En kyllä käsitä miten työäidit jaksaa. Tai jaksaa kait, mutta nauttiiko muka elämästään?!?

[tää]

on musta aika putkisilmäinen kommentti vaikka työssä itse käynkin. Voihan olla hyvinkin kunnianhimoinen, vaikka ei kävis töissä... Urako se on ainoa joka tekee ihmisestä kunnianhimoisen, surullinen ajatus.

Mä jäisin heti pois töistä, jos se olis taloudellisesti mahdollista. Pidän ihan työstäni, mutta koen, että olisin tarpeellisempi muualla ja saisin enemmän nautintoa ollessani lasteni kanssa.

Onnea ap. On ilo saada elää tyydyttävää elämää

niin ja itse teen osittaista työaikaa, lapset ovat 10 päivää kuussa hoidossa. Siltikin koen, että lapset joutuvat liian tiukoille. Tän parempaan myönnytykseen ei taloudellisesti vaan ole mahdollisuutta.

 

[sinulle milennia]

hei milennia;Ehkä on tullut valittua huonompi mies, jos mies ei halua olla lasten kanssa?No, äidit on yleensä valmiimpia tekemään uhrauksia. Mielestäni se menee niin että jos isä ei halua jäädä kotiin lasten kanssa, niin sitten äiti ajattelee että on ilmiselvää että äiti jää. MIksi pitäisi kilpailla miehen kanssa rooleista ja tehtävistä? Jostainhan sitä rahaakin pitää tulla, eli jos äiti jää kotiin, miksei äiti hyväksyisi että mies on se, joka käyt töissä? Tai toisinpäin. Molemmin päin yhtä hyvä lapselle.

 

[Rieputarallaa]

Olipa v-mainen aloitus. Muka hyväntahtoista kauhistelua, miten joku jaksaa... paskan lati, ap:n ainoa tarkoitus oli nostaa itseään ja kertoa, kuinka kotiäitiys on ainoa oikea toimintatapa.

 

["lissu"]

Olipa v-mainen aloitus. Muka hyväntahtoista kauhistelua, miten joku jaksaa... paskan lati, ap:n ainoa tarkoitus oli nostaa itseään ja kertoa, kuinka kotiäitiys on ainoa oikea toimintatapa.

Juuri näin. Kotiäidit perustelevat valintaansa muka lapsen parhaalla. Todellisempi syy on usein se, että työpaikkaa ei edes ole tai se työ on niin ikävää, että sinne ei haluta palata.

 

[Millenia]

hei milennia;Ehkä on tullut valittua huonompi mies, jos mies ei halua olla lasten kanssa?No, äidit on yleensä valmiimpia tekemään uhrauksia. Mielestäni se menee niin että jos isä ei halua jäädä kotiin lasten kanssa, niin sitten äiti ajattelee että on ilmiselvää että äiti jää. MIksi pitäisi kilpailla miehen kanssa rooleista ja tehtävistä? Jostainhan sitä rahaakin pitää tulla, eli jos äiti jää kotiin, miksei äiti hyväksyisi että mies on se, joka käyt töissä? Tai toisinpäin. Molemmin päin yhtä hyvä lapselle.

Että tasa-arvo romukoppaan? Jos mies ei jotain halua, niin sitten naisen täytyy perheen parhaaksi uhrautua, koska miehellä nyt vaan on oikeus haluta ja tehdä niinkuin haluaa.

En ymmärrä yleensäkään miten sait viestistäni kuvan sukupuolten välisestä kilpailusta. Parisuhde tai vanhemmuus ei ole kilpailua, enemmän se tuntuu sitä olevan fanaattisesti kotiäitiyteen suhtautuville. "Minä olen parempi äiti kun teen näin ja näin ja muut on huonompia kun tekee noin ja noin". Puhuin ihan vain siitä, että tosiaan kaikkien mielestä on täysin ok, että mies valitsee koti-isyyden sijaan työt, mutta jostain syystä naiselle asia on eri. Mutta kuten viestistäsi huomasi, kyseessä on vain puhdas sovinismi.

Minun mieheni kyllä voisi jäädä koti-isäksi, enkä suoraan sanottuna edes tekisi lapsia miehen kanssa, joka olettaisi että minä jään hymyssäsuin kotiin mutta itse ei olisi asiaa edes valmis harkitsemaan. Elämä ei kuitenkaan aina ole täydellistä ja varmasti joissain suhteissa jompi kumpi puolisoista joutuu tekemään epäreiluja uhrauksia. Siinä sitten pitää vain jokaisen itse miettiä että mitä on valmis tekemään ja milloin kannattaa nostaa kytkintä.

 

["moi"]

Mä olin kotona siihen asti, että nuorempi oli 2.5v. Mies oli vielä muutaman kk kotona lasten kans, ja sitten laitettiin 14pväksi kuussa hoitoon. Sillä mentiin n.vuosi, ja nyt tarjoutui mulle mahdollisuus alkaa tehdä töitä 2-3pvä viikossa ja minähän toki aloin tähän. Ja on muuten kivaa Musta on kivaa käydä töissäkin, mutta myös tosi ihanaa olla paljon lasten kans kotona. Lapset siis hoidossa 9pvä kuussa ja tämä on mun mielestä loistava ratkaisu.

 

["Eve"]

Nautin, kun saan työssä toteuttaa itseäni ja käyttää älyäni. Meillä on kotona apulainen töissä ja voin halutessani tehdä töitäni kotona, joten minulla jää paljon laatuaikaa lasteni kanssa sekä lasten nukahdettua omaa aikaa. Viikonloput pyhitämme perheelle, levolle ja mielekkäälle tekemiselle. Aika lailla unelmatilanne siis.

 

[Champion]

Mä taas koen et saan töissä sitä ihanaa sosiaalista elämää jota kaipasin kotona ollessa (en viihdy muiden äitien seurassa juttelemassa lapsista vaan tartten muuta sosiaalista elämää). Mulla on aamua, iltaa ja välillä pitkää päivää ja sit vapaata sen mukaan. Meillä lapset saa harrastaa sit kun itse sinne pääsevät, en ala niitä sinne kuskaamaan koska sellainen rasittaa koko perhettä. Illat siis koulun ja läksyjen jälkeen lapsilla kavereiden kanssa, sit ajoissa kotiin ja ollaan perheen kesken, saunotaan, syödään tms. yhteistä. Kun lapset on kavereiden kanssa saadaan koiratlenkitettyä ja käytyä kaupassa, paitsi jos olen illassa niin sit ostokset hoidetaan aamulla kun lapset koulussa.

Mä oon sitä mieltä et kaikki on asenteesta kiinni. Mä oon onnellisempi työelämässä kun kotona lasten kanssa koska mä arvostan itseeni yhtä paljon kun lapsia. Kohta jään kyl kotiin tulevan vauvan kanssa vähäksi aikaa ja nautin siitäkin ajatuksesta nyt kun työekämässä ollut pitkän aikaa. Tosin en mä kokenut kotona oloakaan sellaiseksi et tein vaan koko ajan töitä ja et aika ei riittänyt mihinkään. Jos se menee sellaisesksi niin eihän siitäkään osaisi nauttia yhtään.

 

[Akaatti]

Kukas sitä nyt ei kotona viihtyisi lasten kanssa jos oikeasti saisi vain leikkiä ja peuhata ja välillä sitten vaikka rentoutua kirjan parissa. Todellisuudessa kaikilla ei vain ole kotiapulaisia tai mahdollisuuksia nähdä kavereita, harrastella ja liikkua päivisin. Kotiäitiys on raskasta niiden uuvuttavien kotitöiden takia. Siihen päälle se, että joku nykii lahkeesta 24/7 ja koko ajan aivot pitää olla lapsivaihteella on vaan joillekin ihmisille aika raskasta. Sitten täällä jotkut sädekehäänsä kiillottavat mammat heti marisee, kuinka kauheita ihmisiä nämä ovat kun eivät halua haistella lastensa tukkaa nukkuessaan ja ottaa muksuja mukaan kakalle.

En ymmärrä tarvetta vähätellä toisten valintoja. Kaikki ihmiset eivät voi jäädä kotiin kun lapset syntyy, niin eikö se ole vaan hyvä että osa ihmisistä tekee töitä tai opiskelee ihan mielellään. Ja koettakaa tosiaan muistaa se, että aika harva mies jää kodinkoneeksi ja lastenhoitajaksi paria viikkoa pidemmäksi ajaksi, eikä heitä pidetä mitenkään kamalina ihmisinä. Miksi sitten nainen on heti huono äiti, jos valitsee yhdessä asiassa eri tavalla kuin joku toinen?

Suurimmalla osalla suomalaisista ei ole kotiapulaisia kävi töissä tai ei. Ihan yhtä lailla ne kotityöt täytyy myös uraäidin tehdä ja aikaa siihen on vain vähemmän. Työn jälkeen täytyisi sitten tehdä myös kotityöt, joka entisestään vähentäisi sitä vapaa-aikaa.

 

[Anatolia]

Suurimmalla osalla suomalaisista ei ole kotiapulaisia kävi töissä tai ei. Ihan yhtä lailla ne kotityöt täytyy myös uraäidin tehdä ja aikaa siihen on vain vähemmän. Työn jälkeen täytyisi sitten tehdä myös kotityöt, joka entisestään vähentäisi sitä vapaa-aikaa.

Työpäivän jälkeen sitä vaan on jotenkin tehokkaampi. Tulee tunnissa tehtyä kaikki se, mikä kotiäitivuosina vei koko päivän. Kotona olo puuduttaa ja hidastaa.

Tai siis näin minun kohdallani on, en väitä että muilla, saati kaikilla. Oli aika yllättävää (erittäin positiivisesti yllättävää) havaita se. Kuvittelin, etten työpäivien jälkeen ehdi tai jaksa mitään, mutta minähän jaksoin (jaksan) ja ehdin vaikka mitä. Nyt taas kun olen ollut kotona n. viikon niin mitään en saa aikaiseksi.

 

[kommentteja]

Ap ei ole minustakaan kotiäiti, kun ei edes ole lapsia kotona hoidettavana. Minustakin se nautinnollinen oma aika voi syntyä myös työssä olosta: itse saan tehdä luovaa työtä ja nautin siitä sekä sosiaalisista kontakteista työpäivän aikana. Kotona olo ei sovi mulle pitkässä juoksussa: kotona ei voi keskittyä ja muutenkin haluan haasteita joita kodinhoito ei tarjoa. Työ on mun harrastus, josta saan vielä palkkaa! Muita harrastuksia minulla ei olekaan, sellaisia joissa lapset ei olisi mukana.

Kovin mustavalkoiseksi maalaillaan kotona olon ja työäitinä olon erot. Ei työssäolon tartte olla sitä, että lapset on hoidossa yli 40 tuntia viikossa, moni varmaan toteuttaa pienten lasten kanssa töissäkäynnin toisin. Meillä on täällä Suomessa tällainen oikeus, että voimme lyhentää työviikkoa jos on alle tokaluokkalaisia lapsia. Ja se mahdollisuus on lähes kaikilla joilla on vakituinen työ, muutamia ammatteja lukuunottamatta.

Eikä se, että äiti on töissä tarkoita että lapset ois aina vastaavan ajan hoidossa: myös isät hoitavat lapsia ja voivat lyhentää työpäiviään, ja vanhemmat voi porrastaa työaikojaan! Kodinhoito ja kapassakäyntikin on molempien vanhempien vastuulla nykyaikana. Ainakin minun tuntemissani perheissä.

Menen itse ensi kuussa töihin kun lapsi on 10 kk ja toinen 4 v, mutta pienempi jää silti kotihoitoon ja isommalle on leikkikavereiden vuoksi varattu 12 pv/kk hoitoa läheisestä päiväkodista. Työpäivääni menee matkoineen 7 tuntia eli ehdin olla lasten kanssa noin 6-7 tuntia heidän valveillaoloajastaan ja nukahdamme vierekkäin. Minusta näin on hyvä

En yleensäkään ymmärrä sellaista näkemystä, että äidin pitäisi olla vain lasten kanssa 100 % 24/7. Eihän sekään ole luonnollista. Muinaisista ajoista saakka on äidit tehneet töitä lasten hoidon ohella, eikä olla oltu koko ajan lapsen 100 % huomion antajina. On hoidettu karjaa, tehty peltotöitä, käsitöitä, kannettu puita ja vettä ja varastoitu marjoja ym. elintarvikkeita, laitettu ruokaa ja leivottu leipää ihan alusta saakka... Ja lapsia ja aikuisia on ollut ennen perhepiirissä paljon ilman että lapsi on paistatellut yhden aikuisen täydessä huomiossa ja valvonnassa. Tämä nykyinen 1 aikuinen 1-3 lasta pienessä perheyksikössä -malli on syntynyt ihan muutaman viime vuosikymmenen aikana.

Lapset tarvitsevat seuraa, toimintaa, lapsia ja muita aikuisia kehittyäkseen tasapainoisiksi ihmisiksi. Pelkkä kotiäidiksi jääminen ei tuo lapsille elämän auvoa, vaan siihen on kuuluttava paljon muutakin.