Taaperon kasvattamisesta ja kieltämisestä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tiukkis äiti?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tiukkis äiti?

Vieras
Minulla on villi ja hauska vuoden ikäinen poika, kerrassaan ihana mutta varsinainen jukuripää. Hänellä on selvästi pieni vanhempien testailuvaihe menossa. Häntä on kielletty sanomalla "Ä-ää, ei!". Pienempänä hän kiltisti pysähtyi jos kiellettiin kun oli matkalla kiellettyyn paikkaan, näki että mieli olisi tehnyt vaikka streoita räpläämään, mutta vanhempien kielto tehosi.

Nyt hän on jo pitkään tehnyt sitä, että sanoo itse itselleen "Ää-ää!" Pieni sormi heristää toruvasti itselleen – ja sitten poika virnuilee ja oikein kiihdyttää kielletyille teille. Ruokapöydässä heittää ruokia, ja jos katson toruvasti, kieltää itseään – ja heittää uudestaan, tuijottaa minua silmiin ja sanoo "Ä-äää!" Isältään repii silmälaseja päästä noin 15 kertaa putkeen vaikka hyvin napakasti kielletään.

Välillä taas ei reagoi puheeseen ollenkaan, viipottaa vaan menemään tuhannennen kerran sinne mienne ei saisi.

Tällaisissa tilanteissa olen välillä näpsäyttänyt sormella nenälle tai nykäissyt korvasta niin että lapsi kiinnittää kieltäjään huomionsa, ottanut napakasti syliin ja pitänyt "arestissa" hetken toruen. Ikinä en löisi lastani, enkä näpäyttele tuottaakseni varsinaisesti kipua, mutta koska lapsella ei ole vielä sanoja, intuitiivisesti ajatellen tuntuisi että viesti menee perille paremmin fyysisyyden kautta.

Mitä mieltä tästä olette? Saako lasta näpsäytellä vai onko se epäreilua fyysisen vallan käyttöä? Mitä muuta tekisitte jukuripään kanssa? Ipana siis on tosiaan vasta vuoden enkä oleta että tottelee kunnolla vielä pitkään aikaan.

Kevyet voimakeinot tuntuvat intuitiivisesti oikeilta mutta omatunto kolkuttaa ja mietin teenkö väärin. Itse olen saanut pienenä kunnolla tukkapöllyäkin, mikä ei minusta ole hyvä homma.
 
Mun mielestä hyvä kasvatus ei tartte fyysisiä otteita lainkaan, korkeintaan sylissä pitämistä ja kantamista tarpeen vaatiessa tai lapsen pysäyttämistä paikalleen puhutteluun.

1v ei ole tottelematon jukuripää vaan tosi pieni lapsi, joka tutkii maailmaa uteliaana. Siihen kuuluu myös ihmisten reaktioiden tutkiskelu. Et tosiaan tartte mitään voimakeinoja eikä edes kummoisia rangaistuksia. Täytyy ymmärtää, millä kehitystasolla lapsi menee eikä olettaa, että hän oppii täydellisen tottelevaiseksi parissa vuodessa kun pistää tarpeeksi tiukan kurin. Mun mielestä tottelevaisuus lähtee aikuisen kunnioittamisesta ja kunnioittaminen puolestaan lähtee lapselle annetusta ajasta ja vuorovaikutuksen laadusta.

Ton ikäisen kasvatuksessa on tärkeintä kontaktin luominen ja vuorovaikutus, sillä selvitään myös tulevaisuudessa. Itellä ollut kaksi 'jukuripäätä', joista kumpaakaan ei ole erityisemmin rangaistu noin pienenä vaan puhuttu, puhuttu ja puhuttu. Rangaistukset on olleet sitä tasoa, että nostetaan pois ruokpöydästä kun pelleilee, puhutellaan tiukemmin jos lyö jne. Toinen on hienokäytöksinen koululainen (palaute pk:sta ja koulusta) ja toinen tulee hyvää vauhia perässä.
 
mun kokemuksen mukaan yleensä kolmivuotiaat lapset alkaa uskoa mtä niille snaoo. saat siis pari vuotta jaktaa tuota kieltelyä jos sille tielle lähdet.
pieni lapsi tarvitsee ohjausta ja fyysistä estämistä(laita ne sterot niin ettei lapsi pääse niihin niin saat itse olla rauhassa, tai sitten vaan käyt kiikuttamassa lapsen pois sieltä stereoiden luota sata kertaa).
lapsesi alkaa pikkuhiljaa ymmärtää enemmän puhetta tuossa iässä, sen sijaan että sanot 'ei' sanot mitä lapsi voisi tehdä sen sijaan. sen sijaan että sanot 'älä seiso', sano että istu alas. älä sano älä heittele ruokaa, sano että laita ruokaa suuhun. ja sittenkun lapsi tottelee niin KEHUT kauheasti toivottua käytöstä
sitten vielä kädestä pitäen tekemistä. jos lapsi purkaa esim keittiön laatikon,, opetat siihen että jos sotkee, pitää myös siivota. annat astian tms lapselle käteen ja alkuun vaikka laitat lapsen kädellä astian paikoilleen, ja sitten kun astia menee paikoilleen, kehut kovasti. jne
 
Hyvä, että pyrit jo pienestä asti opettamaan rajoja. Omassa tuttavapiirissäni on alta pari vuotias lapsi, joka saa tehdä melkein siis mitä vain (mun näkökulmasta kasvaa ns. pellossa). Syö itse missä sattuu (annetaan siis ruokaa lattialle tai käteen ja saa sen kanssa kulkea), annetaan olla ilman vaippaa ja pissailee mihin sattuu, saa touhuta omiaan ja koskea likaisilla käsillä kaikkea myös kylässä, saa mennä pöydille (vaikka niillä olisi ruokaa) jne jne. Perusteluina äidiltä on se, ettei suostu syömään pöydän ääressä tai että huutaa potalla. Mä en ymmärrä laisinkaan tuollaista. Meillä on alusta asti ollut selvää, että vain ruokapöydän ääressä syödään ja syödessä istutaan tuolissa (osasyynä tähän toki on perheemme koirat), potalle opettelua lapsi vastusti kanssa, mutta lempeästi tekemistä keksimällä oppi siinä käymään. Meillä lasta myös heti liikkumaan lähtiessä kiellettiin ja hänen perässä kuljettiin siten, että oppi aika nopeasti ne tavarat ym. joihin ei saa koskea. Toki näitä kokeilukausia ja uhmaakin on ollut, mutta silloin vain käydään jo opitut asiat uudelleen ja uudelleen läpi. Nyt meillä on melko hyväkäytöksinen 4-vuotias, jonka kanssa voi mennä ravintolaan ym. eikä tarvitse useimmiten hävetä lapsen käytöstä (ja siis kyllä meilläkin silti välillä tulee huuto ym. kohtauksia julkisilla paikoilla, mutta sehän on vain normaalia).
 
[QUOTE="vieras";24584031]

1v ei ole tottelematon jukuripää vaan tosi pieni lapsi, joka tutkii maailmaa uteliaana. Siihen kuuluu myös ihmisten reaktioiden tutkiskelu. Et tosiaan tartte mitään voimakeinoja eikä edes kummoisia rangaistuksia. Täytyy ymmärtää, millä kehitystasolla lapsi menee eikä olettaa, että hän oppii täydellisen tottelevaiseksi parissa vuodessa kun pistää tarpeeksi tiukan kurin.
[/QUOTE]

Kiitos hyvistä ajatuksista kaikille. Meillä onkin nyt laiteltu monia nounou-paikkoja uusiksi, ostettu stereoille lasiovellinen kaappi jne, eli minimoitu kielletyt paikat. Tästäkin on monia koulukuntia, toisethan ei laita edes portteja postaisiin eikä nosta pikkutavaroita pois koska haluavat että lapsi oppii kielletyt asiat muuten, mutta itse koen että jatkuva komentaminen ei ole hyväksi lapsen itsetunnolle kun hän ei vielä tajua miksi laatikkoa ei saa purkaa lattialle. Siksi mieluummin eliminoin rikki menevät tai vaaralliset kohteet.

Kuten sanottu, en oleta että lapsi oppii täydellisen tottelevaiseksi parissa vuodessa. Lapsen selkeä tarkoituksellinen kiellettyjen asioiden teko vain harmittaa, mutta totta varmasti on, että se on sitä reaktioiden testaamista. Olen ollut yllättynyt että noin pieni osaa ylipäätään noin selkeästi kieltää itseään tai osoitella kiellettyjä paikkoja ja sanoa itse että tonne ei saa mennä.

Juttelin psykologi-kaverin kanssa tuosta näpäyttämisestä ym. ja hän oli sitä mieltä että sekään ei ole ehkä hyvä lapsen itsetunnolle ja "minä olen hyvä" -kokemuksille. Paras keino tosiaan lienee se mitä meilläkin 99 % käytetään, eli kiellot, pois hakeminen ja kehuminen kun lapsi tekee hyvin, villeimpinä hetkinä sylissä kiinni pitäminen.
 
Lisäisin noihin keinoihin vielä ehkä kaikkein parhaimman: kun jotain ei saa tehdä, näytä mitä saa sen sijaan tehdä. Esimerkiksi jos lapsi vetää kissaa hännästä, napakka kielto ja näytetään ja selitetään miten kissaa voi silittää ja mistä se tykkää. Tai jos lapsi yrittä vetää astioita keittiön pöydältä alas, kielto ja ehkä lapsi voisi luvan kanssa kaivella jotain kauhalaatikkoa.

Lapset haluavat oppia tekemään oikein :)
 
Minä olen kyllä käyttänyt normaalia kieltä ihan alle 1vuotiaankin kanssa. Mitä ihmeen kieltä on "ää, ei"? Mitä sinä kiellät? "Ei, isän laseja ei saa ottaa." Ainakin oma 1-vuotiaani ymmärsi oikein hyvin puhetta. Miten lapsi edes oppii mikä on kiellettyjä asioita, jos sinä sanot vain "ää". "ää - älä kävele vai ää - älä avaa sitä kaapinovea".

Fyysistä kuritusta en näe tarpeelliseksi. Jos ei muutamalla kiellolla ymmärrä, viedään mieluiten tilasta pois muihin hommiin tai ruokailu loppuu siihen tai ei saa itse ruokailla, tms. Estetään kielletty toiminta + toisto.
 
Tunnistan hyvin mistä ap puhuu. Meidän neiti oli samanlainen reilu 1v:nä. Nyt 1v 7kk alkaa tuntua, että ekat kiellot ehkä alkaa mennä perille. Tosiaan aikaisemmin otti oikein ilkikurisen ilmeen ja toisti toistamistaan sitä kiellettyä asiaa. Vaikka siis nosti pois ja ohjasi tekemään jotain muuta, karkasi esim. heti takaisin kiskomaan kukkaa tai ainakin palasi siihen hommaan heti kun sattui taas huomaamaan sen kukan. Eli esim. meillä olisi pitänyt kokonaan estää lasta oleskelemasta terassilla. Vähän vaikeammin sanottu kuin tehty. Oman haasteensa on aiheuttanut myös vähän aikaa syntynyt pikkuveli.

Kyllä, meilläkin on muutaman kerran nipattu, kun kielto ei kerta kaikkiaan ole tehonnut. Ajattelen tästä samoin kuin ap, eli periaatteessa ei hyvä juttu, mutta kun varsinaista kipua ei ole aiheutettu ja lapsikaan ei tästä ole itkenyt, niin mielestäni pieni nippaus ei ole sen kummempi juttu kuin äänen korottaminen. No, varmasti tähän joku lukija puuttuu ja ei halua ymmärtää, mutta ihan vapaasti.

Pointtini on siis se, että itsepäinen, sinnikäs ja ilkikurinen lapsi ainakin meillä on ollut kovin vaikea saada puheella & mielenkiinnon siirtämiselllä lopettamaan. Lasten luonteissakin on eroa, esim. kavereilla on kyllä temperamenttisia lapsia, mutta jos tuo tietty itsepäinen sinnikkyys puuttuu, niin nämä sinänsä temperamenttiset lapset ovat kyllä helpommin kiellettävissä, näin olen todennut. Parempaan päin ollaan meillä kuitenkin menossa eli toivotaan ap, että teilläkin tuo vaihe on pian ohi!
 
Minä olen kyllä käyttänyt normaalia kieltä ihan alle 1vuotiaankin kanssa. Mitä ihmeen kieltä on "ää, ei"? Mitä sinä kiellät? "Ei, isän laseja ei saa ottaa." Ainakin oma 1-vuotiaani ymmärsi oikein hyvin puhetta. Miten lapsi edes oppii mikä on kiellettyjä asioita, jos sinä sanot vain "ää". "ää - älä kävele vai ää - älä avaa sitä kaapinovea".

No tässä nyt kirjallisesti on tietysti vaikea erilaisia ääniä translitteroida, mutta siis ihan tavallinen EItä tarkoittava terävä äännähdys sanallisen EIn kyytipoikana, ja juuri sen lapsi on itsekin oppinut sanomaan ja selvästi tietää mitä se tarkoittaa. Ei se ole mitään outoa tai lasten kieltä, ja se tuntuu tulevan muittenkin suusta automaattisesti.

Kyllä meillä viestitään erittäin selkeästi Eitä käyttäen, äänensävyjä ja esimerkkiä näyttäen. Ei ole taatusti lapselle epäselvää mutta kuten edellinen kirjoittaja sanoi, lapset ovat sinnikkyydessään erilaisia.

Meidän poika on muutenkin tulinen, esim. jos ei halua nukkua, karjuu pää punaisena ja hakkaa kantapäillä patjaan tosi äkäisenä.

Toisaalta on muutenkin ilmaisuvoimainen ja supersosiaalinen, ihana lapsi, ei esim. toistaiseksi ole paljoa mennyt kavereita mätkimään vaan käy hiekkiksellä halimassa kaikki :)
 
Pointtini on siis se, että itsepäinen, sinnikäs ja ilkikurinen lapsi ainakin meillä on ollut kovin vaikea saada puheella & mielenkiinnon siirtämiselllä lopettamaan. Lasten luonteissakin on eroa, esim. kavereilla on kyllä temperamenttisia lapsia, mutta jos tuo tietty itsepäinen sinnikkyys puuttuu, niin nämä sinänsä temperamenttiset lapset ovat kyllä helpommin kiellettävissä, näin olen todennut. Parempaan päin ollaan meillä kuitenkin menossa eli toivotaan ap, että teilläkin tuo vaihe on pian ohi!

Niinpä! Ja olen erimieltä siitä kun moni tuntuu ajattelevan että vuoden ikäinen ei osaa olla jukuripää tai ilkikurinen. Näkisitte meillä näitä tilanteita, kyllä 1 vee todellakin osaa pelata jo aikamoista sosiaalista peliä, se on juuri sitä reaktion hakua, lapsi tietää aivan hyvin tekevänsä "tuhmaa". Mutta sillähän sitä omia rajoja ja oman tahdon voimaa testaillaan, eli kuuluu asiaan.
 

Yhteistyössä