Ensi kertaa aloitan mielialalääkityksen. En usko että selviän tästä :(

voi luoja.. :kieh:
Joo ap:llä ei oikeasti ole mitään ongelmia, sille on vaan uskoteltu niin! lääkkeet tyrkytetään terveelle ihmiselle väkisin!! Ja kun nää lääkkeet on vielä osa hoitoa johon kuuluu myös terapiaa ja silläki vaan kasvatetaan terapiakeskuksen tuottoja! Lääketieteen SALALIITTO!!!

Turha huutaa luojaa apuun, sulla ei ilmeisesti ole mitään käsitystä aiheesta.Masentuneille tarjotaan AINA lääkkeitä, niiden tarvetta vaan kun ei ole oikeasti vielä tähän päivään mennessä kyetty todentamaan. Vai kerrotko mulle, miksi meillä on päiväkeskukset ja yksinäiset asunnot täynnä työkyvyttömiä, välittäjäaineensa lääkkeillä sotkeneita ei niin tässä päivässä mukana olevia ihmisiä? Onko todella lääketiede kyennyt auttamaan heitä? No ei ole kyennyt, vaan on rampauttanut pysyvästi, aiheuttanut peruuttamatonta vahinkoa ja auttaako joku heitä, no ei auta, kun eivät he ole siinä tilassa että osaisivat nähdä enää tilannetta toisin mutta aivan varmasti, jos he voisivat mennä takaisin siihen päivään, kun eivät vielä olleet aloittaneet lääkitystä he etsisivät muuta apua.
Toinen harha , mikä tässä ajassa ja länsimaisessa kulttuurissa voimakkaasti korostuu on jatkuva tarve tarmokkuuteen ja iloisuuteen. Se ei ole normaali olotila.

 

Aloitin pari vuotta sitten syömään Sepramia 10mg. Ensimmäinen päivä oli aivan hirvittävän, järkyttävän kamala. Seuraava päivä jo todella paljon parempi. Ekana päivänä tuntui kuin koko kroppa olisi aivan sekaisin ja elimet väärissä paikoissa. Muuten en osaa oloa kuvailla. Pahoinvointia ei ollut. Ekan päivän vietin sängyn pohjalla kiroten syntymääni, seuraavana päivänä pystyin jo toimimaan suht normaalisti. Tsemppiä aloitukseen!

 

no mulle sepram on ainakin auttanut..ei ahdistus ehkä 100% ole poistunut mutta paniikkikohtauksia ei ole ja ahdistuskin on vain hetkittäistä ja siedettävää..Käytin myös Oxaminia eli samaa ku opamox mut se vaan lisäs ahdistusta kun aloin laskemaan että miten pitkäks aikaa ne riittää.Olkoon vaikka vaan lumevaikutusta mutta pääasia että ei ahdista

 

Turha huutaa luojaa apuun, sulla ei ilmeisesti ole mitään käsitystä aiheesta.Masentuneille tarjotaan AINA lääkkeitä, niiden tarvetta vaan kun ei ole oikeasti vielä tähän päivään mennessä kyetty todentamaan. Vai kerrotko mulle, miksi meillä on päiväkeskukset ja yksinäiset asunnot täynnä työkyvyttömiä, välittäjäaineensa lääkkeillä sotkeneita ei niin tässä päivässä mukana olevia ihmisiä? Onko todella lääketiede kyennyt auttamaan heitä? No ei ole kyennyt, vaan on rampauttanut pysyvästi, aiheuttanut peruuttamatonta vahinkoa ja auttaako joku heitä, no ei auta, kun eivät he ole siinä tilassa että osaisivat nähdä enää tilannetta toisin mutta aivan varmasti, jos he voisivat mennä takaisin siihen päivään, kun eivät vielä olleet aloittaneet lääkitystä he etsisivät muuta apua.
Toinen harha , mikä tässä ajassa ja länsimaisessa kulttuurissa voimakkaasti korostuu on jatkuva tarve tarmokkuuteen ja iloisuuteen. Se ei ole normaali olotila.

Ei tässä kuule ole kyse mistään yli-tarmokkuuden tai iloisuuden hakemista vaan niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin se että nauttii aidosti kun lapsi hymyilee tai odottaa asiaankuuluvalla innolla esim.ystävien tapaamista. Eli siis normaaleista reaktioista mitä mulla ei ole tullut pitkään aikaan. Kaikki on teeskentelyä ja suorittamista, se EI ole normaalia!!!

 

Turha huutaa luojaa apuun, sulla ei ilmeisesti ole mitään käsitystä aiheesta.Masentuneille tarjotaan AINA lääkkeitä, niiden tarvetta vaan kun ei ole oikeasti vielä tähän päivään mennessä kyetty todentamaan. Vai kerrotko mulle, miksi meillä on päiväkeskukset ja yksinäiset asunnot täynnä työkyvyttömiä, välittäjäaineensa lääkkeillä sotkeneita ei niin tässä päivässä mukana olevia ihmisiä? Onko todella lääketiede kyennyt auttamaan heitä? No ei ole kyennyt, vaan on rampauttanut pysyvästi, aiheuttanut peruuttamatonta vahinkoa ja auttaako joku heitä, no ei auta, kun eivät he ole siinä tilassa että osaisivat nähdä enää tilannetta toisin mutta aivan varmasti, jos he voisivat mennä takaisin siihen päivään, kun eivät vielä olleet aloittaneet lääkitystä he etsisivät muuta apua.
Toinen harha , mikä tässä ajassa ja länsimaisessa kulttuurissa voimakkaasti korostuu on jatkuva tarve tarmokkuuteen ja iloisuuteen. Se ei ole normaali olotila.

Kerrohan, oi kaikkitietävä mestari, mitä ovat ne muut niin paljon mainostamasi vaihtoehdot?

 

Ja tosiaan,korostan vielä että mulla on tuputettu mielialalääkitystä koko tää 3-vuotta ja ennen näitä nykyisiä olotiloja en suostunut edes harkitsemaan moista. Eli tässä tapauksessa ei ole kyse siitä että ´buhuu,mua nyt vähän surettaa,haempas pameja terkkarista´. Mä toivoin sydämmeni pohjasta että multa olisi löytynyt mikä tahansa muu sairaus mutta ei masennus,mutta näin nyt kävi minulle eikä sille voi mitään.

 

Ei tässä kuule ole kyse mistään yli-tarmokkuuden tai iloisuuden hakemista vaan niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin se että nauttii aidosti kun lapsi hymyilee tai odottaa asiaankuuluvalla innolla esim.ystävien tapaamista. Eli siis normaaleista reaktioista mitä mulla ei ole tullut pitkään aikaan. Kaikki on teeskentelyä ja suorittamista, se EI ole normaalia!!!

mä tiedän tunteen..itse masentuneena toivoin et lapsi katoais tai olin ihan varma että voisin itse vaan lähteä enkä tulla koskaan takasin.. en vaan jaksanu hoitaa sitä tai keskittyä mihinkään..mut onneksi lääkkeet ja aika auttoi

 

Siis kerroitko sä tarinasi ihan kokonaisuudessaan sillelekurille?
Ois varmaan kandenu, niin hän ois osannut auttaa oikeella tavalla.

 

[QUOTE="nuppi";24773418]mä tiedän tunteen..itse masentuneena toivoin et lapsi katoais tai olin ihan varma että voisin itse vaan lähteä enkä tulla koskaan takasin.. en vaan jaksanu hoitaa sitä tai keskittyä mihinkään..mut onneksi lääkkeet ja aika auttoi[/QUOTE]

No mulla ei onneksi ole tullut tuntemuksia että toivoisin lapsen katoavan tms.mutta voi luoja tätä syyllisyyttä siitä kun ei huvita leikkiä tai kuunnella ja pienimmästäkin palaa pinna ja sitten pää punasena raivoan täällä: / KAikista eniten toivon että nämä olotilani eivät ole vahingoittaneet lapsiani.

 

[QUOTE="harmaa";24773430]Siis kerroitko sä tarinasi ihan kokonaisuudessaan sillelekurille?
Ois varmaan kandenu, niin hän ois osannut auttaa oikeella tavalla.[/QUOTE]

No kuule ihan viimeistä piirtoa myöten.

 

No kuule ihan viimeistä piirtoa myöten.

Muotoilin vähän hassusti, ku tuo lapsonen roikkuupi rinnassa ni yritin äkkiä saada asiani sanottua..

Siis tarkoitin, et kysyitkö mahdollista puolittamista, jottei tulis sitä pahoinvointia?
(eli ns. "tarinasi")
Mitä lekuri meinas.

Mä olen kyllä pienennellyt annoksiani, mut oon myös kysynyt lääkärin mielipiteen.

 

Se myös et hyväksyy sen oman sairauden, et on masentunut. Se on jo yksi askel kohti parempaa. Ja masennus on ihan samallailla sairaus kuin syöpä ym. JOten rohkeasti eteenpäin ja itellä auttanut aivan kauheasti kun kertonut monille omasta tilasta avoimesti. Ihmeesti myös löytynyt ihmisiä joilla jossain vaiheessa ollut aika samanlaista. Et yhtä arvokkaita ollaan vaikkakin erilaisia.

 

Turha huutaa luojaa apuun, sulla ei ilmeisesti ole mitään käsitystä aiheesta.Masentuneille tarjotaan AINA lääkkeitä, niiden tarvetta vaan kun ei ole oikeasti vielä tähän päivään mennessä kyetty todentamaan. Vai kerrotko mulle, miksi meillä on päiväkeskukset ja yksinäiset asunnot täynnä työkyvyttömiä, välittäjäaineensa lääkkeillä sotkeneita ei niin tässä päivässä mukana olevia ihmisiä? Onko todella lääketiede kyennyt auttamaan heitä? No ei ole kyennyt, vaan on rampauttanut pysyvästi, aiheuttanut peruuttamatonta vahinkoa ja auttaako joku heitä, no ei auta, kun eivät he ole siinä tilassa että osaisivat nähdä enää tilannetta toisin mutta aivan varmasti, jos he voisivat mennä takaisin siihen päivään, kun eivät vielä olleet aloittaneet lääkitystä he etsisivät muuta apua.
Toinen harha , mikä tässä ajassa ja länsimaisessa kulttuurissa voimakkaasti korostuu on jatkuva tarve tarmokkuuteen ja iloisuuteen. Se ei ole normaali olotila.

Niin parempi olisi ollut jättää auttamatta ja nämä ihmiset olisivat lopulta päätyneet itsemurhaan? Luonnollinen seuraus on parempi?
Olen hyvinkin perillä masennuslääkkeiden vaikutusmahdollisuuksista kiitos vain. Rivien välistä et kuitenkaan lukenut sitä että masennuksen LÄÄKETIETEELLISEEN hoitoon kuuluu niin paljon muutakin kuin lääkitys. Terapia ja kuntoutus ovat yhtälailla osia kokonaisvaltaista lääketieteellistä hoitokokonaisuutta.
Jatkuva tarve iloisuuteen? jos ihminen ei pääse sängystä ylös masennuksen takia tai yrittää itsemurhaa niin siinä kohdassa hoidon aloittaminen ei ole mitään reippauden turhaa ylistystä! Sensijaan kommentti "mee ny vaan kävelylle niin piristyt. ja mee nyt ihmeessä vaan töihin niin niin et ehdi keskittyä omaan napaasi.." oikeasti masentuneelle on juuri sitä.

Vaikka lääke ei taikaiskun omaisesti poista kaikkia ongelmia, hoitaminen on äärimmäisen tärkeää.. Se joka väittää mielenterveysongelmien olevan vain harhaa ja masennuksen ja esim. skitsofrenian olevan luonteenpiirteitä tai elämänvaiheita ei ole nähnyt itsemurhan partaalla olevaa ihmistä joka ei näe tulevaisuuteen edes päivän päähän.. tai lapsuutensa äidin harhoihin kadottanutta nuorta..

 

Ei tarvitse sotkea skitsofreniaa asiaan kun keskustellaan masennuksesta.

 

hei! itse kärsin yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä ja tiedän mitä OIKEA ahdistus on ja tiedän ettei siihen tarvitse välttämättä olla mitään syytä, ahdistaa vaan koko ajan ihan perkeleesti itselläni on mennyt jo pari vuotta hyvin lääkityksen avulla ja täytyy sanoa et sun ihan oikeasti kannattaa kokeilla lääkkeitä ja elää normaalia elämää jälleen äläkä välitä näistä älykääpiöistä, jotka eivät todellakaan tiedä mistä puhuvat. ahdistuneisuus minulla ainakin varmasti johtuu aivojen kemikaaliepätasapainosta, koska lääkkeillä se korjaantuu ja ilman lääkkeitä en pysty elämään, asia oli tosi vaikea hyväksyä, mutta ajan kanssa se helpotti ja ymmärrän että ei tämä ole enää kiinni minusta ja elämästä ja elämän aikana koetuista traumoista vaan osittain myös perinnöllistä sillä tämä sairaus on minulla, äidilläni, siskollani ja monella muulla naisella suvussa ( vaikka harva sitä itse myöntää, mut näin se vaan on ) mielen sairaudet ovat sairauksia siinä missä muutkin ja valitettavasti lääkkeet kuuluvat sairauksien hoitoon. ja näille ikuisille elämänneuvoja antaville haluaisin sanoa ettei mikään helvetin ulkoilu todellakaan auta jos ihmisen aivoissa on epätasapainoa!!!!!!

 

No kuule ihan viimeistä piirtoa myöten.

älä vastailemalla ruoki provosoijia.. pahan mielen saat muun olon lisäksi!

'suorittajan tunnetyhjiö' on hirveä paikka. meillä on eri syyt ahdistukseen ja paniikkiin mutta sun oireiden kesto kuulostaa hyvin samankaltaiselta kun mulla (masennusta oon tosin sairastanut 10 vuotta).

mä pelkään myös hysteerisesti oksentamista ja pahoinvointia, siihen on syynsä lapsuudesta. se tietenkin vaikeuttaa minkään lääkityksen kokeilua kun se on yleisin haittavaikutus aloita lääkärin suosittelemalla mahd. pienimmällä annostuksella, tosin joissain lääkkeissä se pienennetystä pienennetty annos aiheuttaa enemmän oireita kuin suositeltu, siksi ei kannata alkaa säveltämään.

asennoidu kokeilemaan, et ole ilmeisesti yksin ja sulla on rauhoittavaa avuksi =)
äärimmäisen typerää ammatti-ihmiseltä sanoa, että kyllä sitä vaikka päällään seisoo. mä näen punaista tollasista kommenteista, yrittäkööt olla kuinka kannustavia tahansa.. meinasin päästä hengestäni väärän lääkkeen takia pari vuotta sitten. ahdistus on jännä sairaus, se ei välttämättä poistukaan vaikka stressitekijät elämästä olis jopa kokonaan ohi ja asiat muka käsiteltyinä. oon myös lääkevastainen ollut aina, mutta mitään en toivo kuin että voisin syödä jotain mielialalääkettä tai uskaltaisin edes kokeilla, neljästä lääkeryhmästä on kokeiltu ja mikään ei vaan sovi.

tulipas paljon asiaa, nappia naamaan, pidän peukkuja!!

 

älä vastailemalla ruoki provosoijia.. pahan mielen saat muun olon lisäksi!

'suorittajan tunnetyhjiö' on hirveä paikka. meillä on eri syyt ahdistukseen ja paniikkiin mutta sun oireiden kesto kuulostaa hyvin samankaltaiselta kun mulla (masennusta oon tosin sairastanut 10 vuotta).

mä pelkään myös hysteerisesti oksentamista ja pahoinvointia, siihen on syynsä lapsuudesta. se tietenkin vaikeuttaa minkään lääkityksen kokeilua kun se on yleisin haittavaikutus aloita lääkärin suosittelemalla mahd. pienimmällä annostuksella, tosin joissain lääkkeissä se pienennetystä pienennetty annos aiheuttaa enemmän oireita kuin suositeltu, siksi ei kannata alkaa säveltämään.

asennoidu kokeilemaan, et ole ilmeisesti yksin ja sulla on rauhoittavaa avuksi =)
äärimmäisen typerää ammatti-ihmiseltä sanoa, että kyllä sitä vaikka päällään seisoo. mä näen punaista tollasista kommenteista, yrittäkööt olla kuinka kannustavia tahansa.. meinasin päästä hengestäni väärän lääkkeen takia pari vuotta sitten. ahdistus on jännä sairaus, se ei välttämättä poistukaan vaikka stressitekijät elämästä olis jopa kokonaan ohi ja asiat muka käsiteltyinä. oon myös lääkevastainen ollut aina, mutta mitään en toivo kuin että voisin syödä jotain mielialalääkettä tai uskaltaisin edes kokeilla, neljästä lääkeryhmästä on kokeiltu ja mikään ei vaan sovi.

tulipas paljon asiaa, nappia naamaan, pidän peukkuja!!

Mulla on se ongelma etten oikein ymmärrä mistä tämä minun oksennus/vatsatautipelko oikein johtuu?:snotty: Olen sitten yrittänyt itse mietiskellä mistä moinen pelko on tullut ja oletan että se liittyy jotenkin kontrollin menettämisen pelkoon tai siihen että isäni kuoli akuuttiin vatsakalvontulehdukseen ja oksensi ja ripuloi 4kk taukoamatta. Kuitenkin kun puhun asiasta,se ei ahdista minua ollenkaan. Ehkä se jotenkin on sitten alitajunnasta tulevaa että kun näki isänsä kuihtuvan ja että oksentelu lopulta johti kuolemaan. Mulla itselläni ei ole koskaan ollut vatsatautia ja olen elämäni aikana oksentanut ehkä 5 kertaa joten ehkä sekin tuo oman lisänsä asiaan. Sen takia höpisen näitä kun aina sanotaan että ahdistuksen tai pelon syy pitäisi selvittää jotta siitä pääsee eroon,mutta mulla ei kyllä ole vielä selvinnyt sitä perimmäistä syytä tähän.
Sitten mietin tuota että miksi lääkäri määräsi heti ensalkuun tuon 20mg kun yleisin aloitusannos jopa kokeneimmallakin mielialalääkkeiden käyttäjillä tuntuu olevan tuo 10mg??

 

Itsestäni, mutta oletko ajatellut, että sun kuuluukin olla tollanen? Miksi luulet, että sussa on jotain vialla? Keneen vertaat itseäsi? Onko joku sanonut sulle, millanen sun pitäisi olla? Keskustele mieluummin. Ei noi lääkkeet sun kipuasi poista.

Anteeksi vain, että sanon näin röyhkeästi, mutta sä oot vitun idiootti. Älä puutu asioihin, joista et selvästi tiedä mitään.

 

Toinen harha , mikä tässä ajassa ja länsimaisessa kulttuurissa voimakkaasti korostuu on jatkuva tarve tarmokkuuteen ja iloisuuteen. Se ei ole normaali olotila.

Kerropa sitten onko normaali olotila sellainen, että koko ajan ahdistaa, tuntuu, että kuristuu, ei pysty syömään eikä nukkumaan, on epätodellinen olo, maailma tuntuu mustalta, kaikki nautinto elämästä on poissa ja samalla toivoo että pelkää kuolemaa?

Sori vaan, mutta mistä näitä vitun idiootteja aina riittää kommentoimaan asioita, joista he eivät ihan oikeasti tiedä mitään. Kommentoivatkohan he samalla tavalla vaikka syöpää sairastavalle, että "hei, ei sussa mitään vikaa ole, mene lenkille ja piristy, kyllä se siitä. Ei se ole normaalia olla aina terve."?

 

[QUOTE="vieras";24776503]Kerropa sitten onko normaali olotila sellainen, että koko ajan ahdistaa, tuntuu, että kuristuu, ei pysty syömään eikä nukkumaan, on epätodellinen olo, maailma tuntuu mustalta, kaikki nautinto elämästä on poissa ja samalla toivoo että pelkää kuolemaa?

Sori vaan, mutta mistä näitä vitun idiootteja aina riittää kommentoimaan asioita, joista he eivät ihan oikeasti tiedä mitään. Kommentoivatkohan he samalla tavalla vaikka syöpää sairastavalle, että "hei, ei sussa mitään vikaa ole, mene lenkille ja piristy, kyllä se siitä. Ei se ole normaalia olla aina terve."?[/QUOTE]

Mun mielestä vain sellainen ihminen jolla itsellä on mielenterveysongelmia tai on joutunut seuraamaan todella läheltä esim. perheen jäsenen ongelmia niin vain voi oikeasti ymmärtää näitä asioita. Loput onkin sitten näitä "mee lenkille, se helpottaa"-huutelijoita. Halutaan yrittää päteä ja vähätellä ongelmia jotka joillekin on todellisia.

 

No niin...hetken päästä olisi aika ottaa se ensimmäinen pilleri ja olo on jo nyt |O:kieh::x:|:|:''(!!!!!!! Miten ihmeessä mä selviän tästä,en usko että olen koskaan elämässäni pelännyt näin paljon!!!:'( Ajattelin että olisiko järkevää lähteä vaika kävelylle tms.lääkkeen oton jälkeen etten kieriskeli täällä kotona miettimässä oloani? Toisaalta jos saan hillittömän kohtauksen tuolla ulkona niin ei sekään ole kivaa.

 

Jään kauhulla odottamaan vaikutuksia....

 

Sulla on nyt ihan vääränlainen nikki. :hug:
Sorry! Tsemppiä miljoonasti!

 

Jännitys lisää huonovointisuutta ja luultavasti pahentaa fyysistä pahoinvointiakin. Kyllä tästä selvitään, lupaan sen. Mikä auttaa sinua viemään ajatukset pois ahdistuksesta ja jännityksestä?

Jos se on musiikki, ota kuuloke toiseen korvaan ja mene ulos kävelylle. Kerää vaikka syyskoristeita. Minulle auttaa nykyään ympärillä olevien asioiden toisto mielessäni, jos on harhautettava mieltä. Juttelen siis kaikesta mitä näen itselleni työntäen ahdistusta syrjään.

 

Jännitys lisää huonovointisuutta ja luultavasti pahentaa fyysistä pahoinvointiakin. Kyllä tästä selvitään, lupaan sen. Mikä auttaa sinua viemään ajatukset pois ahdistuksesta ja jännityksestä?

Jos se on musiikki, ota kuuloke toiseen korvaan ja mene ulos kävelylle. Kerää vaikka syyskoristeita. Minulle auttaa nykyään ympärillä olevien asioiden toisto mielessäni, jos on harhautettava mieltä. Juttelen siis kaikesta mitä näen itselleni työntäen ahdistusta syrjään.

Ei mulla tässä viimeaikoina ole ollut oikein mitään mikä helpottais ahdistusta Ulkoilu ehkä vähäsen....Nyt olo on jotenkin ihan karmee vaikka lääkkenotosta on vasta puolisen tuntia,käyn jotenkin ihan kierroksilla ja tärisen Olo ei siis tietenkään johdu vielä lääkkeestä vaan ajatuksesta että olen ottanut sen Voi luoja sentään,tämä on kamalaa!!!:'(