Miten toimia työhaastattelussa, kun on raskaus päässyt "yllättämään"?

Olen siis suhteellisen alkutaipaleella raskaana, viikolla 7. Minulla on ensiviikolla työhaastattelu ja mietinkin pitäisikö kertoa tästä raskaudesta jo siellä. Tiedän että se heikentää paljon työnsaanti mahdollisuuksia, mutta olen luonteeltani perusrehellinen ihminen ja jotenkin tuntuu luonteen vastaiselta olla sanomatta mitään.

Toisaalta tekisi mieli olla hiljaa jotta saisin paikan, mutta toisaalta mietin että millaisen kuvan se itsestäni antaa kun sitten jonkin ajan kuluttua vatsani alkaa pyöristyä ja myöhemmin ilmoitan jääväni äitiyslomalle. He kuitenkin kaipaavat vakituista työntekijää, jolloin he joutuvat tilalleni palkkaamaan taas uuden työntekijän äitiysloman ajaksi.. Työ taas olisi omaa alaa ja kuin unelma. Siis työajat ja sijainti.

Tuntuu että "huijaan" jos en kerro, mutta lakihan ei vaadi kertomaan.

Hain tätä paikkaa ennen kuin tiesin raskaudestani, lapsi ei siis tähän saumaan kuulunut suunnitelmiin.

Mielipiteitä?? Kannattaako kertoa vai ei?

 

En sanoisi suoraan, mutta jos työnantaja kysyy haastattelussa jotain tulevaisuuden suunnitelmista tai vaikkapa perheenperustamisesta niin voisin sanoa, että lapsia aion hankkia lähitulevaisuudessa.

 

en sanoisi asiasta vielä mitään ja haastattelijallahan ei ole oikeutta siitä edes kysyä. jos saisin paikan ja raskaus jatkuisi onnellisesti eteenpäin, puhuisin asiasta ennenkuin mahdollinen koeaika olisi loppunut.

 

No et kerro. Ei se meidän naisten vika ole, että me vain pystymme synnyttämään. Tommosella ajattelulla just naiset tekee hallaa omille työnsaantimahdollisuuksilleen. Olet hiljaa asiasta ja ilmoitat sitten vasta kun laki niin velvoittaa.

 

jos aiot kertoa niin aivan turhaa vaivaudut etes paikanpääle, voit yhtä hyvin perua koko haastattelun.
haastattelija ei saa kysyä, eikä sinun annata kertoa.

 

Mulla oli samanlainen tilanne kun hain nykyistä paikkaani ja kerroin tilanteesta rehellisesti, että alussa ollaan vielä ja mitä vaan voi käydä, mutta haluan olla rehellinen ja kertoa avoimesti tilanteesta.

Niin vain sain paikan ja haastattelija vielä jälkeenpäin tuli kertomaan, että arvosti erittäin paljon rehellisyyttäni, koska kertoo tietysti ihmisestä itsestäänkin paljon.

Nyt jään 2 viikon päästä ä-lomalle eikä ole ollut omantunnontuskia missään vaiheessa

 

Minäkin tekisin ehkä niin että en kertoisi vielä, mutta kertoisin ennen koe ajan loppumista, ne on ehtinyt huomaamaan kuinka hyvä olet työssäsi ja mukamas annat niille tilaisuuden valita kun kerrot vielä koeajalla, vaikka lain mukaan koe ajallakaan ei saisi raskaana olevaa irtisanoa.. Tietystihän tässä voi käydä niin että sinut silti irtisanotaan koeajan päätteeksi... Hankala tilanne myönnetään, mutta jos kerrot heti, mitä todennäkösimmin et paikkaa tule samaan, vaikka olisit kuinka hyvä. Mutta itsekin miettisin samaa jos olisin tilanteessasi, koska en myöskään tykkää (enkä oikein osaakaan ) valehdella!

 

Mitäs jos kerrot --> et saa paikkaa ja raskaus menee kesken myöhemmin? Eikö harmita unelmatyöpaikan menetys jonka olisit voinut saada jos et olisi kertonut raskaudestasi? Itse en todellakaan sanoisi mitään noin pienillä viikoilla. Itseltä mennyt yksi työpaikka ohi, vaikka olin kokenein hakija ja pisimpään ollut sijainen. Olin raskaana rv 30+ mutta silti nuorempi/vähemmän työkokeusta omaava sai paikan. Työnantaja ei ajattele sinua ja parastasi (=unelman täyttymistä), miksi sinun pitäisi uhrautua heidän puolestaan?

 

Hankala tilanne. Jokaisen työnantajan kyllä pitäisi olla tietoinen siitä, että naispuolinen fertiili-ikäinen hakija saattaa olla haastatteluhetkellä raskaana ja vaikka ei olisikaan, niin viikon päästä on. Rehellisiä hakijoita on luultavasti paljon vähemmän, joten kertomalla asiasta saattaisit saada jopa lisäpisteitä. Mutta asian kääntöpuoli on sitten se, että et ehkä saa paikkaa. Tosin....jos työnantaja valitsee nuorehkon naisen, niin se uusi työntekijä voi olla huomenna raskaana.

Olet niin alkuviikoilla, että ehkä ei ole hyvä missata työnsaantimahdollisuutta nyt.

 

Tästä asiasta on muuten ollut aiemminkin keskustelua ja olen nyt hukannut linkin asianajajan vastineeseen.

Siinä muistaakseni kysyttiin sitä että saako työhaastattelussa valehdella, esimerkiksi raskauden suhteen nimenomaan. Niin asianajaja vastasi siihen jotenkin niin että työhaastattelussa ei saa kysyä suoraan sellaisia henkilökohtaisia asioita jotka voivat evätä mahdollisuuden työpaikkaan. Eli jos tälläinen tilanne tulee niin periaatteessa on oikeus valehdella. Jos joku muistaa tuon paremmin niin voipi oikaista, tämmöinen mutu-muistelma minulla oli asiaan liittyen.

 

minulla oli vuosi sitten sama tilanne, viikkoja oli vasta 6. en kertonut haastattelussa raskaudesta, ja sain paikan. raskaus päättyi kuitenkin keskenmenoon viikolla 11
joten jos olisin kertonut, olisin voinut jäädä ilman töitä ja vielä km päälle.

 

Niin no mä olen ehkä jotenkin outo, mutta ajattelen asiaa myös työnantajan kannalta. Itsellä ei olisi pokkaa hakea paikkaa (hakuprosessi ei ole mitään helppoa/halpaa työnantajalle), sit sut opetetaan talon tavoille (yleensä kun nuo uudet työntekijät eivät kauheasti tuota, kun vasta opettelevat) ja kohta sä oot äippälomalla ja tuo sama prosessi on käytävä läpi uusiksi. Ja tietyillä aloilla ei löydy tekijöitä äitiyslomien ajaksi, kun ei löydy tekijöitä vakkarisuhteisiinkaan niin miten määräaikaisiin?

 

Mä en noilla viikoilla kertoisi, kun mitä vaan voi vielä käydä. Kiusallinen tilanne kyllä, mun omatunto kyllä kaivelisi, vaikka toisaalta ei pitäisi, ei se ole mun vika että mä olen tässä avioliitossa se joka "joutuu" synnyttämään kun lapsia halutaan, ja varsinkin jos töitä on vaikea saada, pitäisin työmahdollisuudesta kiinni kynsin hampain.. Kuten Keittiönoita kirjoitti, ihan hyvin raskaus voisi selvitä vasta kun on saanut paikan, tai se toinen työntekijä voisi tulla yhtä lailla samantien raskaaksi. Ikävä juttu kieltämättä työnantajalle.

 

Tästä asiasta on muuten ollut aiemminkin keskustelua ja olen nyt hukannut linkin asianajajan vastineeseen.

Siinä muistaakseni kysyttiin sitä että saako työhaastattelussa valehdella, esimerkiksi raskauden suhteen nimenomaan. Niin asianajaja vastasi siihen jotenkin niin että työhaastattelussa ei saa kysyä suoraan sellaisia henkilökohtaisia asioita jotka voivat evätä mahdollisuuden työpaikkaan. Eli jos tälläinen tilanne tulee niin periaatteessa on oikeus valehdella. Jos joku muistaa tuon paremmin niin voipi oikaista, tämmöinen mutu-muistelma minulla oli asiaan liittyen.

ja jälkikäteen kukaan ei voi syyttää valehtelusta, sillä aina on mahdollisuus että nainen EI TIEDÄ olevansa raskaana. minulle selvisi esikoisen raskaus viikolla 10...
joillekin selviää vasta kun synnytys käynnistyy. eli turha syyttää että valehteli haastattelussa, aina nainen voi vedota tietämättömyyteen.

 

Minä kertoisin. Kertoo aika paljon ihmisestä jos jättää kertomatta. Olen elämäni aikana oppinut, että suoraselkäisellä toiminnalla pärjää kaikista parhaiten.

 

[QUOTE="emppu";24774279]Minä kertoisin. Kertoo aika paljon ihmisestä jos jättää kertomatta. Olen elämäni aikana oppinut, että suoraselkäisellä toiminnalla pärjää kaikista parhaiten.[/QUOTE]
Mä en ole ollut raskaana työpaikkoja hakiessani, mutta olen kyllä kertonut työhaastattelussa kroonisesta sairaudestani, jonka vuoksi olen joutunut juoksemaan lääkärissä ja labroissa useinkin ja joka saattaa aiheuttaa pitkiäkin sairaslomia. Mun kohdallani rehellisyyttä on arvostettu ja olen saanut hakemani paikat. Eikä ole tarvinnut esimiehelle keksiä valkoisia valheita, miksi pitäisi päästä keskellä päivää lähtemään mukamas jonnekin, kun todellisuudessa menee reumapolille tai seurantalabroihin. Mä olen huono valehtelemaan ja siksi mulle itselleni on ollut helpompaa olla rehellinen.

Ap:n tilanteesta vielä sen verran, että jos työnantaja toivoo hakijan olevan ainakin alussa vähän pidempään töissä, niin silloin ei vaan yksinkertaisesti kannata palkata nuorehkoa naista. Jos taas kyse on naisvaltaisesta alasta, niin siellä on totuttu siihen, että aina on joku jäämässä äitiyslomalle.

 

tee abortti, jos duunin saat

 

Kiitoksia, aika paljon näköjään jakaa mielipiteitä, joten voitte kuvitella miten kinkkinen tilanne itelle ku joka toinen hetki mietin et kerron ja joka toinen et en. Mä kanssa ajattelin et työnantaja arvostaa rehellisyyttä, koska jos riskinä koeajalla potkujen saaminen niin kyseiseen paikkaan ei enää koskan ole paluuta, koska työnantaja katsoo että olisin ollut epärehellinen jo alusta asti. Sillä taatusti tämä raskaus alkaa näkyä jo koeajan aikana.

Tiedän mitä laki sanoo tälläisessa tilanteesssa, mut tekeekö ihmiset oikeesti niin härskisti??

Olisin voinut myös perua koko haastattelun, mutta silloin en tietäisi jos raskaudesta huolimatta olisin saanut paikan. Toisaalta taas olen nuori ihminen ja ehdin työskennellä vaikka miten pitkään lasten saannin jälkeenkin, joten en nyt tiedä onko tämä mahdollinen duunun menetys mikään maailmanloppu. Täytynee harkita nyt kaikki puolet asiasta perusteellisesti..

 

Et todellakaan kerro haastattelussa. Kertoooko alkoholisti alkoholismistaan?? No, ei kerro. Mitään työhön liittymätöntä ei saa kysyä eikä tarvitse kertoa. Sit kun oot jäämässä äippälomalle niin tietävät jo, että oot hyvä tyyppi ja sulla on äitiysloman jälkeen työpaikka odottamassa. Koeajallakaan työnantaja ei saa irtosanoa raskauden vuoksi. MIten se voisi muutenkaan pitää sua epärehellisenä, jos ko. asia ei tule edes puheeksi. En mäkään ole koskaan kertonut haastattelussa esim. ärtynyt paksusuoli-ongelmastani, jonka vuoksi olen joutunut viettämään lähes kokonaisia työpäiviä vessassa istuen.

 

Tiedän mitä laki sanoo tälläisessa tilanteesssa, mut tekeekö ihmiset oikeesti niin härskisti??

Kyllä monet tekee. Ymmärrän, että se on ikävä tilanne työnantajalle ja muille hakijoille, jos raskaana oleva saa paikan, mutta toisaalta työnantajalle se "ikävä tilanne" on vain väliaikainen; hän on valinnut juuri sinut parhaaksi henkilöksi työntekijäkseen, ja saa sinut itselleen töihin, joskin joutuu välillä päästämään sinut äitiyslomalle.

Mielestäni sekin on ristiriitaista, että naisen odotetaan nykyisin osallistuvan perheen elatukseen siinä missä miehenkin, ja miehen elätettävänä olemista usein arvostellaan ja halveksitaan. Toisaalta tällaisessa tilanteessa taas arvostellaan epärehelliseksi, kieroksi, ahneeksi, ilkeäksi ja ties miksikä, jos kehtaa töihin hakea. Todellisuudessa just sen työapaikan sivu suun meneminen voi tarkoittaa sille naiselle vuosiksi pienempiä tuloja, työttömyyttä jne. ja joutuu olemaan "miehensä rahoilla elävä luuseri". On siinä taas vaihteeksi naiselle paineita ja odotuksia; teetpä mitä tahansa, aina teet väärin.

 

[QUOTE="vieras";24776942]Kyllä monet tekee. Ymmärrän, että se on ikävä tilanne työnantajalle ja muille hakijoille, jos raskaana oleva saa paikan, mutta toisaalta työnantajalle se "ikävä tilanne" on vain väliaikainen; hän on valinnut juuri sinut parhaaksi henkilöksi työntekijäkseen, ja saa sinut itselleen töihin, joskin joutuu välillä päästämään sinut äitiyslomalle.

Mielestäni sekin on ristiriitaista, että naisen odotetaan nykyisin osallistuvan perheen elatukseen siinä missä miehenkin, ja miehen elätettävänä olemista usein arvostellaan ja halveksitaan. Toisaalta tällaisessa tilanteessa taas arvostellaan epärehelliseksi, kieroksi, ahneeksi, ilkeäksi ja ties miksikä, jos kehtaa töihin hakea. Todellisuudessa just sen työapaikan sivu suun meneminen voi tarkoittaa sille naiselle vuosiksi pienempiä tuloja, työttömyyttä jne. ja joutuu olemaan "miehensä rahoilla elävä luuseri". On siinä taas vaihteeksi naiselle paineita ja odotuksia; teetpä mitä tahansa, aina teet väärin.[/QUOTE]
Se "ikävä tilanne" voi kyllä olla työnantajalla 10 vuottakin. Mä en tiedä, onko se hyvä vai huono juttu, että raskaudesta ei saa työhaastattelussa kysyä eikä työnhakijan tarvitse siitä kertoa. Tämä kun on johtanut siihen, että jokainen naispuolinen synnytysikäinen hakija on potentiaalinen raskaana oleva/epärehellinen. Rekrytoijan on siis aina suhtauduttava naispuoliseen hakijaan sillä ajatuksella, että hakija on tai hankkiutuu raskaaksi. Sukupuolten välinen tasa-arvo työnhaussa ei toteudu niin kauan, kun naiset käyttävät suurimman osan perhevapaista. Jos miehet käyttäisivät puolet, niin naisen palkkaaminen ei olisi sen suurempi riski kuin miehen palkkaaminenkaan.

 

Mulle kävi juuri näin. Testasin positiivisen samana aamuna kun oli työhaastattelu enkä kyllä maininnut asiasta yhtään mitään. Sain työpaikan ja vastasin suullisesti ottavani sen vastaan, mutta kun saacuin kirjoittamaan työsopimusta kerroin rehellisesti raskaudestani ennen kuin kirkoitin nimieä alle. Työnantaja ei kommentoinut raskauttani oikeastaan mitenkään. pyysi vain, että voisin äitiyslomalla olla tavoitettavissa, jos sijaiseni tarvitsee apua. Tämä oi ollut minulle mikään ongelma ja samassa työpaikassa olen edelleen ja hyvät välit pomon kanssa.

Eli minä en ehkä sanoisi työhaastattelussa vielä kun raskauskin on noin alussa. katsoisin ensiksi saanko työn ja kertoisin vasta silloin.

 

työnantaja hakee ilmeisesti vakituista työntekijää eli olet taas äitiyslomiesi jälkeen käytettävissä. Itsellä kävi niin, että sain positiivisen tuloksen ja tiedon pitkästä sijaisuudesta samana päivänä. Ilmoitin raskaudestani ja sen seurauksena sijaisuus katkaistiin äitiyslomani alkuun ja menetin paljon rahaa. Raskaus voi helposti keskeytyä alkuvaiheessa. En kertoisi enkä tuntisi tekeväni väärin asiassa.

 

Se "ikävä tilanne" voi kyllä olla työnantajalla 10 vuottakin. Mä en tiedä, onko se hyvä vai huono juttu, että raskaudesta ei saa työhaastattelussa kysyä eikä työnhakijan tarvitse siitä kertoa. Tämä kun on johtanut siihen, että jokainen naispuolinen synnytysikäinen hakija on potentiaalinen raskaana oleva/epärehellinen. Rekrytoijan on siis aina suhtauduttava naispuoliseen hakijaan sillä ajatuksella, että hakija on tai hankkiutuu raskaaksi. Sukupuolten välinen tasa-arvo työnhaussa ei toteudu niin kauan, kun naiset käyttävät suurimman osan perhevapaista. Jos miehet käyttäisivät puolet, niin naisen palkkaaminen ei olisi sen suurempi riski kuin miehen palkkaaminenkaan.

Aivan samahan se sinänsä on siltikin kysyä asiasta kun ihan yhtä hyvin voi tulla raskaaksi vaikka se ei olisi suunnitelmissa, ja aiemmin vaikka olisi asennoitunut ettei halua lapsia niin sekin voi muuttua hetkessä. Sinänsä siis se on vain hyväksyttävä tosiasia että naiset voi pamahtaa paksuksi milloin vain tai olla sitä jo sillä hetkellä, ei sitä voi välttääkkään 100% millään tavalla. raskautta tai sen mahdollisuutta.

 

Aivan samahan se sinänsä on siltikin kysyä asiasta kun ihan yhtä hyvin voi tulla raskaaksi vaikka se ei olisi suunnitelmissa, ja aiemmin vaikka olisi asennoitunut ettei halua lapsia niin sekin voi muuttua hetkessä. Sinänsä siis se on vain hyväksyttävä tosiasia että naiset voi pamahtaa paksuksi milloin vain tai olla sitä jo sillä hetkellä, ei sitä voi välttääkkään 100% millään tavalla. raskautta tai sen mahdollisuutta.

Totta, mutta ehkä se "epärehellisyyden" ajatus poistuisi. Oleellisempaa kuitenkin olisi, että sekä miehet että naiset olisivat samalla viivalla työnhaussa. Ja näin ei tule olemaan ennenkuin miehet ja naiset jakavat perhevapaat. Monessa työpaikassa isyysloma ja mahdollinen isäkuukausi voidaan hoitaa töitä järjestelemällä, mutta äidin käyttämiin perhevapaisiin tarvitaan jo sijainen.