Miksei lapsen kaverille ruokaa? Aikuisten käytöstavoista.

Miksi et tarjoa lapsen kaverille ruokaa, jos on ruoka-aikaan teillä leikkimässä jostain syystä? Tarjoaisitko omalle ystävällesi?

Mun mielestä on aika alkeellinen käytöstapa, että kaikki kutsutaan pöytään. Ihme sitten, jos on lapsillakin käytöstavat hukassa, kun aikuiset noin niitä opettavat. Vissiin on lapset sitten aika alhaisessa arvossa teillä päin, kun eivät edes ruokapöytään kelpaa.

Oikeasti tuohduin tästä nyt vähän. Joten olkaa hyvät ja selventäkää. Raha? Perheen oma hetki? Vai mikä? Ymmärrän, jos lapsi lähetetään jo ennen ruoka-aikaa kotiin, jos perhe haluaa keskustella rauhassa ruualla. Mutta en ymmärrä, että lapsi odottaa huoneessa, kun muut syövät.

 

Minusta silloin kyllä pitää kysyä myös lapsen vanhempien mielipide asiaan. Nykyään on niin paljon rajoituksia ym. mitä vanhemmat lapsilleen säätelevät, että ihan pelottaa tarjota mitään. Yksi on allerginen sille ja tälle ja toinen ei saa syödä sitä ja tätä tai yhdessä perheessä ollaan vegaaneja ja yhdessä harrastetaan karppausta. Anna siinä sitten lapsille jotain. Parempi, että kaikki syövät vaan kotonaan niin ei tule sanomista.

 

Pyrin siihen ettei täällä ole ruoka-aikaan lasten kavereita.
Jos on, niin pyydän lasta selvittämään saavatko syödä täällä. Joskus on sanottu ettei koska tunnin päästä on kotona ruoka.
Jos ruokaa on niin, ettei sitä riitä ylimääräisille niin lähetän kotiin ennekun on ruoka valmiina.

 

Itse en tahtois että lapsilleni tarjotaan ruoka kylässä, koska teen sen heille kotona. Yleensä heillä onkin kotiintuloaika juuri ennen ruoka-aikaa. Toisekseen - en voi olla varma vieraiden lasten ruokavalioista, allergioista jne. ja usein ruoka on laskettu aika tarkalleen meille neljälle..

Tänään yritin pyytää lapsen kaveria lähtemään kotiin siksi aikaa kun syömme, oli tärkeä päivä perheellemme, mutta lapsi ei puhunut suomea kunnolla eikä ehkä ymmärtänyt mitä yritin sanoa. Itse en osaa hyvin ruotsia. Siksi lapsi odotteli sohvalla kunnes lapseni oli syönyt.

 

Kavereita on lähes tulkoon joka päivä 2-4. En halua syöttää heitä mutta jos ovat just tulleet en viitsi laittaa kotiinkaan. Asuvat ihan naapurissa. Kahvi/mehupöytään ovat tervetulleita. Ja kylläse mun kotihoidontuessa tuntuu kun joka päivä olis ruokittava muutama ylimääräinen suu. Joo-o olen köyhä.

 

Siinä tulee jo ihan sekin vastaan, että kun on monta lasta ja kavereita usein kylässä, ei ole varaa eikä kiinnostusta ruokkia koko kylää joka päivä. Pari kouluikäistä lisää pöytään joka päivä niin ap saattaisi olla samaa mieltä ,) Minusta perheiden kuuluu itse huolehtia, että lapsi on ruoka-aikoina kotona eikä ruokituttaa muualla ellei muuta ole sovittu.

Täällä on onneksi kirjoittamaton sääntö, että kaiki syövät lämpimät ruuat kotonaan. Välipaloja, grillailuja jne. toki kavereidenkin kanssa,

 

Jos asiasta sovittu etukäteen, niin tietenkin tarjotaan, mutta muuten ei.
Luultavasti myös sen lapsen kotona tehdään ruokaa, mukavaa sitten kun kukaan ei syö kun ovat kaikki suöneet kuka missäkin.
Ja myös siksi, etten edes uskaltaisi tarjota. Haukut tulee kuitenkin kun kehtasin antaa sitä tai tätä, kun " meidän lapset syö vaan luomua" tms.

Ja siksikin että välillä ostetaan ruokaa vain esim. pihvi kaikille, siinä sitten kun alkaa nitä jakamaan lasten kavereille, niin jäävät kaikki nälkäisiksi.

 

Mä en yleensä tarjoa kavereille ruokaa. Ihan sen takia, että en tee juurikaan ylimääräistä ruokaa, vaan sen verran, et oma porukka saa, ja voi ottaa lisääkin sitten. Tietenkin jos meille tulee joku kaveri vaikka klo 11, ja tiedän et lähtee kotionsa vaikka klo 17, niin ruokailee meidän kanssa, mut jos en etukäteen tiedä, niin silloin en osaa varautua. Sen sijaan välipalaa meillä kyllä kaveritkin saa, jos siihen aikaan ovat kyläilemässä.

 

Periaatteessa samaa mieltä ja olin aina ajatellut että tottakai lapset syövät meillä, juttelen kuin vertaisilleni kaikille naapuruston lapsille jne. siis ennen kuin sain lapsia itse.

Käytännössä taas olen päätynyt siihen, että lähetän kotiin. Koska vastavuoroisuus ei toimi. Ruoka kuitenkin maksaa.en myöskään juttele naapuruston lapsille, koska lapsia on niin paljon, eikä kukaan muu vanhempi juttele. en halua kaikkia lapsia siis riesaksi itselleni.

 

Pääsyy minulla on raha. Vieraiden lasten ruokkiminen tulee turhan kalliiksi. Toinen syy on se, että lapselle saattaa olla kotona tarjolla ruoka kun hän sinne pääsee. Minua ainakin harmittaisi jos lapseni useinkin tulisi kotiin ja ilmoittaisi syöneensä jo muualla.

Jos joku tulee meille suoraan koulusta leikkimään, tarjoan välipalan. Muuten syökööt kotonaan.

 

Ei omatkaan ystävät tule syömään kysymättä vaan siitä sovitaan erikseen jos on tarkoitus tehdä ruokaa ja syödä yhdessä. En oikein ymmärrä kätöstapa-vertausta muutenkaan. Lapsuudessani oli itsestäänselvää, että kukin söi isommat ateriat kotonaan, ja oltiin kiltisti määrätyssä huoneessa sen aikaa kun kaveri söi tai mentiin kotiin (Silloin lasten käytöstavat olivat paremmat). Nykyän kun perheillä on koko ajan vähemmän yhteistä aikaa koko perheen kesken, pitäisi ruokapöytään ottaa lasten kaveritkin mukaan joka kerta.

En tiedä motako ja minkä ikäistä lasta ap:lla on, mutta kouluikäisillä alkaa usein olemaan jo sosiaalista elämää sen veran, että kavereita voi olla kylässä vaikka joka päivä ja kun lapsia on useampia niin ruokittavaa riittää ja syövät kunnon annoksia. Kyllä se on jo taloudellinen (ja ajallinenkin) satsaus, ei ole ainakaan itsellä intrestiä työpäivän jälkeen kiireessä alkaa kokkaamaan naapureillekin. Omat lapset kutsutaan syömään kotiin niin ei tarvitse muiden pöydissä notkua.

 

Meillä on ruokaa meidän perheellemme meidän ruokavalioidemme, tapojemme ja maksukykymme mukaan.

Toivon, ettei meidän lapsellemme tarjota ruokaa meidän kanssamme siitä etukäteen sopimatta. Mikäli asiasta ei ole sovittu, edellytän, että lapseni saa odottaa lämpimässä kunnes kaveri on syönyt tai mikäli lämpimässä odottaminen on mahdotonta, odotan, että lapseni lähetetään kotiin kaverin ruokailun ajaksi.

 

Ei meillä ruoka riitä kaikille ja sitten pari kertaa kun olen ruokaa tarjonnut niin yökkiä on tullut vieraan lapsen suusta. Ajattelen, että jokaisella perheellä on omat ruoka-aikansa ja lasten on mentävä kotiin syömään. En halua omien lasten syövän kylässä. Kerran on käynyt niin, että soitin 10 vuotiasta poikaani kotiin syömään ja poika tokaisi syöneensä kylässä. Asiasta keskusteltiin sitten pitkään ja hartaasti. Kylässä kun ei syödä ellei siitä ole etukäteen sovittu. Kotona laitetaan ruoka valmiiksi ja sitä ruokaa kunnioitetaan ja syödään.

 

Meillä on aina kaikille ruokaa, tietenkin.
En ole sika joka käskee kaverin odottamaan kun lapsi syö, tosi törkeää...

 

[QUOTE="höh";24658430]Meillä on aina kaikille ruokaa, tietenkin.
En ole sika joka käskee kaverin odottamaan kun lapsi syö, tosi törkeää...[/QUOTE]

Toivottavasti et ainakaan minun lapselleni tarjoa, hän kun on vakavasti allerginen mm. sinapinsiemenille, jota on useissa maustesekoituksissa.

 

[QUOTE="höh";24658430]Meillä on aina kaikille ruokaa, tietenkin.
En ole sika joka käskee kaverin odottamaan kun lapsi syö, tosi törkeää...[/QUOTE]

Toivottavasti et ainakaan minun lapselleni tarjoa, hän on vakavasti allerginen mm. sinapinsiemenille, sitä on monessa maustesekoituksessa.

 

tuli tuplana, kun luulin sen menneen hukkaan..

 

[QUOTE="vieras";24658298]Miksi et tarjoa lapsen kaverille ruokaa, jos on ruoka-aikaan teillä leikkimässä jostain syystä? Tarjoaisitko omalle ystävällesi?

.[/QUOTE]

Sinänsä huono vertaus,etten koskaan muista kenenkään aikuisen ystäväni olleen täällä ruoka-aikaan ilman että siitä ois erikseen sovittu. Toki niin, et esim. tulee suoraan töistä niin oon sanonut laittavani jotain purtavaa.

 

[QUOTE="vieras";24658298]Miksi et tarjoa lapsen kaverille ruokaa, jos on ruoka-aikaan teillä leikkimässä jostain syystä? Tarjoaisitko omalle ystävällesi?

Mun mielestä on aika alkeellinen käytöstapa, että kaikki kutsutaan pöytään. Ihme sitten, jos on lapsillakin käytöstavat hukassa, kun aikuiset noin niitä opettavat. Vissiin on lapset sitten aika alhaisessa arvossa teillä päin, kun eivät edes ruokapöytään kelpaa.

Oikeasti tuohduin tästä nyt vähän. Joten olkaa hyvät ja selventäkää. Raha? Perheen oma hetki? Vai mikä? Ymmärrän, jos lapsi lähetetään jo ennen ruoka-aikaa kotiin, jos perhe haluaa keskustella rauhassa ruualla. Mutta en ymmärrä, että lapsi odottaa huoneessa, kun muut syövät.[/QUOTE]

Meillä ei ole varaa ylimääräisille suille. Teen ruokaa sen verran, että siitä riittää omalle perheelle pariksi päiväksi, ja kyllä siinä silloin yksi ylimääräinen syöjä tuntuu, etenkin jos tämä lapsi keksisi vonkua lisää, ja söisi siis 2 annosta, se olisi meiltä pois. Itsekästä, joo, mutta tiedän että nämä kaverit on monesti perheistä joissa ruokaa on vaikka muille jakaa.
Tai sitten en tiedä, mitä kaikkea lapsi pystyy syömään (pieni lapsi ei välttämättä osaa sanoa) tai pitääkö siitä mitä ruokaa meillä tarjotaan. Ja jos lapsi menee kotiin ja siellä onkin sitten pian ruoka tarjolla, niin kyllä se ainakin mulla harmittaa, että olen tiennyt että lapsi on kylässä ja tulee sieltä kotiin ja sillä välin olen tehnyt ruokaa, niin tämä onkin syönyt jo jossain..
Jos on etukäteen sovittu niin kyllä meillä saa silloin syödä, mutta ei joka kerta.

 

[QUOTE="höh";24658430]Meillä on aina kaikille ruokaa, tietenkin.
En ole sika joka käskee kaverin odottamaan kun lapsi syö, tosi törkeää...[/QUOTE]

Mä en vaan ymmärrä tätä, miten se on törkeää että joutuu odottamaan kun toinen syö?
Musta aika turhaa rahan haaskausta ostaa aina ruokaa niin paljon, että siitä riittää mahdollisesti 3-4 ylimääräiselle, sitten jos ei olekaan vieraita tai eivät halua syödä niin menee hukkaan. ( tai sitten mahdollisesti vieraiden vanhempien tekemä ruoka menee hukkaan,kun lapsi o syönyt muualla)

 

Meillä taas tuppaa ruokaa aina tulemaan liikaa, kerran syödään sitten valitettavasti menee roskiin. Isommat muuttaneet pois kotoa, mutta ruoka määrä pysynyt vakiona. Poika, 16v, tulee koulusta kotiin, joskus kera kavereiden,lähdössä esim skeittailemaan, tai isostoimintaan kirkolle, pojat ottavat edellisen päivän ruokaa, tai kokkaavat jotain, Sääntönä on, syödä saa, mutta jäljet pitää siivota. Itse laitan ruoan kuudeksi, silloin syödään perheen kesken, usein kyllä kysyn, jos pojalla kaveri kylässä, syökö myös, yleinen vastaus on, että olen juuri syönnyt, tai meillä on kohta ruoka kotona. Varmaankin juuri kotona sovittuja asioita, samoin olen pojalleni opettanut. Välipalaa kyllä syövät useinkin. Tyttö vasta 2v, joten jos kaveri kutsuttu kylään, yleensä sovittu että syö myös, mutta aina kysyttävä, onko ruokarajoituksia. Meillä oli mun lapsuudessa tapana, meillä tarjottiin kavereille lähes aina ruokaa, sieltä varmaan periytynyt. Mutta kukin varojensa ja tapojensa mukaan. Itse kyllä aina kysyn, jos poika lähtee kaverin mökille tms. mitä tuo mukanaan, yleensä vastaus on, ettei mitään, silloin pistän sipsejä jne. mukaan...

 

Mua aikoinaa vitutti olla serkulla kylässä, olin niille polkenut fillarilla 7kilometriä että pääsee leikkimään serkun kanssa, siellä kun oli ruoka-aika, kaikki pyydettiin ruokapöytään, ei minua, pyydettiin jopa sadanmetrin päässä oleva naapurin poikakin, koskaan, EI koskaan pyydetty minua, vaikka olen sukua...

 

Meilla kutsutaan kaikki jotka talossa silla hetkella ovat, poytaan syomaan. Voivat sitten itse kieltaytya jos niin haluavat. Mutta kaikki kutsutaan, ja tullaan kutsumaat tast'edeskin. Minusta se olis tosi noloa jattaa kutsumatta. Ja jos tuntuu silta etta ruoka ei riita, niin koitan jatkaa sita jollain (salaatti, vihannekset ym) ja sanon myos siita tarjoiluvaiheessa etta tassa on kaikki,,,, ja kummasti sita aina riittaa

 

Se riippuu ihan siitä lapsesta, joka meillä leikkimässä on, että kenet pyydän syömään ja ketä en.
En esimerkiksi pyydä yhtä lapsen kaveria, koska jos meidän lapsi on heillä kylässä, sillä ei koskaan tarjota meidänkään lapselle ruokaa.
Toisekseen, kun meidän lapsi on näillä yökylässä, ei koskaan laiteta lounasta tai tarjota sitä! :O
Joka kerta kun kysyn, mitä söitte, lapseni vastaa; Leipää...!
Miksi ihmeessä alan tarjoamaan tälle kersalle gurmeeta, jos ei meidänkään alpsi saa heillä ruokaa??

Yleensä kyllä tarjotaan sellaisille lapsille, joiden vanhempien kanssa toimii tämä vuoroin vieraissa käytäntö.

 

Me tarjottais, mutta lähinnä noi AINOAT naapurien muksut on pyydetysti kotonaan käyneet syömässä.
Ja päinVatsoin.

Meilläkin non diabeetikko, jota kaikki ei uskalla ruokkia, johtuen
sanasta SOKERItauti.