Pitkässä suhteessa olevat: miltä tuntuu rakkaus puolisoon?

Kun alkuhuuma on väistynyt ja arki tullut suhteeseen, miten kuvailisitte, miltä tuntuu rakkaus omaan puolisoon?

 

En tiedä. Toivottavasti ei ainakaan tältä.

 

Luottamus, toisen arvostus, ymmärrys, samat arvot ja ystävyys

 

En tiedä. Toivottavasti ei ainakaan tältä.

 

Luontevalta. On helppo olla.

 

Se on arjen jakamista, luottamusta, ystävyyttä, yhteinen päämäärä. Lisäksi mulle on tosi tärkeää, että se alkuhuuma on ollut, koska se ainakin itselle antaa voimia silloin, kun elämä on liian arkista. Tietää, että se hyvä vaihe tulee taas

 

Hmmmm... mua ei usein naurata:|

 

Tulee mieleen turvallisuus, tekee mieli hoivata, pitää toisesta huolta, ei voi kuvitella arkea ilman tukipilaria rinnalla. Tällaiseksi muuttunut kuudessa vuodessa jännittävän, kuplivan,varpaita kihelmöivän tilalle :heart:

 

Oltu yhdessä jo 20v ja tuntuu kuin eilen olis tavattu. En osaa muuten kuvailla kuin että sielun toinen puolisko löytyi ja ollaan kuin yksi ihminen kahdessa ruumiissa. Ihana tuo mieheni!!

 

Rakastuminen ja rakkaus, joskus näiden välillä kestää hetki ennenkuin toisesta pääsee toiseen. Ei niillä muuten niin isoa eroa ole kuin ehkä se että rakastumisessa se on ehdottomampaa ja äärirajoilla kulkemista enemmän kuin rakkaudessa. En tiedä voiko sanoa seesteisempää, mutta jotain sinne suuntaan, vaikeahan se on tunteita sanoiksi pukea. Jotenkin tuo asia on liitoksissa mielestäni ihmisen kasvamiseen yleensäkin henkisesti.

 

Kohta 10v yhdessä oltu. Edelleen tunnetaan seksuaalista vetoa toisiimme vahvasti, meillä on samat arvot, olemme myös parhaita ystäviä ja harrastamme asioita yhdessä. Yksi lapsikin on siunaantunut ja silti olemme suurimman osan ajasta kuin vastarakastuneita.

 

Hmmmm... mua ei usein naurata:|

No kerro mitä arkes on? Ja onko mitään toivoa?

 

No kerro mitä arkes on? Ja onko mitään toivoa?

Arki on sitä että tehdään mitä tehdä pitää, elämä on projekti ja olo sen mukainen. Toisesta ja sen läsnäolosta ei saa iloa. Tuntuu yksinäiseltä, surulliselta, epätoivoiselta, masentuneelta, turhalta. En tiedä onko toivoa, itse en mitään parempaa tulevaisuudessa näe.

 

Riippuu ihan päivästä

 

Ensin pitäis määritellä kuinka pitkä on pitkä suhde.

 

6 vuotta, nykyään tuntuu niinku oltais "kämppä kavereita"...

 

Arki on sitä että tehdään mitä tehdä pitää, elämä on projekti ja olo sen mukainen. Toisesta ja sen läsnäolosta ei saa iloa. Tuntuu yksinäiseltä, surulliselta, epätoivoiselta, masentuneelta, turhalta. En tiedä onko toivoa, itse en mitään parempaa tulevaisuudessa näe.

Tunnen aivan samoin, yhdessä yli 20 vuotta.

 

Se on sitä, kun voi luottaa siihen, että toinen pysyy siinä vierellä. Enkä nyt tarkota, että pitäis sitä itsestäänselvyytenä.

 

Se on arjen jakamista, luottamusta, ystävyyttä, yhteinen päämäärä. Lisäksi mulle on tosi tärkeää, että se alkuhuuma on ollut, koska se ainakin itselle antaa voimia silloin, kun elämä on liian arkista. Tietää, että se hyvä vaihe tulee taas

Niinpä =)

 

Mä oon ollut mieheni kanssa 11 vuotta yhdessä, pian 12 vuotta, joista 10 vuotta pian naimisissa.

Rakastuminen on huumaa, rakkaus on välittämistä, hellyyttä ja huolenpitoa, toveruuttakin. Pilke silmä kulmassa löytyy edelleenkin ja erotiikkaakin löytyy.

Ja aina välillä rakastuu tuohon mieheen uudestaan.

 

Jaa. No en ala sanomaan täällä mikä eniten ottaa pänniin, ku se asia ei liity siihen kuinka pitkään ollaan oltu yhdessä, muttas joo sanotaanko näin että meidän alku oli kaikkea muuta ku normaali. Muilla alku on juuri sitä "elämä on ihanaa <3" jne, kun taas meillä oli vaikka miten paljon riitoja ja murulla luottamusongelmia. Mutta sitten ku ne saatiin selvitettyä reilun vuoden yhdessäolon jälkeen niin menee hyvin. Tuntuu että jokaikinen vuosi menee vain paremmin - toisin kuin joillain pareilla menee juuri päinvastoin. Näin meillä.

 

ei miltään. tuskin rakastan enään koko ihmistä...kriisiä pukkaa.
4 vuotta "vasta" oltu yhessä, mut noh..

 

10 vuotta takana, en osaa sanoa miltä tuntuu. Tällä hetkellä energian vie remontti, lapset ja työ. Kun ei jaksa, ja ajattelee vain ihanaa sänkyä ja unta.
Joskus tulee yllättävä läpsäytys takamukseen ja sit muistuu et tossahan tuo on, yhdessä pakerretaan.

 

Mie rakastan ja rakastun joka päivä uudestaan miun mieheen.
Mies on miulle kumppani, ystävä ja rakastaja, ihminen johon luotan joka asiassa. Tuki ja turva, uskollisuus.
Ystävyys, luottamus, kunnioitus ja intohimo, ihana,tuhma yhteinen huumorintaju,
mies saa aina nauramaan.

Rakkaus sekä miun ja miehen silmissä, eleissä, pikku kosketuksissa,halauksissa
ja pusuissa.
Yhteinen intohimo, seksuaalinen halu ja side toisiimme, jota ei ole toisten kanssa ollut.

Yhteiset unelmat ja haaveet.
Se kuinka tunnen joka päivä rakkautta tuohon mieheen kun katson häntä.
6vuotta naimisissa ja yhteensä yhessä 8 vuotta.

 

No, en tiedä onko reilu 6 vuotta pitkä parisuhde? Ainakin tässä tulee tutuksi kaikki mahdolliset tuntee a:sta ö:hön. On hyviä aikoja, ja iitä myös kun ei kestäis toista hetkeäkään. Toinen on jo niin tuttu, että vaikeista ja henkilökohtaisista asioista on helppo puhua, ei tarvi esittää yhtään mitään. Välillä perhosetkin palaa vatsanpohjalle.