Anoppini....vastaan minä.

Meinaatkos et anoppisi jotenki rauhoittuu kun laps syntyy:D Ehei kuule sen toiminta vaan pahenee ja nyt sitten kaikki kohdistuu siihen vauvaan. yökylään pitää saada jo laitokselta, korviketta kehiin jotta mummuki saa syöttää ja kylässä täytyy päästä käymään joka pvä ja ja ja....

Flippaa toistamiseen ku laps syntyy
 
Kyllä sen on rauhotuttava, meinaan mä haluan ottaa kaiken ilon irti vauva ajasta ja pikkuisesta, ilman häseltävää anoppia ja siinä vaiheessa anopilla on porttikielto meille. Kuten varmasti monilla muillakin. Ja mitään ei tehdä sen takia, että anoppi haluaa. Mä oon meinannu jopa evätä sen oikeuden tulla kattomaan vauvaa sairaaalaan, mutta ehkä pääsen helpommalla jos se käy siellä sitä kattomassa kun meillä kotona. Nyt mulla on vielä sitä "ylimäärästä" aikaa, että "jaksan" näitä anopin juttuja, mutta kun vauva tulee, se on kaikki kaikessa ja siinä vaiheessa mies voi istua ovella ja kertoa anopille, että ei nyt, nyt ei käy. Kukaan muu tuskin edes yrittää tulla jos puhelimessa jo sanotaan, ettei käy..
 
"kio"
aika erikoiselta myös sun oma suhtautuminen kuulostaa.. Luulis nyt et mummo saa joskus tulla vauvaa tapaa, mut sä oot jo päättäny etttei teille käy. Ja mitä pahaa jos jotain tahtoo ostaa vauvalle? Eikö sais yhtää olla innoissaan?
 
"elisa"
Minä en omaa anoppia laitokselle päästänyt. Mieheni ilmoitti, ettei ole hänen perheellään mitään asiaa sinne ja me ilmoitamme sitten, kun kotiinkin saa tulla katsomaan. Esikoinen oli varmaan 1½ vko:a ennen kuin mieheni vanhemmat olivat hänet nähneet. Myöskään tätä kuopusta en ota heitä laitokselle katsomaan. Vaikka meidän sairaalassa se ei taida olla mahdollistakaan enää.
 
[QUOTE="kio";24512169]aika erikoiselta myös sun oma suhtautuminen kuulostaa.. Luulis nyt et mummo saa joskus tulla vauvaa tapaa, mut sä oot jo päättäny etttei teille käy. Ja mitä pahaa jos jotain tahtoo ostaa vauvalle? Eikö sais yhtää olla innoissaan?[/QUOTE]

Silläkin täytyy olla rajansa.. Pitää osata antaa uusille vanhemmille tilaa ja rauhaa tutustua lapseensa levätä.

Kyllä mäki tollaselle anopille joka tulee ovista ja ikkuinoista antaisin porttikiellon
 
[QUOTE="kio";24512169]aika erikoiselta myös sun oma suhtautuminen kuulostaa.. Luulis nyt et mummo saa joskus tulla vauvaa tapaa, mut sä oot jo päättäny etttei teille käy. Ja mitä pahaa jos jotain tahtoo ostaa vauvalle? Eikö sais yhtää olla innoissaan?[/QUOTE]

En nyt ihan tarkoittanut, ettei saisi ikinä nähdä vauvaa, vaan lähinnä tarkoitin sitä, että tahdon saada meidän ensiksi hieman totutella, ennen kun kauheasti väkeä paikalla.
Ja juu, saa olla innoissaan, mutta ei silti tarttis ehotella, että vaunuja ostais, tulee itelle tosiaan sellanen olo, että jes, mä kyllä hoidan tän homman ite.
Ja me ollaan saatu lahjotuksena niin paljon, ettei tarvita yhtään ylimäärästä vaatetta, eikä varsinkaan 50cm ja toisekseen vihaan vaalenpunaista ylikaiken ja anoppi kantaa vaatteita jotka ovat päästä varpaisiin vaaleanpunaisia, eikä edes tiedä kumpi on tulossa.
 
[QUOTE="elisa";24512345]Minä en omaa anoppia laitokselle päästänyt. Mieheni ilmoitti, ettei ole hänen perheellään mitään asiaa sinne ja me ilmoitamme sitten, kun kotiinkin saa tulla katsomaan. Esikoinen oli varmaan 1½ vko:a ennen kuin mieheni vanhemmat olivat hänet nähneet. Myöskään tätä kuopusta en ota heitä laitokselle katsomaan. Vaikka meidän sairaalassa se ei taida olla mahdollistakaan enää.[/QUOTE]

Nokun mä mietin, että onko liian raakaa evätä niiden pääsy laitokselle, kyllähän ne sen vauvan kuitenkin jossain vaiheessa näkee, mutta jotenkin ahdistaa ajatella, että mä teen tuntien työn ja sitten sen vauvan vieressä onkin mummot ja vaarit.. Ehkä mä vaan pelkään sitä, että sitä hyysätään, enkä saa ite tehdä niinkun haluan.. En osaa nyt tarkkaa selittää mitä tarkoitan, enkä kyllä jaksakkaan.
 
"minä"
Ja yksi esimerkki, en tiedä olenko jo tätä sanonut, mutta äitienpäivänä menimme mieheni kanssa anopin luo ja olin leiponut hänelle äitienpäivä kakun, kun mies ei muuten mitään halunnut viedä. Kävelimme ovesta sisään ja laitoimme kakun pöytään, anoppi halusi halata molempia ja totesin miehelle, että halaa nyt edeltä, sinun äitisihän se on. Johon anoppi totesi, "Älä viitsi, olenhan minä sinullekkin melkein kuin äiti!" (johtuen omasta suhteesta äitiini) Minusta tuollainen ei vain ole anopilta normaalia.
Epänormaalia tuossa on vain sinun suhtautumisesi. Ikävää, ettet itse tajua sitä. :(

Mutta oli miten oli, sinun mielestäsi sinulla on kamala anoppi. Näin ulkopuolisena minun mielestäni sinun anopillasi on kamala miniä.

Joku aikaisemmin sanoi, että anopin ja miniän suhteen pitäisi olla tasa-arvoinen. Epäilen, että tässä on se monen tämän ketjun anoppi-miniä -suhteen ongelma. Ei ymmärretä sitä, että anoppi ja miniä eivät koskaan ole tasa-arvoisia. Anoppi on anoppi, miniä on minä. Vaikka anoppi pitäisi miniää tyttärenään, ei miniä voi koskaan käyttäytyä yhtä suorasukaisesti anopille. Tosi kurjaa, että monet tämän päivän nuoret naiset eivät yksinkertaisesti enää tajua tätä.

Lopetan nyt kirjoittamisen tähän ketjuun, sillä tämä on kun seinille puhuisi. Teillä on mielestänne kamalat anopit ja itse olette vain viattomia omaa reviiriä puolustavia uhreja joiden käsivarsilta nuo hirviöanopit yrittävät riistää teidän lapsianne. Ihan miten vain, mutta muistakaan se, että "minkä taaksenne jätätte sen edestänne löydätte"...
 
"vieras"
Nokun mä mietin, että onko liian raakaa evätä niiden pääsy laitokselle, kyllähän ne sen vauvan kuitenkin jossain vaiheessa näkee, mutta jotenkin ahdistaa ajatella, että mä teen tuntien työn ja sitten sen vauvan vieressä onkin mummot ja vaarit.. Ehkä mä vaan pelkään sitä, että sitä hyysätään, enkä saa ite tehdä niinkun haluan.. En osaa nyt tarkkaa selittää mitä tarkoitan, enkä kyllä jaksakkaan.
Totta sinä olet tehnyt tuntien työt, mutta kai mummolle ja vaarille voi suoda vaikka yhden tunnin vauvan seuraa? Sinä voit sitten nauttia vauvasi seurasta ne muut 23 tuntia.. Vauvaa ei kuitenkaan olisi tässä maailmassa ilman sitä tuppautuvaa mummoa. Ymmärrän, että sinua häiritsee moni asia, mutte mielestäni osittain olet tehnyt asiasta ehkä suuremman kuin se onkaan. Mitä pahaa on esim siinä, että mummo ehdottaa ostavansa lapselle vaunut? En kyllä ymmärrä.

Jotenkin kauhistuttaa kun lukee tätä ketjua, minkälaiset miniät tulen mahdollisesti tulevaisuudessa saamaan pojilleni. Itselläni on tuppautuva ja asioihin sekantuva anoppi (sekä oma äiti :) ), mutta ymmärrän että lapsemme ovat osa myös heidänkin elämäänsä. Eivät lapseni ole ainoastaan minun "omaisuuttani", tuntuu, että nykyään osa äideistä haluaa omia lapsensa täysin ja kokonaan. Sehän on lapsille rikkaus kun heillä on useampi rakastava aikuinen elämässään. Vaikka aikuiset eivät aina keskenään niin hyvin tulisikaan toimeen..

Itse kyllä pidän puoleni ja sanon omat mielipiteeni niin anopilleni kuin äidilleni. Alun hankaluuksien jälkeen he kyllä ovat tottuneet siihen, ettei kannata antaa lapsilleni esim. karkkia jos olemme sen kieltäneet. Rajat tulee tehdä selväksi, mutta ei evätä anopeilta ja äideiltä mummona olemisen riemua.

"Anoppi vei välillä vauvat omaan sänkyynä lakanoiden väliin ja muhisteli heidän kanssa siellä. Tämä tuntui minusta tuoreena äitinä kamalalta koska ne olivat minun vauvojani.

Isompien kanssa anoppi leikkii että hän on äiti eläin ja lapseni hänen poikasiaan. Lapset ovat leikeissä mukana ja tämä jotenkin loukkaa minua. Joudun olemaan mustasukkainen omista lapsistani"

Tätä kohtaa en esimerkiksi voi ymmärtää lainkaan. Mustasukkainen omista lapsistaan siksi , että mummo vie vauvan sänkyynsä tai leikkii "äiti" leikkiä?? Onko oma äitiys niin hataralla pohjalla, että kokee tälläiset asiat uhkaksi? Samaisessa tarinassa en myöskään ymmärrä sitä että kirjoittaja joutui jatkamaan imetystä salassa anopilta. Aivan yhtä älytöntä. Imetätä niin kauan kun haluat sanoi se anoppi mitä tahansa. En vaan ihan voi ymmärtää..
 
"vieras"
[QUOTE="minä";24513088]Epänormaalia tuossa on vain sinun suhtautumisesi. Ikävää, ettet itse tajua sitä. :(

Mutta oli miten oli, sinun mielestäsi sinulla on kamala anoppi. Näin ulkopuolisena minun mielestäni sinun anopillasi on kamala miniä.

Joku aikaisemmin sanoi, että anopin ja miniän suhteen pitäisi olla tasa-arvoinen. Epäilen, että tässä on se monen tämän ketjun anoppi-miniä -suhteen ongelma. Ei ymmärretä sitä, että anoppi ja miniä eivät koskaan ole tasa-arvoisia. Anoppi on anoppi, miniä on minä. Vaikka anoppi pitäisi miniää tyttärenään, ei miniä voi koskaan käyttäytyä yhtä suorasukaisesti anopille. Tosi kurjaa, että monet tämän päivän nuoret naiset eivät yksinkertaisesti enää tajua tätä.

Lopetan nyt kirjoittamisen tähän ketjuun, sillä tämä on kun seinille puhuisi. Teillä on mielestänne kamalat anopit ja itse olette vain viattomia omaa reviiriä puolustavia uhreja joiden käsivarsilta nuo hirviöanopit yrittävät riistää teidän lapsianne. Ihan miten vain, mutta muistakaan se, että "minkä taaksenne jätätte sen edestänne löydätte"...[/QUOTE]

Niin samaa mieltä! Ai kauheaa anoppi sanoi, että hän on vähän kuin äiti.. Englanniksi anoppi on muuten mother in law, eli vähän kui äiti. Eikö? Näiden juttujen perusteella ap:n anoppi ei vaikuta ihan kauhealta. Ok, salassa pidettävien asioiden levittely ym on ikävää, mutta enemmän ap:n asenne tuntuu olevan pielessä. Monet esimerkit ovat mielestäni täysin normaalia käytöstä, eivät ilkeän anopin kiusantekoa. Omaa asennetta tulisi tarkistaa ap:n tapauksessa mielestäni aika rajusti.

Ei voi muuta sanoa kun voi anoppi parat :( Toivottavasti nämä valittavat miniät muistavat omat opetuksensa itse tulevaisuudessa anoppeina ollessaan. Älkää ihmetelkö jos teidät suljetaan lapsienne ja lapsen lapsienne elämästä. Voihan olla, että oli miniälle liikaa kun sylittelitte ja pussailitte MINIÄN vauvoja. Eihän niin saa tehdä koska ne ovat MINIÄN omia mussukoita, eivätkä mummot saa heidän elämäänsä osallistua.
 
minävainen
Ap:lle en voi muuta sanoa kuin että voimia ja pidä pääsi asioissa =) Oma anoppini sanoi silloin kauan sitten että hän ei tule puuttumaan tekemisiimme että hän ei toista samoja virheitä mitä hän on joutunut kokemaan =)

Jos mulla olis tuollainen anoppi niin hulluksi tulisin :/ muista kiittää miestäsi että hän on sinun ja perheenne puolella niinkuin kuuluukin =)
 
<3
Ap:lle antaisin sellasen neuvon et yritä käsitellä tuo anoppiahdistus ennen lapsen syntymää (keskustele miehesi kanssa, ehkä jopa anopin kanssa) sillä lapsen syntymän jälkeen olet entistä herkemmässä mielentilassa ja anopin tuppaantuminen tuntuu vielä pahemmalta. Voin kertoa kokemuksesta.
 
Vai että oikeen anoppiahdistus.. lapsen syntymänjälkeen on varmaa, että olen erittäin räjähdysaltis anopilleni.
Ja muille jotka tämän asian niskaani sysäävät, en edelleenkään väitä, ettenkö olisi osasyyllinen, mutta yritän samalla muistuttaa, etten ole kertonut kaikkea. Ja mielestäni ei ole normaalia, että anoppi sanoo miniää tyttärekseen.
 
[QUOTE="minä";24513088]
Joku aikaisemmin sanoi, että anopin ja miniän suhteen pitäisi olla tasa-arvoinen. Epäilen, että tässä on se monen tämän ketjun anoppi-miniä -suhteen ongelma. Ei ymmärretä sitä, että anoppi ja miniä eivät koskaan ole tasa-arvoisia. Anoppi on anoppi, miniä on minä. Vaikka anoppi pitäisi miniää tyttärenään, ei miniä voi koskaan käyttäytyä yhtä suorasukaisesti anopille. Tosi kurjaa, että monet tämän päivän nuoret naiset eivät yksinkertaisesti enää tajua tätä. [/QUOTE]

Aha, eli nuorempien tulee sietää alentamista ja heidän tulee jatkaa sitä seuraavaan sukupolveen. Ihana kostonkierre. Ideaalia? Tuollainen kaamea sonta niitä ongelmia aiheuttaa.

Ihmisten tulisi haluta ja voida elää mahdollisimman tyytyväisinä jokaisessa elämänvaiheessa ja kunnioittaa kanssaihmisiä. Ei loukkauksia tarvitse sietää, oli kyseessä kuka tahansa, eikä elämään ole tarve ottaa ihmistä joka aiheuttaa vaan pahaa mieltä. Elämä on liian lyhyt, jotta sen voisi hukata katkeroitumiseen.
 
Viimeksi muokattu:
<3
Taisin sit käyttää väärää sanavalintaa... Anyway, omalta osaltani olen ratkaissut asian niin et oon anopin kans mahdollisimman vähän tekemisissä. Samoten pidän mielessä et suvaitsisinko samanlaista käytöstä omalta äidiltäni. Jos vastaus on kyllä niin sit en vedä anopinkaan käytöksestä herneitä nenään. Jos taas ei niin sit oon anopin käytökseen puuttunut. Ja miehen kans on hyvä keskustella, ne miehet kun on aika sokeita oman äitinsä käytökselle ja voivat olla aika ihmeissään et mitä tuossa nyt on. Ja sen kun muistaa et toista ihmistä ei voi muuttaa, voi muuttaa vain omaa asennettaan ja suhtautumistaan asioihin...
 
"Kukka"
Hyvä Memmeli!
Olisinpa ollut yhtä fiksu kuin sinä jo odottaessani anoppini ensimmäistä lapsenlasta.
Kestin ja siedin seitsemän vuotta tungettelevaa anoppia, kunnes hermo meni kokonaan.
En ole kohta vuoteen tavannut koko ihmistä. Pohdin vain, milloin mun on pakko tavata tuo ihminen.
 
Taisin sit käyttää väärää sanavalintaa... Anyway, omalta osaltani olen ratkaissut asian niin et oon anopin kans mahdollisimman vähän tekemisissä. Samoten pidän mielessä et suvaitsisinko samanlaista käytöstä omalta äidiltäni. Jos vastaus on kyllä niin sit en vedä anopinkaan käytöksestä herneitä nenään. Jos taas ei niin sit oon anopin käytökseen puuttunut. Ja miehen kans on hyvä keskustella, ne miehet kun on aika sokeita oman äitinsä käytökselle ja voivat olla aika ihmeissään et mitä tuossa nyt on. Ja sen kun muistaa et toista ihmistä ei voi muuttaa, voi muuttaa vain omaa asennettaan ja suhtautumistaan asioihin...
Juu, ehkä se sanavalinta kuulosti omaan korvaan vähän oudolta..
Ja ei, en missään nimessä hyväksyisi omalta äidiltä tuollaista käytöstä. Äidilläni ei kyllä ole ikinä ollut edes tarvetta katsoa papereita, joissa lukee minun nimeni, tai muutenkaan papereita, jotka hänelle eivät kuulu. Tai laatikoita jotka ovat suljettuja, vaan on kysynyt, jos ovat olleet hänen tiellään tms, että mitä nuo ovat ja mihin ne voi siirtää.
Yritän minäkin olla anopin kanssa mahdollisimman vähän tekemisissä, mutta pirun vaikeaa se on.
Ja mieheni kyllä tiedostaa äitinsä käytöksen, koska se käy miehenkin hermoille..
Enkä mä ole tässä ketään muuttamassa, olen yrittänyt muuttaa omaa asennettanikin, mutta kaikki asiat jotka ovat paljastuneet, niin en tiedä mihin suuntaan voisin omaa asennettani ja suhtautumistani anoppia kohtaan muuttaa.
 
[QUOTE="Kukka";24515970]Hyvä Memmeli!
Olisinpa ollut yhtä fiksu kuin sinä jo odottaessani anoppini ensimmäistä lapsenlasta.
Kestin ja siedin seitsemän vuotta tungettelevaa anoppia, kunnes hermo meni kokonaan.
En ole kohta vuoteen tavannut koko ihmistä. Pohdin vain, milloin mun on pakko tavata tuo ihminen.[/QUOTE]

Oliko tuo sarkasmia, vai mitä fiksua olen huomannut? :D
Minä kiitä miehen veljen vaimoa kaikesta, koska hän on käynyt tämän kaiken paljon pahemmin läpi ja kerran vahingossa asiat tulivat puheeksi, josta lähtien olemme pitäneet kyllä yhtä, koska hän tietää tämän tilanteen ja kaiken sen mitä täällä jätän kertomatta. Ilman häntä, en varmaan olisi tähän todellisuuteen herännytkään..
 
"mie"
Pakko vastata tähän että tuntui niinkuin olisi omasta anopista kertonut! hän on ihan samanlainen! outo on siis anoppisi,et sinä :) äläkä missään vaiheessa edes ajattele niin, koska sitä hän haluaa. Minä tein sen virheen. Minun anoppini on narsisti(itse olen diagnoosin tehnyt :). Ja kyllä kuulostaa olevan sinunkin. Jos haluat jutskailla niin voin pistää yvtä?
 
<3
Tuo on tosi hyvä että sinulla on kohtalotoveri jonka kanssa jakaa kokemuksia. Minulla on myös paras ystäväni joka käy läpi samoja juttuja oman anoppinsa kanssa mutta tuo on vielä parempi kun te olette ns. samassa veneessä, ts. sama anoppi.
Ja tosiaan sitä omaa asennettakin voi muuttaa vain tiettyyn pisteeseen, sit tulee seinä vastaan ja se kuuluisa viimenen pisara. Mulla se viimenen pisara tuli vakavan raskauden jälkeisen masennuksen muodossa, toivottavasti sinulle ei käy ihan niin huonosti. Mut vaikka rankkaa oli alussa niin voin sanoo et se kannatti käydä läpi, minun anoppi ainakin muuttu varovaisemmaks sanomisissaan ja tekemisissään. Pelkää varmaan et millon se miniä taas sekoo... Mut sitä selän takana manipuointia tapahtuu edelleen. Pitää vaan laittaa anoppi sinne omaan lokeroonsa mihin se kuuluu ja antaa olla siellä ja pistää juttuja toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
 
miniä myös
Aha, eli nuorempien tulee sietää alentamista ja heidän tulee jatkaa sitä seuraavaan sukupolveen. Ihana kostonkierre. Ideaalia? Tuollainen kaamea sonta niitä ongelmia aiheuttaa.

Ihmisten tulisi haluta ja voida elää mahdollisimman tyytyväisinä jokaisessa elämänvaiheessa ja kunnioittaa kanssaihmisiä. Ei loukkauksia tarvitse sietää, oli kyseessä kuka tahansa, eikä elämään ole tarve ottaa ihmistä joka aiheuttaa vaan pahaa mieltä. Elämä on liian lyhyt, jotta sen voisi hukata katkeroitumiseen.
Sulta taisi tuo edellinen kommentti mennä ohi korkealta ja kovaa. Taisi sen kirjoittaja tarkoittaa, että vanhempien ja puolisoiden vanhempien kunnioittamista, ei mitään kostokierrettä... Tsiisus sentään!
 
minä myös
[QUOTE="mie";24516231]Pakko vastata tähän että tuntui niinkuin olisi omasta anopista kertonut! hän on ihan samanlainen! outo on siis anoppisi,et sinä :) äläkä missään vaiheessa edes ajattele niin, koska sitä hän haluaa. Minä tein sen virheen. Minun anoppini on narsisti(itse olen diagnoosin tehnyt :). Ja kyllä kuulostaa olevan sinunkin. Jos haluat jutskailla niin voin pistää yvtä?[/QUOTE]

NONNI. :D Tottakai anopitkin ovat nykyään narsisteja, kun kerran ovat joka toisen suomalaisen miehenkin (poikansa) narsistiksi kasvattaneet. :D :D

Ihmeellistä, että tässä ketjussa on sentää pari maalaisjärjellä varustettua kommentoijaa löytynyt. Teidän muiden anopeille jaksamista!

Ps. Myös minulla on tuollainen kamalan ihana tunkeilija anoppi. Välillä homma kyrsii, mutta ei tulisi mieleenikään alkaa vetämään mitään draamaa ja rajoittaa hänen ja lasten olemista. Kuten tuolla joku nimimerkki sanoikin, lapsella ei koskaan ole liikaa rakastavia aikuisia ihmisiä ympärillään.
 
Juu yv on tervetullutta.. :)

Ehkei meillä siltikään ole samanlaisia anoppeja, vaikka täällä niin moni käy kertomassa, että kestää anoppiaan ja minussa on vika. No sehän on hienoa, että otatte sen paskan vastaan.
Minäkin aikani mietin, että kirjoitanko vaiko en, mutta miksi en kirjottaisi? Sain täältä sentään kohtalotovereita, jotka eivät siedä anoppiaan, tiedostavat, että hänen käytös on epänormaalia yms.
Toisille se on vaan vaikeampaa myöntää, että anoppi olisi oikeasti jollakinlailla outo.
 
<3
Tätä ketjua lukiessa kyllä huomaa et ihmisiä on erilaisia. Toiset suhtautuu tunkeilevaan anoppiin tyyliin "siinäpähän höösää, ei vois vähempää haitata" ja sit osaa ahdistaa tosi paljon. Itse valitettavasti kuulun niihin ahdistujiin jotka pyörittelee asioita mielessään jne. jne. Mutta kyllä tässä parempaan suuntaan ollaan koko ajan menossa. Ehkä minäkin voin joskus nauraa makoisasti kiikkustuolissa et oli sitä mullakin ihme anoppi! :)
 
"Liila"
Kumma juttu, että mummoksi tuleminen saa anopit sekoamaan. Minä tulin anopin kanssa ihan hyvin toimeen 18 vuotta. Siihen asti, kunnes saimme ensimmäisen lapsemme.

Esikoisen syntymän jälkeen anoppi on alkanut pahoittamaan mielensä mitä ihmeellisimmistä asioista. Hänellä on joku käsittämätön kilpailuasetelma toisten isovanhempien kanssa. Jos muut ovat tavanneet lapsenlapsia useammin, niin siinäpä taas hyvä syy loukkaantua ja miettiä, mistä hänelle nyt vihoitellaan.
 

Yhteistyössä