Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa? Neuvoja?!

["mii"]

Mitä mä teen?
Mun mies on ihan mies ja ihana isä lapsille.
Kuitenkin... sillä on tapana hävitä toisinaan viikonloppuisin omille retkilleen, saattaa tulla vasta viikonlopun jälkeen. Vakuuttaa et muita naisia ei ole...
Kuitenkin olen monet kerrat sanonut et tää oli viimeinen kerta. No sen arvaatte että se tapahtuu aina vaan uudestaan ja uudestaan.
Nyt olen tullut siihen tulokseen että en jaksa enään, kuitenkin mietin että teenkö väärin?!
Meidän suhteessa ei ole väkivaltaa, eikä muutenkaan kamalia riitoja, ainoastaan nämä miehen reissut.
Mutta mies ei osaa sanoa syytä käytökselleen ja vakuuttaa aina muuttuvansa...

Mitä mun tulis tehdä?

 

[as if]

Mä en vois olla tuollaisessa suhteessa. Eikä varmaan lapsellekaan anna kovin tervettä mallia.

 

["vieras"]

seurustelin aikanaan tuollaisen miehen kanssa, onneks ei vakavampaan suhteeseen ehditty, mies olis haunnu lapsiakin...
no aikanaan sai lapsen, reissut jatkui ja rahaa paloi, perhe sai tulla toimeen omillaan, sai potkut töistä, aika pohjalla oli, kun viimeks hänestä kuulin...

 

[chef]

Mä en vois olla tuollaisessa suhteessa. Eikä varmaan lapsellekaan anna kovin tervettä mallia.

Mäkin ajattelen näin.

Kyllähän mies tuossa osoittaa myös vastuuttomuutensa isänä, jos kerran katoaa jopa koko viikonlopuksi. Ok, lapset jää äidille, joka varmasti heidät kunnolla hoitaa, mutta eipä mun tulis pieneen mieleenikään vain kadota kuin tuhka tuuleen ja jättää niitä lapsia vaikka mieheni heistä huolehtiikin ihan yhtä hyvin kuin minä.

Ja mitä se tosiaan tekee parisuhteelle...ei kovin hyvää. Mä en jaksaisi, enkä haluaisi elää tuollaisessa suhteessa, jossa toinen on noinkin epäreilu.

 

[tn]

Eihän tuo ole normaalia perhe-elämää. Kuvioissa on viina, vieras nainen tai jotain muuta salattavaa.

 

["mama"]

ja mieskö ei suostu kertomaan missä aikansa viettää? siis että lähteekö hän ryypiskelyreissulle vai harrastemielessä vaikka kalaan? kertooko kenen kanssa on liikkeellä jne? jos ei suostu kertomaan ni en kans kattelis.

 

[kokemus]

Mulla mies teki tuota samaa - tai ei varsinaisesti kadonnut koko viikonlopuksi mutta saattoi lähteä tupakalle ja tulla ties mielloin... Annoin kymmeniä ja taas kymmeniä mahdollisuuksia parantaa tapansa muttei pystynyt. Apu ei kelvannut...
Ainoa vaihtoehto oli pelastaa itseni ja lapsi tältä kaikelta. Nyt olen 2,5 vuotta asunut lapsen kanssa kaksin, isä on lapsen elämässä mukana niin paljon kuin pystyy ja mun elämä on paljon helpompaa. Välillä toki käy mielessä että olisiko pitänyt vielä kerran jaksaa yrittää mutta mulla ainakin oma mielenterveys oli jo koetuksella kun koskaan ei tiennyt että milloin taas...

 

[kokemus]

Mulla mies teki tuota samaa - tai ei varsinaisesti kadonnut koko viikonlopuksi mutta saattoi lähteä tupakalle ja tulla ties mielloin... Annoin kymmeniä ja taas kymmeniä mahdollisuuksia parantaa tapansa muttei pystynyt. Apu ei kelvannut...
Ainoa vaihtoehto oli pelastaa itseni ja lapsi tältä kaikelta. Nyt olen 2,5 vuotta asunut lapsen kanssa kaksin, isä on lapsen elämässä mukana niin paljon kuin pystyy ja mun elämä on paljon helpompaa. Välillä toki käy mielessä että olisiko pitänyt vielä kerran jaksaa yrittää mutta mulla ainakin oma mielenterveys oli jo koetuksella kun koskaan ei tiennyt että milloin taas...

 

["a.p"]

[QUOTE="mama";24719162]ja mieskö ei suostu kertomaan missä aikansa viettää? siis että lähteekö hän ryypiskelyreissulle vai harrastemielessä vaikka kalaan? kertooko kenen kanssa on liikkeellä jne? jos ei suostu kertomaan ni en kans kattelis.[/QUOTE]

Baariin se lähtee ja ainahan sillä siellä joku kaveri on... Kyllä se kertoo missä on ollut ja usein ainakin muutaman nimen kenen kanssa.
Yleensä vaan häviää ja lähtee eikä vastaa puhelimeen, mut myöhemmin kyllä on jotain saatu puhuttua.

Päätös vaan on vaikea ja tuntuu että rohkeus puuttuu. Toisaalta ajattelen et tämä ei ole lapsille hyväksi missään suhteessa, mut sit taas mietin et mies on mahtava isä silloin kun on läsnä.

 

[yyhoo]

Joo, potku persiiseen vaan! Jos ei kerran ole pystynyt tapojansa tähänkään asti lupauksista huolimatta muuttamaan, niin ei se tee sitä vastaisuudessakaan. Voi se sitli olla lastensa elämässä niin paljon kuin haluaa, vaikka asutte eri osoitteissa, mutta sun mielenterveydelle se on parempi ja muutenkin helpompi. Tai olettaen, ettet ole joku neurootikko, joka miettii sieltä toisesta osoitteesta käsin joka sekunti, että mitä se nyt tekee ja kenen kanssa... Olin itse samanalisessa suhteessa, mutta ex on narsku, joka harrasti myös konkreettisesti pettämistä, sekä väkivaltaa ja luritteli kanssa aikansa noita samoja "mä muutun kyllä" lurituksia, mutta sitten kun se viimeinen niitti tuli, niin sain sellasen voiman, että sitten en enää koskaan samaan osoitteeseen palannutkaan... Eli tiedän, että lähteminen on vaikeeta ja se saattaa tarvita aikampoisen kimmokkeen, ennen kun sen lopullisen voiman siihen saat, mutta usko pois - elämäsi saattaa helpottua kummasti sen jälkeen, ainakin henkisesti ja jaksat olla nille lapsillekin parempi äiti, kun ei koko ajan tarvi stressata sen toisen toilailuja. Tsemppiä!

 

[miten usein?]

miten usein tota tapahtuu?
onko se esim pe illasta su iltaan vai miten?

 

["mamma"]

Minä olisin jo laittanut miehen meneen. Ei todellakaan kunnioita sinua ja lastanne.

 

["a.p"]

miten usein tota tapahtuu?
onko se esim pe illasta su iltaan vai miten?

Ei sitä kovin usein tapahdu, joskus saattaa mennä viikko joskus puoli vuotta välissä...
Ja kotoa poissaoloaikakin vaihtelee aina joka kerralla...

Kuinka niin? onko se jotenkin oleellista?

 

["vieras"]

No on minusta täysin eri asia, jos lähtee illaksi johonkin ja tulee seuraavaksi päiväksi takaisin kuin että on poissa pari päivää peräkkäin. Se on enemmän välinpitämättömyyttä, eikä sitä voi pistää enää humalan piikkiin.

 

["Minä"]

Jostain syystä mies elää kaksoiselämää, jotain hän pakenee noille reissuilleen. Ahdistaako parisuhde ja arki häntä? Jokatapauksessa, ei se noin voi kovin kauaa jatkua.

 

["a.p"]

[QUOTE="Minä";24719384]Jostain syystä mies elää kaksoiselämää, jotain hän pakenee noille reissuilleen. Ahdistaako parisuhde ja arki häntä? Jokatapauksessa, ei se noin voi kovin kauaa jatkua.[/QUOTE]

Niin, näin minäkin epäilen. Mutta vakuuttaa että perhe-elämä ei ahdista ja haluaa olla meidän kanssa... silti ei osaa sanoa syytä reissuilleen, eikä miksi tekee niin.

Ja tosiaan, kyllähän sillä on väliä kauanko on pois... riippuu kai sen seurasta miten pitkään "viihtyy" reissuillaan. En ainakaan usko et se siellä meitä miettii... oolen kuullut et osaa kyllä pitää hauskaa noilla reissuillaan.

 

["meriska"]

Onko lapselle sitten parempi että lähdette jos kerran muuten on hyvä isä? Eikö ero ole lapsen kannalta ajatellen pahempi kuin jääminen? Jos kerran ei joka viikonloppu tuota tapahdu?

 

["a.p"]

[QUOTE="meriska";24719435]Onko lapselle sitten parempi että lähdette jos kerran muuten on hyvä isä? Eikö ero ole lapsen kannalta ajatellen pahempi kuin jääminen? Jos kerran ei joka viikonloppu tuota tapahdu?[/QUOTE]

Niin, sitä minäkin mietin. Kun kaikki muuten on hyvin. Mutta on tämä itselle raskasta kun täytyy miettiä koska lähtee, eikä ne lapsetkaan siitä varmaankaan nauti. Ovat jo sen ikäisiä että osaavat kysyäkin isän perään...

 

["mama"]

Sanot nyt suorat sanat miehelle että jos tuo katoaminen ei lopu niin sinä ja lapset lähdette eri osoitteeseen. iltaa voi mennä viettämään kavereitten kanssa mutta kyllä siitä voi mainita lähtiessä ettei ihan tunnin kuluttua oo tulossa takas ja VARSINKIN lapsille isänkin kuuluu kertoa että on yön poissa jne.

 

[Cecilia Algotsdotter]

Mun mielestä ihana mies ja ihana isä ei voi olla sellainen, joka häviää aika ajoin omille reissuilleen. Ei siinä mitään ihanaa ole. Voihan sitä jossain käydä, mutta kyllä nyt perheen pitää tietää missä isä on.

 

["mä"]

[QUOTE="mii";24718901]Mitä mä teen?
Mun mies on ihan mies ja ihana isä lapsille.
Kuitenkin... sillä on tapana hävitä toisinaan viikonloppuisin omille retkilleen, saattaa tulla vasta viikonlopun jälkeen. Vakuuttaa et muita naisia ei ole...
Kuitenkin olen monet kerrat sanonut et tää oli viimeinen kerta. No sen arvaatte että se tapahtuu aina vaan uudestaan ja uudestaan.
Nyt olen tullut siihen tulokseen että en jaksa enään, kuitenkin mietin että teenkö väärin?!
Meidän suhteessa ei ole väkivaltaa, eikä muutenkaan kamalia riitoja, ainoastaan nämä miehen reissut.
Mutta mies ei osaa sanoa syytä käytökselleen ja vakuuttaa aina muuttuvansa...

Mitä mun tulis tehdä?[/QUOTE]

Itse asiassa olet tehnyt jo niin suuren virheen, etten tiedä, voiko parannusta tulla, mutta jos olisin itse ollut noin hölmö, tekisin tämän: Ota kaapista suurin matkalaukkusi, kun miehesi näyttää olevan rauhallisessa tilassa kotona, ja sanoisin: "Minä pakkaan nyt tähän tavarani ja muutan äidin/Lissun luo, kunnes sinä osaat olla juomatta liikaa. Soita, jos voin palata."

Kun minun mieheni osti kotiin ekan keppanapullon, sanoin: "Tuota sinä et tee koskaan enää."

 

[piina]

Jos se sulle sopii niin mikas siinä. Mutta jos itse olet sitä mieltä, että haluat tietää milloin mies on menossa ja mihin, niin normaalisti parisuhteessa kerrotaan sellaiset asiat etukäteen ja ainakin viimeistään siinä vaiheessa, kun mennään. Silloin miehen on vain valittava sinut tai vapaus. Ei sellainen ole parisuhde, jota eletään vain puolet ajasta... ellei sellaisesta ole ennakkoon sovittu ja sama mahdollisuus ole molemmilla osapuolilla.

 

[vaikea tilanne]

Meillä lähipiirissä oli samanlainen pariskunta. Perheessä oli kaksi pientä lasta. Mies häippäsi aina silloin tällöin omille retkilleen ja vaimo soitteli sukulaisille ja tutuille etsien miestä, mutta miestä ei löytynyt mistään. Uskon, että miehellä saattoi olla muita naissuhteita, sillä jos ei olisi ollut, niin miksi hänen olisi pitänyt kadota. Aiemman avioliiton aikana oli ollut ylimääräistä säpinää, joten se lisää syrjähypyn todennäköisyyttä. Tässä tapauksessa vaimo otti lapset mukaansa ja lähti pysyvästi. Uskon ratkaisun olleen hyvä, vaikka se ei varmasti ollut helppo.

 

["carelia"]

Palaaks näillä reissuilla rahaa? Miten pitkään on poissa pisimmillään? Entä jos sillä on suhde jonkun mieskaverinsa kanssa? Ei tuommoinen katoilu oo fiksua, välittävää tai muutenkaan hyväksyttävää toimintaa. Teeppä ukolles vastapalvelus ja lähde yks kerta lasten kanssa reissuun, kun se on muutaman tunnin jossain. Et ilmoittele mitään ja pistät puhelimes kiinni. Jos ei siitä äijän käytös kohene, niin nosta se pihalle.

 

[J-t harmaana]

Mun yks eksistä teki tuota samaa. Hävis vaikka ytheisen baari-illan jälkeen reisulleen ja tuli pari päivää myöhemmin kotiin. Tiedän, ettei hänellä ollut toista naista tms ja tavallaan totuinkin noihin reissuihin. Mutta kun hän teki Thainmaassa saman tempun, hävis kahdeks vuorokaudeks omille teilleen meidän ekana iltana, ni se oli mulle liikaa....jätti mut yksin 10t kilometrin päässä (mut oli vielä heti ryöstetty, eli lompakko oli hävinnyt ja rahat ja kortit sen mukana). Silloin ajattelin, ettei voi mies musta paljoa välittää, jos noin voi toimia. Sen reissun jälkeen loppui meidän suhde.