14-vuotias ja lesbo?

Olen koko ikäni valistanut tyttärelleni, että rakkaus on vain miehen ja naisen välinen. Silti epäonnistuin täysin. Tyttö oli ollut vuosi sitten täysin viaton, kunnes vaihtoi kaveriporukkaansa ja muuttui. Hän rupesi pukeutumaan poikamaisesti ja palasi aina myöhään kotiin.

Hän alkoi tuoda kotiin eri tyttöjä n. 1-2 viikossa tai sitten ei ollenkaan. Hän ei esitelllyt ketään heistä, eikä samaa tyttöä ole tullut uudestaan meille yöksi. Minua alkoi epäilyttää, kun hän jopa seurasi L-koodia hyvällä omatunnolla, eikä vastustanut homoavioliittoja. Hän näytti stereotypiseltä lesbolta ja uteliaisuus heräsi, mutten sitä alkanut selvittää. Sain tietää vahingossa noin puoli vuotta sitten, kun yllytin hänet tytön kanssa. Sen jälkeen emme enää ole puhuneet toisillemme kuten ennen. Olen vieläkin järkyttynyt tilanteesta, enkä pääse siitä yli. Tytöllä on ollut paljon päihdeongelmia ja itsetuhoisuuttakin jo pitkään, muttei huvita toimia. Jotenkin tahdon hänen vain kärsivän. Tiedän tämän olevan väärin ja haluan päästä tästä purkamaan jonnekkin. Haluan kaiken entiselleen. Paljon masentaa ajatus, etten saa lapsenlapsia tai lapsenlapsen lapsia.

Mitä teen? Miten toimisitte, jos lapsenne olisi homoseksuaali? Hyväksyisittekö vain?

 

Seksuaalisuus on asia, johon sinä et voi edes oman lapsesi kohdalla vaikuttaa, vaikka miten haluaisit. Häpeää ja asian peittelyä, itseinhoa yms sen sijaan olet varsin kykenevä äitinä aiheuttamaan. Asia on niin, että teini-iässä kokeillaan kaikenlaista - tytön käytös ehtii muuttua ennen aikuistumista vielä monta kertaa. Vai lieneeköhän kyse jonkinsorttisesta kapinasta - ehkä tyttö tietää, miten äitiä järkytetään ja tekee myös niin ... ellei tietoisesti, niin tiedostamattaan, kuten useimmat teini-ikäiset jossakin vaiheessa. On toki myös mahdollista, että tyttäresi ON lesbo. Siinä tapauksessa sinulla on kaksi vaihtoehtoa: Ajatella asiaa, käsitellä se ja lopulta hyväksyä lapsesi sellaisena, kuin hän on. Toinen vaihtoehto on välien totaalinen rikkominen. Negatiivissävytteinen, "vääränlaisen" seksuaalisuuden varjostama äiti-tytär-suhde tuskin on teistä kummallekaan hyväksi.
Toivoisin, että miettisit myös tätä: Onko rakkaus todella niin paha asia? Eikö olisi pahempi, jos tyttäresi olisi esimerkiksi väkivaltainen ja juoksisi pahoinpitelemässä ja varastelemassa? Ihmisen makuukamaripuuhat eivät määrittele sitä, onko hän hyvä vai paha, niin kauan kuin ketään ei satuteta.

Seksuaalisuutta enemmän korvaani osuivat nuo tytön ryyppääminen ja itsetuhoisuus. Rakasta lastasi äläkä takerru seksuaalisuuteen, joka tässä tytössä tuntuu tällä hetkellä olevan vain sivuseikka! Hanki tyttärellesi apua viipymättä, nyt kun siitä vielä voi hyvinkin olla apua.

Lopuksi toivotan voimia ja jaksamista tilanteeseesi. :flower:

 

Vielä haluaisin lisätä: Sinun tulee asettaa oma lapsesi oman katkeruutesi edelle. "Mua ei huvita hankkia mun lapselle apua kun se ei oo sellainen, kun mä halusin." Herää nyt, hyvä ihminen!!

 

Meillä neiti oli pitkään erittäin kiinnostunut pojista (tai ainakin niin luulin...) kunnes eräänä päivänä tiputti pommin ja kertoi seurustelevansa tytön kanssa. Siinä oli sitten pikkasen nielemistä ja kakistelua.
Omaan ystävä piiriini kuuluu kyllä useitakin lesboja, homoja ja biseksuaaleja, joten ei asia mitenkään outo ja uusi ollut. Jotenkin asia on kuitenkin aika vaikeaa hyväksyä oman lapsen kohdalla. Omalla kohdalla tuli ainakin mieleen mitä sukulaiset sanoo (vaikka se onkin tosi typerää), mitä muut ajattelee ja tietenkin se, etteikö musta tulekkaan mummoa.
Mulla kesti pitkään hyväksyä koko suhde ja en voinut sietää esim. suutelua silmieni edessä. Myönnän, että taisin syyllistyä aika ala-arvoiseen käytökseen aluksi.

Ajan kuluessa kuitenkin huomasin, ettei tyttäreni ole miksikään muuttunut, hän oli edelleen se rakas tyttäreni ja aloin pikku hiljaa hyväksyä asian. Se taisi taas vaikuttaa tyttäreeni niin, että hän alkoi taas vilkuilla enemmän poikia kuin tyttöjä. Nyt pitkään ollut kiinnostunut vain pojista. Sanoo edelleen olevansa bi, mutta uskon, että kaiken takana oli kokeilunhalu ja vanhempia vastaan kapinoiminen. Ja jos jotain hyvää halutaan etsiä, ei ainakaan ole pelkoa, että tyttäresi tulisi raskaaksi!

Päihteiden käyttöön ja itsetuhoisuuteen kehottaisin puuttumaan mahd. pian, mitä pitemmälle ongelmat kehittyvät sitä mahdottomammiksi ne tulevat. Myös tuo homoseksuaalisuus saattaa olla yksi tapa herättää huomiota ja huutaa apua. Vaikka se tyhmältä kuulostaakin, mutta uskon, että näillä jotain yhteyttä voi olla. Homoseksuaalisuus voi olla yksi keino purkaa tai oikeammin jakaa sitä pahaaoloa myös ympärillä oleviin ihmisiin...

Jaksamista sulle, tiedän mitä joudut kokemaan...

 

Olen koko ikäni valistanut tyttärelleni, että rakkaus on vain miehen ja naisen välinen. Silti epäonnistuin täysin.

...ja kuinka moneen kertaan onkaan todistettu, että homoseksuaalisuus on biologista?

Ja kumpi on parempi vaihtoehto:

a) Tyttäresi, jos on oikeasti lesbo eikä tämä ole vain nuoruuden kokeiluja, elää tuskaisessa kulissiliitossa miehen kanssa, häpeää itseään ja tuntee itsensä vangiksi. Elää rakkaudettomana vaikka tässä tilanteessa oma äiti hyväksyy.

b) Löytää elämänsä rakkauden ja elää tämän naisen kanssa onnellisena ja saa olla oma itsensä ilman pelkoa ja häpeää. Olet varmaan itsekin joskus rakastunut?

Ja mitään voimia en ala sulle toivottelemaan vaan toivon että heräät tähän maailmaan. Joskus katsos käy niin, että omasta lapsesta paljastuu ei-hetero. Se on ihan luonnollista, opettele elämään tämän asian kanssa. :headwall:

 

Ajatellaanko sua vai sun tyttös elämää? Jos sun tyttös on tuossa iässä samassa kehitystasossa kuin vastaavat heterot, niin onnittelut! Hänellä on sitä säpinää, mitä teineillä tuleekin olla.

Meitä homoseksuaaleja ihan kuten heteroseksuaaleja on/on ollut/ja aina tulee olemaan Suomessa ja maapallolla. Moni joutuu tunteidensa vuoksi teeskentelemään, valehtelemaan, varsin usein myös itselleen, mutta miksi?

Teidän vuoksenne?!

 

Suosittelen, että haette molemmat apua. Tarvitset selvästi apua asian käsittelyyn. Kysehän ei ole nyt sinusta vaan tyttärestäsi. Hän voi selvästi pahoin. Liekö suvaitsemattomuutesi syynä päihteiden käyttöön ym. Ystäväni oli vaikea kahdeksankymmentä luvulla olla sinut itsensä kanssa, kun lesbous ei ollut vielä hyväksyttyä ja ajautui itsetuhoiseen käytökseen oman identiteettinsä etsimisen kourissa. Hän alkoi avautua ihmisenä vasta kun uskalsi vihdoin kertoa olevansa lesbo. Tätä ennen vahinko oli jo tapahtunut. Itsetunto oli nollassa ja työelämään sijoitautuminen oli vaikeaa. Olihan hän lähes kolmekymmentävuotiaaksi asti kieltänyt itsensä häveten suuntautumistaan.

Tyttäresi on rohkea kun on vastustuksestasi huolimatta uskaltanut näyttää ettei kykene elämään sellaista elämää kuin oma äiti haluaisi. Se jos jokin on vaikeaa lapselle jolle vanhemmat ovat koko elämä ja ne ihmiset joita haluaa aina kuitenkin miellyttää. Tyttäresi on kasvamassa aikuiseksi ja omaksi ihanaksi persoonakseen, ei sinun peilikuvaksesi. Ole ylpeä hänestä ja etsi hänestä joka päivä vähintään yksi uusi posiitiivinen puoli. Ja muista kertoa se piirre myös hänelle itselleen.

Itse olen varautunut että joku neljästä lapsestani on homoseksuaali tai bi. Se ei tule elämääni hetkauttamaan. Mutta jos lapseni alkaa seurustella sellaisen kumppanin kanssa, joka pahoinpitelee lastani fyysisesti tai psyykkisesti, se järkyttää. Itse toivon lapsilleni henkistä hyvinvointia, he itse päättävät kuinka he sen saavat, kunhan eivät vahingoita itseään tai ympäristöään. Rakkaita he tulevat olemaan seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.