Miksei lapsen kaverille ruokaa? Aikuisten käytöstavoista.

Riippuu monesta seikasta. Normaalisti saa syödä muutkin jotka ovat meillä, nuoriso on tehnyt ruuan niin palkaksi ovat syöneet. Olen ottanut porukan joskus mukaan kun olemme menneet syömään ulos. Samalla on ne vieraat menneet kuin omatkin.

 

Meillä meni yhden kaverin kanssa ihan mahdottomaksi! Tuli tänne suoraan koulusta pojan kanssa, kaverin vanhemmat olivat itse töissä tai nukkuivat yövuoron jäljiltä, joten en halunnut että poika menee sinne! Mutta olivat siis tässä välipalanajan, jonka tarjosin kaverille, läksyjen ajan, jotka tarkastin kaverilta, ruokailun ajan, jonka tarjosin kaverille! Kertaakaan tämän kaberin vanhemmat eivät ottaneet minuun yhteyttä taikka kiittäneet! Tästä tuohtuneena vihelsin pelin poikki parin viikon jälkeen, koska tuli niin hyväksikäyetty olo!! Nyt on sopimus, että kaverit saavat tulla läksyjen ja välipalan jälkeen, ja kotiin lähtevät kun meilä on ruoka-aika!!

 

Siitä tulee nopeasti tapa ja ennen pitkää kaverit kulkevat itse teidän jääkaapilla. Onko kivaa sitten? Kokemuksesta sanon että se vituttaa! Joten parasta ettei edes lähde tuohon ruuallekutsumiseen.

Ei ole meidän jääkaapilla koskaan käynyt vieraita lapsia, eikä mun muksut ole koskaan käyneet muiden jääkaapeilla.
Siis miten aterian tarjoamalla nenän eteen muka opetetaan ketään menemään jääkaapille, valaise vähän?

 

Minä kysyn aina leikkikaverilta/vanhemmilta allergioista ja teen ruokaa, mitä kaverikin saa syödä. Meillä vanhemmat lapset ovat jo parikymppisiä aikuisia ja sama toimi heidänkin kavereiden kohdalla hyvin. Kaikilla lapsillani on ruokarajoituksia, mutta heidänkin kaveriperheissään on ruokittu ruoka-aikana omat lapseni (esim. leivällä, hedelmällä tms. jos muu ei ruuista käy). Ja erityisesti olin tyytyväinen diabetespoikani kohdalla käytäntöön, sillä pystyin luottamaan pojan yökyliinkin=)

 

Tapauskohtaista..
mutta miksi ap on tästä näin suivaantunut? Ehditkö jo olettaa ettei omaa tenavaa tartisi ruokkia kun on naapurissa ruoka-aikaan? vai mistä moinen suuttuminen?

 

Kyllä meillä ainakin aina tarjotaan ruokaa lasten kavereille, tottakai! Jos sattuvat ruoka-aikaan ja välipalaa tietysti myös! Hyvin on maistunut

 

Ei ole meidän jääkaapilla koskaan käynyt vieraita lapsia, eikä mun muksut ole koskaan käyneet muiden jääkaapeilla.
Siis miten aterian tarjoamalla nenän eteen muka opetetaan ketään menemään jääkaapille, valaise vähän?

Niin vain kävi kahden lapsen kanssa. Oppivat ensin ruualle, sitten kysymään ruokaa ja lopulta elivat ja olivat kuin kotonaan. Jääkaapille kävelivät ensimmäisenä kun meille tulivat. Aikaa tähän "omatoimisuuteen" kului vajaa vuosi. Lapsilla ikää homman mentyä överiksi 2.5v. ja 5.5v.

 

Niin vain kävi kahden lapsen kanssa. Oppivat ensin ruualle, sitten kysymään ruokaa ja lopulta elivat ja olivat kuin kotonaan. Jääkaapille kävelivät ensimmäisenä kun meille tulivat. Aikaa tähän "omatoimisuuteen" kului vajaa vuosi. Lapsilla ikää homman mentyä överiksi 2.5v. ja 5.5v.

Ok, eli olivat vielä aika pieniä muksuja nuo eivätkä ole ymmärtäneet..
Ei varmaan olisi ollut kovin vaikeaa heille opettaa heti ekalla kerralla, että on epäkohteliasta mennä toisen jääkaapille? Ehkei siellä ole vanhemmillakaan tullut edes mieleen, että heidän lapsensa tekevät noin.

 

Omani on vielä aika pieni - mutta leikkikyläilyjenkin yhteydessä tarjoan ruokaa usein , sekä lapsille että vanhemmille.

1. Jos lapsella on allergioita - ja lapsi on riittävän vanha kyläilemään itsekseen - eikö lapsi osaa myös sanoa allergiansa ?
2. Ettekö kysy muilta ruokavierailtanne allergioista ? Itse kyssyn , aikuisiltakin siiis ?
3. Eikö ruokamäärän voi jakaa tasan - nykyrunsauden aikoinan ? Kaksi leipää ja viisi kalaa - vai toisinpäin ? Minua ei ainakaan haittaa puolittaa perunaa/pihviä/leipää - jos ei satu muuten olemaan tarpeeksi ? Näkkäriä lisäksi , vaikka ... Tai vettä soppaan ?
4. Eikö ole kalliimpaa ja epäterveellisempää tarjota niitä välipaloja - kuin ihan perussoppaa, pottua tai puuroa ?
5. Minusta itsestäni on kivaa kun on porukkaa jolle ruoka maistuu - tosin oma porukka onkin niin pieni meillä. Eli siis mulle tulee hyvät fiilikset tarjaomsiesta ja vieraanvaraisuudesta.
6. Ainakin nykyisellään meillä menee roskiin ainakin 3 ylimääräisen ihmisen verran ruokaa , en vaan osaa tehdä niin vähän ... eli ihan mieluusti saisi olla syöjiä pöydässä...
7. Hyvät käytöstavat - on eri asia kuin ruokailun tarjoaminen - kiitokset, kaapille menot ja ruokien tarjoamiset. Ja nämä säännöt voi ihan topakasti sanoa vieraillekin - ko talon säännöt.

OIkeastaan ainoa kunnon syy on tuo ettei kotona sitten syödä, jos kylässä on jo syöty - se on varmaan hyvä tarkastaa - joissain tapauksissa...

 

Olen lukenut vain ketjun aloitusviestin, ja olen osittain samaa mieltä ap:n kanssa. Toisaalta kallistuisin sillekin kannalle, että lapsen vanhempien mielipidettä asiasta olisi kysyttävä. Eihän sitä koskaan tiedä, jos joku tykkää kuinkakin huonoa, että lapsi syö kylässä; syystä tai toisesta.

Itse muistan lapsuudestani sen, että meidän ruokapöytään oli aina kaverikin tervetullut. Aina kysyttiin, onko kaverilla nälkä ja haluaako tämäkin liittyä ruokailemaan. Joskus kaveri liittyi ja joskus ei. Koskaan ei kukaan kyllä valittamaan asiasta tullut (siis kavereiden vanhemmat) ja äidinkin mukaan olivat olleet ihan tyytyväisiä, että lapsi on saanut kylässä ruokaa. Sama myös toisin päin.

Tässä asiassa vaan tahtoo olla se, että näkemykset on niin erilaisia...

 

Valmistatteko te muka ruokaa aina vain sen verran, että sitä on kaikille tasan yksi annos, eikä tippaakaan enempää? Meillä ruokaa tehdään sen verran, että siitä saapi tarvittaessa ottaa lisää tai vieras mahansa täyteen.

 

Mun mielestä enempi osoittaa käytötapojen puutetta olettaa, että vieraat ruokkivat tottakai myös ylimääräiset suut.
Mä en tykkää että mun lapset syö muualla, haluan tietää että mitä syövät, paljonko ja syövätkö varmasti.
Meidän keskimmäinen tyttö, on niin huono syömään että haluan varmistua siitä että oikeasti myös syö. Eikä vain sano syöneensä jo kaverilla tms.
Ja meillä tehdään ruokaa, oman oerheen tarpeisiin, inhoan heittää ruokaa pois, joten siitä ei riitä ylimääräisille. Meillä 3 lasta, useasti jokaisella kaveri tai kaksi kylässä, joten 3-6 annosta pitäis olla siis " varalla".
Ja pöytään en pyydä ( ei kyllä ees mahtuis ) syömään leipää tms. koskaomat ipanatkin haluavat sittensyödä leipää eikä ruokaa.

 

Meillä istuvat ruokapöytään kaikki jotka ruoka-aikaan talossa ovat.
Tapa periytynyt omasta kodista.

 

Meillä on lähes joka päivä ruoka-aikaan 2-10 kaveriakin talossa. Kyllä se oikeasti alkaa tuntua ruokalaskussa, jos heidät ruokin joka päivä.
Varsinkin keskimmäisen tytön yksi kaveri (+äitinsä) rupesi ihan selvästi käyttämään tilannetta hyväkseen. Kotona ei tarvinnut laittaa iltaruokaa ollenkaan kun äidille ja isille riitti voileivät ja lapsi sai syödäkseen meillä (ko lapsen äiti itse kertoi minulle näin).
Eli kun mitään vastavuoroisuutta ei ole, niin kyllä se rupeaa ärsyttämään.
Edelleenkin meillä on aina silloin tällöin lasten kavereita ruokapöydässä, mutta ei aina.

 

[QUOTE="vieras";24660968]Valmistatteko te muka ruokaa aina vain sen verran, että sitä on kaikille tasan yksi annos, eikä tippaakaan enempää? Meillä ruokaa tehdään sen verran, että siitä saapi tarvittaessa ottaa lisää tai vieras mahansa täyteen. [/QUOTE]

Mutta mitäpä jos mun lapset on nälkäisiä ja haluisivat ottaa lisää, muttei riitä?
Kyllä ensisijaisesti on mun tehtäväni on huolehtia omien lasten vatsat täyteen, eikä ruokkia muiden lapsia heidän kustannuksellaan.
Ja tosiaan kun usein ei ole vain se yksi ylimääräinen suu, vaan jokaisella lapsella kaveri tai useampi, eli ylimääräistä pitäisi olla paljon. Ja jos sen mukaan aina tekisi ruokaa, niin sitten se menee hukkaan, kun ei olekaa vieraita tai eivät halua syödä. Täysin turhaa ja tyhmää rahan/ ruuan haaskausta, koska luutavammin niillä vieraillakin on kotona ruokaa, eivätkä nälkää näe.

 

Musta tuntuu vieraalta ajatus että ruokkisin lapsen kaveritkin. Kun mä olin lapsi, niin ei kenenkään kaverin luona syöty, tai kaverit syöneet meillä. kaveri odotti huoneessani sen aikaa kun söin, miks ihmeessä pitäis käskeä kaverikin syömään? Ei kai sen vanhemmatkaan tykkää jos kotona on ruoka ja lapsi syö jossain muualla. Eri asia sitten jos on koko päivän käymässä, tai yökylässä tms.

 

[QUOTE="vieras";24660968]Valmistatteko te muka ruokaa aina vain sen verran, että sitä on kaikille tasan yksi annos, eikä tippaakaan enempää? Meillä ruokaa tehdään sen verran, että siitä saapi tarvittaessa ottaa lisää tai vieras mahansa täyteen. [/QUOTE]

Minä teen kyllä ruokaa ison satsin, mutta siitä on tarkoitus yleensä syödä toisenkin kerran. Lapset saavat kyllä ottaa lisää, mutta itse en esim. eilen ottanut siskonmakkarakeittoa lisää, jotta sitä riittäisi tällekin päivälle. Opiskelijabudjetilla kun on oltava tarkka että saa rahat riittämään ruokaan omalle perheelle.

 

Musta tuntuu vieraalta ajatus että ruokkisin lapsen kaveritkin. Kun mä olin lapsi, niin ei kenenkään kaverin luona syöty, tai kaverit syöneet meillä. kaveri odotti huoneessani sen aikaa kun söin, miks ihmeessä pitäis käskeä kaverikin syömään? Ei kai sen vanhemmatkaan tykkää jos kotona on ruoka ja lapsi syö jossain muualla. Eri asia sitten jos on koko päivän käymässä, tai yökylässä tms.

peesi...

 

[QUOTE="vieras";24658298]Miksi et tarjoa lapsen kaverille ruokaa, jos on ruoka-aikaan teillä leikkimässä jostain syystä? Tarjoaisitko omalle ystävällesi?

Tarjoan ja molemmille

 

Musta tuntuu vieraalta ajatus että ruokkisin lapsen kaveritkin. Kun mä olin lapsi, niin ei kenenkään kaverin luona syöty, tai kaverit syöneet meillä. kaveri odotti huoneessani sen aikaa kun söin, miks ihmeessä pitäis käskeä kaverikin syömään? Ei kai sen vanhemmatkaan tykkää jos kotona on ruoka ja lapsi syö jossain muualla. Eri asia sitten jos on koko päivän käymässä, tai yökylässä tms.

Tuohon varmasti vaikuttaa juuri se, että mihin omassa lapsuudessa tottunut.
Minulle puolestani tuntuu äärimmäisen vieraalle ajatus, että perheen syödessä veiraat istuisivat jossain odottelemassa...
Niin ei toimittu minun kotoani enkä muista että olisi toimittu kenenkään ystävän luona.

 

Ja aatelkaas, meillä syödään joskus myös valmisruokaa :0 ja sehän on palstan mukaan lapsen kiduttamista ja myrkyttämistä!
Sitten jos kehtaisin tarjota teidän lapsille sitä, niin saisin syytteen taponyrityksestä.

 

Musta tuntuu vieraalta ajatus että ruokkisin lapsen kaveritkin. Kun mä olin lapsi, niin ei kenenkään kaverin luona syöty, tai kaverit syöneet meillä. kaveri odotti huoneessani sen aikaa kun söin, miks ihmeessä pitäis käskeä kaverikin syömään?

Samasta syystä varmaan minustakin tuntuu oudolta etten tarjoaisi ruokaa lapsen kaverille, kun omassa lapsuudessa mun kaverit söi meillä ja minä kavereiden luona.

Se oli niillä nurkin ihan yleinen käytöntö ja mitä tässä olen omienkin muksujen sanojen mukaan ymmärtänyt niin hekin ovat saaneet kylässä ruokaa..joten mulle tuli ihan yllätyksenä tämän kaltainen ketju, jossa tuntuu valtaosa olevan toista mieltä.

 

Onko oikeasti näin tiukalla monen perheen talous ja raha-asiat että jos tarjoaa vieraalle lapselle ruokaa, niin omat jäävät nälkään ?
Tai eivät seuraavana päivänä saa tarpeeksi ruokaa ?
Yllättävää..

Minä kun luulin että lastenkin ylipaino ja kerskakulutus ovat suurempia ongelmia...

 

Teen ruokaa sen verran, että siitä jää minulle huomisen luonas ja miehelle työeväät. Jos pöydässä onkin vieras lapsi, jompi kumpi meistä aikuisista jää ilman ruokaa.

 

Onko oikeasti näin tiukalla monen perheen talous ja raha-asiat että jos tarjoaa vieraalle lapselle ruokaa, niin omat jäävät nälkään ?
Tai eivät seuraavana päivänä saa tarpeeksi ruokaa ?
Yllättävää..

Minä kun luulin että lastenkin ylipaino ja kerskakulutus ovat suurempia ongelmia...

Ei meidän talous siihen kaadu, jos muutamalle kaverille silloin tällöin tarjoan ruoan. Mutta kun sitä ruvettiin käyttämään hyväksi...

Tilanne meni ärsyttäväksi siinä vaiheessa, kun vanhemmat sanovat lapselleen, että mene ***:n luo iltapäivällä niin saat välipalaa...
Tai kun vanhemmat iloisena kertovat minulle, että nyt heidän ei itse tarvitse enää illalla laittaa ruokaa, kun lapsi syö aina meillä... Mutta meidän lapsia ei koskaan pyydetty vastavuoroisesti kylään.

Siinä vaiheessa laitoin pelin poikki.

Nyt meillä syö kaverit silloin, kun erikseen, etukäteen pyydetään, muuten ei. Ja edelleenkin meillä on kavereita ruokapöydässä vähintään parina iltana viikossa, mutta nyt osaan siihen varautua.