Kun täällä aina ihaillaan tällaisia naisia:)

Mutta miksi pitäisi? Sehän on vain hienoa että rakastuu, ja saa elää rakastamansa ihmisen kanssa!

Jo tiede on sen aivokuvauksissa todentanut. Rakastuminen on järjetöntä, rakastaminen järkevää.

Joskus järkevän ja vastuuntuntosen kannattaa yrittää sivuuttaa suuremman edun (=rakastaminen) takia se hulluus (=rakastuminen).

 

[QUOTE="minä";24584990]Jo tiede on sen aivokuvauksissa todentanut. Rakastuminen on järjetöntä, rakastaminen järkevää.

Joskus järkevän ja vastuuntuntosen kannattaa yrittää sivuuttaa suuremman edun (=rakastaminen) takia se hulluus (=rakastuminen).[/QUOTE]

Spekuloidaan lisää. Mutta jos ei ole tuollaisa vastakkain asettelua: rakastaminen ja rakastuminen. Jos esim suhteessa oleva löytää jonkun toisen ihmisen johon rakastuu, niin eikö ole järkevämpää elää elämänsä onnellisena, kuin onnettomana epätyydyttävässä parisuhteessa, jossa ei siis rakasta? Rakastuminenhan usein johtaa rakastamiseen. Lasten suhteen rakastaminenhan ei muutu mihinkään suuntaan.

Ja vielä lisään, että olen kyllä sitä mieltä, että jokaisella pitäisi olla sen verran selkärankaa, että ennen uuden suhteen aloittamista lopettaa edellisen. Enkä siis haluaisi että kukaan joutuu kokemaan sitä, että puoliso pettää, ja lähtee toisen matkaan.

 

Silti ihmisellä on kyky toimia toisin kuin tunteet sanovat.

Näin luulisi ja olettaisi olevan. Tositilanteessa ihminen ei aina ajattele ennen kuin toimii. Sitä tallotaan paniikissa toiset jalkoihinsa tai sulkeudutaan tilaan, jossa ei ole poistumistietä....tai ollaan täysin toimintakyvyttömiä...

 

tuohan tosielämää ja YLLÄTYS YLLÄTYS noitahan tapahtuu ihan ns. normaalien ihmistenkin perheissä. mikä Viivistä tekee erilaisen?!?!? suhteeseen tarvitaan ain kaksi joten ei nainen tässäkään tapauksessa ole ainoa syyllinen. tai syytön.

 

Kun täällä niin usein valitetaan, että asiallisetkin aloitukset muuttuvat loanheitoksi, niin tässä on esimerkki päinvastaisesta. Tietyt keskustelijat saavat törkyjuoruistakin aikaiseksi hienoa keskustelua.

Ihan sivuhuomautuksena vain.

 

[QUOTE="-40";24585441]Näin luulisi ja olettaisi olevan. Tositilanteessa ihminen ei aina ajattele ennen kuin toimii. Sitä tallotaan paniikissa toiset jalkoihinsa tai sulkeudutaan tilaan, jossa ei ole poistumistietä....tai ollaan täysin toimintakyvyttömiä...[/QUOTE]

Se että on kyky tehdä jotain ei ole sama asia kuin että tätä kykyä automaattisesti käytetään kun tilanne tulee milloin se olisi viisasta, se ei silti poista kyvyn olemassaoloa.

 

Se että on kyky tehdä jotain ei ole sama asia kuin että tätä kykyä automaattisesti käytetään kun tilanne tulee milloin se olisi viisasta, se ei silti poista kyvyn olemassaoloa.

Ei varmasti poistakaan, mutta jos johdonmukaista kyky toimia on "piilossa", vaatii varmasti harjoittelua, jotta osaisi olemassa olevaa kykyään käyttää. Uskon, että kyse on hyvin pitkälti persoonakohtaisista ominaisuuksista ja toiset tarvitsevat toimintakyvyn suhteen vahvisteita, toistoja ja harjoitteita, kuin toisilta toiminta tulee ikään kuin luonnostaan.

Tosielämässä kaikista ei kuitenkaan ole toimimaan johdonmukaisesti uhka/vaaratilanteissa saati sitten rakkaudessa....tai toistetaan niitä entisiä "virheitä". Onko se sitten opittua käytöstä vai pois oppimatonta käytöstä...

 

Niin, itse aiheeseen. Muistelen lukeneeni tai kuulleeni, että se silmitön rakastuminenkin vaatii tietynlaiset olosuhteet. Rakastumiseen tarvitaan suotuisa elämäntilanne, riittävästi voimavaroja ja jonkinmoinen tyhjä emotionaalinen tila. Arkihavaintoni tukevat tätä.

Itse olen rakastunut silmittömästi ollessani parisuhteessa. Merkit olivat jo hyvissä ajoin havaittavissa. Uskouduin silloiselle miehelleni, että toisinaan pelkään rakastuvani johonkuhun toiseen. Viisaana miehenä hän vastasi, että asiaa pelkäämällä olen sen jo omalta osaltani realistiseksi mahdollisuudeksi tehnyt.

 

Niin, itse aiheeseen. Muistelen lukeneeni tai kuulleeni, että se silmitön rakastuminenkin vaatii tietynlaiset olosuhteet. Rakastumiseen tarvitaan suotuisa elämäntilanne, riittävästi voimavaroja ja jonkinmoinen tyhjä emotionaalinen tila. Arkihavaintoni tukevat tätä.

Itse olen rakastunut silmittömästi ollessani parisuhteessa. Merkit olivat jo hyvissä ajoin havaittavissa. Uskouduin silloiselle miehelleni, että toisinaan pelkään rakastuvani johonkuhun toiseen. Viisaana miehenä hän vastasi, että asiaa pelkäämällä olen sen jo omalta osaltani realistiseksi mahdollisuudeksi tehnyt.

Hyvä kommentti!