänsä/työkaverin, joka asuu 4 tunnin ajomatkan päässä meistä, hän on nähnyt nyt 2 vuotiaan tytön tasan kerran, ristiäisissä, muuten toimitellut vaan paketit perille merkkipäivinä. Minusta on tavattoman sääli sekä kummin että lapsen puolesta, että he eivät varmaan koskaan tule kunnolla tutustumaan. Tämä kummi tulee olemaan vaan "se setä joka osti leikkimökin"... Muut kummit ovat onneksi läheisiä ja tapaamme puolin ja toisin melko usein. Lahjojen suhteen ollaan yhteisesti sovittu, että muutama kymppi on kohtuullinen summa, ja lahja saa olla vaikka käytettynä hankittu, jos se on laadukas ja tarpeellinen esine, hinnasta viis.

 

Minulla vaatimukena kummeile oli että pitää asua kohtuullisen etäisyyden päässä että voi osallistua lapsen elämään, muutenkin kuin lähettämällä paketin synttäreillä ja jouluna. Mies kuitenkin halusi yhdeksi kummiksi hyvän ystävänsä/työkaverin, joka asuu 4 tunnin ajomatkan päässä meistä, hän on nähnyt nyt 2 vuotiaan tytön tasan kerran, ristiäisissä, muuten toimitellut vaan paketit perille merkkipäivinä. Minusta on tavattoman sääli sekä kummin että lapsen puolesta, että he eivät varmaan koskaan tule kunnolla tutustumaan. Tämä kummi tulee olemaan vaan "se setä joka osti leikkimökin"... Muut kummit ovat onneksi läheisiä ja tapaamme puolin ja toisin melko usein. Lahjojen suhteen ollaan yhteisesti sovittu, että muutama kymppi on kohtuullinen summa, ja lahja saa olla vaikka käytettynä hankittu, jos se on laadukas ja tarpeellinen esine, hinnasta viis.

Oletko pyytänyt allekirjoitukset sopimukseen, jotka estävät kummien muutamisen toiselle paikkakunnalle? Vai miten olet varmistanut kumminen läsnäolon?

 

Mäkin taidan odottaa ihan liikaa... Lahjoilla ei niin väliä, mutta tykkäisin että kävisivät katsomassa lasta edes 2 krt vuodessa. Kysyisivät kuulumisia, muistaisivat vaikka nimipäivänkin. Olisivat jollain lailla kiinnostuneita lapsesta....

Pah!

 

Itse olen kolmen lapsen kummi, mutta ei multa mitään ole vaadittu.

On toivottu läsnäoloa lapsen elämässä. Ja sen toiveen olen parhaani mukaan pyrkinyt täyttämään. Toki synttäri- ja joululahjat annan, mutta kyllä se niin päin menee, että minä kysyn onko toiveita. Aina toive tai tarve on ollut pieni. Ei koskaan ole vaadittu mitään kallista, puhumattakaan että loukkaannuttais jos lahja ei ole sitä mitä on toivottu.
Mutta mun kummilasten vanhemmat ovatkin aivan ihania, sympaattisia ihmisiä, joiden maailma ei pyöri pelkästään sen oman navan ympärillä

En voi ymmärtää, miten jotkut on niin ahneita että toisia ihmisiä pidetään lahjakoneina ja vielä kehdataan suuttua jos lahja ei ole mieluinen. Toisaalta, vaikea uskoa että ihmisestä tulee sellainen lapsen saatuaan, joten eiköhän jokaisella tälläisen lapsen kummiksi lupautuessa ole ollut vanhempien oikut jo tiedossa.
Itse en kuuna päivänä suostuisi kummiksi lapselle jolla on niin hankalat vanhemmat.
Ihan jo siksi, että mulla olis mahdotonta pysyä hyvissä väleissä tollasten ihmisten kanssa ja sitten häviäjäksi joutuisi lapsi

 

Mä en oo kyllä kummeilta kauheita vaatinut...sen verran, että ovat läheisiä meille ja siksi kiinnostuneita olemaan meidän kanssa. Sekä perheenä että halutessaan kummilastensa kanssa.
Lasten lahjatoiveista oon pyrkinyt esittämään niitä kohtuullisimpia.

 

Meidän lapsen kummi aina ihan aina kysyy mitä toiveita lahjaksi ja tarviiko vaatetta?
Joka kerta annan lahjavinkkiä vaatekokoa ym kertaakaan TOIVE ei toteudu edes sinne päinkään vaan se on kuin käsky jos kiellän ostamasta vaatetta tuodaan vaatetta jos kiellän ostamasta leluja tuodaan leluja.
Nyt oppinut jo käänteisbsykan kielsin viimeksi ehdotomasti ettei ainakaan housuja osta lapselle,
arvatkaa mitä tuli

 

Mulla on kaksi ihanaa kummilasta eikä heidän vanhempansa esitä mitään vaatimuksia. Vietän mahd. paljon aikaa kummilasteni kanssa, kutsun heitä yökylään (sisarustensa kanssa), olen tarvittaessa lapsenvahtina, annan hyviä lahjoja jouluisin ja synttäreillä jne. Voisi olla pienempi motivaatio tuohon, jos kummilasteni vanhemmat olettaisivat mun olevan aina käytettävissä oleva lastenhoitaja tai lahja-automaatti. Sellaisia ihmisiä ei onneksi kuulu lähipiiriini.

 

Mun mielestä tää kummihössötys kaikkine lieveilmiöineen on osa yleisempää kehitystä, jossa aika monet perheet alkaa esittää jotain ihme perheteatteria, jota kaikkien muiden pitäisi ihailla ja palvoa. Megahäät on ylikuormitettuine kaasoineen ja sukulaisineen on eka näytös tuosta teatterista. Kun saadaan se yksi tai kaksi lasta niin niistä tulee sellaisia kultaisia vasikoita. On suorastaan rikollista, jos jonkun mielestä niiden lapset nyt ei niin hirveästi herätä tunteita saati kerää söpöyspisteitä. Joidenkin on vaan niin vaikea tajuta, että vaikka he olisivat ystävinä/sukulaisina kiinnostavia niin välttämättä heidän lapset nyt ei niitä ystäviä (joista mahdollisesti tulee kummeja) niin hirveästi kiinnosta. Kuvitellaan, että oma perhe on se maailman tärkein ja ylevin asia, koska se on heille itselleen juuri nyt tärkeintä. Sitä jauhamista on sitten facebookit täynnä... Kun joku unohtaa osallistua yleisönä tähän perhenäytelmään tai ei ole tarpeeksi kiinnostunut tästä jauhamisesta, niin on huono ystävä, kummi, kaaso, mitä nyt milloinkin... No, piti vähän kärjistää, että edes joku tajuaisi mitä yritän sanoa. Itelläni on kolme kummilasta, joista kahden kanssa on varmaan jokseenkin normaalia kummitoimintaa. Yhestä kummiudesta olen kieltäytynyt, kun musta ois tullut pelkkä lahja-automaatti. Pahoin pelkään, että yhestä kummilapsesta tulee juuri tuollainen lahjonnan osoite. Ehdotin kyllä siinäkin kohtaan, että en tulis kummiksi, koska asun ulkomailla, eikä muutenkaan ehitä nähä ja lisäksi en päässyt edes ristiäisiin. Ehotin jopa nimeltä muita ihmisiä kummin paikalle. Mut silti ne manku mua kummiksi ja en kehdannut enää keksiä muita verukkeita, koska ollaan muuten ihan hyvissä väleissä. Et joo, enpä jaksa sitten myöhemmin kuunnella mitään avautumisia, että oon huono kummi tai jotain. Itepähän kinusivat. Ehkäpä se mun ammatti ja tulotaso näköjään kompensoi ne huonot puolet. On aika karmeaa huomata, että mulle tuottaa enemmän tyydytystä auttaa esim. lastenkotien lapsia ja vanhuksia kuin leikkiä jotain kummia hieman etäisen sukulaisen tai ystävän terveelle lapselle, jolla tuntuu jo olevan kaikkea materiaa ja henkistäkin hyvää...

 

minä toivon kummilta sitä, että on läsnä lapselle, eli käy kylässä, huomioi lasta jne ja sitä yritän toteuttaa omassa kummiudessanikin. Tottakai ostan kummilapselle joulu- ja synttärilahjat, koska haluan, mutta en ole kokenut että olisin lahja-automaatti.

 

Meillä ei kummeille oo ylivaatimuksia. Lahjoja saa ostaa jos haluaa ja pääasia että yhteyttä pidettäs. Ei me nytkään osattu paljo mitään sanoa kun oli lapsella synttärit ja kysyivät. Vei sitten pojan lelukauppaan ostoksille ja osti maltilla lahjaa. Ei osannu lapsikaan haluta suuria. Omaan kummilapseemme ei ole mitään kontaktia nykyään.

 

mulla on yksi kummilapsi, siskoni lapsi.
Haluaisin kuitenkin erota kirkosta. Omat lapset on myös kastettu, muuta niitä en kai saa kirkosta pois enää millään.
Voisin aivan mainiosti jatkaa kummitätinä olemista, voisin jopa antaa uskontokasvatusta (tapaluterilaiseen tyyliin), jos on tarvis.


Mitä mieltä olette jos lapsenne kummi eroaa kirkosta?

 

Minulla ei ollut mitään odotuksia kummeille. Kummit itse halusivat kummiutta, kertomansa mukaan halusivat olla kiinteästi läsnä lapsen elämässä, halusivat osallistua tiiviistii lapsen kasvuun ja kehitykseen - ja kohta on vuosi mennyt ristiäisistä, mutta kummeista ei ole näkynyt vilaustakaan!

 

[QUOTE="vieras";24949244]mulla on yksi kummilapsi, siskoni lapsi.
Haluaisin kuitenkin erota kirkosta. Omat lapset on myös kastettu, muuta niitä en kai saa kirkosta pois enää millään.
Voisin aivan mainiosti jatkaa kummitätinä olemista, voisin jopa antaa uskontokasvatusta (tapaluterilaiseen tyyliin), jos on tarvis.


Mitä mieltä olette jos lapsenne kummi eroaa kirkosta?[/QUOTE]

Sopii aivan hyvin. Meillä oli ristiäisissäkin kummien joukossa epävirallisia kummeja eli niitä, jotka eivät kuulu kirkkoon - pappikin sen hyväksyi. Itsekin liityin kirkkoon vain saadakseni lapseni kastettua, ja lähden taas, kunhan jaksan saan aikaiseksi...

 

Minulla on yksi kummilapsi, jonka elämässä yritän olla mahdollisimman paljon mukana. Viime kuukausina kyllä on jäänyt tapailut vähiin, olen niin väsynyt töistä että töiden lisäksi ei jaksa kotoa lähteä minnekään. Lahjoja ostelen toiveiden mukaan sekä ns. tarkkailemalla kummityttöä; mistä hän tykkää jne. Nyt ajattelin jouluksi ostaa DVD:tä, leluja tytöllä on yllin kyllin samoin vaatteita, kaikki kun tuntuvat lahjoittavan vanhat kamat hänelle

Haluaisin kysyä niiltä kummeilta, joilla ei itsellä ole lapsia; otatteko kummilasta yökylään? Miten kummilapsi viihtyy? Mä oon monesti miettiny että ois kiva ottaa tyttö yökylään, mutta mulla ei ole mitään leluja itellä millä tyttö vois leikkiä. Toki tyttö vois kotoaan ottaa niitä mukaan. Yökyläily ei kyllä nyt vielä ole oikein hyvä idea, on sen verran pieni asunto ettei ole tilaa eikä paikkaakaan missä tyttö nukkuis. Lisäksi mulla on kaksi kissaa, joista toinen ei ilmeisesti ole lapsirakas; sähisee pikku-ihmisille... En halua ottaa riskiä että kissa pian tekis jotain.

 

Mun mielestä kummin tehtävä on olla lapselle yksi läheinen aikuinen vanhempien ohella. Eli se lapsen tunteminen ja yhteyden pitäminen lapseen on tärkeää. Meidän lasten kummeista osa on pysynyt näin lasten elämässä, osan on elämä vienyt etäisemmiksi. Omat kummilapset on mulle tärkeitä ja yhtä läheisiä kuin omatkin lapset. Mulla kaksi kummilasta, toinen täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja toinen vasta elämänsä alkutaipaleella. Molempien elämässä olen mukana ja isompi pitää itsekkin aktiivisesti yhteyttä minuun ja käy purkamassa tuntojaan meillä ja pienempää käyn tapaamassa melkein viikoittain ja otan meille tarvittaessa hoitoon.

 

kummeilla ei taida nykyisille ihmisille olla muuta merkitystä, kuin se että kuvitellaan, että heillä voi ostattaa kummilapselleen kalliita ja hienoja tavaroita, joihin itsellä ei ole varaa tai halua ostaa. vaan kuvitellaa, että sen kummin kuuluu ostaa. täälläkin niin monesti keskustellaan siitä, kun kummi osti vain niin halvan lahjan tai antoi vai kymmenen euroa rahaa synttärilahjaksi. vähemmän tuntuu olevan merkitystä nykyisn sillä, että kummi muuten vain pitäisi yhteyttä lapseen

 

Niin, kyllä osalla tuntuu olevan aika kovat vaatimukset kummeille. Ja ehkä itsellänikin on, koska toivoisin kummeilta juurikin sitä aikaa lapsen kanssa ja tänä päivänä se aika on juurikin vaikein asia järjestää. Helppoahan se on ostaa ne lahjat, etenkin jos saa selvän lahjatoiveen, mutta tapaamisten ja muun ylimääräisen järjestäminen on paljon hankalampaa. Siis sekä itseltäni oman kummilapsen kanssa että lapseni kummien kanssa.

 

Itse toivoisin lapsen kummeilta yhteistä aikaa lapsen kanssa, tietysti oman eläntilanteen mukaan. Meidän lapsen kummi, joka myös lapsen täti näkee lasta ehkä 3 kertaa vuodessa n. tunnin kerrallaan ja asuu n. 5km päässä meistä. Olen sanonut, että lahjan ostaminen ei ole edes välttämätöntä, koska valittaa aina ettei hänellä ole rahaa. Tosiaan toivoisin aikaa, en mitään hoitoapua oleta saavani, mutta olisihan se kiva jos vaikka kävisi joskus leikkimässä lapsen kanssa, kun hänellä ei vielä omaakaan perhettä ole. Tähän kummiin olen kyllä pettynyt. Kyllä minusta olisi kiva, että lapsi tuntisi kumminsa. Minulla ei nuo vaatimukset kummien suhteen kyllä korkeat ole, lahjojen määrän haluaisin muutenkin pitää minimissään.

 

Oletko pyytänyt allekirjoitukset sopimukseen, jotka estävät kummien muutamisen toiselle paikkakunnalle? Vai miten olet varmistanut kumminen läsnäolon?

En toki ole vaatimassa heitä asumaan paikkakunnalla, mutta en lähtökohtaisesti halunnut kummeja, jotka asuvat satojen kilometrien päässä (vaikka muuten hyviä ehdokkaita olisivatkin olleet), koska siteen muodostaminen pieneen lapseen on mahdotonta, jos ei koskaan tapaa. Vähän vanhemman lapsen kanssa voi jo soitella ja pitää muutenkin yhteyttä, jos kummit tosiaan muuttaisivat pois.

Mutta aivan kuten nimim. "pooh" sanoi, kummien tärkein tehtävä on olla vanhempien ohella läheisiä, turvallisia aikuisia lapselle.

Katatsu, jos otat kummilapsesi yökylään, niin voisitte vaikka leipoa, käydä retkellä, pelailla lautapelejä tai mitä tahansa mikä luontevalta tuntuu. Lapsellehan tärkeintä on saada yhteistä aikaa kummin kanssa, leluilla voi sitten leikkiä kotonakin. Tietenkin muutama lelu voi olla mukana, mutta niillä leikkimeinen ei varmaankaan ole pääasia kun kummin luona kyläillään. Muistan omasta lapsuudestani, kun olin äidin serkun luona yökylässä, kaikkea kivaa tehtiin ja varmasti minulla oli omia lelujakin mukana, mutta se ei ole jäänyt mieleen, vaan ne yhteiset hetket. Ja vaikket heti yökylään ottaisikaan, niin varmasti olisi tytöstä kiva jos kummi hakisi hänet vaikka koko päiväksi tai joksikin tunniksi kyläilemään ja viettämään aikaa ilman vanhempien läsnäoloa, ja sitten yöksi omaan kotiin nukkumaan. Kahdenkeskeinen aika kummin kanssa olisi lapselle varmasti tärkeää, koska vanhempien ollessa mukana, tulee varmasti keskityttyä paljon "aikuisten juttuihin". Ota ihmeessa lapsi luoksesi kyläilemään, voitte muodostaa ainutlaatuisen ja lämpimän suhteen!

 

Mua ihmetyttää eniten se, miksi yhdelle lapselle pitää pyytää viisi tai enemmänkin kummeja. Kun kummeja on noin monta ei ne kaikki voi olla mitenkään lapselle niitä "erityisaikuisia". Lisäksi tuo johtaa siihen, että yksi aikuinen on kummi ties kuinka monelle lapselle mikä johtaa taas siihen, ettei ne kummilapset voi olla kovin erityisiä. Kun kummeja on kaksi tai kolme ja kummi on kummi vain parile lapselle homma onnistuu parhaiten.