mitäs jos hyppäisi oravanpyörästä pois jo nyt?

[taivaanrannan maalari]

Minun rakas äitini kysyi taannoin olemmeko voittaneet lotossa kun meillä on varaa mennä niin paljon? Noh, ei olle ei - harmi sinänsä. Käymme kerran vuodessa viettämässä hääpäiväämme usein niin, että käymme teatterissa ja sitten hyvin syömässä ja kotiin yöksi. Tähän palaa kyllä useampi satanen rahaa.

Oma äitini aina jaksaa sanoa, että me ei kyllä käyty missään kun te olitte pieniä ja oli asuntolainat maksettavana.

Heidän talonsa maksoi vuonna 1979 n. 195 000 markkaa. Talo oli uusi. Molemmat tehtaan duunareina saivat jolain ilveellä pankista lainaa maksimiajan, eli 10 vuotta. Korko oli korkea, mutta heidän oli silti mahdollista suoriutua maksuista kymmenessä vuodessa.

Tänäpäivänä heidän talonsa arvo on n. 300 000 euroa.

Tänäpäivänä muka hyvin tienaavina it-alan ihmisinä me voimme ostaa kivan kodin itsellemme n. 300 000 euron hintaan. Tähän joudumme ottamaan maksimilaina-ajan joka on 30 vuotta. Tuona aikana meille jää käteen rahaa sen verran että tulemme juuri ja juuri toimeen ja voimme kerran vuodessa hurvitella hääpäivänämme.

Yritin kerran selittää tilannetta äidilleni. Hän ei ymmärtänyt. Velat pitää maksaa ensin pois, ennen kuin hurvitellaan. Niin. Kolemkymmenen vuoden päästä olemmekin noin kuusikymppisiä ja lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa. Meillä on oma velaton kiva kämppä, joka on meille sitten liian suuri.

Entä jos nyt irtisanoutuisimme töistämme, ostaisimme pienen tönön jostakin pikkukylästä ja ryhtyisimme taivaanrannan maalareiksi? Todennäköisesti meillä jäisi paljon enemmän rahaa käyttöömme "hurvitteluun" ja elämämme olisi hidastempoista ja rauhallista nykyisen jatkuvan kiireen sijaan.

Alkaa tuntumaan entistä houkuttelevammalta idealta. Miksi tehdä töitä hullun lailla ensin se 30 vuotta päästäkseen sitten viettämään vähän vauraampaa elämää?

 

["xyz"]

Liian isolta lainalta kuulostaa jos kahden ihmisen tuloilla teillä on varaa käydä ulkona vain kerran vuodessa. :/ Miksi on pakko olla ääripäät, joko tuo teidän kiva koti tai sitten tönö pikkukylästä? Kai siinä välissäkin on vaikka ja mitä?

 

[isoäiti mölykylästä]

siis menette paljon, kerran vuodessa yksi reissu, onko se sitten paljon.

 

[.....]

Hoh hoh. Pakko olla provo. Kuka HULLU ottaa 300 000 euron lainan 30 vuoden ajalla jos pitää kituuttaa? Onko se lukaali sen arvoinen? Järjetön määrä korkoja maksettavana. Maksatte moninkertaisesti kämppänne.

 

[kaipa siksi]

[QUOTE="xyz";24765440]Liian isolta lainalta kuulostaa jos kahden ihmisen tuloilla teillä on varaa käydä ulkona vain kerran vuodessa. :/ Miksi on pakko olla ääripäät, joko tuo teidän kiva koti tai sitten tönö pikkukylästä? Kai siinä välissäkin on vaikka ja mitä?[/QUOTE]

No jos ajatellaan vaikka pk-seudun hintoja, niin eipä täältä kyllä kovin kummoista perheasuntoa saa alle 300 000 euron enään tänäpäivänä. Itsekkin joskus miettinyt samaa..

 

["xyz"]

No jos ajatellaan vaikka pk-seudun hintoja, niin eipä täältä kyllä kovin kummoista perheasuntoa saa alle 300 000 euron enään tänäpäivänä. Itsekkin joskus miettinyt samaa..

No löytyisikö niitä it-alan töitä muualta kuin pääkaupunkiseudulta?

 

[taivaanrannan maalari]

siis menette paljon, kerran vuodessa yksi reissu, onko se sitten paljon.

No minun vanhanaikaisen äitini mielestä sekin on paljon se.

Tarkoitukseni on herätellä jonkinlaista keskustelua aiheesta. Jotenkin tuntuu niin uskomattoman pitkältä ajalta tuo 30 vuotta, mutta tosiaan ei täältä päin halvemmalla saa kuin rempattavia asuntoja joihin sitten menee rahaa taas remppaan.

Jos taas muutettaisiin kauemmaksi, typistäisi se entisestään perheen yhteistä aikaa arkena. Ja loppupeleissä autolla ajeleminenkaan ei ihan ilmaista ole...

Tuntuu vaan niin hurjalta painaa menemään ja maksaa kaikista maksuista korkein hinta (=tulot kun bruttona "niin hyvät" - vaan kun on ne pakolliset menotkin aika kovat).

Ja miksi? Sen takia että jonain päivänä ei tarvitsisi maksaa ihan niin paljoa ja jäisi rahaa muuhunkin ja olisi varaa hidastaa elämää - niin sitten kun ne lapsetkin kasvoi jo isoksi

Järjettömältähän tää tuntuu.

 

[kallista on elämä]

No jos ajatellaan vaikka pk-seudun hintoja, niin eipä täältä kyllä kovin kummoista perheasuntoa saa alle 300 000 euron enään tänäpäivänä. Itsekkin joskus miettinyt samaa..

Näin se ikävä kyllä on. Meidän perhe asuu tällä hetkellä ahtaasti ja kovasti mietitään isomman asunnon ostoa. Mutta 300 000 € tuntuu olevan ihan minimihinta meille sopivasta asunnosta. Vanhan kerrostalokämpän voisi saada vähän halvemmalla, mutta siihen onkin sitten tulossa putkiremppa, joka maksaa 60 - 70 000 €.

Ihmettelen kovasti, kuinka ihmisillä on rahaa matkustella ja ostaa uusia autoja nykypäivänä. Kun asuminen maksaa niin tolkuttomasti. Meilläkin bruttotulot noin 8000 € eli ihan ok, mutta raha ei vaan tunnu riittävän.

 

["mamma"]

Siis ohan järkevää myydä talo pois ja elää kädestä suuhun... jos sitä siis haluaa.
Yksi tuttavapariskunta möi talonsa pois ja muuttivat Bankokiin. Eivät tee vuoteen mitään muuta kuin lomailevat. Aikuinen poika jäi suomeen töihin ja opiskelemaan. Lukiolainen tyttö käy kansainvälistä koulua Bankokissa. Heillä menee hyvin... ainakin vähän aikaa. En tiedä sitten kun rahat lopuu että mitä tekevät mutta omaa asuntoa eivät enää ikinä osta kuulemma.
Kukin tyylillään...

 

[taivaanrannan maalari]

Ainiin, jäi tästä älyttömästä yhtälöstä mainitsematta vielä se seikka, että vaikka ihanat vanhempani ovat melko pihisti elämänsä eläneet ja heidän omaisuutensa (tässätapauksessa se talo) arvo on noin huimasti noussut - on siitäkään turha odotella helpotusta perinnön muodossa.

Nimittäin systeemihän toimii niin, että kun vanhus aikanaan joutuu laitoshoitoon, hänen hoitomaksunsa perustuvat tuloihin. Jos siis sitten talo myydään, on heillä kohtuullisen rikkaat vanhukset laitoksessa hoidossa. Eli sinnekö ne menee nekin vaivoin säästetyt rahat? Yhteiskunnalle?

Näitäkin asioita on jouduttu miettimään viimeaikoina, koska vanhempani alkavat olla jo iäkkäitä. He tottakai haluavat ja saavat asua omassa kodissaan niin pitkään kuin se on mahdollista ja näin aikovatkin tehdä. Mietityttää vain sekin tulevaisuus, että noinkohan heidän omaisuutensa sitten sulaa pois. Ikänsä ovat sitä puhuneet, että tässä on teille sitten ainakin tämä talo perinnöksi että siitä on pidetty huolta ja siitä saatte sitten aikanaan vähän velan helpotusta veljen kanssa.

Osaako joku ohjeistaa miten nuo asiat sitten oikeasti menee?

 

[taivaanrannan maalari]

[QUOTE="mamma";24765542]Siis ohan järkevää myydä talo pois ja elää kädestä suuhun... jos sitä siis haluaa.
Yksi tuttavapariskunta möi talonsa pois ja muuttivat Bankokiin. Eivät tee vuoteen mitään muuta kuin lomailevat. Aikuinen poika jäi suomeen töihin ja opiskelemaan. Lukiolainen tyttö käy kansainvälistä koulua Bankokissa. Heillä menee hyvin... ainakin vähän aikaa. En tiedä sitten kun rahat lopuu että mitä tekevät mutta omaa asuntoa eivät enää ikinä osta kuulemma.
Kukin tyylillään...[/QUOTE]

No kyllä se tuntuu melkoiselta kädestä-suuhun -elämältä jo tämä nykyinenkin kuvio. Sillä erolla, että olen töissä ja erossa lapsista suurimman osan ajastani. Kyllähän tämä arki tässä pyörii, mutta väkisin pistää mietityttämään että onko kaiken tämän arvoista?

 

["mamma"]

Ainiin, jäi tästä älyttömästä yhtälöstä mainitsematta vielä se seikka, että vaikka ihanat vanhempani ovat melko pihisti elämänsä eläneet ja heidän omaisuutensa (tässätapauksessa se talo) arvo on noin huimasti noussut - on siitäkään turha odotella helpotusta perinnön muodossa.

Nimittäin systeemihän toimii niin, että kun vanhus aikanaan joutuu laitoshoitoon, hänen hoitomaksunsa perustuvat tuloihin. Jos siis sitten talo myydään, on heillä kohtuullisen rikkaat vanhukset laitoksessa hoidossa. Eli sinnekö ne menee nekin vaivoin säästetyt rahat? Yhteiskunnalle?

Näitäkin asioita on jouduttu miettimään viimeaikoina, koska vanhempani alkavat olla jo iäkkäitä. He tottakai haluavat ja saavat asua omassa kodissaan niin pitkään kuin se on mahdollista ja näin aikovatkin tehdä. Mietityttää vain sekin tulevaisuus, että noinkohan heidän omaisuutensa sitten sulaa pois. Ikänsä ovat sitä puhuneet, että tässä on teille sitten ainakin tämä talo perinnöksi että siitä on pidetty huolta ja siitä saatte sitten aikanaan vähän velan helpotusta veljen kanssa.

Osaako joku ohjeistaa miten nuo asiat sitten oikeasti menee?

Teidänhän pitää tehdä niin että talo siirretään sinun ja veljesi nimiin ennen kuin he joutuvat laitokseen. He pitävät itsellään oikeuden asua talossa niin kauan kuin se on mahdollista. Näin heillä ei sitten ole omaisuutta mistä maksaa laitosmaksuja ja kunta piffaa hoidon.
Tietty pitää voida maksaa se ennakkoperintövero eikä sekään ole ilmaista.

Jos odotatte liian kauan voi tulla melko kalliiksi ja sitten tulee niitä puheita että odotatte vaan että kuolisivat pois että saatte perinnön jne, jne. Kannattaa olla kaukaa viisas tässä asiassa niin säilyy välit ja mielenrauha.

 

["mamma"]

No kyllä se tuntuu melkoiselta kädestä-suuhun -elämältä jo tämä nykyinenkin kuvio. Sillä erolla, että olen töissä ja erossa lapsista suurimman osan ajastani. Kyllähän tämä arki tässä pyörii, mutta väkisin pistää mietityttämään että onko kaiken tämän arvoista?

Nojoo, mutta pitää ajatella mitä haluaa. Nyt menee rahaa lainaan joka kuukausi ja sehän jää teille jossakin vaiheessa. Toisaalta jos asuisitte vuokralla maksaisitte joka kuukausi jollekin toiselle siitä asumisesta ettekä saa siitä mitään takaisin ikinä.
Kumoi sopii teille paremmin?

 

[taivaanrannan maalari]

[QUOTE="mamma";24765610]Teidänhän pitää tehdä niin että talo siirretään sinun ja veljesi nimiin ennen kuin he joutuvat laitokseen. He pitävät itsellään oikeuden asua talossa niin kauan kuin se on mahdollista. Näin heillä ei sitten ole omaisuutta mistä maksaa laitosmaksuja ja kunta piffaa hoidon.
Tietty pitää voida maksaa se ennakkoperintövero eikä sekään ole ilmaista.

Jos odotatte liian kauan voi tulla melko kalliiksi ja sitten tulee niitä puheita että odotatte vaan että kuolisivat pois että saatte perinnön jne, jne. Kannattaa olla kaukaa viisas tässä asiassa niin säilyy välit ja mielenrauha.[/QUOTE]

Kiitos vinkistä, jotain tämänsuuntaista arvelin vaadittavan. Tietysti asian puheeksi ottaminen omien vanhempieni kanssa arveluttaa. En todellakaan toivo heidän poismenoaan, mutta en usko heidänkään haluavan kaikkia rahoja yhteiskunnalle lahjoittavan...

Täytyy selvitellä asiaa.

Appivanhemmat ovatkin vielä työikäisiä ja hyväkuntoisia ja luulen että he tarttuvat tilaisuuteen ja eläköitymisen myötä myyvät oman talonsa ja ostavat tilalle jonkun pienen näpsäkän kaupunkiasunnon ja matkustelevat jäljelle jääneillä rahoilla. Tämän olisin kernaasti suonut omillekkin vanhemmilleni, vaan he eivät olleet enään reissukunnossa eläkeiän koittaessa.

Tässä sitä yrittää etsiä jotain järjenhiventä tähän hommaan, edes sitä kautta että joskus kymmenen vuoden päästä voisi saada jonkun pienen helpotuksen lainasummiin perinnön muodossa.

Tuntuu itsestäki raadolliselta, mutta sehän on vaan totta ettei tänne kukaan ole jäänyt ikuisesti.

 

[taivaanrannan maalari]

[QUOTE="xyz";24765500]No löytyisikö niitä it-alan töitä muualta kuin pääkaupunkiseudulta?[/QUOTE]

Tätäkin joskus mietittiin ja oli lähellä ettei päädyttykkin Jyväskylään. Vaan melko tyyriitä asunnot sielläkin päin tuppaa nykyään olemaan ja palkat sitten vähän pienempiä kuin täällä. Eli todettiin että taitaa mennä aikalailla plus miinus nolla.

Ja toisena asiana mietityttää omien vanhempien jättäminen tänne. He kun tarvitsevat apuja meiltäpäin ja eivät kyllä enään realistisesti voi muuttaa mihinkään Jyväskylään.

 

["vieras"]

Entä jos nyt irtisanoutuisimme töistämme, ostaisimme pienen tönön jostakin pikkukylästä ja ryhtyisimme taivaanrannan maalareiksi? Todennäköisesti meillä jäisi paljon enemmän rahaa käyttöömme "hurvitteluun" ja elämämme olisi hidastempoista ja rauhallista nykyisen jatkuvan kiireen sijaan.

Siis mistä te oikein meinasitte, että teille jää sitä rahaa paljon käteen taivaanrannanmaalareina? Toimeentulotuesta vai?

 

["vieras"]

Kyl 8 kilon kuukausituloilla pitäisi pystyä elämään turhia pihistelemättä.