Miten raihnaisia te nuoret äidit oikein ootte kolmekymppisinä? :D

[Äiti maa]

Mä toivon saavani neljännen ja viimeisen lapseni tässä ajalla kun olen 30v. Montaakaan vuotta en haluaisi "joutua" odottamaan koska vaan ajattelen, että se 30v on hyvä rajapyykki MINULLE. Olen 24v saanut esikoisen ja tässä nyt yli 5v ollut kotona ja vaihdellut niitä vaippoja.
Että kyllä se aika ilman vaippoja ja pikkulapsia olisi kiva, jos se kumminkin olisi ennen 40v..

 

["Baby"]

Mä ainakin tunnustan, että oli virhe tehdä lapsi 18-vuotiaana. Nyt, kymmenen vuotta vanhempana asiat menee jotenkin paljon helpommin, enkä todellakaan ole enää niin koppava ja ylimielinen mitä teininä. Mä sairastuin masennukseen mun esikoisen ollessa kaks vee, ja onneks mun rakkaista rakkain äiti auttoi kaiken sen yli. Mutta päivääkään en kadu, toivon vain että olisin ollut fiksumpi aikanaan. Tuo nykynen ukkeli, kahden nuoremman isä, on aivan mahtava, ja mietin joskus, kuinka paljon helpompaa olis ollu, jos se olis ollut alusta alkaen mukana. Olisko siitä ollut isäksi niin nuorena, vai onko se tuollainen koska se on saanut olla nuori ja elää elämäänsä.

 

[fortunate]

[QUOTE="vieras";24605782]Et sä voi etukäteen tietää mitä sun arki on 12 vuoden kuluttua, joten ei kannata varmaan iiihan vielä hehkuttaa...[/QUOTE]

Juu en voi tietää, mutta kyllä mä sen tiedän, että lapsia en enää saa.

 

["vieras"]

Juu en voi tietää, mutta kyllä mä sen tiedän, että lapsia en enää saa.

Never say never. Senkin tulet oppimaan ajan saatossa.

 

[fortunate]

[QUOTE="vieras";24605887]Never say never. Senkin tulet oppimaan ajan saatossa. [/QUOTE]

Juu ja sä et ole vielä ilmeisesti oppinut, että niitä lapsia ei niin vain tehdä?

 

["vieras"]

En kuvittele olevani raihnainen mutta kun lapset on jo "isoja" niin en todellakaan enää jaksaisi aloittaa kaikkea alusta kun nyt on niin "helppoa" En tosin tiedä olenko aapeen mielestä oikeutettu tätä sanomaan kun kolmikymppisiin on vielä muutama vuosi Ja aivan 100% varma olen etten tee enää lapsia.

 

[vierass]

Mä sanon ihan suoraan, että kun esikoisen sain 20-vuotiaana niin yöheräämiset ei tuntunut ollenkaan pahalta. Vaikkakin muksu heräsi tunnin välein vielä puolivuotiaana...

Kuopuksen kohdalla olin 27-vuotias ja olin aivan loppu jo parista heräämisestä yössä. Nyt mä oon 30v ja ei, en tosiaan jaksaisi enää sitä yöheräilyä. Mä en vaan jaksaisi. Tarvitsen ihan eri tavalla unta kuin nuorempana. Silloin tein sitä, että nukuin vain joka toinen yö ja nyt tuntuu siltä, että vkonloppuna jo yli 22 valvominen tuottaa tuskaa

 

[meah]

Mä luulen että kyse on enemmänkin siitä ettei nuorena osaa ajatella elämää enää kolmenkympin jälkeen. Tätähän on ihan tutkittukin että näin on. Joten on ihan luonnollista jos 18-vuotias on sitä mieltä, että sitten kun toinen jalka on jo valmiiksi haudassa ei pysty eikä kykene. Johan 18-vuotiaan näkövinkkelistä kolmekymppinen on jo kohta eläkeläinen. Eri asia sitten on mitä sanoo kun on 28.

Mä olen nyt, 28-vuotiaana, ihan samaa mieltä kuin olin jo 18-vuotiaana: Lapset on 3-kymppiin mennessä tehty, enkä sen jälkeen enää aio tai halua jaksaa vaipparumbaa, yöheräämisiä, mitään siihen liittyvää

Enkä ole koskaan ollut sitä mieltä, että 30 on synonyymi ikälopulle.

Päätinpähän vaan jo ajat sitten, että lasten tekeminen suht nuorena sopii minulle ja minun elämääni.
Ja kun kohta sen 10 vuotta olen sitä vauvarumbaa pyörittänyt, niin täysin raihnaisuuteen liittymättä päätän sen jälkeen olla jaksamatta.

Mulle on ihan sama mitä muut tekee ja miten elämäänsä elää. Ei ole minulta pois.
Äkkiseltään jotenkin ajattelisin, ettei myöskään oma ratkaisuni, saati perustelut sille, ole mitenkään keneltäkään muulta pois.

 

[=D]

Juu ja sä et ole vielä ilmeisesti oppinut, että niitä lapsia ei niin vain tehdä?

Missäs kohtaa se niin sano?

 

["vieras"]

[QUOTE="Baby";24605815]Mä ainakin tunnustan, että oli virhe tehdä lapsi 18-vuotiaana. Nyt, kymmenen vuotta vanhempana asiat menee jotenkin paljon helpommin, enkä todellakaan ole enää niin koppava ja ylimielinen mitä teininä. Mä sairastuin masennukseen mun esikoisen ollessa kaks vee, ja onneks mun rakkaista rakkain äiti auttoi kaiken sen yli. Mutta päivääkään en kadu, toivon vain että olisin ollut fiksumpi aikanaan. Tuo nykynen ukkeli, kahden nuoremman isä, on aivan mahtava, ja mietin joskus, kuinka paljon helpompaa olis ollu, jos se olis ollut alusta alkaen mukana. Olisko siitä ollut isäksi niin nuorena, vai onko se tuollainen koska se on saanut olla nuori ja elää elämäänsä.[/QUOTE]

Mä en ainakaan usko et miehet on valmiita isäks 18v. Ihan kakaroitahan ne on vielä silloin. Naisilla edes joku tolkku.

 

[rv30+2]

[QUOTE="Aapee";24605494]Aina nuoret äidit sanoo ettei jaksais vaipparallia kolmekymppisenä ja se todellakin ihmetyttää mua Musta kolmekymppisenä pienten lasten kanssa kotona on aivan uskomattoman helppoa, vaikka vaippaikäisiä on kaksikin Ja siis vuosien työssäolon jälkeen tää on helppoa ku heinänteko Oikeestiko joku ajattelee että kolmekymppisenä ei enää jaksais pieniä lapsia??!!??[/QUOTE]


No itselläni kysymys on ainakin ihan oikeasti terveydestä (sairastan nivelreumaa). Juuri noilla sanoin en ole asiaa ikinä ilmaissut, mutta ajatuksena kuitenkin minullakin on, että lapset haluan mieluummin ennen 25 ja viimestään 30 mennessä.

 

[umbrella harmaana]

Mä sain esikoisen 22-vuotiaana ja silloin yöheräämiset otti todella koville. Kuopus syntyi kun oli 29v. ja sitten olikin toisin eli en vauva-aikana ollut ollenkaan väsynyt, vaikka samanlaisia heräilijöitä molemmat vauvat olivat. Että voi se kokemus olla näinkin päin

 

[juuh]

Taas tätä yleistystä. Mä olen 18-vuotias ja mun mielestä 30-vuotias on ikänsä puolesta ihan pentu vielä. Ajattelen hyvin paljon elämääni kolmenkympin jälkeen, jopa viiden- ja kuudenkympinkin jälkeen!
Itseasiassa yksi mun parhaimmista ystävistä on 59-vuotias ja ollaan ihan samalla aaltopituudella.

Nii-in, mutta kun 18-vuotiaan näkövinkkelistä nii-in.
Sellasii ne on kato ne 18-vuotiaat.

Semmonenkin ominaisuus niissä 18-vuotiaissa on, että ne kuvittelee tietävänsä kaiken jo 18-vuotiaana. Ja ne myös kuvittelee olevansa ihan erilaisia kuin muut ihmiset 18-vuotiaina, paljon fiksumpia ja avarakatseisempia. Että elämä ei enää opeta mitään, elämänkokemuksesta ei ole hyötyä ja mielipiteet ei voi muuttua. Ne ei myöskään usko, että ne kolmekymppiset ovat olleet 18-vuotiaita ja osaavat verrata elämäänsä ja ajatuksiaan nyt ja 18-vuotiaana.
Mut semmosia ne kolmekymppiset on, kauheita yleistäjiä...

 

[mama the strange]

Mä kyllä käännän tän faktan niinpäin, että itse en olis missään nimessä jaksanut vaipparallia esim 20-vuotiaana.
Nyt 30-vuotiaana, kyllä jaksaisin ihan hyvin.

Niin ja vaikka oonkin aika ikäloppu niin kyllä jaksan hullutella ja leikkiä lapsen kanssa enemmän kuin suurin osa muista. Nuorempana en olisi viitsinyt.

 

["zenn"]

Kyllä näin vanhuuden kynnyksellä vielä jotain jaksaa, mutta en voi kieltää sitä faktaa, että jaksaminen oli huomattavasti parempaa ihan vielä muutama vuosi sitten. Vielä viisi vuotta sitten jaksoin tehdä kolmekin duunikeikkaa vuorokaudessa, eli mennä aamu 7 töihin ja päästä kotiin vasta aamu viideksi, ei tulisi mieleenikään enää, eikä tosin enää tarvitsekaan sitä tehdä.

Kaikessa on puolensa.

 

[=D]

Missäs kohtaa se niin sano?

Ööh?
Olisiko ollut vaikkapa siinä kohtaa, kun ylimielisesti totesi "ettei koskaan voi sanoa ei koskaan, minkä kyllä tulet ajan saatossa oppimaan "?
Ei sitten käynyt mielessä että joku todella voi sanoa jo noinkin nuorella iällä,ettei niitä lapsia enää tule.
Kaikkien terveys ei sitä suo vaikka kuinka haluaisikin,valitettavasti.
Huvittavampaa minusta on se,ettei kolmekymppinen äiti tätä vielä tiedä/osaa ajatella.

 

[fortunate]

Semmonenkin ominaisuus niissä 18-vuotiaissa on, että ne kuvittelee tietävänsä kaiken jo 18-vuotiaana. Ja ne myös kuvittelee olevansa ihan erilaisia kuin muut ihmiset 18-vuotiaina, paljon fiksumpia ja avarakatseisempia. Että elämä ei enää opeta mitään, elämänkokemuksesta ei ole hyötyä ja mielipiteet ei voi muuttua. Ne ei myöskään usko, että ne kolmekymppiset ovat olleet 18-vuotiaita ja osaavat verrata elämäänsä ja ajatuksiaan nyt ja 18-vuotiaana.
Mut semmosia ne kolmekymppiset on, kauheita yleistäjiä...

:headwall: Hauskaa, jos sinä olet ollut 18-vuotiaana vielä noin pumpulissa ja naiivi, mutta edelleenkin me ollaan yksilöitä.

 

["zenn"]

Semmonenkin ominaisuus niissä 18-vuotiaissa on, että ne kuvittelee tietävänsä kaiken jo 18-vuotiaana. Ja ne myös kuvittelee olevansa ihan erilaisia kuin muut ihmiset 18-vuotiaina, paljon fiksumpia ja avarakatseisempia. Että elämä ei enää opeta mitään, elämänkokemuksesta ei ole hyötyä ja mielipiteet ei voi muuttua. Ne ei myöskään usko, että ne kolmekymppiset ovat olleet 18-vuotiaita ja osaavat verrata elämäänsä ja ajatuksiaan nyt ja 18-vuotiaana.
Mut semmosia ne kolmekymppiset on, kauheita yleistäjiä...

Samaa harhaluuloa löytyy kaikilta ikäpolvilta, uskoisin sen olevan enemmän persoona kysymys.

 

["vieras"]

Semmonenkin ominaisuus niissä 18-vuotiaissa on, että ne kuvittelee tietävänsä kaiken jo 18-vuotiaana. Ja ne myös kuvittelee olevansa ihan erilaisia kuin muut ihmiset 18-vuotiaina, paljon fiksumpia ja avarakatseisempia. Että elämä ei enää opeta mitään, elämänkokemuksesta ei ole hyötyä ja mielipiteet ei voi muuttua. Ne ei myöskään usko, että ne kolmekymppiset ovat olleet 18-vuotiaita ja osaavat verrata elämäänsä ja ajatuksiaan nyt ja 18-vuotiaana.
Mut semmosia ne kolmekymppiset on, kauheita yleistäjiä...

Kivasti kirjoitettu. Totta. Ja tunnustan, olen itse ollut joskus 18v., joka on kuvitellut tietävänsä paaljon enemmän mitä on tiennyt. Sanonta "Mitä enemmän tiedät, sitä vähemmän tiedät tietäväsi" pitää kyllä 100 % paikkansa.

 

[olet ehkä ymmärtänyt väärin]

siis jos en olsii jo kokenut pikkulapsiaikaa, nii jaksaisin sen vielä vaikka nelikymppisenä. tai ehkä viisikymppisenä. mutta koska olen jo sellaisen elänyt, en ENÄÄ jaksaisi. koska se vie useimmilta mehut. siis ainakin jos tukiverkkoja ei ole pahemmin.

 

["Hei vaan"]

Mä olen 34-vuotias puolivuotiaan esikoisen äiti. Takana monta vuotta erittäin hektisessä ja stressaavassa asiantuntijatyössä.

Vauvan kanssa kotona olo on yllättänyt minut helppoudellaan; elämä nyt on huomattavasti rennompaa kuin töissä käydessäni. Tämän puolen vuoden aikana olen nukkunut ainoastaan kerran päikkärit, ja illalla miehen tultua kotiin riittää virtaa lähteä juoksulenkille, vaikka vauva herää edelleen syömään 2-3 kertaa yössä.

Mutta enhän minä tietenkään voi tietää, kuinka helppoa yöheräily olisi ollut 15 vuotta sitten. Sen vain tiedän, että siinä iässä olisin joutunut lasten takia luopumaan todella monesta unelmastani.

 

[=D]

Ööh?
Olisiko ollut vaikkapa siinä kohtaa, kun ylimielisesti totesi "ettei koskaan voi sanoa ei koskaan, minkä kyllä tulet ajan saatossa oppimaan "?
Ei sitten käynyt mielessä että joku todella voi sanoa jo noinkin nuorella iällä,ettei niitä lapsia enää tule.
Kaikkien terveys ei sitä suo vaikka kuinka haluaisikin,valitettavasti.
Huvittavampaa minusta on se,ettei kolmekymppinen äiti tätä vielä tiedä/osaa ajatella.

Ylimielisesti? En mä lukenut siitä ylimielisyyttä. Tää 18v. Fortunate kenelle se teksti oli osoitettu, ei ole missään vaiheessa maininnut yhtään "järkevää" syytä, miksi ei lapsia voisi enää tehdä. Ja toisekseen, mistä vedät johtopäätöksen, että vastaaja olisi 30v. äiti? Älä puolustaudu automaattisesti, vaan keskity keskusteluun, taito jota tulet tarvitsemaan vielä.

 

[fortunate]

Ylimielisesti? En mä lukenut siitä ylimielisyyttä. Tää 18v. Fortunate kenelle se teksti oli osoitettu, ei ole missään vaiheessa maininnut yhtään "järkevää" syytä, miksi ei lapsia voisi enää tehdä. Ja toisekseen, mistä vedät johtopäätöksen, että vastaaja olisi 30v. äiti? Älä puolustaudu automaattisesti, vaan keskity keskusteluun, taito jota tulet tarvitsemaan vielä.

Miksi mun pitäisi alkaa sulle täällä avautuun syistä, miksi en enää saa lapsia?

 

["vieras"]

[QUOTE="Hei vaan";24608546]Mä olen 34-vuotias puolivuotiaan esikoisen äiti. Takana monta vuotta erittäin hektisessä ja stressaavassa asiantuntijatyössä.

Vauvan kanssa kotona olo on yllättänyt minut helppoudellaan; elämä nyt on huomattavasti rennompaa kuin töissä käydessäni. Tämän puolen vuoden aikana olen nukkunut ainoastaan kerran päikkärit, ja illalla miehen tultua kotiin riittää virtaa lähteä juoksulenkille, vaikka vauva herää edelleen syömään 2-3 kertaa yössä.

Mutta enhän minä tietenkään voi tietää, kuinka helppoa yöheräily olisi ollut 15 vuotta sitten. Sen vain tiedän, että siinä iässä olisin joutunut lasten takia luopumaan todella monesta unelmastani.[/QUOTE]


Hei, eihän nuo naivit 18v. ikinä tule sitä tosiseikkaa tunnustamaan, edes siellä aallonpohjalla, että voi kun olisivat odottaneet muutaman vuoden. Täällä puolustellaan omia valintoja hampaat irvessä, eikä osata ajatella siitä näkövinkkelistä, että elämä IHAN OIKEASTI on helpompaa, mitä enemmän sitä ikää on tullut.

Ja nämä "mä en ainakaan jaksaisi sitä vaipparumbaa enää NIIN vanhana", odotan mielenkiinnolla kun ne tajuaa kuinka mahtava ikävaihe 30-40v. on.

Nainen paranee vanhetessaan, oppii tuntemaan itsensä ja kroppansa, osaa ihan eri tavalla sisäistää asiota mitä enemmän sitä niin paljon parjattua elämänkokemusta kertyy.

Mutta... Edelleenkin, jokainen meistä vanhenee vuosi vuodelta, onneksi myös nämä teinit.

 

["vieras"]

Semmonenkin ominaisuus niissä 18-vuotiaissa on, että ne kuvittelee tietävänsä kaiken jo 18-vuotiaana. Ja ne myös kuvittelee olevansa ihan erilaisia kuin muut ihmiset 18-vuotiaina, paljon fiksumpia ja avarakatseisempia. Että elämä ei enää opeta mitään, elämänkokemuksesta ei ole hyötyä ja mielipiteet ei voi muuttua. Ne ei myöskään usko, että ne kolmekymppiset ovat olleet 18-vuotiaita ja osaavat verrata elämäänsä ja ajatuksiaan nyt ja 18-vuotiaana.
Mut semmosia ne kolmekymppiset on, kauheita yleistäjiä...

Aijai, enpä ole kuvailemiisi 18-vuotiaisiin vielä törmännyt.
Nyt 20-vuotiaana, olen edelleen sitä mieltä että toki elämä opettaa ja elämänkokemuksesta on hyötyä, mielipiteet ja ajatukset muuttuvat,kypsyvät ja kehittyvät vielä.
Valitettavasti en (biologisia) lapsia voi enää saada,eikä se siitä miksikään muutu vaikka kuinka tulisi ikää ja viisautta lisää.