Pariterapia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Khimaira
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Khimaira

Vieras
Mitä ( kunnallsella puolella ) pariterapiassa tehdään?
Siis onko siellä joku runko minkä mukaan edetään, onko siellä terapeutti/ psykologi/ joku muu?
"Haastatteleeko" ne siellä vai pitääkö parin keskenään jutella vai miten..?
Antaako ne jotain "kotitehtäviä" tai siellä tehtäviä juttuja? ( joo, joo, liikaa katsonut tv:stä vastaavia ohjelmia :whistle: )
Monta kertaa yleensä käydään, ei kai se ole yhden kerran juttu?
 
Me ollaan käyty vasta kerran mutta vastaan sen pohjalta :).
Terapeutti (vai mikä lie on titteliltään) toimii lähinnä "pelinrakentajana" eli ei anna valmiita vastauksia tai ratkaisuja vaan johdattelee keskustelua niin että pariskunta itse pohtii ja keskustelee asioista.
Kyselee toki ja sen kautta vie keskustelua eteen päin.
Meiltä kysyi tunnin lopuksi että tapaammeko vielä joten sitäkään ei tarvitse etukäteen päättää vaan voi sitten olojen mukaan miettiä siellä.
Me mennään uudestaan ja ekan kerran jälkeen olo oli hyvä,molemmille jäi oikein luottavainen olo kaikin puolin.
 
Oletteko menossa mielenterveystoimistoon vai perheneuvolaan?
Vaikea antaa mitään yksinkertaisia vastauksia, koska käytännöt vaihtelevat paikasta/työntekijöistä riippuen... Itse olen töissä mielenterveystoimistossa, ja meillä parikäynnit hoidetaan yleensä kahden työntekijän voimin (mukana voi olla lääkäri, sosiaalityöntekijä, psykologi, sairaanhoitaja... terapiatyötä teemme kaikki). Käynnit eivät ole mitään "haastatteluja", vaan keskustelua, jota työntekijät tietysti ohjaavat. Mitään valmista "runkoa" keskustelulle ei ole, vaan keskustelun aiheet yms. ovat ihan tapauskohtaisia (riippuen totta kai paljolti siitä, miksi pari on terapiaan tullut). Käyntien määrä on myöskin tapauskohtaista, mikä kellekin pariskunnalle tuntuu tarpeelliselta. Kotitehtäviä saatetaan joskus antaa, muttei todellakaan aina eikä kaikille.
Korostan, että näin toimitaan pääsääntöisesti omalla työpaikallani - työtavat yms. voivat vaihdella paljonkin. Mutta ehkä tästä oli jotain apua..?
 
[QUOTE="ninni";24633824]Oletteko menossa mielenterveystoimistoon vai perheneuvolaan?
Vaikea antaa mitään yksinkertaisia vastauksia, koska käytännöt vaihtelevat paikasta/työntekijöistä riippuen... Itse olen töissä mielenterveystoimistossa, ja meillä parikäynnit hoidetaan yleensä kahden työntekijän voimin (mukana voi olla lääkäri, sosiaalityöntekijä, psykologi, sairaanhoitaja... terapiatyötä teemme kaikki). Käynnit eivät ole mitään "haastatteluja", vaan keskustelua, jota työntekijät tietysti ohjaavat. Mitään valmista "runkoa" keskustelulle ei ole, vaan keskustelun aiheet yms. ovat ihan tapauskohtaisia (riippuen totta kai paljolti siitä, miksi pari on terapiaan tullut). Käyntien määrä on myöskin tapauskohtaista, mikä kellekin pariskunnalle tuntuu tarpeelliselta. Kotitehtäviä saatetaan joskus antaa, muttei todellakaan aina eikä kaikille.
Korostan, että näin toimitaan pääsääntöisesti omalla työpaikallani - työtavat yms. voivat vaihdella paljonkin. Mutta ehkä tästä oli jotain apua..?[/QUOTE]

Hei ehkä sä osaat kertoa mitä tehdä kun suhteen hajottava asia on miehen haluttomuus,joka pitää muuttua jotta minä voin elää tässä suhteessa,samaten miehen ongelmien pakeneminen täytyy loppua,niistä pitää puhua.

ei en lähde terapiaan koska koen että nämä ongelmat johtuu miehestä,menköön siis hän terapiaan itse
 
Hei ehkä sä osaat kertoa mitä tehdä kun suhteen hajottava asia on miehen haluttomuus,joka pitää muuttua jotta minä voin elää tässä suhteessa,samaten miehen ongelmien pakeneminen täytyy loppua,niistä pitää puhua.

ei en lähde terapiaan koska koen että nämä ongelmat johtuu miehestä,menköön siis hän terapiaan itse

Suosittelen kyllä lämpimästi että menette ainakin ensimmäisellä kerralla itse. Terapeutti kyselee ja johdattelee kysymyksillä mm. siihen että miltä se miehen haluttomuus SINUSTA tuntuu ja miksi mies ei halua. Sinäkin saatat yllättyä vastauksista. En usko että mies on pelkästään se ongelma tässä asiassa, vaan "syytä" saattaa olla sinussakin ja asioiden läpikäyminen auttaa.

Kunnallisella puolella en osaa sanoa mitä siellä tehdään, mutta ollaan itse aloitettu yksityisellä puolella pariterapiassa. Eka käynti on parikäynti ja sitten tavataan erikseen ja sitten taas parina.
 
Hei ehkä sä osaat kertoa mitä tehdä kun suhteen hajottava asia on miehen haluttomuus,joka pitää muuttua jotta minä voin elää tässä suhteessa,samaten miehen ongelmien pakeneminen täytyy loppua,niistä pitää puhua.

ei en lähde terapiaan koska koen että nämä ongelmat johtuu miehestä,menköön siis hän terapiaan itse

Niin kuin olen aina sanonut, miesten harrastama naisen esineellistäminen on hyvin pinnallista ja pientä verrattuna siihen mihin nainen kykenee, kuten sinun kirjoituksesta ilmenee.

En suosittele jatkamaan parisuhteessa tai edes menemään terapiaan jos tuolla tasolla on asiat.
 
Juurikin näin, pahimmassa tapauksessa.
Mutta siihen sentään puututaan, toisin kuin tässä ketjussa ilmenneeseen mukamas rationaaliseen esineellistämiseen.

Miten siihen puututaan miesten kohdalla? Jos vaikka traktoripalstalla marmatetaan vaimojen toimista niin kuka siihen puuttuu, ellei joku Irma ole samalla palstalla tuomassa asiaan kriittistä naisnäkökulmaa? Jokainen tuuletelkoot tahollaan. Itsepä siinä kärsii, jos jotakin olisikin ollut vielä tehtävissä eikä sillä hetkellä vaan hotsittanut. Ja kyllä niitä tilanteita on ihan todellisessakin elämässä, että toisen puolison (kumman tahansa osapuolen) voisi olla hyvä käydä selvittämässä omaa päätään ennen kuin yhteisen pään selvittämiselle on resursseja.

liana oli se, joka sanoi, ettei halua mennä mukaan pariterapiaan. Aloittaja tuntuu olevan miehensä kanssa menossa. Miksi ihmeessä nostat lianan kommentin omasta tilanteestaan tämän ketjun keskiöön?
 
[QUOTE="vieras";24635013] Jokainen tuuletelkoot tahollaan. Itsepä siinä kärsii, jos jotakin olisikin ollut vielä tehtävissä eikä sillä hetkellä vaan hotsittanut. Ja kyllä niitä tilanteita on ihan todellisessakin elämässä, että toisen puolison (kumman tahansa osapuolen) voisi olla hyvä käydä selvittämässä omaa päätään ennen kuin yhteisen pään selvittämiselle on resursseja.

liana oli se, joka sanoi, ettei halua mennä mukaan pariterapiaan. Aloittaja tuntuu olevan miehensä kanssa menossa. Miksi ihmeessä nostat lianan kommentin omasta tilanteestaan tämän ketjun keskiöön?[/QUOTE]

Anteeksi nyt mutta on pakko todeta että kovin naismainen kommentti (vaikka olen itsekin nainen).
Minusta se tuo oman keskeisen osansa tähän keskusteluun että on väärä asenne todeta että ongelma on miehen, menköön hän selvittämään yksin asiansa terapiaan. Parisuhteen ongelmat eivät ole KOSKAAN riippumattomia toisesta osapuolesta jolloin olisi todellakin asianmukaista että molemmat menevät yhdessä. Kuten ap on tekemässäkin -ja hyvä niin.
 
Meillä ekalla kerralla käytiin läpi perhettä ja syytä miksi tultiin (eli meillä ei mene hyvin), terapeutti tarkkaili meitä siinä keskustelun lomassa ja nostikin esiin että kommunikaatio ongelmia. Muilla kerroilla homma jatkuu siitä mihin on jääty tai terapeutti on alussa kysyny että onko nyt mitään sellasita mitä haluttais käsitellä. Me on saatu siellä "tehtäviä" eli terapeutti vaikka käskeny keskustelemaan tietyllä tavalla ja sitten se on näyttäny meille miten nää meidän kommunikaatio rakentuu (perseelleen) sellaasta juttelua, terapeutti ohjaa ja pitää kurssia kun eksytään riitelemään.

Miehen mielestä haista paska touhua ja turhaa. Musta ei. Kallista vaan.....

Muoks yksärillä saa kysellä lisää, en täällä jaksa tilittää.
 
Anteeksi nyt mutta on pakko todeta että kovin naismainen kommentti (vaikka olen itsekin nainen).
Minusta se tuo oman keskeisen osansa tähän keskusteluun että on väärä asenne todeta että ongelma on miehen, menköön hän selvittämään yksin asiansa terapiaan. Parisuhteen ongelmat eivät ole KOSKAAN riippumattomia toisesta osapuolesta jolloin olisi todellakin asianmukaista että molemmat menevät yhdessä. Kuten ap on tekemässäkin -ja hyvä niin.

En tukenut lianan näkemystä vaan ihmettelin, miksi siihen tartuttiin yleistyksenä. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että lianan suhtautuminen oli miestään kohtaan vihamielinen ja suhteen kannalta ei-rakentava.

Olen kanssasi eri mieltä siitä, etteivätkö parisuhteen ongelmat voisi KOSKAAN olla riippumattomia toisesta osapuolesta. Sillä lailla se toinen osapuoli on tietenkin osallinen, että hän pysyy suhteen toisena osapuolena, mutta kyllä ongelman korjaaminen voi mielestäni olla pääosin toisen käsissä.

Minulla on vaikea paniikkihäiriö, mikä estää välillä sosiaaliset menoni täysin. Myös ne, joihin olen miehen kanssa yhdessä valmistautunut ja joista ollaan yhdessä etukäteen iloittu. Saatan peruuttaa viime hetkellä oman osani menemisestä, mikä hankaloittaa yhteisestä ajasta nauttimista ja saa mieheni välillä pessimistiseksi yhteisestä tekemisestä ylipäätään. Hän tukee minua parhaansa mukaan, mistä olen kiitollinen. Mielestäni on silti aivan oma tehtäväni selvittää paniikkihäiriöni syitä ja sitä kautta saada itsestäni vapaampi ja luotettavampi. Mieheni ei tarvitsisi tehdä yhtään enempää. Minä olen se, jonka olisi urakoitava enemmän, mikäli näyttäisi siltä, etten itseni kanssa etene. Miehelläni on oikeus turhautua minuun enenevästi ja enenevästi, mikäli en näe vaivaa tilanteeni parantamiseksi. Minun tilanteeni hankaloittaa myös hänen arkeaan eikä hän ole siihen hankalaan arkeen pienessäkään määrin syyllinen.

Myös esim. parisuhdevälivaltaan ja alkoholismiin on tahoja, joille ongelman haltijan soisi antavan mahdollisuuden yksilönä, mikäli nuo nousevat keskeisiksi ongelmiksi omissa parisuhdekeskusteluissa ja pariterapiassa. Noissa ongelmissa juuri ja ratkaisu on usein ihan muualla kuin ei-ongelmaisen puolison käsissä. Hän voi tietenkin omalta osaltaan päättää lähteä, mutta ei se parisuhdetta eheytä, se vaan lopettaa sen.
 
[QUOTE="vieras";24635345]En tukenut lianan näkemystä vaan ihmettelin, miksi siihen tartuttiin yleistyksenä. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että lianan suhtautuminen oli miestään kohtaan vihamielinen ja suhteen kannalta ei-rakentava.

Olen kanssasi eri mieltä siitä, etteivätkö parisuhteen ongelmat voisi KOSKAAN olla riippumattomia toisesta osapuolesta. Sillä lailla se toinen osapuoli on tietenkin osallinen, että hän pysyy suhteen toisena osapuolena, mutta kyllä ongelman korjaaminen voi mielestäni olla pääosin toisen käsissä.

.[/QUOTE]

Nythän oli kyse miehen haluttomuudesta ja sen vaikutuksista parisuhteeseen, ei paniikkihäiriöstä tai alkoholismista. Ja uskallan väittää että syy siihen haluttomuuteen ei ole pelkästään miehessä vaan vaimossa myös.
 
Nythän oli kyse miehen haluttomuudesta ja sen vaikutuksista parisuhteeseen, ei paniikkihäiriöstä tai alkoholismista. Ja uskallan väittää että syy siihen haluttomuuteen ei ole pelkästään miehessä vaan vaimossa myös.

Ei ainakaan minun kirjoituksessani ollut kyse miehen haluttomuudesta eikä lianan tilanteesta muutenkaan.

Yritin omin esimerkein perustella, miksi olen kanssasi eri mieltä aiemmin sanomastasi "Parisuhteen ongelmat eivät ole KOSKAAN riippumattomia toisesta osapuolesta jolloin olisi todellakin asianmukaista että molemmat menevät yhdessä."

Yritin olla kriittinen tuolle valitsemallesi "KOSKAAN"-sanalle yleisellä tasolla, sillä luulin, että sitä sinäkin tarkoitit. Kommunikaatiokatkos. Varattaisko aika? ;)
 
Meillä ekalla kerralla käytiin läpi perhettä ja syytä miksi tultiin (eli meillä ei mene hyvin), terapeutti tarkkaili meitä siinä keskustelun lomassa ja nostikin esiin että kommunikaatio ongelmia. Muilla kerroilla homma jatkuu siitä mihin on jääty tai terapeutti on alussa kysyny että onko nyt mitään sellasita mitä haluttais käsitellä. Me on saatu siellä "tehtäviä" eli terapeutti vaikka käskeny keskustelemaan tietyllä tavalla ja sitten se on näyttäny meille miten nää meidän kommunikaatio rakentuu (perseelleen) sellaasta juttelua, terapeutti ohjaa ja pitää kurssia kun eksytään riitelemään.

Miehen mielestä haista paska touhua ja turhaa. Musta ei. Kallista vaan.....

Muoks yksärillä saa kysellä lisää, en täällä jaksa tilittää.

Jotain tällaista ajatttelinkin..Hmm..Mä en haluaisi sellasia terapeutin edessä tehtäviä tehtäviä koska ne ovat aika luonnottomia ja niissä ei koskaan käyttäydy kuten oikeasti käyttäytyy..Tyyliin nyt halatkaa ja sanokaa jotain kivaa toisillenne :| Toivotttavasti ei..
 

Yhteistyössä