Kyllä mä olen miettinyt, että kyllä heillä varmasti on tuollaista, mutta tuo on vain pieni pala. Ovat varmaan sellaisia hillittyjä ja ahkeria ihmisiä. Arki on varmasti puuhantäyteistä ja veikkaan, että heillä ei juuri huumori kuki, vaan ovat aika totisia arjessa, mikä tavallaan on rasite ja surullista. Eli puute/ei täydellistä
Heidän arki on sitä, että siivotaan paljon, jatkuvasti, puunataan ja tehdään, joskus yötä myöten kuten on itsekin kirjoittanut.
Mun makuun aika karua elämää, vaikka tietyllä tavalla kauniin näköistä.
Itse kaipaan niitä naurun hetkiä, hassuja sattumuksia, elämisen ääniä ja pieni kaaoskin on mun makuun, koska se on sellaista ns. täyttä elämää! Meillä ei puunata jatkuvasti eikä tuunata ja näin jää aikaa hassuttelulle, kyläilyille, HopLop-käynnille, uimahallissa polskimiselle, syksyn lehtikasoissa telmimiselle jne. Heillä varmasti nuo arjen riemut on vähissä. Heillä ilo ja tyytyväisyys syntyy siitä, että asiat saa hoidettua "täydellisesti" ja kaikki näyttää siistiltä ja sliipatulta. Tiedän vastaavantyylisiä ihmisiä, useitakin. Heidän elämä ei ole spontaania eikä räiskyvästi iloista, vaan.... tasaista.... puurtavaa... vaikka kaunista ja hienoa tavallaan. Itse en tuollaista elämää tahtoisi. Kuvat on tuossa blogisa kauniita ja eihän tuokaan huono tapa ole elää. Se on heidän tapansa