Mitä sanoisit ihmiselle, joka on rakastanut sinua 36 vuotta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Keittiönoita
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Keittiönoita

Vieras
Ihmiselle, joka on sinulle tärkeä ja jota rakastat kuin veljeäsi? Ihmiselle, joka kuuluu elämääsi siten, että häntä et voi elämästäsi poistaakaan? Ihmiselle, jolla on elinaikaa alle 5 vuotta?

Mä olen epäillyt, mutten tiennyt. Olen ollut kaksissa häissä ja iloinen siitä, että mulle äärettömän tärkeä ihminen on löytänyt onnen. Mä rakastan tätä ihmistä kyllä niin, että hänen vuokseen olisin valmis lopettamaan työnteon ja muuttamaan Honoluluun. Mutta en rakasta häntä kuten nainen miestä vaan kuten sisko veljeä.

Äsken puhuin hänen kanssaan puhelimessa. Parantavaa hoitoa hänen sairauteensa ei ole olemassa. Hän tulee lauantaina 50-vuotispäivilleni, mutta 60-vuotispäivilläni hän ei ole enää elossa. On aika kamalaa tajuta, että on ollut jollekin Se Oikea ja elämän suuri rakkaus eikä pysty tuntemaan samoin...ei edes nyt, kun aikaa on vain muutama vuosi :(
 
Mitenkään haluamatta loukata tms., niin oletko kuullut brasilialaisesta henkiparantajasta, joka on maailmankuulu. Hänestä oli juttua eräässä Minä olen -lehdessä. Hänen luokseen yleensä just ne, joilla ei enää ole toiveita parantua, hakeutuvat.
 
:hug:
Eipä ole mulla sulle neuvoja antaa. Toisaalta saattaa ahdistaa sinua, että sait varmistuksen mahdolliselle oletuksellesi. Jos elinaika on toiselta kuitenkin vähissä, niin häntä varmasti helpotti, että sai asian vihdoin kerrottua. Voisithan sä olla ihan rehellinen ja kertoa asian jossain vaiheessan kuitenkin hänelle ihan kuin sen kerroit tuossa aloituksessasi.
 
Olisin aito itseni, ja kertoisin rehellisesti omat tunteeni ja ajatukseni. Uskon, että se toinen arvostaisi sitä eniten. Ei selittelyä eikä voivottelua, että tilanne olisi toinen, tunteeni toiset jne. Juuri kuten äsken oli rehellinen ja aito.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;24809324:
Saitko vasta nyt kuulla tästä rakkaudesta, että se olikin Rakkautta? Oi ja voi. Voi mennä aikaa käsitellä asia, molemmilla teistä.
Mä olen kyllä kaikki nämä 36 vuotta ollut tietoinen tietynlaisesta yhteydestä meidän välillä. Voisin sanoa, että tämä ihminen on mun sielunveljeni. Meillä on yhteinen traaginen menetys elämässä ja ehkä juuri siksi ollaan oltu niin läheisiä. Puhutaan toisillemme sellaisetkin kipeät asiat, joista ei muutoin puhuta ääneen.

En halua, että hän haaveilee musta "siinä mielessä". Oikeesti mä olen lyhyt, lihava, ruma, likinäköinen, tyhmä, kivulias ja mitä kaikkea muuta. En todellakaan mikään unelma. Haluan istua hänen vierellään sitten, kun aika käy vähiin. Kuitenkin vasta hänen vaimonsa jälkeen. Olen hyvä ystävä hänen vaimonsa kanssa ja haluaisin sellaisena pysyäkin.
 
Älyttömän romanttista. Jos hän rakastaa sinua romanttisella tavalla, hänelle on tärkeää kuulla, että rakastat häntä vaikka sisarellisestikin. Et voi kontrolloida hänen unelmia, mutta voit olla rehellinen ja suora. Rakkautta se rakkauskin on.
 
Mä sanoisin miten otettu olen siitä että hän kertoi asian vaikken voi vastata tunteisiin samoin,romanttisesti en rakasta,ystävänä kyllä.
Mulla on ollut tilanne jossa ystävyys lopahti siihen kun en voinut vastata miehen tunteisiin ja hän ei kestänyt että aloitin parisuhteen toisen kanssa.Tilanne oli vaikea kun mies sanoi että odotan sua kunnes te eroatte,hän ei ole sinulle se oikea mutta minä olen ja jonakin päivänä sen vielä ymmärrät.Ja olen paikalla silloin.Näin ei tule mun puoleltani koskaan tapahtumaan että hänen kanssaan olisin parisuhteessa.Kun ei sytytä siten,ei sytytä ja sille ei mitään voi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;24809466:
Mä olen kyllä kaikki nämä 36 vuotta ollut tietoinen tietynlaisesta yhteydestä meidän välillä. Voisin sanoa, että tämä ihminen on mun sielunveljeni. Meillä on yhteinen traaginen menetys elämässä ja ehkä juuri siksi ollaan oltu niin läheisiä. Puhutaan toisillemme sellaisetkin kipeät asiat, joista ei muutoin puhuta ääneen.

En halua, että hän haaveilee musta "siinä mielessä". Oikeesti mä olen lyhyt, lihava, ruma, likinäköinen, tyhmä, kivulias ja mitä kaikkea muuta. En todellakaan mikään unelma. Haluan istua hänen vierellään sitten, kun aika käy vähiin. Kuitenkin vasta hänen vaimonsa jälkeen. Olen hyvä ystävä hänen vaimonsa kanssa ja haluaisin sellaisena pysyäkin.

No niin, eli siellä on vielä vaimokin... Ajattelin että ehkä ei enää olisi. Mikähän hänet sai juuri nyt kertomaan tunteistaan - taudin eteneminen ehkä. Tieto tulevasta. Tavallaan kuitenkin teki karhunpalveluksen teille molemmille, ehkä vaimolleenkin - ja saattaa olla että tämän asian ääneen sanominen hiertää loppuajan teidän välejänne. Todella harmi. : /

Ja Keittis, sinä olet tosiaan aika lyhyt, ja ilmeisesti likinäköinenkin. :) Mutta et noita muita!
 
Olisin aito itseni, ja kertoisin rehellisesti omat tunteeni ja ajatukseni. Uskon, että se toinen arvostaisi sitä eniten. Ei selittelyä eikä voivottelua, että tilanne olisi toinen, tunteeni toiset jne. Juuri kuten äsken oli rehellinen ja aito.

Näin minäkin ajattelisin. Kyllä hän varmasti tietää, mitä ajattelet ja mitkä ovat tunteesi. Mutta on se sinulle varmaan aika järisyttävä asia.
 
Rakkaus ei ole niin helppoa, että rakastaisi vain yhtä ihmistä kerrallaan. Jotain ihmistä kohtaan voi olla isoja tunteita, vaikka haaveita ja suunnitelmia tätä ihmistä kohtaan ei olisikaan. Itselläni ainakin on. Toistaiseksi pysyn siitä hiljaa, mutta joskus, jos olen kuolemassa, tahtoisin, että hän tietäisi, että oli minulle aina erityinen siinä mielessä. Eikä se tarkoita, että se poistaisi pisaraakaan siitä rakkaudesta, jota tunnen miestäni kohtaan. tahtoisin vaan, että hän tietäisi. Tiedän, että mieheni on asiasta tietoinen ja hyväksyy sen, kun se ei ole häneltä pois, vaan liittyy minun kasvuvuosiini, niihin aikoihin, kun vielä etsin sitä, kuka olen.

Sillä minun toisella rakkaudella ei ole ketään. Hän on niin vaikea ihminen. Siksikin haluaisin, että hän tietäisi vielä joskus, että hänellä kumminkin oli aina minut, vaikka ei me oltukaan toisillemme.
 
[QUOTE="pyy";24809549]
Sillä minun toisella rakkaudella ei ole ketään. Hän on niin vaikea ihminen. Siksikin haluaisin, että hän tietäisi vielä joskus, että hänellä kumminkin oli aina minut, vaikka ei me oltukaan toisillemme.[/QUOTE]

Kauhean ristiriitaista. Toisaalta, etkö soisi hänelle tietoa siitä jo nyt? Jos hän on muuten aivan yksin. Tieto siitä, että joku rakastaa (jollain tasolla) voisi auttaa häntä pääsemaan eteenpäin, vaikka omissa tunteissaan. Toivottavasti olette muuten ystäviä ja tekemisissä, kuten Keittis ja mies. Silloinhan sitä voi toteuttaa sellaista sielunkumppanuutta ilman fyysisyyttä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;24809564:
Kauhean ristiriitaista. Toisaalta, etkö soisi hänelle tietoa siitä jo nyt? Jos hän on muuten aivan yksin. Tieto siitä, että joku rakastaa (jollain tasolla) voisi auttaa häntä pääsemaan eteenpäin, vaikka omissa tunteissaan. Toivottavasti olette muuten ystäviä ja tekemisissä, kuten Keittis ja mies. Silloinhan sitä voi toteuttaa sellaista sielunkumppanuutta ilman fyysisyyttä.

Olemme ystäviä ja olen kyllä sanonut hänelle, että hän on minulle erityisen tärkeä ystävä. Mutta en halua viedä häneltä mieheni ystävyyttä. On helpompaa, että hän ajattelee syvempien tunteiden olevan jos mennyttä elämää. En halua rikkoa hyvää tasapainoa, jolla tarkoitan myös omaa tasapainoani. Olen oppinut elämään asian kanssa niin, että minulla ei ole hänen suhteensa minkäänlaisia odotuksia tai unelmia. Ja uskon myös niin, että hänellä ei ole minua kohtaan sellaisia tunteita.
 
Jaa, mitähän tuollaiseen voikaan sanoa. Ei kait mitään..

Se on vähän sellanen juttu että "elämä on..", kuulostaa ehkä silleen pahalta mutta on totta. Joskus rakkaustarinat vaan on yksipuolisia, eikä sille mahda mitään.

Mun mielestä mukavaa että mies kertoi tunteensa, mutta en millään usko että kertomalla velvoittaisi sinua tuntemaan samalla lailla.
 
[QUOTE="vieras";24809738]Eihän se ollut sitten mikään "Se Oikea", jos se ei tuntenut takaisin samoja tunteita!?[/QUOTE]

No voihan sitä olla se elämän suurin rakkaus vaikkei toinen samoin tuntisikaan. Ei se tee siitä asiasta ja niistä tunteista mitenkään pienempää, jos toinen ei tunne samoin. Minä luulen että tämä mies ei halua sotkea kenenkään välejä tai ystävyyssuhteita, halusi vaan kertoa totuuden ennen kuolemaansa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;24809466:
Mä olen kyllä kaikki nämä 36 vuotta ollut tietoinen tietynlaisesta yhteydestä meidän välillä. Voisin sanoa, että tämä ihminen on mun sielunveljeni. Meillä on yhteinen traaginen menetys elämässä ja ehkä juuri siksi ollaan oltu niin läheisiä. Puhutaan toisillemme sellaisetkin kipeät asiat, joista ei muutoin puhuta ääneen.

En halua, että hän haaveilee musta "siinä mielessä". Oikeesti mä olen lyhyt, lihava, ruma, likinäköinen, tyhmä, kivulias ja mitä kaikkea muuta. En todellakaan mikään unelma. Haluan istua hänen vierellään sitten, kun aika käy vähiin. Kuitenkin vasta hänen vaimonsa jälkeen. Olen hyvä ystävä hänen vaimonsa kanssa ja haluaisin sellaisena pysyäkin.

Kuulostaa ihanalta ystävyydeltä.
 

Yhteistyössä