Beep
Laittaa nuorena sosiaalistumaan? Hoitaa kotona? Viedä mukaan joka paikkaan vaikka uskallusta ja halua ei ole? Kuunnella lasta, kuinka paljon? Mitä ikinä tulee aiheesta mieleen, kirjoita.
Mutta hei, kyllä äiti tuntee oman lapsensa varmasti ihan parhaiten.. Ehkä oma lapsesi onkin tarvinnut juuri tuota kehumista reippaudesta ym.Näitä viestejä lukiessani tulee väkisinkin tunne, että minä olen kyllä tainnut toimia aivan väärin. En ole mielestäni siis juurikaan omaa 4v lastani painostanut, mutta me ollaan ihan selvästi liikaa kotona puhuttu tuosta ujostelusta yms...
Ja toisaalta jos on ollut reipas, niin sitä käytöstä kovasti kehuttu.
Minun täytyy ottaa ryhtiliike ja enemmän vielä hyväksyä lapsi sellaisena kuin on.
Mutta nehän ovat huonoja ominaisuuksia tässä nyky-yhteiskunnassa. Ei ne ole huippuosaajien luonteenpiirteitä!!! (Ei mun oma arvomaailma silti)Liian usein kohtaan kasvattajia joiden mielestä arkuus ja ujous olisivat jotenkin ei-toivottuja ominaisuuksia. Itse ajattelen ne (suurimmaksi osaksi) olevan lapsen luontainen tapa toimia ja siitä lähtökohdasta käsin lähden rakentamaan kasvatusta vanhempien toiveita kuunnellen...
Tämä on erittäin tärkeää. Minä muistan ikuisesti, kun äiti vertasi minua serkkuuni ja itkun sekaisella äänellä valitti, että miksi minä en voi olla yhtä ihanan reipas kuin serkkuni. Paljon muitakin tällaisia kokemuksia on, olin mm. surkimus, kun en saanut suutani auki. Siinä tunsi, että on jotenkin huonompi ihminen, kun on juuri sellainen kuin on ja itsensä hyväksyminen oli vaikeaa. Mut eihän ujoudesta pääse ikinä eroon, jos ei ensin hyväksy itseään.
Vittuiletko?Niin asian ytimessä että!
Jos ette ole painostanut ja lasta on kehuttu jne. niin tuskin te olette pahasti tehneetNäitä viestejä lukiessani tulee väkisinkin tunne, että minä olen kyllä tainnut toimia aivan väärin. En ole mielestäni siis juurikaan omaa 4v lastani painostanut, mutta me ollaan ihan selvästi liikaa kotona puhuttu tuosta ujostelusta yms...
Ja toisaalta jos on ollut reipas, niin sitä käytöstä kovasti kehuttu.
Minun täytyy ottaa ryhtiliike ja enemmän vielä hyväksyä lapsi sellaisena kuin on.
Tollainenhan on lapsen häpäisemistä. Sama kun alkais jostain jostain aikuisen vaivasta höpöttää vieraiden kuullen. Ihan sama asia.Mun mielestä ei sinänsä ole paha jos siitä asiasta puhuu lapsen kanssa, kotona kahdestaan, mutta se tuntuu pahalta, jos siitä ujoudesta alkaa keuhkota just silloin kun lasta ujostuttaa, kaikkien kuullen. Siinä tilanteessa se vain nolottaa ja lisää ujoutta.
Melkoisen tyhjä lause. Mitä on "normaali" kasvatus?ihan normaalisti kasvattaa kuin muitakin lapsia..? :O
Kerropa edes, mikä tuossa viestissäni oli sinun mielestäsi niin väärin?
Ehkä nämä reipastumista vaativat kasvattajat eivät itse ole sinut arkuuden ja ujouden kanssa saati sitten sen kanssa, että nämä luonteenpiirteet ovat aivan yhtä hyväksyttäviä kuin reippaus ja rohkeus. Toki kasvattajan on paljon helpompi suunnitella lapsiryhmälle toimintaa koska reippaita ja osallistuvia lapsia on niin paljon helpompi ohjata.. Arkuus tuo aivan toisenlaisia haasteita ja kasvattaja joutuu todenteolla miettimään miten nämä ryhmän hiljaiset (ja usein kiltit) tulee huomioitua, eivätkä jää toisten lasten jalkoihin.Mutta nehän ovat huonoja ominaisuuksia tässä nyky-yhteiskunnassa. Ei ne ole huippuosaajien luonteenpiirteitä!!! (Ei mun oma arvomaailma silti)
Itse entisenä ujona lapsena en hyötynyt varhaisesta sosiaalistamisesta, ehkä siitä oli jopa haittaa, mutta se on vain spekulaatiota koska emme voi tietää toisen tien lopputulosta.