Miten raihnaisia te nuoret äidit oikein ootte kolmekymppisinä? :D

["Aapee"]

Aina nuoret äidit sanoo ettei jaksais vaipparallia kolmekymppisenä ja se todellakin ihmetyttää mua Musta kolmekymppisenä pienten lasten kanssa kotona on aivan uskomattoman helppoa, vaikka vaippaikäisiä on kaksikin Ja siis vuosien työssäolon jälkeen tää on helppoa ku heinänteko Oikeestiko joku ajattelee että kolmekymppisenä ei enää jaksais pieniä lapsia??!!??

 

[yh]

kukahan noin on sanonut?

 

[Non compos mentis]

Ei ole ainakana mun kohdalla raihnaisuudesta kyse. Kun sanon, etten jaksaisi, tarkoitan, että olen tottunut jo siihen, että koululaiset lapseni selviävät joitain tunteja omillaan, käyvät itse suihkussa, osaavat laittaa ruokaa ja pystyvät kertomaan minulle, jos sairastuvat.

 

[muppa]

Mä luulen et en ois 20 vuotiaana henkisesti jaksanu sitä vaipparallia, tää 30 on aika hyvä ikä.

 

[fortunate]

Niin, kaikki meistä ei halua vaipparallia kolmikymppisenä, jotkut ei koskaan.
Toiset taas ovat kaksvitosinakin ihan lapsia ja tekevät sen takia lapsetkin vasta myöhemmällä iällä. Lisäksi näillä lapsilla tunnetusti on joku ihmeen biletysvaihe elämässä, jota en myöskään ymmärrä.

Tarviiko kaikkia edes ymmärtää kun vaan hyväksyy?

 

[-h-h-h]

Niin, minä en enää jaksaisi, koska lapseni ovat jo koulussa. Ei huvita enää vaipparallit. Ja jos sattuu koliikkivauva, niin kyllä siinä väsyy, vaikka kuinka olisi työelämästä kokemusta.. Miksi sua häiritsee, jos joku puhuu ITSESTÄÄN, ettei jaksaisi? Ei ehkä jaksa uudestaan samaa, minkä on jo käynyt läpi.

 

[chef]

Mä olen aina ajatellut, että mun lapsilukuni on täynnä, kun olen 30v...en enää niin vanhana halua lapsia, sillä lapset on ainakin omalla kohdallani hyvä tehdä nuorena.

Nyt kuitenkin olen vähän toista mieltä. Mä tosiaan kuvittelin, että kolmekymppisenä ollen lähinnä jo toinen jalka haudassa, mutta en taidakaan olla. Tokikaan en ihan vielä ole täyttänyt 30v, mutta tuskin tässä välissä mitään ihmeitä tapahtuu

Vanhemmuus on erilaista, kun saa lapsen alta parikymppisenä, tai lähemmäs kolmikymppisenä, mutta kyllä mä koen, että ne molemmat tavat on mulle sopineet. Ja ihan varmasti sopisi se lapsen saanti vielä päälle kolmikymppisenäkin...ainoa vaan, etten välttämättä enää jaksa sitä vaipparubmaa, koska olen sen siihen mennessä kokenut jo niin monta kertaa. Eli ei se olisi niinkään iästä kiinni, vaan siitä, että olen tehnyt sen jo niin monasta (mulla 3 lasta).

 

[Minerva McGarmiwa]

Musta ainakin on tullu tässä kolmenkympin kynnyksellä niin mukavuudenhalunen et en jaksais alkaa siihen rumbaan enää.

Raihnasuudesta en tiedä, kyllähän sitä välillä joku paikka prakaa - oli sitä kotona, töissä tai koulussa

 

[pha]

kukahan noin on sanonut?

Monet nuoret äidit eri keskusteluissa, joissa tuo on todella yleinen kommentti. Myös yövalvomisten ajatellaan olevan toooosi rankkoja yli 25-vuotiaille ja jopa lasten kanssa leikkiminenkin kuulemma sujuu nuorempana paremmin.

 

["Aapee"]

Ei kun se tuntuu olevan argumenttina aina kun lastentekoiästä puhutaan... Että onneks tein lapset nuorena ettei kolmekymppisenä tarvi enää herätä yöllä tai harjottaa vaipparallia.. Samoin kun vanhemmalla iällä olevilla on se että tuli elettyä elämää ennen lapsia. En mä kritisoi, mietin vaan että pitäiskö tää olla nyt niin jumalattoman rankkaa tällä iällä

 

[fortunate]

Monet nuoret äidit eri keskusteluissa, joissa tuo on todella yleinen kommentti. Myös yövalvomisten ajatellaan olevan toooosi rankkoja yli 25-vuotiaille ja jopa lasten kanssa leikkiminenkin kuulemma sujuu nuorempana paremmin.

Mun lapsi ei ole yhtään yötä valvottanut ja on muutenkin tosi helppo tapaus.
Silti mua ei kiinnosta kolmikymppisenä vauvaperheen arki.
Eikä siinä mistään jaksamisesta ole kyse, MINUN VALINTANI oli saada lapsi nuorena (18v). Sinun valintasi voi sitten olla jotain muuta.

 

["mhm"]

Juttelin muutaman 35 v äidin kanssa joilla vanhimmat lapset jo 15 vuotiaita ja nuorin nyt vuoden. Yhtä mieltä olivat siitä että silloin 15 vuotta sitten jaksoi yöheräämisiä huomattavasti kivuttomammin kuin nyt.
Mutta yksilöitähän me kaikki ollaan.

 

["mhm"]

Lisään vielä etten usko että sitä mahdollista eroa iässä ymmärtää ennenkuin on kokemusta molemmista.

 

[Kerpele]

Mulla ehkä suurin pelko on että mun fysiikka pettää.. Selkä meni aikoinaan raksalla ja raskauksien myötä vaan pahentunut niin että parin tunnin seisominen jo aiheuttaa kipuja, siihen kun lisätään lasten nostelu ja muu peuhaaminen niin pakko syödä noita särkylääkkeitä etten olisi koko ajan ihan myrskyn merkkinä kun sattuu..

Mulla on myös nivelissä outoja kipuja ja selkänikamat tuntuvat kipeytyvän yksi kerrallaan (en tiedä mistä johtuu..).

Tässä nykyisessä tilanteessa meidän ei todellakaan kannata "tehdä" lisää lapsia mutta kyllä mua huolettaa että mitä jos tulevaisuudessa kaikki kivut ovatkin jo sitä luokkaa etten voi ihan niiden takia enää raskautua

 

["Aapee"]

[QUOTE="mhm";24605566]Lisään vielä etten usko että sitä mahdollista eroa iässä ymmärtää ennenkuin on kokemusta molemmista. [/QUOTE]

Totta tuo ja toisaalta eihän sulla voi olla kokemusta perheen perustamisesta kuin joko nuorena tai sitten vanhempana. Ja eri asia olla reippaana kolmekymppisenä äitinä jolla on vain se yksi lapsi kuin kolmekymppisenä joka jo vaikka kuinka monetta kertaa käy vaipparallia läpi ja huolehtii siinä samalla murrosikäisetkin.

 

[Oisku]

Mä luulen että kyse on enemmänkin siitä ettei nuorena osaa ajatella elämää enää kolmenkympin jälkeen. Tätähän on ihan tutkittukin että näin on. Joten on ihan luonnollista jos 18-vuotias on sitä mieltä, että sitten kun toinen jalka on jo valmiiksi haudassa ei pysty eikä kykene. Johan 18-vuotiaan näkövinkkelistä kolmekymppinen on jo kohta eläkeläinen. Eri asia sitten on mitä sanoo kun on 28.

 

[fortunate]

Mä luulen että kyse on enemmänkin siitä ettei nuorena osaa ajatella elämää enää kolmenkympin jälkeen. Tätähän on ihan tutkittukin että näin on. Joten on ihan luonnollista jos 18-vuotias on sitä mieltä, että sitten kun toinen jalka on jo valmiiksi haudassa ei pysty eikä kykene. Johan 18-vuotiaan näkövinkkelistä kolmekymppinen on jo kohta eläkeläinen. Eri asia sitten on mitä sanoo kun on 28.

Taas tätä yleistystä. Mä olen 18-vuotias ja mun mielestä 30-vuotias on ikänsä puolesta ihan pentu vielä. Ajattelen hyvin paljon elämääni kolmenkympin jälkeen, jopa viiden- ja kuudenkympinkin jälkeen!
Itseasiassa yksi mun parhaimmista ystävistä on 59-vuotias ja ollaan ihan samalla aaltopituudella.

Nii-in, mutta kun 18-vuotiaan näkövinkkelistä nii-in.
Sellasii ne on kato ne 18-vuotiaat.

 

["vieras"]

Niin, kyse ei todellakaan ole raihnaisuudesta vaan todellakin siitä, että on jo saanut lapsensa kouluun ja elämä on vauva ajoista helpottanut huomattavasti ja ikää saattaa se 30+ olla silloin, niinkuin itsellänikin. Olen 34v kun kuopukseni menee kouluun. Miksi ihmeessä sitten "enää" haluaisin aloittaa taas kaiken alusta??

 

[Inhimillinen tekijä]

Mulla ei itselläni ollut mitään ongelmia yövalvomisissa jne. Mutta nyt kun mittarissa alkaa olla 38v ja kuopus kohta 2v, niin totean että enää en jaksaisi. Tai viitsisi.

 

["vieras"]

Mä luulen et en ois 20 vuotiaana henkisesti jaksanu sitä vaipparallia, tää 30 on aika hyvä ikä.

Peesi!!

 

[määä]

nooh...olen24v ja mulla on kolme lasta,ekan sain 17 vuotiaana.
en ole ollut koskaan väsähtänyt vauvanhoitoon,vaippailuun,tai mihinkään muuhunkaan.
koska olen niin nuori,niin ehkä minulla on ollut vielä sellainen "leikkimis-hullutus" vaihe ja lasten kanssa on ollut kiva leikkiä ja touhotta...
kyllä mä haluaisin vielä yhden lapsen enkä näkisi jaksamisen kannalta estettä sille vielä kymmenenkin vuoden kuluttua (no just siks koska minulla ei ole ollut koskaan lainkaan rankkaa lasten kanssa, niin en tiedä että ehkä se vauva-aika voi olla rankkakin????) mutta minusta olisi kymmenen vuoden päästä hullua aloittaa alusta, kun muut olisivat reilusti yli kymmenen vuoden, jopa lähes täysi-ikäinen vanhin...
että jos vielä lapsia haluan, niin nyt ne pitää tehdä, en sitten kymmenen vuoden päästä enää JAKSA aloittaa alusta...

 

[miauh]

vaikka mä sain lapsen suht nuorena (21) niin kyllä mä oon ollu tosi rasittunu yövalvomisista, pojalla oli koliikki 5kuukautiseks asti eikä oo vieläkään mikään helppo tapaus uskoisin, että yhtä rasittunut olisin 30vuotiaana kun nytkin.

 

["vieras"]

Mä luulen että kyse on enemmänkin siitä ettei nuorena osaa ajatella elämää enää kolmenkympin jälkeen. Tätähän on ihan tutkittukin että näin on. Joten on ihan luonnollista jos 18-vuotias on sitä mieltä, että sitten kun toinen jalka on jo valmiiksi haudassa ei pysty eikä kykene. Johan 18-vuotiaan näkövinkkelistä kolmekymppinen on jo kohta eläkeläinen. Eri asia sitten on mitä sanoo kun on 28.

Tai 38

Mut nää on näitä, eihän ne muista, tai halua enää tunnustaa vanhempana mitä sitä nuorempana luuli. Onneks aika korjaa

 

["vieras"]

Mun lapsi ei ole yhtään yötä valvottanut ja on muutenkin tosi helppo tapaus.
Silti mua ei kiinnosta kolmikymppisenä vauvaperheen arki.
Eikä siinä mistään jaksamisesta ole kyse, MINUN VALINTANI oli saada lapsi nuorena (18v). Sinun valintasi voi sitten olla jotain muuta.

Et sä voi etukäteen tietää mitä sun arki on 12 vuoden kuluttua, joten ei kannata varmaan iiihan vielä hehkuttaa...

 

[äitinä mukavaa]

Mä sain vauvan 39 ja hyvin ollaan jaksettu Jäin äitiyslomalle hoitotyöstä.. Takana 9 vuotta pelkkää yötyötä ja "vaipparallia" Hyvin tämän yhden vaipparallittajan kanssa jaksaa ja kun saa nukkuakin.