Suomi ON tylsä maa. Kun aamulla laittaa lapsensa koulutielle, ei tarvitse koko päivää hermoilla, tuleeko se sieltä vielä takaisinkin. Kun menee bussipysäkille, bussi tulee joko aikataulussaan tai 5-10 minuuttia myöhässä. Ei tarvitse ottaa eväitä ja makuupussia pysäkille mukaan. Kun on töissä, palkka napsahtaa tilille palkkapäivänä. Olisihan se paljon jännempää arvuutella, tuleeko palkka tänään, huomenna, ensi viikolla vai ei koskaan. Pankit, virastot, kaupat, terveyskeskukset, urheiluhallit jne noudattavat aukioloaikojaan. Suomessa monet asiat ovat tylsästi ennalta arvattavissa. Mulle se sopii oikein mainiosti. Jos kaipaan elämääni äksöniä, niin haluan itse päättää, milloin ja millaista äksöniä.
Mun käsitykseni kotimaasta on muuttunut paljon parin viime vuoden aikana. Oikeastaan viimeisen vuoden aikana. Monet asiat ovat olleet niin itsestäänselvyyksiä, että niitä ei ole osannut arvostaa. Ennenkuin tulee maapallon toiselta puolelta joku, joka riemuitsee niinkin arkisesta asiasta kuin iltakävely. Että voi lähteä kotiovesta ulos kävelylle ilman, että tarvitsee pelätä tulevansa ammutuksi. Ettei ulkona liikkuessaan tarvitse koko ajan kurkkia olkansa yli. Mutta onhan se tietysti aika tylsää, että ei tarvitse.