Eli olen 19-vuotias ja raskaana. Aluksi kun sain tietää raskaudesta mietin heti aborttia. Poikaystäväni ei kuitenkaa aborttia missään nimessä halunnut ja hän sai minut haluaman pitämään lapsen. Olin hetken aikaa jopa iloinen tilanteesta. Nyt olo on ihan hirveä. Itkettää koko tilanne ja olen ihan murtunut. Ystävät jotka tietävät asiasta paheksuvat, juoruavat ja eivät hyväksy minua enää.. Äitini kanssa en ole väleissä enää ollenkaan. Perheeltäni en saa mitään tukea tilanteeseeni. Ainoat jotka tuntuvat ymmärtävän ovat poikaystäväni perhe. Nyt raskaus on vielä sen verran alussa (viikkoja 14) ettei sentään ulospäin näy, onneksi. En tiedä mitä teen kun raskas etenee ja alkaa näkyä ulospäin. Tunnen niin kovaa häpeää, että tuskin enää sitten haluan poistua kotoa. Tuntuu niin pahalta vauvankin takia, koska äiti on tälläinen. Minun kuuluisi olla ylpeä raskaudestani, eikä välittää muista ja niiden mielipiteistä, mutta en vain pysty.
En tiedä pitäisikö hakea apua joltain psykologilta tai vastaavalta, että selviän tämän yli...
Oletteko kokeneet paheksuntaa ja syrjitää? Miten olette selvinneet?
En tiedä pitäisikö hakea apua joltain psykologilta tai vastaavalta, että selviän tämän yli...
Oletteko kokeneet paheksuntaa ja syrjitää? Miten olette selvinneet?
Viimeksi muokattu: