Kaunis pieni elämä -blogista pohdintaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kyllä Kauniin pienen elämän mies varmaan kovasti kärsii, kun on kotona kaunis nuori vaimo, kolme ihanaa lasta ja koti laitettu nätiksi. Ihan itkettää hänen puolestaan tuollainen ahdistava täydellisyys.
 
[QUOTE="vieras";24702194]Kyllä Kauniin pienen elämän mies varmaan kovasti kärsii, kun on kotona kaunis nuori vaimo, kolme ihanaa lasta ja koti laitettu nätiksi. Ihan itkettää hänen puolestaan tuollainen ahdistava täydellisyys.[/QUOTE]

Juu kyllä käy sääliksi, miesparka!!! :'(
 
  • Tykkää
Reactions: BootyPeppi
[QUOTE="vieras";24702194]Kyllä Kauniin pienen elämän mies varmaan kovasti kärsii, kun on kotona kaunis nuori vaimo, kolme ihanaa lasta ja koti laitettu nätiksi. Ihan itkettää hänen puolestaan tuollainen ahdistava täydellisyys.[/QUOTE]

Juu näin on. En miäkään oikeesti halua nättiä kotia, tahon asua tässä kämpässä jossa kaikki huonekalut on halpaa paskaa ja eri paria :D
 
Jokainen vois katsoa ympärilleen ja nähdä sitä kauneutta ihan omassa elämässään:
Mulla esmes makaa ukko tuolla sohvalla ja kuorsaa -> kaunista ;)
Kissa pudotti kukkapurkin ja katsoi mua viattomasti -> kaunista
 
[QUOTE="vieras";24702194]Kyllä Kauniin pienen elämän mies varmaan kovasti kärsii, kun on kotona kaunis nuori vaimo, kolme ihanaa lasta ja koti laitettu nätiksi. Ihan itkettää hänen puolestaan tuollainen ahdistava täydellisyys.[/QUOTE]


No älä! :D

Minunkin mieheni tykkää valita värejä kotiin, miettiä millainen lattia tulee yläkerran aulaan, millainen kattokruunu makuuhuoneeseen... millaisia esineitä minnekin. Se on ihan normaalia elämää se.

Ja miten joka päivään melkein tuntuu mahtuvan joku, jonka jakeluun ei mene tuon blogin idea? Luuleeko joku oikeasti, että elämä on aina yhtä auvoista siellä, kuin niissä kuvissa on? Vai eikö teillä koskaan ole siistiä, kynttilät pala ym? Sääli, jos näin.
 
Ja minä ainakin olen huomannut, että sitä omaa kaunista saa ympärilleen, kun viitsii nähdä vaivaa ja on kärsivällinen. Meillä jokainen huonekalu sointuu toisiinsa ja nytkin kuuluu makkarista porakoneen ääntä, kun mies tekee siitä sellaista, mistä ollaan haaveiltu.

Koska rahaa ei ole paljoa, pitää käyttää mielikuvitusta ja olla kärsivällinen ja nähdä kauas. Ja nähdä ne jo olemassaolevat kauniit jutut.
 
  • Tykkää
Reactions: EllaDonna
[QUOTE="vieras";24702231]Kyllä me näemmekin. Aloittajan tapaiset ihmiset vaan eivät ilmeisesti osaa nähdä omassaan (ja siksi joku sisustusblogi tuntuu niin pahalta).[/QUOTE]

Sulla on ilmeisesti hiukan vaikeuksia sisälukutaidossa, jos käsitit että aloitukseni oli kateellista panettelua. Halusin aloittaa vain keskustelun aiheesta. Olen oikein tyytyväinen omaan elämääni ja näen siinä paljon kaunista ja kauniita asioita ja tykkään myös sisustamisesta. Rahaa ei tokikaan ole käyttää noin hävyttömiä summia mitä esim. tämän blogin pitäjällä. Enkä vissiin sanonut, että se blogi tuntuu minusta pahalta. Opetteles kuule lukemaan ja vielä ymmärtämään se lukemasi.
 
Minä olen vissiin aika outo tapaus, kun en kadehdi ketään. Jokainen voi järkätä elämänsä semmoseksi, kuin haluaa.

Pienelläkin rahalla voi saada kaunista ympärilleen ja se asenne: ei mulla tarvii olla kaikkea sitä, mitä naapurilla on. Mullapa onkin rikas naapuri, mutta silläpä ei olekaan ;)
 
[QUOTE="vieras";24702484]Juu et ole kateellinen :D.[/QUOTE]

Ai siis, jos totean että mulla ei ole noin paljoa rahaa niin se on kateellisuuden merkki? Ettei vaan ois ollut puhdas fakta minkä totesin. Joo kyllä mullekin raha kelpais,mutta se ei onnea tuo. Eikä terveyttä. Minä vain totesin, että harrastan sisustamista itsekin, mutta omat rajansa siihen tuo tosiaan se raha. Nyt on hiukan paremmin, kun aloitin kuuden kotiäitivuoden jälkeen työt mutta ei kauheasti siltikään ja teen vain kolme päivää töitä viikossa, koska en tahdo pitää lapsia kauheasti hoidossa. Eli olen sen rahan eteen laittanut muita asioita. Miehenkään palkka ei ole kuin 2400e/kk ja siitä vielä verot veks. Mutta kaunis koti meillä silti on. Ei kuitenkaan noin iso ja hieno.
 
[QUOTE="alkup";24702497]Ai siis, jos totean että mulla ei ole noin paljoa rahaa niin se on kateellisuuden merkki? Ettei vaan ois ollut puhdas fakta minkä totesin. Joo kyllä mullekin raha kelpais,mutta se ei onnea tuo. Eikä terveyttä. Minä vain totesin, että harrastan sisustamista itsekin, mutta omat rajansa siihen tuo tosiaan se raha. Nyt on hiukan paremmin, kun aloitin kuuden kotiäitivuoden jälkeen työt mutta ei kauheasti siltikään ja teen vain kolme päivää töitä viikossa, koska en tahdo pitää lapsia kauheasti hoidossa. Eli olen sen rahan eteen laittanut muita asioita. Miehenkään palkka ei ole kuin 2400e/kk ja siitä vielä verot veks. Mutta kaunis koti meillä silti on. Ei kuitenkaan noin iso ja hieno.[/QUOTE]
Miksi sitten puhut hävyttömistä summista? Ei kai siinä mitään hävytöntä ole, jos jollakin on rahaa. Ja ei tuo raha terveyttä ja onnea, mutta ei se niitä kyllä ole estämässäkään.
 
[QUOTE="alkup";24702497]Ai siis, jos totean että mulla ei ole noin paljoa rahaa niin se on kateellisuuden merkki? Ettei vaan ois ollut puhdas fakta minkä totesin. Joo kyllä mullekin raha kelpais,mutta se ei onnea tuo. Eikä terveyttä. Minä vain totesin, että harrastan sisustamista itsekin, mutta omat rajansa siihen tuo tosiaan se raha. Nyt on hiukan paremmin, kun aloitin kuuden kotiäitivuoden jälkeen työt mutta ei kauheasti siltikään ja teen vain kolme päivää töitä viikossa, koska en tahdo pitää lapsia kauheasti hoidossa. Eli olen sen rahan eteen laittanut muita asioita. Miehenkään palkka ei ole kuin 2400e/kk ja siitä vielä verot veks. Mutta kaunis koti meillä silti on. Ei kuitenkaan noin iso ja hieno.[/QUOTE]


Blogin pitäjä on kuvannut ne parhaat hetket ja laittanut ne kuvat esille. Mikä tässä on sinusta niin outoa ja ihmeellistä? Luuletko, että hän on ainoa joka asuu kivassa, isossa talossa ihanien lasten ja miehen kanssa? Tai että hän on ainoa, joka on tyytyväinen elämäänsä?

Ei yksi kuva kaikkea kerro, minusta on todella, todella outoa että joku luulee toisen elämää täydelliseksi.
 
Mun blogi:

"Vauveli herätti koko aamuviideltä. Oli vääntänyt kamalat ripulipaskat vaippaansa. Oli tullut niin paljon että sänkykin oli paskassa. Mies ei edes kylkeä kääntänyt, pieraisi ja kuorsasi. Vessan peilistä huomasin että mulla on tukka rasvanen, juurikasvua ja hormonifinni leuassa."
 
Sama blogi:

"vauveli herätteli aamuviideltä...oli ressukalla vatsaongelmia, joten päästiin heti aamusta pesulle...annoin miehelleni vapaan aamun, sai nukkua rauhassa. HUomasin itsestäni pieniä äidiksi tulon merkkejä, olisiko aika tilata aika kosmetologille...?"
 
No älä! :D

Minunkin mieheni tykkää valita värejä kotiin, miettiä millainen lattia tulee yläkerran aulaan, millainen kattokruunu makuuhuoneeseen... millaisia esineitä minnekin. Se on ihan normaalia elämää se.

Ja miten joka päivään melkein tuntuu mahtuvan joku, jonka jakeluun ei mene tuon blogin idea? Luuleeko joku oikeasti, että elämä on aina yhtä auvoista siellä, kuin niissä kuvissa on? Vai eikö teillä koskaan ole siistiä, kynttilät pala ym? Sääli, jos näin.

Hyvin sanottu! Samaa mieltä!

Laitanpa kynttilät palamaan, keitän meille iltateen, teen leipiä. Mies lukee lapselle iltasatua yläkerrassa, ja pian saadaan olla kahdestaan kauniissa, yhdessä laitetussa kodissamme.
 
Hei..vähän kun opiskelee valokuvausta ja viitsii, löytyis monelta samanlaisia kykyjä.Netti on pullollaan mitä ihanampia blogeja mitkä ei vaan ole niin paljon esillä, koska eivvät välttämättä mainosta mitään eikä näin ollen saa tuottoja blogillaan.Mitä enemmän vierailijoita, sitä enemmän sivu tahkoaa rahaa. Itse olen miettinyt blogin perustamista, mutta vaikka käsityötaitoja ja esteettistä silmää löytyy ja rikkaissa naimisissakin ollaan niin näen elämän realistisenaan elämisen tärkeämpänä tällä hetkellä.Olin eräällä luennolla jossa luennoitsija puhui bloggailijoiden (ei yleistäen) tarpeellisuudesta saada ihailua ja kateuttakin aikaiseksi kuten julkkikset, tietynlaista itsetunnon pönkitystä vaikka ei uskoisi. Blogit koukuttaa lukijoita ja bloggaajia ja varmaan jokainen blogisti seuraa silmä tarkkana jokaista kommenttia mitä blogista kirjoitetaan:) mutta jokainen rakentakoon oman elämänsä millaisten pilareitten varaan haluaa.
 
[QUOTE="vieras";24706575]Eikös siellä ihan ensimmäisistä postauksista ole luettavissa, että blogistilla oli sisustustarvikeliike ollut jo ennen blogia, nettimyynnistä en ole varma ;)[/QUOTE]

Se oli vanhempi blogi, jossa vasta löysivät ja tekivät kaupat tästä uudesta talosta. En löydä blogia enää. Mutta itse siis pidän paljon tuosta blogista. Aina tulee hyvä ja positiivinen, rauhallinen mieli siitä tunnelmasta.
 
[QUOTE="vieras";24706575]Eikös siellä ihan ensimmäisistä postauksista ole luettavissa, että blogistilla oli sisustustarvikeliike ollut jo ennen blogia, nettimyynnistä en ole varma ;)[/QUOTE]

Oli liike, mutta nettikauppa ei ollut silloin. Ja välissä oli pitkä aika ettei ollut kumpaakaan.
 
Minä olen blogia jo jonkin aikaa seuraillut ja nautin katsella kauniita kuvia. En itse sellaista kotia haluaisi, vaikka koti viehättävä onkin.

Kateellinen olen vain siitä, miten perheen äidillä on aikaa askarella ja puuhata kaikkea, itselläni olisi kyllä halua, mutta aika menee tiiviisti lasten kanssa ja sitten kun lapset nukkuvat olen niin väsynyt, etten jaksa sohvalta liikahtaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kyyyllä;24700641:
Itse kaipaan niitä naurun hetkiä, hassuja sattumuksia, elämisen ääniä ja pieni kaaoskin on mun makuun, koska se on sellaista ns. täyttä elämää! Meillä ei puunata jatkuvasti eikä tuunata ja näin jää aikaa hassuttelulle, kyläilyille, HopLop-käynnille, uimahallissa polskimiselle, syksyn lehtikasoissa telmimiselle jne. Heillä varmasti nuo arjen riemut on vähissä. Heillä ilo ja tyytyväisyys syntyy siitä, että asiat saa hoidettua "täydellisesti" ja kaikki näyttää siistiltä ja sliipatulta.

Miten sä olet tuollaisen käsityksen voinut saada? Hehän juuri viettävät paljon aikaa lasten kanssa, vievät elokuviin, askartelevat, käyvät tapahtumissa ja retkillä ja yleensäkin ulkoilevat paljon jne. Blogin mukaan heillä myös käy lähes joka päivä kahvitteluvieraita ja muita lapsiperheitä, joten paljon hauskaa touhua varmasti riittää enemmän kuin keskivertoperheellä.
 
[QUOTE="vieras";24699568]Selailin blogia tuossa vähän pidempään. Kauniita kuvia kauniista asioista, mutta... Onko mikään noin täydellistä? Kaikki on jotekin liian... LIIAN! Äiti on täydellinen, isä on täydellinen, lapset on täydellisiä, kaikki heidän ympärillään on täydellistä ja jokainen asia, pieninkin, tehdään täydellisesti. Onko toi todellista elämää?

Tämä ei ole kateellinen avautuminen vaan tahtoisin kuulla muiden mietteitä, rehellisiä, tuosta blogista.[/QUOTE]

Oon ennenkin sanonu, että kyllä mä lukisin ennemmin sellaista oikean elämän makuista blogia, jossa olis kuvia paskasesta kodista, lapsista, joilla liian pienet ja likaiset vaatteet, mielellään kuvissa niillä vuotais nenät. Samoin olis paljon kivempaa lukea, kuinka blogin pitäjä sai taas mieheltään perjantaikossun jälkeen turpaan. Siinä olis sitä oikeeta suomalaisuutta, kuka tuollaisia kiiltokuva/lavastettuja blogeja jaksaa lukea?
 
^ No kun joillekin tuo on semmosta normaalia elämää. Mun mielestä paskaiset kodit ja perheväkivalta kuulostaa enemmän jonkun mielenterveysongelmaisen elämältä.

Joku kirjoitti jossain aiemmassa kyseistä blogia käsittelevässä ketjussa näin:
"Joidenkin ihmisten koti vaan aina on kaunis ja siisti, lapset huoliteltuja ja hyväkäytöksisiä ja perheen elämä on todellista sellaisenaan. Missä sanotaan, että elämän on oltava räkää ja likaa ja negatiivisia tunteita täynnänsä ollakseen todellista ja oikeaa? Se puhdas, kaunis, seesteinen elämä on ihan yhtä todellista niille, jotka sitä elävät kuin toisille se, että pennut parkuvat, koti on likainen, anoppi ikävä ja mies pettää. Sen kanssa on vaan opittava elämään, että elämä ei ole reilua ja että nihkeäksi "ei se ole todellista vaan pelkkää pintaa" -vähättelyksi verhottu kateus ei tuo sitä elämää yhtään lähemmäs itseä."

Olen ihan täysin samaa mieltä.
 
Viimeksi muokattu:

Similar threads

L
Viestiä
2
Luettu
974
Aihe vapaa
Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
L
Y
Viestiä
3
Luettu
2K
V

Yhteistyössä