Tiedossa lapsen syntymäpäiväjuhlat ja mä sekoan...Auttakaa ujoa!

Eli kyseessä suht tutun pariskunnan lapsen syntymäpäiväjuhlat jonne meidän perheemme on kutsuttu. Olen TODELLA ujo, siis TODELLA. En keksi mitään puhuttavaa ja jos vieraita ihmisiä (vaikka nämä kutsujat eivät nyt ihan tuikituntemattomia ei olekaan) on paikalla, menen täysin lukkoon ja nimenomaan vaivaannun näistä hiljaisista hetkistä.

Mistä "kuuluu" puhua? Mistä te suupaltit keksitte puhuttavaa?
Mulla on oikeesti maha ollut kuralla ja yöt hankalia siitä asti kun saimme kutsun, olen vaan miettinyt, miten selviän siitä parituntisesta!

Vittuilut, provon huutelut ja muut irvimiset voitte jättää toiseen kertaan. Tiedän olevani nolo, lapsellinen ja mun pitäisi kasvaa kun mulla sentään on lapsi jnejnejne.

VOI kun se olisikin niin helppoa...

 

Ainahan voi ihailla syntymäpäiväsankaria

 

Lapsen synttäreillä erinomainen puheenaihe on lapset (omat ja muiden) ja niiden tekemiset.

 

Ihan tavallisista asioista, en mä ainakaan puhu mitään syvällisiä kenenkään synttäreillä. Esimerkiksi lastesei harrastukset, koulunkäynti, syksystä ja talven tulostakin voit puhua. Lasten synttäreillä on yleensä niin paljon hälinää, ettei yhdestä asiasta puhuminen kestä kauaa.

Täältähän voit reväistä myös aiheita .

 

Sano jotain positiivista päivänsankarista, tarjoilusta ja sisustuksesta.

 

Jos siellä on paljon lapsia niin hulinaa varmasti riittää ja aikuisille jää melkeimpä heidän ohjailunsa.
Ja jos joku tulee jututtamaan, niin anna jututtajan valita aihe. Ei sitä tarvitse olla aloitteentekijänä. Lapsista riittää aina juteltavaa. Tai ihailet synttärilahjoja. Kotiakin voi ihailla.

 

[QUOTE="Ken guru";24867714]Ihan tavallisista asioista, en mä ainakaan puhu mitään syvällisiä kenenkään synttäreillä. Esimerkiksi lastesei harrastukset, koulunkäynti, syksystä ja talven tulostakin voit puhua. Lasten synttäreillä on yleensä niin paljon hälinää, ettei yhdestä asiasta puhuminen kestä kauaa.

Täältähän voit reväistä myös aiheita .[/QUOTE]

Siis tarkoitin että täältä mitäs nyt:iltä.

 

Kannattaa miettiä etukäteen sopivia puheenaiheita ja näin syksyllä tulee mieleen ainakin kysyä oletteko olleet terveinä jne... Vaikea näin parisuntaa tuntematta keksiä puheenaiheita, mutta harrastukset yms. lähellä olevat asiat on hyvä puheenaiheita ja tarpeeksi kepeitä. Jos lapsi on päiväkodissa, niin siitä voi jutella, jos se on omalla kahdalla myös tuttu asia tai lapsen iästä riippuen ajankohtaiset asiat nukkumiset, kakkamiset jne...

 

[QUOTE="Ken guru";24867714]Ihan tavallisista asioista, en mä ainakaan puhu mitään syvällisiä kenenkään synttäreillä. Esimerkiksi lastesei harrastukset, koulunkäynti, syksystä ja talven tulostakin voit puhua. Lasten synttäreillä on yleensä niin paljon hälinää, ettei yhdestä asiasta puhuminen kestä kauaa.

Täältähän voit reväistä myös aiheita .[/QUOTE]

Mutta ei kannata mainita, että ne ovat täältä

 

[QUOTE="vieras";24867679]Tiedän olevani nolo, lapsellinen ja mun pitäisi kasvaa kun mulla sentään on lapsi jnejnejne.

VOI kun se olisikin niin helppoa...[/QUOTE]

Pitää vielä sanoa että ujoudessa ei ole mitään noloa.

 

et ole nolo taikka lapsellinen. Eikö tuon asteiseen jännittämiseen saa jo lääkkeitäkin? Lasten synttäreillä kyllä on sen verran meteliä ja ääntä, että hyvä jos saa muutaman kokonaisen ajatuksen vaihdettua jossain välissä. Ei musta sitä puhuttavaa kannata etukäteen mietiskellä, sehän kuulostais sillon aika teennäiseltäkin. Kun syöt kakkua, voit todeta jollekin et onpa hyvää jne., jos näet jotain mielenkiintoista/kaunista yms. totea se, säästä voi aina pari sanaa virkata, jos uutisissa on ollut jotain mielenkiintoista voi keskustella siitä yms. Pääasia ettei asiaa kamalasti mieti, sillä varmasti rupeaa jännittämään jos oikein rupee miettimään et saanko mitään sanottua.

 

[QUOTE="vieras";24867747]Mutta ei kannata mainita, että ne ovat täältä [/QUOTE]


Joo ei, ja kannattaa miettiä tarkkaan mitä aiheita täältä ottaa esille

 

Pitää vielä sanoa että ujoudessa ei ole mitään noloa.

Kuule, ON siinä.
Voi miten helpompaa olisikaan elämä, jollei jokaista suusta tulevaa asiaa tarvitsisi miettiä etukäteen ja sitten kun se tulee, mietit puoli päivää jälkikäteen että sanoniko tyhmästi ja mitä minä nyt noin typerästi sanoin .

Toisilla sitä juttu atuntuu piisaavan ja sukkelia sutkautuksia joka väliin. Itzse istun kuin hiilihanko perseessä ja mietin, että voi kumpa ei tulisi hiljaista hetkeä. Ne on kaikkiein vaivaannuttavimpia.
Olen tiellä, typerä tomppeli, joka ei saa suutaan auki normaaleissa tilanteissa.

 

Sano: Onnea! Hengitä ja kuulostele tilannetta. Ota rento asento, ei liian rento mutta sopivan mukavannäköinen. Jos valmiita puheenaiheita ei ilmaannu niin kysele vaikka emännältä lapsen syntymäpäivän säätilaa...oliko silloin ensilumi vielä satanut? Puhu vaikka syksystä. Onko syksyssä valopilkkuja? Sitten odota toisilta puheenaiheita. Ota mielummin toisten puheenaihe ja kysele ennemmin kuin itse avaudu. Näytä viihtyvän. Kiitä kutsusta, kiitä seurasta, kiitä mukavasta illasta..Ennenkaikkea huomioi juuri sitä jolla juhlat ovat ja mahdollisesti jotenkin hänen sisaruksiaan kysymällä jotain tai kertomalla jotain henkilökohtaista ja ilahduttavaa juuri synttärisankarille jne.

 

Mä en ole ujo, mutta en ole kiinnostunut ihmisistä, ihmiset puhuu tollaisissa tilateissa pääsääntöisesti koko ajan paskaa, ihastelee verhoja, seiniä j kaikkea muuta paskaa mikä ei kiinnosta mua. Eli pyrin pitmään turpani kiinni, etten tulisi puhuneeksi totuuksia eli sitä, että ketään ei oikeasti kiinnosta ja kaikki venaa vaan et juhlat on ohi ja pääsee omaan himaasna olemaan normaalisti. Jos vaikka lähetsyisit tältä kantilta asiaa eli luultavasti sulla on kymmenen kertaa mielenkiintoisempaa päänsisöltöä kuin 90 prosentilla niistä eläväisistä ja kikattelevista herttasista rouvista jotka täyttää elämänssä juahamalla paskaa ja miettimällä kuitenkin koko ajan mielessään että voi vitsit toi naapurin tiina on lihonut ja onnekis mun miehellä ei ole noin paskasia farkkuja.
Sussa ei ole mitään vikaa. Eikä sun tarvitse jauhaa paskaa siksi, että olisit jotenkin "normaali". Normaalimpaa on pitää turpansa kiinni ja puhua silloin kun on asiaa eikä koko ajan kälättää.

 

supeta miehes korvaan, sun pillus on märkä.

 

Tuota small talkia pitaa nimenomaan harjoitella, ei se yleensa itsestaan suju. Hyva keino on kysella vastapuolelta kysymyksia (vaikkapa lapsiin liittyen) talloin vastapuoli on enemman puhujan roolissa. Tiedan, itse olen ollut hyvin ujo, mutta taalla ulkomailla on ollut pakko opetella puhumaan small talkia ja harjoituksen ansiosta se sujuu nykyaan oikein hyvin.

 

Kannattaa miettiä etukäteen sopivia puheenaiheita ja näin syksyllä tulee mieleen ainakin kysyä oletteko olleet terveinä jne... Vaikea näin parisuntaa tuntematta keksiä puheenaiheita, mutta harrastukset yms. lähellä olevat asiat on hyvä puheenaiheita ja tarpeeksi kepeitä. Jos lapsi on päiväkodissa, niin siitä voi jutella, jos se on omalla kahdalla myös tuttu asia tai lapsen iästä riippuen ajankohtaiset asiat nukkumiset, kakkamiset jne...

Älä nyt jumalauta väitä että sä mietit himassa valmiiksi mitä puhut jonkun randomiakaran synttäreillä aikuisten kanssa? Et todellakaan voi ola tosissasi.
Just jotkut tollaset kakkaamiset, ei helvetissä todellakaan ole MISSÄÄN IKINÄ sopiva puheenaihe ketään ei kiinnosta purjo-lissan valuva kakka, ihan oikeesti, jokaista kiinnostaa varmaan se oman lapsen pönttöily mutta thats it ei siitä nyt vittu puhuta kodin ulkopuolela SANAAKAAN!!!!
Sun miehes niin häpee sua, mä lupaan.

 

Ymmärrän sinua, oletkohan vielä suht nuori, tämä kysymys on siksi että vanhempana on niitä kokemuksia kaikenlaisista tilanteista ja juttua voi vääntää vaikka mistä. Itse olen ollut vielä parikymppisenäkin tosi ujo ja arka ja jännittänyt jopa suvun juhlia. Miehen piti aina olla kyljessä etten jää tilanteisiin yksin. Anoppilassakaan en halunnut käydä yksin, keskusteluissa olin epävarma ja omasta mielestäni oikea tomppeli. Nyt kun ikää on liki 40 varmuutta on tullut ja heitän usein itseni mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin, osaan vääntää juttua vaikka aihetta ei olisi, osaltaan myös ammatin mukana tullut taito. Rohkeutta ja aiheiden ei tarvitse olla rakettitiedettä, lapset ovat oiva puheenaihe, tsemppiä!