Anoppini on alkoholisti, lapseni kärsivät.

[vierailija]

Asutaan pienellä paikkakunnalla. Muuttoa pohdittu mutta tilannetta hankaloittaa että tarvitsemme työpaikkamme ja muualta ei ole tärpännyt vielä. Meillä on suurperhe niin työttömyys rajottaisi elämäämme suuresti.

Ongelmana on anoppini, lasten mummo joka asuu tietty samoilla kylillä ja on alkoholisti. Nyt kun lapsemme on kasvaneet lähes teini-ikään törmäävät he tähän ongelmaan. Anoppi on täysin kykenemätön huolehtimaan itsestään, ilman appiukkoa se ei varmaan edes peseytyisi. Anoppi on ylipainoinen ja monisairas, vaatteissa hän suosii mekkoja ja mitä lähemmäs yöpaitaa näyttää sen parempi. Nämä vaatteet päällä hän kulkee kylillä, parhaimmillaan niin että niissä näkyy humalassa housuun paskotut jäljet. Tästä sitten omille lapsilleni nauretaan. Usein nuo anopin vaatteet on vielä 3 kokoa liian pieniä.

Appiukko pelkää vaimoaan. Että suuttuu. Tottunut niin kovasti harjottamaan kotona hiljaista hyväksyntää eli on hiljaa. Yritetty puhua hänellekkin lukemattomat kerrat. Aina vastaus on "Se on mitä on." Tai "Mitä minä voin tehdä?" Eihän silti ikinä tee mitään kuitenkaan.

Tänään soitti koulun kuraattori. Tyttöni oli käynyt juttelemassa miten tämä ahdistaa häntä. Anopin alkoholismi ahdistaa häntä.

Mitä minä voin tehdä? Puhuminen appivanhemmille ei toimi. Toinen on siihen liian alkoholisti ja toinen niin väsynyt.

 

[vierailija]

Lapsia ajatellen muuttaisin naapurikuntaan. Lapset saisivat rauhan koulunkäynnilleen ja sosiaaliselle elämälleen, itse pitäisin kiinni työpaikoista - sen muutaman kymmenen kilometrin ajaa edestakaisin mieluusti kun on kyseessä lapsen kasvun ja kehityksen tukeminen. Appivanhemmille on todellakin turha puhua, he ovat omat tiensä valinneet. Teidän tehtävä ei ole heidän sotkuja selvittää.

 

[vierailija]

Lisää viinaa, kyllä sen maksa pian poksahtaa!

 

[vierailija]

Oma äiti ja lasten mummo on varmaan maakunnan pahin juoppo. Muutimme takaisin kylille, sillä elämä muualla on stressaavaa. Eipä siinä mitään, olen erottanut meidän elämät toisistaan. Emme pidä yhteyttä ja jos joku avautuu äidistäni, niin sanon suoraan ettei asia meille kuulu, aikuiset hoitaa omat asiansa ja hänen synnit eivät ole minun kannettavina. Mummo on jo yli 70v joten legenda siirtyy pian muihin muistoihin. Tsempit!