Unelmani eivät toteutuneet.. en saanut sitä mitä elämässäni halusin. =(

Pitää vielä kirjoittaa, että sun olisi ehkä ihan hyvä käydä laajentamassa maailmankuvaasi esim. Intiassa (tai Afrikassa). Siellä ihmiset elävät ns. huonoissa oloissa, mutta tiedätkö mitä, useat heistä ovat onnellisia! Onnellisuus ei ole tuollaisista ulkokohtaisista asioista kiinni, joita sinä mainitset.

 

Kyllä se niin on että sitä omaa elämää on elettävä ihan itse. Parisuhteen tarkoitus ei ole (eikä voikaan olla) se, että siinä hankitaan itselle unelmien toteuttaja. Se on kumppanuussuhde, jossa hyvänä päivänä molemmat pyrkii tulemaan parhaaksi omaksi itsekseen, toinen toistaan tukien. Ei ole tavatonta, että pareista toinen on sosiaalisesti menevämpi kuin toinen. Onnellisissa suhteissa se on hyväksyttyä, onnettomissa pyritään raivokkaasti (ja turhaan) muuttamaan toista.

Ja se naisten ikuinen virhe on ajatella että "tekisin minäkin sitä ja tätä mutta kun tuo mies on tuollainen". Ja samalla hattuunnutaan siitä että se mies jatkaa sujuvasti omia harrastuksiaan/harrastamatta jättämisiään ihan teidän lupianne kysymättä. Olisikos siitä peräti jotakin joskus opittavissa?

 

Miksi en saa harmitella ettei haaveeni toteutuneet?

Eivät kenenkään haaveet vaan "toteudu", vaan lähes aina ne toteuteTAAN suurella työllä ja vaivannäöllä. Opiskelupaikka, iso palkka tai ihannekumppani ei tipu kenellekään taivaalta. Suurin osa meistä kuitenkin ymmärtää sen, eikä valita niinkuin pikkulapsi jolle joulupukki ei tuonutkaan kaikkea vaikka hän kuinka toivoi!

 

Mä en oikeasti voi kuvitella että joku joka on tähdännyt tiettyihin juttuihin tai haaveillut niistä niin voisi olla onnellinen ruman miehen kanssa, ilman rahaa kaupungin vuokrakämpässä. Enkä mä katso saippuasarjoja tai en ole lukenut sinä-minää tai reginaa. En lue harlekiini romaaneja kun ne ällöttää siinä rakkaus siirapissaan kun oma elämä ei ole sellaista. No hyvin ne osaa näytellä onnellista joilla komea mies ja hyväpalkkainen työ. Ihan kateeksi käy näyttelijänlahjoja.

En minäkään. Tosin rakkaus on joskus sellainen asia, mikä saa ihmisen muuttamaan mielipiteitään ja toiveitaan. Elämä oman rakkaan kanssa kaupungin vuokrakämpässä voi muuttua juuri siksi, mitä komean, naisten perässä juoksevan toimitusjohtajan hulppeassa omakotitalossa asuvan vaimon elämän sijasta haluaakin. On ihmisiä, joille vasta rakkauden myötä materialismi alkaakin menettää merkitystään ja nämä ihmiset kokevat onnensa ihmisissä eivätkä rahassa.

Ei ihmisen, joka haluaa uran, korkean koulutuksen, haastavia työtehtäviä, talon Westendistä jne pidä edes ottaa sellaista puolisoa, joka ei näitä asioita halua. Eikä ainakaan itse opiskella alalle ja hakeutua työpaikkoihin, joiden myötä haaveilleen joutuu sanomaan hyvästit.

Mä näen sanonnan "jokainen on oman onnensa seppä" siten, että vain minä voin hankkia itselleni haluamani uran, ryhtyä yrittäjäksi ja elää elämää haluamallani tavalla. En voi odottaa, että joku muu tekee sen puolestani. Voi olla, että en itsekään pysty saavuttamaan jotain haavettani, mutta ei mun haaveitani kuulu muidenkaan puolestani saavuttaa.

 

Mä en oikeasti voi kuvitella että joku joka on tähdännyt tiettyihin juttuihin tai haaveillut niistä niin voisi olla onnellinen ruman miehen kanssa, ilman rahaa kaupungin vuokrakämpässä. Enkä mä katso saippuasarjoja tai en ole lukenut sinä-minää tai reginaa. En lue harlekiini romaaneja kun ne ällöttää siinä rakkaus siirapissaan kun oma elämä ei ole sellaista. No hyvin ne osaa näytellä onnellista joilla komea mies ja hyväpalkkainen työ. Ihan kateeksi käy näyttelijänlahjoja.

No mä en oikeasti ymmärrä että jos sun mielestä sulla on ruma mies niin miksi olet mennyt hänen kanssaan naimisiin ja tehnyt vielä lapsia?? Etkö tajunut, että ne rumat geenit siirtyvät teidän lapsillekin ja myös ne epäsosiaalisuusgeenit? Nyt sulla on siis ruma ja epässosiaalinen mies, rumat ja epäsosiaaliset lapset, huono palkka ja työ, mutta hei onneksi on kaunis koti ja itse vaikutat aivan joka miehen unelmavaimolta!!

 

[QUOTE="minä";24879427]No mä en oikeasti ymmärrä että jos sun mielestä sulla on ruma mies niin miksi olet mennyt hänen kanssaan naimisiin ja tehnyt vielä lapsia?? Etkö tajunut, että ne rumat geenit siirtyvät teidän lapsillekin ja myös ne epäsosiaalisuusgeenit? Nyt sulla on siis ruma ja epässosiaalinen mies, rumat ja epäsosiaaliset lapset, huono palkka ja työ, mutta hei onneksi on kaunis koti ja itse vaikutat aivan joka miehen unelmavaimolta!![/QUOTE]

Kiitos!

 

Kiitos!

No hei, mitä sä odotit? Sulle on nyt aika moni sanonut, että on peiliin katsomisen paikka.

 

ootko sä aikaisemminkin nurissu tästä tällä palstalla? muistelen lukeneeni ihan yhtä utopistista kakkaa ennenkin.

 

AP sä et tuu koskaan olemaan onnellinen. Vaikka saisit unelmies miehen, talon, uran, lapset, maailmaympärimatkat ym.

Tiedätkö miksi? Koska et tunnu lainkaan ymmärtävän mistä onni oikeasti koostuu - olet ja tulet aina olemaan tyytymätön siihen missä milloinkin oot. Sä voit kyllä muuttua mutta se tarkoittaa että sun todella tarttee funtsia tätä elämää - ja mikä oikeasti tekee ihmisen iloiseksi

 

[QUOTE="jaa";24879637]AP sä et tuu koskaan olemaan onnellinen. Vaikka saisit unelmies miehen, talon, uran, lapset, maailmaympärimatkat ym.

Tiedätkö miksi? Koska et tunnu lainkaan ymmärtävän mistä onni oikeasti koostuu - olet ja tulet aina olemaan tyytymätön siihen missä milloinkin oot. Sä voit kyllä muuttua mutta se tarkoittaa että sun todella tarttee funtsia tätä elämää - ja mikä oikeasti tekee ihmisen iloiseksi[/QUOTE]

Miten mä olen jotenkin ihmisenä niin erilainen kuin muut? Jotenkin vaikea uskoa..
Tää ketju on täysin melkein mun haukkumistani vaan. En tietääkseni hyökkää samalla tavalla teitä kohtaan. Onni koostuu kyllä hyvin monesta asiasta. Taloudellisuus, turvallisuus, ystävät, työ, harrastukset, haaveiden ja unelmien täyttyminen on yksi.

 

Jostain syystä kuulostat kovin pinnalliselta ihmiseltä. Oletko kuullut sanonnan "ihminen on oman onnensa seppä", miksi teet sellaisia valintoja joihin et ole tyytyväinen?

 

[QUOTE="minä";24879427]No mä en oikeasti ymmärrä että jos sun mielestä sulla on ruma mies niin miksi olet mennyt hänen kanssaan naimisiin ja tehnyt vielä lapsia?? Etkö tajunut, että ne rumat geenit siirtyvät teidän lapsillekin ja myös ne epäsosiaalisuusgeenit? Nyt sulla on siis ruma ja epässosiaalinen mies, rumat ja epäsosiaaliset lapset, huono palkka ja työ, mutta hei onneksi on kaunis koti ja itse vaikutat aivan joka miehen unelmavaimolta!![/QUOTE]

Aivan kuin elämä olisi näin suoraviivaista.

 

Miten mä olen jotenkin ihmisenä niin erilainen kuin muut? Jotenkin vaikea uskoa..
Tää ketju on täysin melkein mun haukkumistani vaan. En tietääkseni hyökkää samalla tavalla teitä kohtaan. Onni koostuu kyllä hyvin monesta asiasta. Taloudellisuus, turvallisuus, ystävät, työ, harrastukset, haaveiden ja unelmien täyttyminen on yksi.

En ole lukenut koko ketjua, osittain vain, ja samoilla linjoilla minäkin. Kurjaa että susta tuntuu että sua vaan haukutaan.

Kyllä se vaan niin menee, että jokainen tekee oman elämänsä, ja parisuhteesta riippumatta kannattaa toteuttaa omia unelmiaan ja haaveitaan. Ei kukaan toinen ihminen tee ketään pidemmän päälle onnelliseksi, vaan kyllä se onni löytyy ihan muista asioista. Ja terveessä parisuhteessa halutaan tukea toista haaveiden toteuttamisissa. Huonossa parisuhteessa ei kannata ollakaan.

Niin ja ei hyvä parisuhde ole näille esteenä, tai syy sille etteivät voi toteutua:

"Taloudellisuus, turvallisuus, ystävät, työ, harrastukset, haaveiden ja unelmien täyttyminen"

Olen myös sitä mieltä, että jos haluaa rahaa, kuuluu sitä itse "tehdä", eikä odottaa että elämään tulee joku, jonka rahapussi on pullea.

 

Onnellisuus lähtee sinusta itsestäsi.
Sitä ei saavuta tavaralla,miehellä tai millään muullakaan. Kaikki lähtee itsestäsi.
Sekin on tosiasia,että kaikkea ei elämässä saa,vaikka kuinka haluaisi.Turha verrata elämääsi ,vanhempiesi tai muidenkaan elämään.

 

Miten mä olen jotenkin ihmisenä niin erilainen kuin muut? Jotenkin vaikea uskoa..
Tää ketju on täysin melkein mun haukkumistani vaan. En tietääkseni hyökkää samalla tavalla teitä kohtaan. Onni koostuu kyllä hyvin monesta asiasta. Taloudellisuus, turvallisuus, ystävät, työ, harrastukset, haaveiden ja unelmien täyttyminen on yksi.

Ei ole pelkästään sun haukkumista vaan täällä on mun mielestä erittäin hyvin tullut esiin se, mistä elämässä ja onnessa on kyse. Mutta sä et näe kuin itsesi ja sen, että sua "haukutaan".

Ja pitää vielä sanoa, että mun käy tietyllä tavalla sun miestä sääli. Oletko itse häntä parempi, kauniimpi jne? Kenenkään ei pitäisi olla suhteessa, jossa puolison arvostus on tota luokkaa.

 

Onni koostuu kyllä hyvin monesta asiasta. Taloudellisuus, turvallisuus, ystävät, työ, harrastukset, haaveiden ja unelmien täyttyminen on yksi.

Kaikki nämä ovat asioita joihin VAIN sinä voit vaikuttaa. Kukaan, KUKAAN ei saa kaikkea mistä on joskus unelmoinut. Onnellisen ja onnettoman ihmisen erottaa se, että toinen hyväksyy sen ja toinen ei. Jos olet mielestäsi tehnyt näiden asioiden eteen kaiken minkä voit, niin sinulla ihan oikeasti on kaksi vaihtoehtoa: joko masentelet elämäsi loppuun kuinka maailma on epäreilu ja sinä et ole laiha, kaunis, rikas ja miehesi ei ole sosiaalinen komistus. Tai sitten hyväksyt sen että olet niin laiha, kaunis ja rikas kuin voimavaroillesi on mahdollista (ja onnittelet itseäsi hyvästä työstä) ja että miehesi on se mies jonka olet itsellesi valinnut (tai sitten eroat ja hyväksyt sen että ihmiset tekevät virheitä ja sinä valitsit nuorena itsellesi väärän miehen).

Minusta, ja monesta muusta, jo sanavalintasi kuitenkin kertovat sen (esim. tuo unelmien toteutuminen vs. itse toteuttaminen) että tunnet olevasi elämän heittopussi jonka elämä on paskaa koska se ei mennytkään kuinka sinä satuit haluamaan. Tai sitten sinun omassa lapsuudessasi on mennyt jokin pieleen, etkä ole oppinut sietämään pettymyksiä ja sitä tosiasiaa että kaikista ei tule rikkaita mallinvaimo-aivokirurgeja.

Kyllä, jokaista varmaan harmittaa jos jokin unelma ei toteudu, mutta tervemielinen ihminen ei jää siihen vellomaan ja hokemaan kuinka elämä olisi niin paljon parempaa jos miehesi olisi sosiaalinen (se ei tee sinusta yhtään sosiaalisempaa etkä saisi sillä yhtään enempää ystäviä, usko pois), sinä laihempi (mitä ihmeen merkitystä sillä on onnellesi?) tai sinä olisit rikkaampi (taas, mitä väliä kun teillä on kuitenkin koti ja ruokaa ja vaatteet?).

Nämä tai näiden puute ei ole se mikä tekee sinusta onnettoman. SINÄ teet sinusta onnettoman, se, ettet kestä ihan normaalia elämän kulkua ja sitä että ikinä ei saa kaikkea mitä haluaa, vaan oma elämä pitää rakentaa sen varaan mitä elämä suo ja mihin itsellä on riittänyt rahkeet. Toivottavasti terapia auttaa sinua ymmärtämään sen.

 

Ei onni tule ruikuttajalle - näin tapas mummoni sanoa ja kuinka oikeassa hän olikaan

 

Kiitos kaikille asiallisille vastaajille. Olen miettinyt pääni puhki tilannettani ja miten sitä parantaisin että itsellä hyvä olo. En pidä itseäni täydellisenä. Kaikkea muuta. Juurihan nuo paino ongelmat kielii tyytymättömyydestä myös itseen ja omaan itsevarmuuteen.
En tajua miten paljon enempi voisin itseni kanssa enää työskennellä. Joskus yritän nauttia hetkestä ja etsiä hyviä onnen hetkiä elämästä. Kyllähän ne iloa tuovat hetkeksi enkä etsikään mitään onnea joka kestää ja kestää. En usko että sellaista on. Haluisin vaan tietyn varmuuden itselleni tekemistäni valinnoista tai niistä valinnoista mitä vielä edessä. Että saisin rauhan. Enkä vertaisi itseäni muihin ja saavuttaisin näin onnen.

 

Miehestä: että rakastuin aikoinani johonkin mielikuvaan enkä antanut omille epäröinnilleni edes tilaa. Oli ihanaa olla haluttu ja se että oli poikaystävä. Niin väärä tapa lähteä suhteeseen. Olinhan minä rakastunut mutta vuosien saatossa nämä "viat" ruvenneet ärsyttämään enempi vaan.

 

Mä en oikeasti voi kuvitella että joku joka on tähdännyt tiettyihin juttuihin tai haaveillut niistä niin voisi olla onnellinen ruman miehen kanssa, ilman rahaa kaupungin vuokrakämpässä. Enkä mä katso saippuasarjoja tai en ole lukenut sinä-minää tai reginaa. En lue harlekiini romaaneja kun ne ällöttää siinä rakkaus siirapissaan kun oma elämä ei ole sellaista. No hyvin ne osaa näytellä onnellista joilla komea mies ja hyväpalkkainen työ. Ihan kateeksi käy näyttelijänlahjoja.

Se on ap asennekysymys. Sulla on elämään väärä asenne. Mutta omapa on elämäsi. Siinäkö vatkaat asiaa ja katkeroidut. Toinen vaihtoehto on hyväksyä elämä sellaisena kuin se nyt on ja etsiä siitä ne puolet joista voit iloita ja asettaa ehkä tavoitteet jatkossa hieman matalammalle...

 

Harmittelu ei auta ketään missään tilanteessa. Hyväksy tilanne tai tee muutossunnitelmat. Jokainen haave vaatii kovasti työtä. Itse mietin aina ihmisiä kellä tilanne on vielä huonompi kuin itsellä. Heti kirkastuu pää ja olen tyytyväinen. Moni Helsingissä nukkuu teltassa tuolla Töölönlahden rannoilla. Revi siitä.