Ensi kertaa aloitan mielialalääkityksen. En usko että selviän tästä :(

Tänään sain reseptin Sepram 20mg ja tarvittaessa Opamox 15mg. Voinko puolittaa Sepramin aluksi vaikka lääkäri ei näin ole määrännyt? Haluan minimoida kaiken mahdollisen pahoinvointiin liittyvän sivuoireilun. Kärsin siis erittäin voimakkaasta oksentamisenpelosta ja mulla on käytännössä ollut huono olo päivittäin jo 3 vuoden ajan. Ja tietysti kun voin huonosti edes vähäsen niin mieli tekee tepposet ja sitten yrjöttää kahta kauheemmin. Tää on todella hullua,tiedetään ja vihaan itseäni tämän takia. Nyt siis ainut sivuoire mitä mielialalääkkeestä pelkään on juuri tuo pahoinvointi. Millä saisin minimoitua sen ja voinko tosiaan aloittaa tuolla 10mg aluksi,vaikka lääkäri määräsi 20mg. Kaikki kokemukset ko.lääkkeestä otetaan muutenkin vastaan,mä olen täysamatööri näissä:wave:
 
"jopsu"
mä alotin sepramilla 10mg ja nostin sitten parin viikon päästä..se saattaa pahentaa ahdistuksen todella pahaks mut onneks sulle on määrätty opamoxia niin kyllä sä selviät:) ei ne alun sivuoireet kauaa kestä vaikka alussa olo saattaakin olla mitä kauhein..
 
Mutta nyt tuntuu siltä että jos ahdistus pahenisi tästä vielä edes millin verran niin mä varmaan kuolisin. Sitten jos sitä kestää viikkotolkulla :( Psykologikin sanoi ärsyttävästi että kyllä sen pari viikkoa jaksaa vaikka päällä seisten!!! Just joo!!!! Tällä ahdistuksella 5 minuuttiakin on yhtä tuskaa niin se ei paljon auta vaikka sanotaan että pitää kestää se pari viikkoa. Tulevaisuus tuntuu muutenkin nyt niin epätoivoiselta että ehkä siksi ajattelen näin.
 
parasta on se
että kun aloitat syömään nyt noita, iin sun oos ei parane. Sussa ei ole mitään vikaa, mutta lääketiede kyllä susta vian löytää. Jos tekisit ihan jotain muuta ku söisit niitä lääkeitä. Mee ulos kävelemään, tai sitten jos et ole tehnyt kunnolla töitä, niin ota vaikka kaksi duunia, sulla on sillon muuta ajateltavaa ku oma napas.
 
"humbe"
mulla on ollut jo yli 10v käytössä seroxat 20mg, vaikuttava aine sama. se todella pahensi olotilaa ensin, mutta hetkellisesti ja sitten alkoi pikkuhiljaa huomaamaan, että elämä voittaa. eli tsemppiä sen alotuksen kanssa! ei saa luovuttaa! ja ihan varmasti tuut selviimään tuosta!
 
että kun aloitat syömään nyt noita, iin sun oos ei parane. Sussa ei ole mitään vikaa, mutta lääketiede kyllä susta vian löytää. Jos tekisit ihan jotain muuta ku söisit niitä lääkeitä. Mee ulos kävelemään, tai sitten jos et ole tehnyt kunnolla töitä, niin ota vaikka kaksi duunia, sulla on sillon muuta ajateltavaa ku oma napas.
Siinä puhuu ihminen kuka ei eläissään ole ahdistuksesta kuullutkaan ja aika sopivasti sanoit nuo asiat juuri minulle kuka on kolme vuotta ulkoillut,kokeillut kaikki mahdolliset luontaistuotteet ja vaihtoehtohoidot,maksanut itsensä kipeäksi lääkärillä käynneistä ja käynyt kaikissa mahdollissa tutkimuksissa aina pään magneettikuvauksesta lähtien. Ja nyt vasta hyväksyn sen että mulla mitään fyysistä sairautta ole vaan henkinen.
 
no en nyt puhu
Siinä puhuu ihminen kuka ei eläissään ole ahdistuksesta kuullutkaan ja aika sopivasti sanoit nuo asiat juuri minulle kuka on kolme vuotta ulkoillut,kokeillut kaikki mahdolliset luontaistuotteet ja vaihtoehtohoidot,maksanut itsensä kipeäksi lääkärillä käynneistä ja käynyt kaikissa mahdollissa tutkimuksissa aina pään magneettikuvauksesta lähtien. Ja nyt vasta hyväksyn sen että mulla mitään fyysistä sairautta ole vaan henkinen.
Itsestäni, mutta oletko ajatellut, että sun kuuluukin olla tollanen? Miksi luulet, että sussa on jotain vialla? Keneen vertaat itseäsi? Onko joku sanonut sulle, millanen sun pitäisi olla? Keskustele mieluummin. Ei noi lääkkeet sun kipuasi poista.
 
Itsestäni, mutta oletko ajatellut, että sun kuuluukin olla tollanen? Miksi luulet, että sussa on jotain vialla? Keneen vertaat itseäsi? Onko joku sanonut sulle, millanen sun pitäisi olla? Keskustele mieluummin. Ei noi lääkkeet sun kipuasi poista.
Vertaan itseäni itseeni. Siihen millainen olin 3,5vuotta sitten. Siihen asti olin ollut täysin nykyisen itseni vastakohta,ei kai ihmisen perusluonne voi muuttua näin dramaattisesti. Varsinkin kun nyt en jaksa enkä innostu mistään,hyvä että kaupassa voin edes käydä,luonteeni on siis täysin entisen minäni vastakohta.
 
no entäs
Vertaan itseäni itseeni. Siihen millainen olin 3,5vuotta sitten. Siihen asti olin ollut täysin nykyisen itseni vastakohta,ei kai ihmisen perusluonne voi muuttua näin dramaattisesti. Varsinkin kun nyt en jaksa enkä innostu mistään,hyvä että kaupassa voin edes käydä,luonteeni on siis täysin entisen minäni vastakohta.
Jos sun kuuluu olla tuollaienn juuri tässä elämänvaiheessa? Oot elänyt, kulkenut, nähnyt ja tehnyt asioita, ehkä sun kroppa ja pää tarvitsee hiljasempaa vaihdetta? Ja ymmärräthän, että tässä ei ole mulla nyt tarkoitus sulle vittuilla tai sun oloasi parantaa, mutta joku syyhän sulla on tänne avata ketju aiheesta ja oletan silloin että kaipaat mielipiteitä, eikö? No jos koet jotenkin olevasi umpikujassa ja siihen on tarjottu avuksi lääkkeitä joiden syömistä nyt epäröit. Niin eikö epäröintiisikin ole jokin syy?

Miten elämä sua muuten kohtelee? Mitä sä haluaisit tehdä kaikkein mieluiten? Kerron vaan ihan pitkän ajan kokemuksella ja en puhu nt siis itsestäni vaan useista muista henkilöistä, että hyvin usein, ei siis aina mutta HYVIN USEIN lääkkeiden syömisestä ei seuraa muuta kuin lisää lääkkeiden syömistä. Sun oloasi tuo coctaili ei helpota. On olemassa muitakin vaihtoehtoja.
 
"sivullinen"
Hei, sekaannun tähän sen verran että tuo tyyppi joka kritisoi mielialalääkitystä, puhuu asiaa.

Olin itse aikoinani muutamia vuosia mielestäni masentunut, mutta ei siihen mikään lääkitys auta eikä auttanut, tuntee vain itsensä kurjemmaksi kun on kerta sairaskin.

Ja oikeastaan kaikki elämäni ongelmatkin olivat olemassa siksi, koska olin sairas. Joo, aikani märehdittyäni aloin tehdä niille ongelmille jotain ja se masennuskin parani siinä työn ilossa. Mutta siinä "masennuskaudessa" oli hyvätkin puolensa, nimittäin nykyään tunnen itseni nyt paremmin ja tiedän että minulla on siihen taipumus ellen pidä puoliani koko ajan. Elämä on siis paremmin ohjaksissa nyt.
 
Isäni kuoli äkillisesti 3-vuotta sitten ja siitä tämä kaikki alkoi. ensin tuli paniikkikohtaukset,sitten ahdistus ja nyt masennus. Olen tosiaan 2v käynyt siellä psykologilla ja mulla ei tule ainuttakaan aihetta elämästäni mieleen josta mua ahdistais puhua:O Olen mielestäni käsitellyt kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat elämästäni ja kun jotkut aloittaa lääkityksen sen vuoksi että kykenevät käsittelemään joitakin asioita niin mulla ei kyllä tule ensimmäistäkään asiaa mieleen mitä en voisi käsitellä tai mistä puhuminen mua ahdistaisi. En kai mä nyt voi tähänkään olotilaan jäädä ja odottaa että se menee pois itsekseen??? Ja korostan vielä että olen ERITTÄIN lääkevastainen ihminen,en ota edes panadolia ellei ole ihan pakko!!! joten se että mulla nyt on tuo resepti edes tuossa ja suostun harkitsemaan sen aloitusta,on suoranainen ihme.
 
että kun aloitat syömään nyt noita, iin sun oos ei parane. Sussa ei ole mitään vikaa, mutta lääketiede kyllä susta vian löytää. Jos tekisit ihan jotain muuta ku söisit niitä lääkeitä. Mee ulos kävelemään, tai sitten jos et ole tehnyt kunnolla töitä, niin ota vaikka kaksi duunia, sulla on sillon muuta ajateltavaa ku oma napas.
Olipas harvinaisen typerä kommentti.
 
"Apa"
Mä sitkuttelin reilu 3 vuotta oman ahistuksen kanssa ennenkuin kokeilin lääkettä. Ennen sitä olin kokeillu vaikka mitä. Oireet alkoivat paniiksita ja sit siitä alkoi oravanpyörä et sitä oli sit jotenkin koko ajan jännityksessä. Mulle määrättiin sit tuo sepram 20mg. Ensin söin viikon 10 mg ja sit nostin 20 mg. Muutaman päivän oli isompia paniikkikohtauksia ja ahistusta enemmän mut sit pikkuhiljaa alkoi auttamaan. Lääkettä söin ja samalla kävin psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla. Pikkuhiljaa alkoi helpottaa ja lopetin lääkkeen ennenkuin nuorin syntyio. Synnytyksen jälkeen jatkoin käymistä sairaanhoitajan juttusilla ja mulle tehtiin EMDR-hoitoa. Onko sulle tuttua? Otappa selvää voisko sitä sulle kokeilla. Mulle se toi lopullisen helpotuksen ja nyt elän taas normaalia elämää. Niinkuin silloin ennen :)

Et kyl se lääke antaa monesti helpotuksen ja sitä kautta on helpompi alkaa selviämään!

Voimia sulle ja usko ja luota et kaikki vielä kääntyy parhain päin!
 
"Apa"
Niin ja jos oikein muistan niin opamox on rauhoittava ja pitemmällä välillä voi tulla riippuvuutta! Mä suosittelen tuota sepramia ja jos alussa tulee kauheita oloja niin sit ota opamox. Sepramiin ei tule riippuvuutta, vaan pitää sit lopettaa kanssa pikkuhiljaa annosta pienentäen!
 
[QUOTE="akka";24773050]Kokeile aluksi selviätkö pelkillä opamoxeilla.Voi olla että et tarvitse muuta.[/QUOTE]

Mä en usko että Opamoxista on mulle juuria hyötyä koska mulla tää ahdistus ei tule kohtauksina vaan on jokapäiväistä ja kestää melkeinpä 24 tuntia vuorokaudessa. Ja en todellakaan halua jäädä koukkuun.
 
cc
että kun aloitat syömään nyt noita, iin sun oos ei parane. Sussa ei ole mitään vikaa, mutta lääketiede kyllä susta vian löytää. Jos tekisit ihan jotain muuta ku söisit niitä lääkeitä. Mee ulos kävelemään, tai sitten jos et ole tehnyt kunnolla töitä, niin ota vaikka kaksi duunia, sulla on sillon muuta ajateltavaa ku oma napas.
voi luoja.. :kieh:
Joo ap:llä ei oikeasti ole mitään ongelmia, sille on vaan uskoteltu niin! lääkkeet tyrkytetään terveelle ihmiselle väkisin!! Ja kun nää lääkkeet on vielä osa hoitoa johon kuuluu myös terapiaa ja silläki vaan kasvatetaan terapiakeskuksen tuottoja! Lääketieteen SALALIITTO!!!
 
Aloita rohkeasti! Täällä kanssa yksi oksentamista pelkäävä. Terapia menossa ja mielialalääkitys ollu jo useamman vuoden. Nyt kokeillaan korotusta kun on mennyt niin pienellä annoksella. Oxamin on hyvä ja turvallinen lääke, voit sitäkin ottaa ihan puolikasta alkuun ja jos ei väsytä liikaa niin sitten kokonaista. Tsemppiä, et todellakaan ole yksin! :hug:
 
mut
voi luoja.. :kieh:
Joo ap:llä ei oikeasti ole mitään ongelmia, sille on vaan uskoteltu niin! lääkkeet tyrkytetään terveelle ihmiselle väkisin!! Ja kun nää lääkkeet on vielä osa hoitoa johon kuuluu myös terapiaa ja silläki vaan kasvatetaan terapiakeskuksen tuottoja! Lääketieteen SALALIITTO!!!
Ei ongelmia juu vaikka ahdistus on lähes tappavaa... Joskus ihmisen pelastamiseksi tarvitaan lääkkeitäkin.
 

Yhteistyössä