Tekee niin pahaa nähdä ex toisen kanssa!!!!!!

[sattuu]

Eilen näin ja koko eilinen kiva päivä muuttui hetkessä ihan yhtä tyhjän kanssa ja koko yönä en ole paljon nukkunut kun tuntuu niin pahalta! Heti herättyäni ja nyt myös itkenyt niin paljon että ihan päätä rupeaa särkemään.
Ei sen kuuluisi edes täällä olla kun ei tietääkseni virallisesti edes asu mutta majailee sen horon luona ja nyt joudun niitä näkemään. Voisin veikata että oma olo olisi hiukan erilainen jos ero olisi tullut muuten eikä toisen naisen takia.
Nyt on taas niin paha olo eikä tää helpota ikinä kun joudun sitä näkemään!
En tajua miten tää voi olla näin vaikeeta!!

 

["minä"]

Tuo horottelu ei auta - usko pois, tiedän. Ei se ole yksin sen naisen syytä että erositte. Ihan yhtälailla miehes lähti sen matkaan. Ketään kun ei voi pakottaa aloittamaan suhdetta vaan kyllä siihen tarvitaan molemmat osapuolet.

Aika on paras auttaja - niin klisee kuin tuo sanonta onkin. Miksi sä roikut miehessä joka ei selvästikään enää halunnut olla sinun kanssa? Mietippä jos kaverisi olisi samassa tilanteessa, mitä neuvoisit hänelle?

Teillä ehkä oli ihania aikoja mutta ne on mennyttä ja ne ei palaa vaikka kuinka haluaisit. Mutta tiedätkö? Tulevaisuudessa on tulossa vielä parempia hetkiä, meinaan mikään ei voita sitä tunnetta kun olet jolle kulle se ainoa ja tärkein asia elämässä.

 

["Vieras"]

Tiedän täysin miltä susta tuntuu. Ja toisin kun "minä" sano, ne ihanat ajat voi saada takas. Ainakin mä sain. Ja jo muutaman kuukauden aikana mulle valkeni, että aika tosiaan kuultaa muistot. Loppujen lopuks mies löysi tavaransa tienposkesta, sen jälkeen en oo kyllä hetkeekään häntä ikävöiny.

 

[sattuu]

[QUOTE="minä";24877610]Tuo horottelu ei auta - usko pois, tiedän. Ei se ole yksin sen naisen syytä että erositte. Ihan yhtälailla miehes lähti sen matkaan. Ketään kun ei voi pakottaa aloittamaan suhdetta vaan kyllä siihen tarvitaan molemmat osapuolet.

Aika on paras auttaja - niin klisee kuin tuo sanonta onkin. Miksi sä roikut miehessä joka ei selvästikään enää halunnut olla sinun kanssa? Mietippä jos kaverisi olisi samassa tilanteessa, mitä neuvoisit hänelle?

Teillä ehkä oli ihania aikoja mutta ne on mennyttä ja ne ei palaa vaikka kuinka haluaisit. Mutta tiedätkö? Tulevaisuudessa on tulossa vielä parempia hetkiä, meinaan mikään ei voita sitä tunnetta kun olet jolle kulle se ainoa ja tärkein asia elämässä.[/QUOTE]

Joo,en tiedä auttaako horottelu mutta helpottaa ja mä horottelen sitä vaan itekseni.Ja kyllä mä senkin tiedän että kaksi siihen tarvitaan ja mistä mä tiedän kumpi teki aloitteen ja koska mutta silti helpompi ajatella et se toinen vei mun miehen vaikka voihan se olla et mieskin teki aloitteen KUN EN TIEDÄ! Ja loppujen lopuks väliäkö sillä enää on.
Miten se voi olla roikkumista jos tuntuu pahalta nähdä se toisen kanssa?? Ja kaikki meidän suunnitelmat...Se vaan viskas ne pois ja rupes olemaa toisen kanssa.Kai se nyt tuntuu pahalta ja kai se saa tuntua?
Tunnen itteni niin arvottomaksi! Ja kun luulin että mä olen hänelle se kaikkein arvokkain ja tärkein kaikki ne vuodet!

 

["Vieras"]

Olen aina ihmetellyt, että kun suhde loppuu uuden kumppanin takia, niin miten uus kumppani uskaltaa luottaa siihen, ettei hänkin jää kun nalli kalliolle heti kun viellä parempi vaihtoehto kävelee vastaan?

 

[sattuu]

[QUOTE="Vieras";24877652]Tiedän täysin miltä susta tuntuu. Ja toisin kun "minä" sano, ne ihanat ajat voi saada takas. Ainakin mä sain. Ja jo muutaman kuukauden aikana mulle valkeni, että aika tosiaan kuultaa muistot. Loppujen lopuks mies löysi tavaransa tienposkesta, sen jälkeen en oo kyllä hetkeekään häntä ikävöiny.[/QUOTE]

Mulla on ainakin nyt sellanen tunne että mun muistot meidän ihanista ajoista joita oli niin niinhin ei taida aika auttaa, nyt on sellainen tunne.
Mä en tajua vaan kun se piti musta aina huolta ja huolen siitä et kaikki on hyvin ja tuki mua kaikessa ja lohdutti jos vaikeeta ja se ihminen muuttu niin et nyt kun nähdään niin katsoo mua niinkuin vierasta ja niin kuin minä olisin tässä se petturi tai sitten ei katso päinkään.Lempeä ihminen muuttui hetkessä kylmäksi ja tunteettomaksi!

 

[sattuu]

Pelkään etten luota enää miehiin ollenkaan,jos jonkun tapaan joskus niin pelkään että aina kun se lähtee ovesta ulos niin menee toisen naisen luo.Ja kaikki tää exän takia,se pilas mun uskoni miehiin...ja kamala jos joskus tapaan jonkun ja syntyy suhde ja ite pilaan sen kun pelkään että pettää...ja kun en todellakaan halua sellaista.

 

[astrolabe]

[QUOTE="Vieras";24877699]Olen aina ihmetellyt, että kun suhde loppuu uuden kumppanin takia, niin miten uus kumppani uskaltaa luottaa siihen, ettei hänkin jää kun nalli kalliolle heti kun viellä parempi vaihtoehto kävelee vastaan?[/QUOTE]

Ei se ole useinkaan paremmuudesta kiinni. Toiset sopii paremmin yhteen kuin toiset?

 

[sattuu]

Ei se ole useinkaan paremmuudesta kiinni. Toiset sopii paremmin yhteen kuin toiset?

olen kai ilkeä mutta toivon etteivät sovi toisillensa.Ehkä ex vedättää uuttakin ensin muutaman vuoden ja sitten taas jättää.

Onkohan se sitoutumiskammoinen kun piti yhteistä kotia alkaa rakentamaan ja laittamaan lapsi alulle....sitten otti ja lähti.

 

[aloittajalle]

Vuosia sitten olin samassa tilanteessa kuin sinä. Noh nyt minulla on maailman ihanin mies johon luotan ja jota rakastan ja meillä on kolme ihanaa lasta. Elin pitkään katkeruudessa ja siinä uskossa etten voi enää koskaan rakastaa tai luottaa miehiin kunnes 5-vuotta sitten tapasin tämän nykyisin ihanan mieheni. Meillä synkkäsi heti ja ensitapaamisesta lähtien ollaan oltu yhdessä.
Nyt myöhemmin olen omalla tavallaan kiitollinen eksälleni siitä mitä teki, tulipahan ainakin selväksi ettei ollut minun arvoiseni mies. Asia katkeroitti ensiksi mutta myös vahvisti omaa luonnettani myöhemmin joten siitä kiitos hänelle. Itseasiassa en halunnut nähdä tai olla eksän kanssa missään tekemisissä mutta sattumalta kesällä nyt törmättiin ensimmäistä kertaa kunnolla tämän tapauksen jälkeen josta on 8-vuotta. Istuttiin kesällä koko ilta sitten baarissa samassa pöydässä ja juteltiin kuulumiset. En ole enää eksälle vihainen tai katkera, toivon hänellle kaikkea hyvää elämässään ja tiedän itse nyt olevani onnellinen myös.

 

[sattuu]

Vuosia sitten olin samassa tilanteessa kuin sinä. Noh nyt minulla on maailman ihanin mies johon luotan ja jota rakastan ja meillä on kolme ihanaa lasta. Elin pitkään katkeruudessa ja siinä uskossa etten voi enää koskaan rakastaa tai luottaa miehiin kunnes 5-vuotta sitten tapasin tämän nykyisin ihanan mieheni. Meillä synkkäsi heti ja ensitapaamisesta lähtien ollaan oltu yhdessä.
Nyt myöhemmin olen omalla tavallaan kiitollinen eksälleni siitä mitä teki, tulipahan ainakin selväksi ettei ollut minun arvoiseni mies. Asia katkeroitti ensiksi mutta myös vahvisti omaa luonnettani myöhemmin joten siitä kiitos hänelle. Itseasiassa en halunnut nähdä tai olla eksän kanssa missään tekemisissä mutta sattumalta kesällä nyt törmättiin ensimmäistä kertaa kunnolla tämän tapauksen jälkeen josta on 8-vuotta. Istuttiin kesällä koko ilta sitten baarissa samassa pöydässä ja juteltiin kuulumiset. En ole enää eksälle vihainen tai katkera, toivon hänellle kaikkea hyvää elämässään ja tiedän itse nyt olevani onnellinen myös.

Toivon että mulle kävisi yhtä hyvin vaikka vaikea sitä vielä uskoa että mulle mitään hyvää enää tapahtuisi.Exän kanssa en tahdo kyllä olla koskaan tekemisissä mutta ehkä me viimestään kummilapsen rippijuhlissa joudutaan kohtaamaan.

 

["Joo"]

Mulla on sama tilanne, oon henkisesti aivan rikki kun mies vaihtoi lennossa toiseen, jonka luo muutti saman tien. Törmäsin pariskuntaan kaupassa ja luulin että kuolen. Mies katsoi muhun ilmeenkään värähtämättä, niinkuin oisin ollut ventovieras. Luulin että kuolen siihen paikkaan, se kipu on jotain käsittämätöntä.

Mä en tiedä miten tästä voi selvitä, just nyt tuntuu siltä etten kestä tätä ikävää ja kaipausta. Ja en kestä sitä että se toinen nainen on niin paljon mua parempi ettei tarvittu ees päivän miettimisaikaa, saman tien vaan yksiin asumaan!

Kaiken kukkuraks tää nainen on mua 16 vuotta nuorempi. Ei huurikaan helpota ikäkriisiä...

 

[sattuu]

[QUOTE="Joo";24880228]Mulla on sama tilanne, oon henkisesti aivan rikki kun mies vaihtoi lennossa toiseen, jonka luo muutti saman tien. Törmäsin pariskuntaan kaupassa ja luulin että kuolen. Mies katsoi muhun ilmeenkään värähtämättä, niinkuin oisin ollut ventovieras. Luulin että kuolen siihen paikkaan, se kipu on jotain käsittämätöntä.

Mä en tiedä miten tästä voi selvitä, just nyt tuntuu siltä etten kestä tätä ikävää ja kaipausta. Ja en kestä sitä että se toinen nainen on niin paljon mua parempi ettei tarvittu ees päivän miettimisaikaa, saman tien vaan yksiin asumaan!

Kaiken kukkuraks tää nainen on mua 16 vuotta nuorempi. Ei huurikaan helpota ikäkriisiä...[/QUOTE]

Oikeesti voiko olla niin samankaltanen tilanne,mutkin vaihdettiin lennossa ja heti oli saman katon alla toisen kanssa ja tekee kaiken sellaisen sen kanssa mitä mun kanssa ei voinu tehdä.Kyllä mekin asuttiin yhessä mutta otti avaimet pois heti kun ilmotti erosta ja oli tuonu mut ja mun kamat pois.
Meijän tilanteessa vaan se toinen nainen on mua vanhempi,ei montaa vuotta mutta muutaman ja en muutenkaan ymmärrä miksi vaihto mut niin rumaan yksilöön,en mäkään mikään kaunis ole mutta ei ole kyllä se toinenkaan.
Sattuu aivan saatanasti mutta minkäs sille voi ja kun en ymmärrä miksei ex tajua lähteä menemään kun tänne nyt asettui asumaan kun mun kanssa ei voinu täällä asua vaan asuttiin exän kotipaikkakunnalla.
Niin muakin katotaan niinkuin en olisi koskaan merkannu yhtään mitään mutta mä en suostu ajattelemaan että se toinen on mua parempi vaikka saikin ja veikin mun miehen,älä säkään ajattele niin että se nainen on sua parempi,ei se ole!!!

 

[sattuu]

[QUOTE="minä";24877610]Tuo horottelu ei auta - usko pois, tiedän. Ei se ole yksin sen naisen syytä että erositte. Ihan yhtälailla miehes lähti sen matkaan. Ketään kun ei voi pakottaa aloittamaan suhdetta vaan kyllä siihen tarvitaan molemmat osapuolet.

Aika on paras auttaja - niin klisee kuin tuo sanonta onkin. Miksi sä roikut miehessä joka ei selvästikään enää halunnut olla sinun kanssa? Mietippä jos kaverisi olisi samassa tilanteessa, mitä neuvoisit hänelle?

Teillä ehkä oli ihania aikoja mutta ne on mennyttä ja ne ei palaa vaikka kuinka haluaisit. Mutta tiedätkö? Tulevaisuudessa on tulossa vielä parempia hetkiä, meinaan mikään ei voita sitä tunnetta kun olet jolle kulle se ainoa ja tärkein asia elämässä.[/QUOTE]

olen lukenut tän viestin monta kertaa ja aina rupean itkemään,en tiedä miksi.
Ehkä olen vaan väsynyt...tai onhan tässä viestissä jotain järkeäkin mutta kun se on niin vaikeaa hyväksyä että on tullut jätetyksi toisen takia kun en ymmärrä miksi?! ja ikinä en vastausta siihen saa.Kun luulin olevani hänelle se ainoa ja tärkein asia maailmassa niinkuin hän oli minulle.

 

["Joo"]

olen lukenut tän viestin monta kertaa ja aina rupean itkemään,en tiedä miksi.
Ehkä olen vaan väsynyt...tai onhan tässä viestissä jotain järkeäkin mutta kun se on niin vaikeaa hyväksyä että on tullut jätetyksi toisen takia kun en ymmärrä miksi?! ja ikinä en vastausta siihen saa.Kun luulin olevani hänelle se ainoa ja tärkein asia maailmassa niinkuin hän oli minulle.

Toi on kamala tunne, uskallan sanoa että tiedän miltä susta tuntuu koska musta tuntuu samalta just nyt.

En mä tiedä saadaanko me kumpikaan koskaan mitään vastausta näihin miksi-kysymyksiin. Mullekin mies vielä hetkeä ennen lähtöään vannoi rakkauttaan, sitten ei ollutkaan enää mitään. En mä tiedä mitä tapahtui. Ei kai tässä auta kun koittaa jaksaa päivä kerrallaan eteenpäin kunnes alkaa helpottaa. Jaksamista kurjaan oloon!

 

[sattuu]

[QUOTE="Joo";24880715]Toi on kamala tunne, uskallan sanoa että tiedän miltä susta tuntuu koska musta tuntuu samalta just nyt.

En mä tiedä saadaanko me kumpikaan koskaan mitään vastausta näihin miksi-kysymyksiin. Mullekin mies vielä hetkeä ennen lähtöään vannoi rakkauttaan, sitten ei ollutkaan enää mitään. En mä tiedä mitä tapahtui. Ei kai tässä auta kun koittaa jaksaa päivä kerrallaan eteenpäin kunnes alkaa helpottaa. Jaksamista kurjaan oloon![/QUOTE]

Mulle mies sano vielä viimeisellä viikolla kun halas että ei halua mua satuttaa ja tuottaa pahaa mieltä ja minä kun luulin että tarkoitti sitä eroa mutta jälkikäteen tajusin että siksihän se sano noin kun oli jo uusi astumassa ovesta.Eihän se satuttanu mua ei.....kehtaskin noi sanoa kun tiesi että se satuttaa mua.Ja jälkikäteenkin olen sen sille sanonu.
Pahalta tuntuu nähdä kun tietää mitä ihanaa meilläkin oli ja nyt toinen on mitä on.
Päivä kerrallaan...niinhän se menee.Helpompi olisi jos ei toista näkisi mutta kun se petturi täällä pyörii niin eikai sitä vältelläkään voi,vaikka kyllä mä välillä vähän yritän vältellä mutta vaikeeta sekin on kun se sitten hankaloittaa elämää.

 

["Joo"]

Sehän siinä on vaikeinta ymmärtää miten ihminen joka aiemmin väitti välittävänsä voi niin kylmäverisesti satuttaa tahallaan. Mutta kai sellaisia ihmisiä vain on. En vain ois uskonu että ex on yks heistä. Jotenkin menee luotto koko ihmissukukuntaan kun mun luotettavimpana ihmisenä maailmassa pitämäni henkilö pysty ensin puukottamaan selkään ja vielä jatkamaan potkimista kun toinen on jo maassa.. siis kuvaannollisesti tietenkin. Tuntuu että siitä fyysisestä puukotuksesta ois kyllä helpompi toipua...

 

[kottari]

Onkohan se sitoutumiskammoinen kun piti yhteistä kotia alkaa rakentamaan ja laittamaan lapsi alulle....sitten otti ja lähti.

Hyvä että lähti ennen kun olisi jo talo ja lapset.
Kyllä sä vielä kiität onneas,että pääsit tollasesta eroon,mutta nyt tarviit aikaa.
Tsemppiä!

 

[sattuu]

Mä pelkään nyt sitten rakastua enää kehenkään,pelkään että saan siipeeni uudestaan.Miten yksi ihminen voi saada niin paljon pahaa aikaan että pilaa mun tulevaisuuden,sanoin exälle suoraan silloin kun toi mut lopullisesti pois sieltä että en ikinä enää luota miehiin,oli vaan hiljaa.Meilläkin oli niin paljon kaikkea missä mies oli mun turva ja tuki ja nyt se on kylmä ihminen.Ja sitten vielä pyöritti veistä haavassa(tämäkin kuvannollisesti) kun meni ja teki erään jutun.
Mutta ehkä joskus se olo on parempi ja helpottaa....
Kun nyt saisi tän päivän pois ja alkais arki taas.

 

[sattuu]

Hyvä että lähti ennen kun olisi jo talo ja lapset.
Kyllä sä vielä kiität onneas,että pääsit tollasesta eroon,mutta nyt tarviit aikaa.
Tsemppiä!

Kaikki sanoo että hyvä kun ei ollu lapsia mutta mä olen eri mieltä,se oli mun ainoa mahdollisuus lapsiin.Laittakoon nyt sitten sitä taloa uuden kanssa jota me etsittiin ensin monta vuotta ja sitten se löyty,vuoden ehdin sitäkin pihaa laittaa että nauttikoon nyt uusi nainen sitten keväällä kaikesta ihanasta mitä sinne olen istuttanut.

Ehkä joku päivä aurinko paistaa risukasaankin.

 

["niin"]

miten se heitti sut siitä talosta vaan pihalle ja mistä sä kämpän sit sait? eikö sulle kuulu puolet siitä talosta jne?

 

[sattuu]

[QUOTE="niin";24881253]miten se heitti sut siitä talosta vaan pihalle ja mistä sä kämpän sit sait? eikö sulle kuulu puolet siitä talosta jne?[/QUOTE]

no tämä nyt ei kuulu tähän mitenkään mutta siitä talosta ei kuulu mulle yhtään mitään,korkeintaan jotain tavaroita joita en tarvitse.Ja me ei siis asuttu siellä vielä.Ja olen nyt vuokralla.

 

["Joo"]

Jaksamista, huomenna on taas pikkusen helpompaa ja seuraavana päivänä taas vähän paremmin.