Mitä jos haluaisitte lisää lapsia, mutta tuore seurustelukumppaninne sanoisi, että hän ei enää halua lapsia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Gaby"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
G

"Gaby"

Vieras
Olen 34-vuotias ja haluaisin vielä ainakin yhden lapsen lisää. Seurustelun vajaa 40v. miehen kanssa jolla on 4 lasta entuudestaan.

Mies on sanonut, että ei halua enää lisää lapsia. En ole miehelle sitten sanonut, että mä haluaisin vielä lapsen. Mulla itsellä entuudestaan yksi lapsi.

Toki suhteemme on aivan alussa joten ei tällaiset asiat ole vielä niin ajankohtaisia. Mietin kuitenkin sitä, että haluanko kuitenkaan hylätä mahdollisuutta onneen ja jättää miehen vain siksi, että haluan lisää lapsia. Jos en sitten kuitenkaan löydä sopivaa puolisoa ja olen yksin. Tämä mies on kuitenkin aivan unelma enkä haluaisi hänestä luopua. Toki näin alussa voi tapahtua mitä vain ja suhde voi kuitenkin loppua.
 
Itse olen sillä kannalla, että ei enempää lapsia. Jos miesystäväni ehdottomasti haluaisi vielä lapsen kanssani, voisin asiaa vakavasti harkita. Hän on niin ihana, ettei mikään mahti maailmassa voisi minua hänestä erottaa. Tosin hän on sanonut, ettei halua lapsia, joten eiköhän tämä jää tähän; minulla lapsia, hänellä ei.
 
Minusta teidän pitäisi kuitenkin yrittää keskustella asiasta hieman... Ellette siis nyt ole olleet yhdessä tyylin yhden viikon ;)

Itselleni lapsi olisi tärkeämpi kuin parisuhde, mutta näin ei kaikilla ole. Tuohon on vaikea mitään sanoa. Kuinka paljon sinua haittaisi jos toista lasta ei ikinä tulisi? Pystyisitkö elämään onnellista elämää? Pystyisitkö olla syyttämättä miestä siitä? Miten päin sitten teetkään, niin päätös on sinun.
 
Jos mä alkaisin seurustella miehen kanssa, joka jonkun ajan kuluttua kertoo, että haluaa ehdottomasti lapsia, meidän seurustelu varmaan päättyisi sitten siihen. Nimittäin mä en missään nimessä halua lisää lapsia. Mitä sitä turhaan viedä pitemmälle, jos molemmat pysyvät kannassaan. Ja toisaalta olisi reilua päästää se toinen etsimään sellaista kumppania, joka haluaa hänen unelmansa toteuttaa.
 
Hmm, niin mäkin sanoin mun miehelle alussa, etten halua lisää lapsia (mulla oli jo 2). Mut tässä sitä jo odotetaan toista yhteistä lasta.. Jospa miehen mieli muuttuis? Kauaa ei kylläkään kannata odottaa jos sen lapsen tosiaan haluaa vielä.
 
Minusta teidän pitäisi kuitenkin yrittää keskustella asiasta hieman... Ellette siis nyt ole olleet yhdessä tyylin yhden viikon ;)

Itselleni lapsi olisi tärkeämpi kuin parisuhde, mutta näin ei kaikilla ole. Tuohon on vaikea mitään sanoa. Kuinka paljon sinua haittaisi jos toista lasta ei ikinä tulisi? Pystyisitkö elämään onnellista elämää? Pystyisitkö olla syyttämättä miestä siitä? Miten päin sitten teetkään, niin päätös on sinun.

No toinen lapsi on todella suuri haave, mutta kauan yksin olleena en kyllä haluaisi ottaa riskiä hylätä hyvää parisuhdetta. Mies kun vielä on se jota olen jo vuosia katsellut vaikka olen itse ollut suhteissa muiden kanssa. Sutina meidän välillä alkoi vasta nyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja elletär;24678402:
Miten olematon lapsi voi olla tärkeämpi kuin olemassaolevan kumppanin rakkaus ja läsnäolo?

Ja olemattomaksi saattaa myös jäädä. Minulle mahdollinen lapsi olisi tärkempi kuin ehkä mahdollisesti piankin päättyvä parisuhde.
 
Jos haluaisin lapsia ja jos etenkin itselläni ei niitä vielä olisi, suhde loppuisi. Jos taas minulla olisi jo lapsia, voisin jäädä suhteeseen ja katsoa miten elämä kuljettaa.
 
[QUOTE="vieras";24678412]Ja olemattomaksi saattaa myös jäädä. Minulle mahdollinen lapsi olisi tärkempi kuin ehkä mahdollisesti piankin päättyvä parisuhde.[/QUOTE]

No ei kannata alkaa parisuhteeseen, eikä kyllä lastentekoonkaan, jos ajatus ei ole, että tämä on loppuiäksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja elletär;24678420:
No ei kannata alkaa parisuhteeseen, eikä kyllä lastentekoonkaan, jos ajatus ei ole, että tämä on loppuiäksi.

Voi kun se asia olisi niin yksinkertasta. Ei siihen riitä, että vaan toinen päättää, että tässä ollaan loppuikä. Ap kertoi, että suhde on ihan tuore. Mitä vaan voi vielä tapahtua.
 
Mun mielestä kaikilla on oikeus niin moneen lapseen kuin itse haluaa. Itse en lisää lapsia kaipaa, mutta jos madollinen tuleva kumppanini sellaista haluaisin, voisin olla valmis tarkistelemaan mielipidettäni asian suhteen. Riippuen suhteen laadusta, epävarmuutta en enää siedä. Aikuisena ja "historian" kanssa parisuhteeseen kannattaa suhtautua sijoituksena. Enää ei mennä tuuliajolla, niinkuin 18-vuotiaana, ja katsota mitä elämä tuo tullessaan. Eli pitää osata etukäteen miettiä mitä haluaa, ja mitä ei halua. (Olen vastikää ruvennut ymmärtämään myös mm. sitä, että udellaan toiselta mihin edellelliset parisuhteet ovat kaatuneet.) Kyllä mä kuitenkin katselisin tuoretta suhdetta jonkun aikaa, ja puntaroisin että mihin olen valmis, sekä antaisin sille toisellekkin mahdollisuuden samaan. Mutta kyllä sun täytyy kertoa sille vauva-haaveista. Parempi ennemmin kuin myöhemmin, muuten syntyy illuusio yhteisymmärryksestä asian suhteen.
 
Jos lapsi olisi sulle ensimmäinen, ymmärtäisin et halu olis tosi kova. Mut ymmärrän toki miestäkin ettei enään viidettä lasta halua. Teillä kummallakin on siis jo lapsia, yhteensä 5. Nauttikaa heistä ja toisistanne!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree;24678491:
Mä takerrun tuohon sanaan 'tuore'.

Kuka sitä nyt heti ja välittömästi alkaa uuden kumppanin kanssa lisääntymään :O

Itse olen huomioinut, että etenkin pienten lasten vanhemmat tyrkyttävät valintojaan tuoreissa parisuhtessa eläville.
 
[QUOTE="a p";24678516]No eihän tässä NYT olekaan kukaan ollut lisääntymässä.[/QUOTE]

Niin mutta että nyt jo tässä vaiheessa kauhistelee asiaa, että ei se tahdo!
Mieli voi muuttua ja asia on sellainen että ei mielestäni ole oikein järkevää puida sitä tuoreessa suhteessa saati ajatella että se mieli ei muutu. Kummallakaan siis.
 
[QUOTE="vieras";24678412]Ja olemattomaksi saattaa myös jäädä. Minulle mahdollinen lapsi olisi tärkempi kuin ehkä mahdollisesti piankin päättyvä parisuhde.[/QUOTE]

Tarkoittaako tuo siis sitä, että jos sä haluaisit lapsen, tekisit sen hinnalla millä hyvänsä, vaikka suhde siihen sitten kaatuisikin? Tyyliin "oho, ehkäisy petti, pidän lapsen vaikkei mies sitä haluakaan, jos sopeutuu niin hyvä, jos ei niin voi voi"? Mun on vaikea uskoa, että mikään suhde voisi onnistua, jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei. Siis että molemmat ovat siitä hyvin ehdottomia eikä neuvotteluvaraa ole. Lasten saaminen on kuitenkin iso asia elämässä, kyllä se ihan väkisinkin vaikuttaa suhteeseen.

Ap: teillä molemmilla on jo lapsia. Sä olet pitkään halunnut tuota miestä itsellesi ja nyt olet vihdoin hänet saanut. Kumpi sulle on tärkeämpää: nauttia elämästä miehesi ja viiden lapsen kanssa vaiko kääntää miehen pää väkisin (tai tulla "vahingossa" raskaaksi) ja saada yhteinen lapsi hänen kanssaan, mutta pahimmasa tapauksessa juuri se asia veisi teidän erilleen?
 
Ap: teillä molemmilla on jo lapsia. Sä olet pitkään halunnut tuota miestä itsellesi ja nyt olet vihdoin hänet saanut. Kumpi sulle on tärkeämpää: nauttia elämästä miehesi ja viiden lapsen kanssa vaiko kääntää miehen pää väkisin (tai tulla "vahingossa" raskaaksi) ja saada yhteinen lapsi hänen kanssaan, mutta pahimmasa tapauksessa juuri se asia veisi teidän erilleen?

Mä en voisi ikinä tehdä tuota, että "vahingossa" tulisin raskaaksi eli toisin sanoen tahallaan jättäisin pillerit ottamatta. Mun moraali ei kestäisi sitä. Ei vaikka lapsen kaipuu olisi kuinka kova. En voisi koskaan pettää rakastamaani ihmistä noin ja olen aina ihmetellyt naisia jotka pystyvät tekemään noin.

En haluaisi lopettaa suhdetta sen takia, että mies ei halua lasta koska silloin saatan menettää hyvän parisuhteen. Mies jäisi mun mieleen ikuisesti, että mitä jos.
 
[QUOTE="a p";24678652]Mä en voisi ikinä tehdä tuota, että "vahingossa" tulisin raskaaksi eli toisin sanoen tahallaan jättäisin pillerit ottamatta. Mun moraali ei kestäisi sitä. Ei vaikka lapsen kaipuu olisi kuinka kova. En voisi koskaan pettää rakastamaani ihmistä noin ja olen aina ihmetellyt naisia jotka pystyvät tekemään noin.

En haluaisi lopettaa suhdetta sen takia, että mies ei halua lasta koska silloin saatan menettää hyvän parisuhteen. Mies jäisi mun mieleen ikuisesti, että mitä jos.[/QUOTE]

Fiksua puhetta :). Jos mä olisin sä, siirtäisin ne vauvahaaveet jonnekin tooodella kauas ja jatkaisin hyvin alkanutta suhdetta, kehittäisin sitä ja nauttisin elämästä. Jos sitten jonkun vuoden kuluttua vielä mietityttää, niin ainahan voi mieheltä kysyä, että oletko vielä samalla kannalla. Ja jos on, niin jatkatte edelleen :). Mä olen varmaan vähän kylmä ihminen, kun mulla ei ole ollut vauvakuume kuin kerran elämässäni, mutta mulle tuo parisuhde olisi paljon tärkeämpi kuin se uusi vauva.
 
Mä puolestani takertuisin siihen asiaan että jos kerran molemmilla osapuolilla on vähintään yksi lapsi tahollaan tai keskenään niin on aika oudot arvot että eroaa toisesta vain siksi kun haluaa lapsen tai useamman lisää ja toinen ei.

Onko se tarve lisääntyä jotenkin niin voimakas ettei enää järjellä ole mitään tekemistä sen kanssa? Vietti joka ajaa sen ohi että tässä vieressä nyt olisi hyvä puoliso jonka kanssa on hyvä olla, mutta kun pitää nyt vaan lisääntyä niin hei hei.

Sen ymmärrän että jos ei ole sitä yhtäkään lasta ja toinen ei halua sitä ensimmäistäkään.

Onko se jotenkin kauhea pettymys kun ei ole saanut kuin esimerkiksi sen yhden tai vaikkapa kaksi lasta? Kertokaa toki, vahvasti kyllä epäilen että en ymmärrä siltikään sitä pakonomaista tarvetta lisiä, jonka varjolla ollaan valmiit pistämään vaikka koko elämä remonttiin.

Ei sillä, eihän minun tarvitsekkaan ymmärtää, jokainenhan saa lisiä ihan niin paljon kuin kerkeää tässä maassa, niin kauan kun kykenee huoltamaan nämä lapset myös.
 

Yhteistyössä