Onko teitä kohdeltu tasa-arvoisesti sisaruksiinne nähden?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja -
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

-

Vieras
Minulla on lähes kymmenen vuotta ikäeroa nuorempiin sisaruksiini. Kun minä olin teini-iässä en saanut juurikaan rahaa vanhemmiltani (ehkä n. 20e/kk jos sitäkään). Jos tarvitsin jonkun vaatteen sain sitäkin vinkua kuukausi kaupalla. Kahvila, leffa ym. käyttörahoista nyt oli ihan turha haaveillakaan. Rippijuhliini äitini keitti kahvit ja teki kakun, vieraita oli noin viisi. Kotoa muutin 17-vuotiaana enkä saanut siihen mitään apua. Ylppärit sain järjestää ihan itse.

Nyt nuoremmat sisarukseni ovat nuoruusiässä. Heille vanhempamme antavat käyttörahaa noin pari sataa kuussa. Lisäksi saavat parin päivän sisään kaikki vaatteet, pelit ym. siitä kun keksivät pyytää. Molemmilla vaihtuu kännykkä uuteen kerran vuodessa, omissa huoneissa on telkkarit, tietokoneet jne. Rippijuhlat on järjestetty ison kaavan mukaan, samoin tulevat valmistujaiset. Ajokortit maksavat kummallekin, samoin tulevat takuuvuokrat. Muutoinkin ovat lupautuneet auttamaan asuntojen kalustamisessa. Ovat myös sanoneet, että tukevat vuokranmaksussa ja ruokakuluissa kun asuvat omillaan.
 
Omasta mielestäni on, mutta minä olenkin nuorin. Meitä on kaikkiaan 3 lasta, olen ihan viimeksi hankittu. Äiti haluaa sillointällöin avustaa meitä lapsia ja tiedän, että hän laskee, että kaikki saavat samanverran. Olen äidille kyllä puhunut, että kun me emme ole enää avun tarpeessa, niin voisi lakata laskemisen. Jos sisarukset tarvitsee jotain, ei se tarkoita, että mullekin pitäs antaa samanverran, jos en kerta tartte.

Ehkä meillä mun veli on ollut aina äidille "se" lapsi, kun on poika. Mulla on siihen niin iso ikäero, 12 vuotta, että en ole mitenkään kade siitä, että veljen mielipiteet ovat aina painavempia, kuin minun tai siskon. :D Äiti ei meitä ketään jättäisi ikinä pulaan kumminkaan, vaan auttaa silloinkin, jos tuotamme pettymyksen. Isällä taas on aina ollut meille aikaa.
 
On kohdeltu. Kun asuin vielä kotona, oli rahat helvetin tiukalla äitini velkajärjestelystä johtuen. Se loppui muutama vuosi sen jälkeen kun muutin omaan kotiin, ja totta kai hän pystyi silloin ostamaan kaikenlaista veljelleni ihan eri tavalla. On minuakin auttanut silloin kun olen apua tarvinnut niinkuin veljeäkin joka myös asuu jo omillaan, enkä kyllä osaisi olla katkera kenellekään, joka on apua tarvinnut.
 
Kyse ei ole sisaruksesta, mutta mua naurattaa, miten tarkkoja jotkut ovat rahoistaan ja siitä, mitä kenellekin annetaan.

Isälläni on kolme lasta ja hänen vaimollaan yksi. Ovat olleet naimisissa melkein 30 vuotta ja jo silloin, kun lapset olivat pieniä lahjojen jakoperusteet olivat erittäin selvät. Kun he päättävät antaa esim. joululahjaksi yhteensä 600 EUR, niin isän lapset saavat kukin 100 EUR ja vaimon lapsi 300 EUR. Juu, juu, puolet ja puolet perillisille, eikä mua oikeesti haittaa, koska en oo noitten rahojen tarpeessa, mutta ihmetyttää se, että uusperheissä ei edes yritetä kohdella toisten lapsia samalla tavalla kuin omiaan. Pikkuveljeni on samanikäinen kuin isän vaimon poika ja aikanaan kyllä koin sen erittäin epäoikeudenmukaiseksi, kun hän ei saanut samanarvoisia lahjoja, vaikka asuivat samassa perheessä.
 
Tekstisi oli kuin minun kirjoittamani.
En saanut koskaan vanhemmiltani mitään. Menin töihin ollessani vasta 12-vuotias. Koulun jälkeen kävin siivoomassa toimistoja. Viikko/kuukausi rahoja meillä vanhemmilla sisaruksilla ei koskaan ollut, joten kaikki piti itse ansaita. Koulukirjat, kännykät, vaatteet, meikit ym. kaikki jouduin itse ostamaan.
Odottaessani esikoista 17-vuotiaana, muutin omilleni, ja ostin kaikki ihan itse sinne. Vauvan tavarat kustansin itse yksin.

Minua pienemmät sisarukset saavat rahaa pyydettäessä. Pikkuveljeni pääsi alaikäisenä (15-16v) 200km päähän bilettämään kavereidensa kanssa, sai vielä äidiltäni rahat reissuun. Ja tiesihän äiti että ei siellä selvinpäin olla. Itse en päässyt (KERENNYT) koskaan kavereideni kanssa ulos. Piti käydä koulussa, sen jälkeen töissä ja sen jälkeen kotitöitä. Kyllä, me vanhemmat sisarukset teimme paljon kodin eteen. Pienemmät eivät edelleenkään tee, vaikka yksikin on jo täysi-ikäinen ja asuu äidin nurkissa vielä.. Välillä tämä ärsyttää suuresti.
 
No onhan se selvä, että esikoisella olot ovat aina tiukemmat kuin nuoremmilla sisaruksilla.

Ei pidä mun kohdalla paikkansa! Olen nuorin ja vanhemmat sisarukseni saivat esim. opiskeluaikana säännöllisesti rahaa vanhemmiltamme, minä en koskaan muuten kuin äärimmäisessä hädässä. Minun opiskellessani vanhemmat olivat molemmat eläkkeellä, sisarusteni opiskellessa eivät.
 
Ei ole. Mulla ja siskollani on 6 vuotta ikäeroa. Esikoisena siskoni oli vanhempieni "kokeilukappale" eli kaikki säännöt oli huomattavasti tiukemmat kuin mitä mulla sitten 6 vuotta myöhemmin oli. Myöskin vanhempien taloudellinen tilanne oli parempi mun teini-iässä kuin vielä siskoni teini-iässä...olinhan teininä perheen "ainoa" lapsi, koska systeri oli jo naimisissa. Ensimmäiset hampurilaisravintolatkin tulivat Helsinkiin mun "edukseni" eli huomattavasti nuorempana sain niistä nauttia kuin siskoni.
Ajokortin ja auton systeri sai 18-vuotislahjaksi. Minäkin olisin saanut, mutta en halunnut. Ei ole tullut hankittua korttia vieläkään, vaikka täytän jo 50.
 
Ei pidä mun kohdalla paikkansa! Olen nuorin ja vanhemmat sisarukseni saivat esim. opiskeluaikana säännöllisesti rahaa vanhemmiltamme, minä en koskaan muuten kuin äärimmäisessä hädässä. Minun opiskellessani vanhemmat olivat molemmat eläkkeellä, sisarusteni opiskellessa eivät.

Juu no toki, jos esim. vanhemmilla tulot tippuu merkittävästi, niin tämä voi vaikuttaa siihen, että esikoinen on saanut enemmän kuin nuoremmat sisaruksensa. Ylipäätään kuitenkin tuntuu, että elämässä pärjäämisen ja onnistumisen odotukset vanhempien taholta tuodaan esikoiselle hyvin selkeästi esille, kun taas nuorempien ja etenkin kuopuksen kohdalla tilanne on suunnilleen sitä luokkaa, että silitellään päätä tekipä mitä hyvänsä tai olipa tekemättä.

Eli nostaisin paitsi taloudellisen tuen, niin myös yleisen rajojen asettamisen merkittäväksi eroksi esikoisen ja nuorempien lapsien välillä.
 
Sehän on ihan selvää että esikoisen aikana on vähän tiukempaa kuin seuraavien. Ihan meidänkin esikoinen on joutunut vähän vähemmällä pärjäämään nuorempiin nähden johtuen ihan tauloudellisesta tilanteesta. Ei siitä kannata katkeruutta ottaa.
Ja muutenkin useille vanhemmille iskee into hemmottaa pienempiä. Ehkä he siinä vaiheessa tajuavat että miten nopsaan toiset kasvaa.

Onko tuo sitten oikeudenmukaista. En tied,ä mutta musta on hassua laskea ja vartailla. Pitää ymmärtää omia vanhempiaan myös.
 
Mulla oli myös kaikkein tiukimmat rajat. Veli kaksi vuotta vanhempi eikä hänellä ollut koskaan kotiintuloaikoja, mutta mulla oli. Siskollakaan ei ollut koskaan kotiintuloaikoja, mutta häntä kiinnosti lähteä ulos vasta täysi-ikäisenä, ei siis hengaillut kaupungilla teininä. Veljeni on se jonka päätä on aina silitelty, ei koskaan saanut mitään rangaistuksia eikä tarvinnut tehdä kotitöitä (jos teki, niistä maksettiin).

Sinällään hassua että minä olen meistä hankkinut korkeimman koulutuksen ;)
 
Oon kymmenisen vuotta nuorempi kuin mun sisko ja edesmennyt veljeni ja kyllä monesti olen kuullut tarinan siitä kun he pyysivät tietokonetta vuosia eikä sitä ikinä tullut ja sitten minä sain Nintendon vähän silmiä räpsäyttämällä :D

Oon mä kyllä ollut tosi hemmoteltu sisaruksiini nähden, ja väittäisin että siitä on ollut mulle pelkää haittaa, oon elänyt "liian hyvän" lapsuuden... Vaikea nuoruus tuli sitten vähän ikävänä yllätyksenä...

Isäni pitää mua edelleen ihan vauvana, luultavammin asiaan vaikuttaa sekin kun veli kuoli niin isä on pitänyt sen takia musta kiinni kuin viimeisestä oljenkorresta.
Äiti sanoi kerran mulle rahaa antaessaan että sua meidän vanhempien pitää auttaa, siskollas on rikas mies... ! :O En tiedä oliko se solvaus mun "köyhää" miestä kohtaan vai mulle siitä etten ole osannut hankkia rikasta miestä :D
 
Veikkaisin että suurin piirtein. Vanhin sisarukseni on meitä noin 10v vanhempi, joten hänellä voi olla asiaan erilainen näkemys. Muta vanhempieni näkökulmasta varmasti ollaan tasavertaisia ja saatu tasapuolisesti oikeuksia, velvollisuuksia ja etuuksia sekä rakkautta ja huolenpitoa.

Sisaruskateus sitten meillä kahdella nuoremmalla sisaruksella on ollut hurjaa, tosin piilevää. Nyt aikuisina ollaan pystytty puhumaan sitä auki ja huomattu, että ollaan molemmat oltu toisillemme kateellisia samoista asioista, vanhempien huomiosta, ylpeydestä ja rakkaudesta. Missään vaiheessa kyse ei ole ollut materiasta.
 
[QUOTE="Pusse";23785048]Oon kymmenisen vuotta nuorempi kuin mun sisko ja edesmennyt veljeni ja kyllä monesti olen kuullut tarinan siitä kun he pyysivät tietokonetta vuosia eikä sitä ikinä tullut ja sitten minä sain Nintendon vähän silmiä räpsäyttämällä :D

[/QUOTE]
Noh, tuo on kai aika luonnollistakin. Kun esikoiselle ensimmäistä tietokonetta hankittiin, niin tietokoneet maksoivat mun neljän kuukauden bruttopalkkani verran. Kun kuopus oli samanikäinen, tietokoneita sai jo huomattavasti halvemmalla.
 

Yhteistyössä