Onko huudattaminen tosiaan ainoa tapa saada lapsi nukkumaan???!!

Höpöhöpö. Mitä traumoja ihminen saa omassa sängyssä, kun vanhempi käy vähän väliä silittämässä? Enemmän siitä jatkuvasti väsyneestä vanhemmasta saa traumoja. Pientä suhteellisuudentajua....

Jos minut teljettäisiin tilaan jossa en halua olla eikä kukaan päästäisi minua pois huutamisestani huolimatta, saisin minäkin traumoja. Ja minä sentään olen aikuinen ja käsitän ajan kulun, kiellelliset selitykset jne aika paljon paremmin kuin vauva. Väsymyksestä pääsee nukkumalla, ei huudattamalla vauvaa. Ap:n siis kannattaisi mennä nukkumaan.

 

Niin...? Täysin normaalia. Eikö ihmiset tiedä mitään biologiasta?

normaalia? ...ei onneksi.

 

On muuten jännä juttu, että yleisesti luullaan, että kunhan on vierotettu yötissistä tai tutista, niin vauvan heräämiset ikäänkuin sen myötä loppuisivat. Ihan vain varoitukseksi, että se vauva voi herätä kuule pitkäänkin, vaikka ei ole tuttia eikä tissiä käytössä. Se on se luonnollinen kiintymysjuttu. Vauva herää öisin varmistamaan, ettei häntä ole jätetty yksin. Se on biologinen eloonjäämisvietti. Ja jos vauva saa nukkua edes samassa huoneessa, hän ei herätessään välttämättä herätä ketään, kun näkee ja kuulee, ettei ole yksin.

Ja monet lapset heräilevät 3-4 vuotiaiksi!

 

[QUOTE="vieras";24894657]Mene pois, nimimerkki vrs. Kaivaudu sinne kivenkoloon mistä tulitkin. Kukaan ei kaipaa sinun erinomaisia neuvojasi ja tuomioitasi. Mene pois pilaamasta ilmaa, vaikutat niin myrkylliseltä ihmiseltä ettei kaltaisesi kanssa pysty edes netissä kommunikoimaan. Toivottavasti siperia opettaa, ettei muiden ihmisten valintoja ja elämäntilanteita kannata tulla dissaamaan. On vastenmielistä, että jaksat tulla toitottamaan omaa totuuttasi ihmiselle, jolla selvästi jaksaminen alkaa olla kortilla.

Yök. Tulipa todella huono olo kirjoituksistasi.

Ja vittu kun kuitenkin kysyt tai alat vänisemään, niin meillä on imetetty ja on nukuttu perhepedissä. En vaan kuuna kullanvalkeana kehtaisi alkaa vittuilemaan muiden valinnoista.

Häpeäisit.[/QUOTE]

Häpeäisin, jos meinaisin huudattaa vauvaa OMAKSI kyseenalaiseksi hyödykseni ja olisin vieä mennyt julkisesti myöntämään menneeni uniklinikalle asti, vain koska VAUVA heräilee öisin. Taisi jäädä joku opus raskausaikana lukematta.

 

Kuuntele tämä:
- Meillä hyvin varhain oletetaan, että lapsen pitää nukkua koko yö, unen katkeamatta ja ilman yösyöttöjä ja sitten vielä yksin. Siinä sun kirjassa Luonnollinen Lapsuus sä Tiina Kaitaniemi et kauhean kaunista arvosanaa tälle yksinnukuttamiselle anna

- En. Siis se ajatusmaailma, jossa kuvitellaan, että puolivuotiaan lapsen pitäisi nukkua heräilemättä, niin se on täysin ihmisen biologialle vastakkainen. Lapselle ei ole yöheräilystä yhtään mitään haittaa. Se on eri asia, onko se sitä vanhemmalle, mutta lapselle yöheräilystä ei ole mitään haittaa. Itse asiassa voidaan paremminkin ajatella, että lapsi on sopeutunut nimenomaan yöheräilyyn ja yösyöntiin, koska se on äidillekkin tavallaan helpompi syöttää sitä lasta yöllä kuin syöttää sitä lasta päivällä, kun ollaan liikenteessä ja tehdään.

Ja se, että lapsi heräilee vielä kolme, neljä vuotiaana öisin, niin siinä ei ole mitään luonnotonta tai omituista vaan se on ihan normaalia ja tavallista ja jokainen lapsi lopettaa sen heräilyn yksiöllisen tahtinsa mukaan.

Minusta se on todella hirveätä, että pieneltä vauvalta vaaditaan sellaista suoritusta, mihin hän ei ole biologialtaan kykenevä.

Ei aikuinenkaan ihminen pysty säätelemään sitä, milloin herään ja milloin nukahdan, siis yön aikana. Jos hän herää yön aikana, hän herää yöllä. Se ei ole sellaista, että mihin voi itse vaikuttaa. Nyt ainoastaan näiltä lapsilta vaaditaan sitä, että he opettelevat nukuttamaan itse itsensä eli siis vaaditaan, että puolivuotiaalla olisi itsesäätelykykyä niin paljon, että hän kykenee tällaisesta tilanteesta yksin selviämään. Se on mielestäni aika suuri vaatimus mikä me asetetaan pienelle vauvalle. Biologisesti sitä kykyä ei ole.

radiohaastattelu:

http://areena.yle.fi/audio/1301580129231

 

se huudattaminen kirpaisee kerran, mutta kannattaa. Kaikista tärkein on saada lapsi nukahtamaan muuten kuin tissille. Itse opetin 11kk nukahtamaan omaan sänkyyn. Eli syötin sohvalla, kannoin omaan sänykkyn ja toivotin hyvää yötä. Ekana iltana kesti 30min, huusi välillä ja silloin silitettiin ja poistuttiin huoneesta, toisena iltana noin 10min ja kolmantena yksi älähdys. Sen jälkeen meillä on nukuttu. Saattaa syödä kerran viiden, kuuden välissä, ikää nyt 1v1kk.

Kiitos tästä kannustuksesta. Olen yrittänyt saada nukahtamaan ilman tissiä, mutta ehkä riittävän määrätietoisesti. Tissiltä irrottaminen saa aikaan hysteerisen itkun, mutta voisin kokeilla että syötän vain toisen rinnan ja sitten yritän nukuttaa ilman, siinä välissä on yleensä hyväntuulinen ja haluaisi leikkiäkin ym. Silityksen ongelma on se, että meillä se ei auta rauhotteluun yhtään, syli auttaa välillä.

 

Lapsen uni-valverytmi muotoutuminen tapahtuu hitaasti, eikä suuria muutoksia tarvitse yrittää toteuttaa yhtäkkiä. Vauvan unirytmi siirtyy joka tapauksessa vähitellen enemmän aikuisia miellyttävään suuntaan, joten joskus siihen puuttuminen liian aggressiivisesti voi pahentaa tilannetta. Monesti vanhempia helpottaa tieto siitä, että suurin osa univaikeuksista on ohimeneviä ja lyhytkestoisia, eikä aina tarvita lainkaan toimenpiteitä niistä selviytymiseen. Vain vanhempien oma mielikuvitus on rajana sille, kuinka he voivat itse yrittää auttaa toistensa jaksamista.

Ratkaisua ei siis tarvitse yksinomaan hakea vauvan puolelta, vaan myös aikuiset voivat keskenään pohtia tapoja, joilla ongelma voitaisiin ratkaista. Tällaisia ovat mm. makuuhuoneiden uudelleenjärjestely, valvomisvuorot, päiväunet, lapsenhoitajat, isovanhemmat, perhepedit, vierekkäin nukkuminen.

 

Ja monta kirjaa sitäkin useampaan tutkimukseen pohjaten, missä juuri näin todetaan.

Päälimmäisenä muistissa on Tiina Kaitaniemen kirja "Luonnollinen lapsuus", jos lukuvinkkejä jaellaan. Suosittelen.

Tiina Kaitaniemen kirjahan se on sekoitelma tyyliin paljon mutua ja jonkin verran asiaa.

 

normaalia? ...ei onneksi.

Ahaa. Et siis tiedä aiheesta kuin mitä neuvolantäti sanoi.

 

[QUOTE="vieras";24894687]Jos nyt ketään lohduttaa, niin aikuiselle riittää äärioloissa se, että saa yhden yön aikana nukuttua kaksi täyttä unipätkää, joka käytännössä tarkoittaa, että saa nukkua kahteen otteeseen puolitoista tuntia putkeen (puolitoista tuntia on siis yksi aikuisen unipätkä, jonka aikana käydään kaikki unen vaiheet läpi).

Vauvan yksi unipätkähän on vain 50 minsaa, että jos vauva nukkuu edes kaksi pätkäänsä putkeen, aikuinen saa siinä sen yhden pätkänsä.[/QUOTE]

Aniharva haluaa viettää elämäänsä äärioloissa edes paria vuorokautta.

 

Meillä perhepedissä toimi hyvin yöimetykseen, että itse siirryin viikonlopuksi sohvalle nukkumaan ja isä halaili lapsen takaisin uneen ja pääsin sitten palaamaan sänkyyn.

Yöheräily tosin ei ole loppunut täysin, se ei tosin haitannut mitään, kun lapsi nukkui kainalossa, siihen ei tullut herättyä, mutta nykyään kun on nukkumassa omassa sängyssään niin siitä on enemmän häiriötä. Pitää joko mennä silittelemään tai sitten lapsi kiipeää meidän sänkyyn halattavaksi ja nukkumaan.

 

"Jenna alkoi huutaa kurkku suorana sillä sekunnilla, kun lähdimme huoneesta (siliteltyämme ja taputeltuamme häntä ensin, kuten Ferberin kirjassa suositellaan). Hän jatkoi hirvittävää, korviasärkevää karjuntaansa pieniä taukoja lukuunottamatta neljän tunnin ajan.

Silloin tällöin kävimme kertomassa hänelle, että rakastamme häntä ja teemme tätä vain hänen omaksi parhaakseen. Joka kerta, kun näin hänen pienet kyynelten juovittamat kasvonsa anelemassa, etten jättäisi häntä, minusta tuntui kuin kuolisin. Mutta kirjan mukaan meidän oli tehtävä se, mikä oli Jennalle parhaaksi, jos halusimme olla hyviä vanhempia. Muuten hän ei koskaan oppisi nukahtamaan itsekseen.

No, lyhyesti sanottuna hän ei lopultakaan nukahtanut tuona yönä ja minä tunsin sisälläni, että se mitä teimme, oli todella väärin.

Viikkoja tapahtuman jälkeen Jenna ripustautui minuun kuin apinanpoikanen eikä halunnut päästää minua näkyvistään. Hänen kurkkunsa oli käheä huutamisesta.

Hän alkoi itse asiassa nukkua paljon huonommin kuin aikaisemmin, koska hän pelkäsi, että jättäisimme hänet taas yksin. Koko kauhea kokemus sai minut etsimään uudenlaista tapaa käsitellä hänen persoonaansa.

Olen todella iloinen, että löysin Tri Searsin kirjan (”The Fussy Baby: How To Bring Out the Best in Your High-Need Child”, Signet 1989). Se muutti elämämme.” (Juliana)

 

Mä veikkaan, että äidille puhkeava masennus aiheuttaa lapselle ihan satavarmasti pahempaa vahinkoa kuin pari yötä itkien. Kuitenkin kaiken aikaa turvallisesti oman vanhemman sylissä, jossa hän saa lohdutusta ja huomiota. Ap. ei ole julma tai vastuuton, kun hän tuossa tilanteessa miettii unikoulua. Päinvastoin jos hän tilastaan ja jaksamisestaan huolimatta päättäisi väkisin jatkaa huonosti vierekkäin nukkumista ja öisenä huvituttina olemista, oli tulos hänen mielenterveydelleen mikä tahansa, silloin väittäisin että hän ei todellisuudessa välitä lapsestaan.

Sitäpaitsi, ei ap ollut jättämässä lasta yksin huutamaan mihinkään sänkyyn. Puhehan oli vain siitä, että lapsi ei saa enää rintaa yöllä. Vanhempi (tässä tapauksessa isä) on kuitenkin lapsen vierellä koko ajan ja vastaa hänen tarpeisiinsa. Lapsi ei varmasti missään maailmassa myöskään päiväaikaan saa ihan jokaista asiaa mitä keksii haluta, edes silloin kun siitä seuraa itkua. Ihan varmasti jos lapsi vaikka sitkeästi haluaa työntää sormensa pistorasiaan, häntä estetään, oli seurauksena minkälainen huutokonsertti tahansa. Lohdutetaan, ollaan lähellä, muttei kuitenkaan anneta periksi, vaikka lapsi miten tahtoisi. Traumatisoituuko lapsi tuostakin niin, että tarvitsee aikuisena terapiaa selviytyäkseen?

 

[QUOTE="1234";24894496]Onhan tutkittu, ettei lapsella ole allergiaa, refluksia, korvatulehdusta yms.?[/QUOTE]

Korvatulehdus on tarkistettu 3 kertaa tässä hänen elämänsä aikana, ei ole ollut. Allergiaa ja refluksia eivät neuvolassa epäilleet kun siitä kysyin, kun ei ole muita oireita ja on aina nukkunut näin, ei siis ole mikään lyhytaikainen tai vaikka kiinteiden aloituksesta tullut juttu.

En ehkä ollut kyllin selvä,mutta perhepetiä on kokeiltu 3kk, lapsentahtisesti imetetty ym. En vaan saa siinä kylliksi unta. Ja lapsikin herää vielä useammin kuin omassa sängyssä. Sänky on kyllä aivan meidän sängyssä kiinni, ei missään eri huoneessa. Kannatan kyllä perhepedin ajatusta, mutta meillä se ei vaan toiminut.

Äärioloista vielä, toki tuollainen 1,5h nukkuminen riittää yhtenä-parina yönä, mutta ei riitä enää nyt 11 kk jälkeen minulle. Olen koko aikana nukkunut kerran 5 tuntia ja hieman useammin 3-4 tuntia putkeen, muuten on ollut todella sirpaleista (vaikka menen viikonloppuna olohuoneeseen nukkumaan).

 

Siis aikuisen ihmisen uni menee puolentoista tunnin pätkissä. Mä esim. havahdun hereille minuutiksi aina puolentoista tunnin välein. Se on ihan normaali unen rytmi, jotkut eivät herää kunnolla, vaan jatkavat vähän niinkuin taju kankaalla seuraavaan sykliin. Eli ei kukaan nuku viittä tuntia putkeen, se on biologisesti mahdotonta, uni katkeaa aina puolentoista tunin välein, toiset sen huomaa, toiset ei.

Tärkeintä on siis se, että saa nukuttua edes niitä puolentoista tunnin pätkiä, ei lyhyempiä. Koska siinä ajassa käydään läpi kaikki tärkeä korjaava ja syväuni yms.

Valitan, ei ole mitään poppaskonsteja, muuta kuin voit kokeilla eri juttuja. Varaudu, että yöheräämiset kestää kolme vuotiaaksikin jopa.

 

Perustele.

Eiköhän tuo teksti perustellut itse itsensä. Järkyttäviä sekopää-marttyyreja taas tässäkin ketjussa. Jos ihminen ei vuoteen ole nukkunut edes muutaman tunnin yöunia putkeen, alkaa hänen päänsä seota. Se on tosiasia, mutta valitettavasti nämä sekopäät ovat ilmeisesti oman järkensä menettäneet, ja haluavat muut äidit samaan tilaan.

 

Se on jännä miten toiset tarvii pitkiä yöunia, itse olen nukkunut useamman vuoden jo pätkissä ja viimeiset 11kk 3-4 tunnin pätkiä ja ei mua edes yhtään väsytä, pitää kiittää äitiä näistä mun hyvistä unenlahjoista, että yöllä herään syöttämään vauvaa ja nukahdan heti uudestaan, enkä jää sänkyyn pyörimään ja odottamaan unta.
Ja mulle riittää se 6-7 tuntia kun saa vuorokaudessa nukuttua niin hyvin jaksaa.

 

Entisenä perhepedin puolestapuhujana esikoisen kohdalla jouduin luopumaan hienoista teoreettisista ajatuksista kakkosen kohdalla, sillä olin niin väsynyt vuoden yöheräilyjen jälkeen, kun esikois
ta piti viihdyttää päivät ja vauvaa imettää yöt. Niinpä päätin lopettaa yösyömingit kerralla ja yhden yön erittäin temperamenttinen taapero jaksoi huutaa. Seuraavana yönä heräsi vain kerran aamuyöstä ja sen jälkeen ollaan nukuttu erittäin makeasti koko sakki! Ei tuo taapero niin kieroon kasvaneelta näytä kuin mitä nuo lukuisat tutkimukset antavat olettaa. Päinvastoin, on iloinen ja aurinkoinen taapero päivisin kun saa nukuttua kunnolla öisin! Ps. Kaikille kauhistelijoille tiedoksi, että vauvaa ei huudatettu yksin, vaan koko yön pinniksen vieressä ollen, silitellen, kädestä kiinni pitäen ja sylitellen. Itku oli kiukutteluitkua, joka on vain kestettävä rauhallisena samalla vauvaa lohduttaen. Voimia taistoon, lopussa kiitos seisoo!

 

EHdotan, että lähdet risteilylle tai kaukaiselle erämaamökille pois puhelimen kantoalueelta ja viivyt pari kolme yötä. Mies jos jaksaisi hotaa vauvaa sen ajan tai jos ei jaksa, mummo tai kummi. Illalla kunnon annos puuroa ja sitten maitoa, yöllä vettä.

Kyllä se siitä lähtee sujumaan.

 

pienihän tuo on. Ota viereen nukkumaan.

On kaikkkien nisäkkäitten tapa nukkua läjässä - siis myös ihmisellä on siihen tarve. Tämä yksi nukkuminen on aika uusi keksintö.

Meillä on lapset saaneet tulla viereen - en enää edes herää siihen. Kun kasvoivat ja petissä tuli ahdasta, laitettiin runkopatja parisängyn viereen - nyt meillä on 240 cm leveä peti.

Yhä useammin eivät enää tule viereen. Kyllä se siitä.

 

Ja varoituksen sana, kun pääset nukkumaan, ensimmäinen päivä hyvien unien jälken menee sumussa ja väsymys on entistä suurempi.

Uniongelma kannattaa kyllä hoitaa mahd pian ettei siitä tule elinikäistä vaivaa.

 

mä noin vanhalle enää tissiä antanu. Mutta tosiaan mies nukutti iltaisin, rauhoittui paljon nopeammin.

 

Aniharva haluaa viettää elämäänsä äärioloissa edes paria vuorokautta.

Juu, ei löydy lapsenvahtia vauvaperheeseen ei yhdelle vauvalle eikä kaksosille

 

lopeta imetys kokonaan ensin. Ja tankkaat sen niin täyteen illalla, että siltä lähtee taju.
Mies nukuttamaan. Yöllä saa tulla viereen.

Ja sitte: laita se esikoinen myöhemmin nukkumaan, niin saatte aamulla nukkua pitempään: kaikki samassa sängyssä.

En voi millään käsittää miten muka teidän lapset nukkuu vain 5-6 tuntia samaan aikaan?

Kun lapset on päikkäreillä, niin sinäkin olet. Ei ne tiskit karkaa, laitat ne sitten kun mies tulee kotia.

 

Mun mielipide on, että lapsen pitää saada läheisyyttä kun se on pieni. Siksi meillä on nämä kaksi lasta nukkuneet vieressä ja syöneet tissiä silloin kun siltä tuntuu yöllä. Selkä on vähän jäykkänä aamuisin kun tulee nukuttua kierossa mutta nukun kuitenkin paljon paremmin näin kuin laittamalla vauvan toiseen huoneeseen (tuli kokeiltua esikoisen kanssa kun niin käskettiin). Yöllä herääminen on pelottavaa ja yksin herääminen vielä pelottavampaa.