Minusta masentuneet naiset eivät saisi tehdä lapsia.

Pienellä paikkakunnalla sai siitä kuulla, että äiti jäi masennuksen vuoksi eläkkeelle?
Entä jos äiti olisi saraistunut syöpään ja kuollut? Olisiko moinen häpeätarha pysynyt salassa?
Miten mahdollinen diabetes tai vaikka reuma?
Tai...


Minun on pakko sanoa, että tämä provo on mielestäni sieltä vastenmielisimmästä päästä, koska sillä isketään ihmisiin, joilla muutenkin henkisesti työläs elämänvaihe. Henkilökohtaisesti en kehtaisi huvitella maassa valmiiksi makaavaa potkimalla ja toivoisin vilpittömästi psyykksstä apua (mahdollisesti pitkiä sairaalajaksojakin suljetulla osastolla) niille joiden mielestä moinen hauskaa.

Ei tämä ole provo tämä on ollut minun lapsuuttani aikoinaan, eikä tämän tarkoitus ole henkisesti ketään lyödä vaan laittaa miettimään asioita. Ja kyllä lapset osaavat olla julmia toisilleen ja siihen aikaan jos äidillä olisi ollut fyysinen sairaus niin se ei olisi ollut häpeä mutta masennus oli.

 

Ei tämä ole provo tämä on ollut minun lapsuuttani aikoinaan, eikä tämän tarkoitus ole henkisesti ketään lyödä vaan laittaa miettimään asioita. Ja kyllä lapset osaavat olla julmia toisilleen ja siihen aikaan jos äidillä olisi ollut fyysinen sairaus niin se ei olisi ollut häpeä mutta masennus oli.

Jos olisit totta niin masentuneen äidin empatiakyvyttömänä ja jossain määrin intellektuaalisestikin rajoittuneena lapsena olisit ilman muuta vähääkään vastuullisena ihmisenä ehdottomasti itse pidättäytynyt lasten hankkimisesta.
Niin et tekstisi perusteella kuitenkaan tehnyt, joten oletan että olet joko poikkeuksellisen vastuuton tai provo.
Toivon, että provo.

 

Ei se terve mies estä sinua masentumasta.

Ei mutta hän voi sitten hoitaa lasta jos niin käy. Itselläni ei ollut isää ei mitään tukiverkkoja ei ketään ei masentunutta hoitamassa minua.

 

No niin, olisit voinut heti alussa kertoa, että sinulla ei ollut isää. Oliko isä kuvioissa silloin kun synnyit?

 

Ei mutta hän voi sitten hoitaa lasta jos niin käy. Itselläni ei ollut isää ei mitään tukiverkkoja ei ketään ei masentunutta hoitamassa minua.

Eli siis tää muuttukin nyt niin että jos on terve mies ja nainen on masentunut niin sitten saa tehdä lapsia?? Entäs jos se on toistepäin...

 

Jos olisit totta niin masentuneen äidin empatiakyvyttömänä ja jossain määrin intellektuaalisestikin rajoittuneena lapsena olisit ilman muuta vähääkään vastuullisena ihmisenä ehdottomasti itse pidättäytynyt lasten hankkimisesta.
Niin et tekstisi perusteella kuitenkaan tehnyt, joten oletan että olet joko poikkeuksellisen vastuuton tai provo.
Toivon, että provo.

Miksi minulla ei olisi ollut oikeutta hankkia lapsia?eivät sisarenikaan ole sairastuneet vaikka ovat vanhempia kuin minä ja heilläkin on lapsia. Minulla on myös terve mies joka osaa hoitaa lasta jos masentuisin.

 

[QUOTE="...";24433561]Niin entäpä? Niin kauan, kun se kommunikaatio on heikkolaatuista ja osallistuminen lapsen elämään vähäistä, lapsi kärsii, oli ikä mikä tahansa. Parannuttuaan tilanne on toinen, mutta lapsi tarvitsee silti tukea kokemustensa kanssa pärjäämiseen. Vaan kuinka usein kukaan sitä lasta muistaa? Oikeasti, vanhemman mielenterveysongelmat ovat todella suuri riskitekijä lapen kehitykselle, jota ei saa ikinä vähätellä eikä lasta saa koskaan jättää vaille tukea ja muun kuin sen mielenterveysongelmaisen vanhemman antamaan hoivaa ja turvaa sekä myöhemmin keskusteluapua.[/QUOTE]

Toki, mutta miksi se on niin vaikea ymmärtää että masennusta on eriasteista?
En vaan voi ymmärtää.
Jotkut eivät käy niin pohjalla etteivät kykenisi huolehtimaan lapsistaan tai olemaan heille hyvä vanhempi,jotkut osaavat hakea apua ennenkuin omat mielenterveysongelmat heijastuvat lapseen.
Lapsi saa sekä masentuneilta vanhemmiltaan että koko muulta suvulta rakkautta,hellyyttä,hoivaa ja turvaa.

 

Kyl sun äitis tais olla muullakin tavalla mielisairas. Masennukseen ei liity sekavien puhuminen. Aina vaan lapsille ei kerrota kaikkea.

 

Tietysti tiedän että masennusta on eriasteista. Se on pitkälti kiinni omasta asenteesta masentuuko. Äitini vaan rypi itsesäälissään eikä edes halunnut parantua masennuksesta.

No ei kuule ole omasta asenteesta kiinni! Voi helvetti!

 

No niin, olisit voinut heti alussa kertoa, että sinulla ei ollut isää. Oliko isä kuvioissa silloin kun synnyit?

Ei ollut.

 

Eli mun olisi pitänyt tietää etukäteen että sairastun keskivaikeaan masennukseen? Mutta älä huoli, en saa toista lasta.

 

Ainakin äiti kävi terapiassa masennuksen takia vuosikymmenet ja söi masennuslääkkeitä nykyisin hänellä on dementia ollut jo vuosikausia.

 

Eli oikeastaan olet katkera siitä, että äitisi teki isättömän lapsen ilman muitakaan tukiverkkoja.

 

Ainakin äiti kävi terapiassa masennuksen takia vuosikymmenet ja söi masennuslääkkeitä nykyisin hänellä on dementia ollut jo vuosikausia.

Ja tästä päättelet, että ei halunnut parantua? :headwall:

 

Höpö höpö, ei kukaan tietentahtoen halua olla masentunut. Ja vain masentunut tietää, kuinka raskasta se on. Luultavasti äiti halusi parantua, mutta ei masennukseltaan kyennyt/jaksanut.

Toisaalta ihminen voi olla myös haluton paranemaan. Tietysti se on aika arpomista, että johtuuko se haluttomuus siitä masennuksesta vai jostain muusta, tai onko se haluttomuus voida hyvin esimerkiksi ollut osasyynä masennukselle. Mutta kyllä osa lievästi tai keskivaikeasti masentuinesta mielummin pysyy siinä potilaan roolissa, vaikka voisi olla fyysiset edellytykset parantua (uhrin rooli on helpompi, huomaahan sen ap:sta itsestäänkin). (Silti en todellakaan ole sitä mieltä, että masennus olisi asennevalinta. Asenne vaikuttaa kyllä siihen, miten vaikeuksista selviää ja miten niitä pystyy käsittelemään, muttei sekään ihmeisiin pysty)

 

Ei mutta hän voi sitten hoitaa lasta jos niin käy. Itselläni ei ollut isää ei mitään tukiverkkoja ei ketään ei masentunutta hoitamassa minua.

Mitäs jos miehesi häipyy sinun ja lastenne elämästä? Entä jos hän menehtyy? Kuka sitten hoitaa lapsen, jos sinä olet masentunut?

Todella vastuutonta sinun tekstisi etkä todellakaan tiedä, mistä puhut.

 

Että masentuneiden äitien lapset, etenkin vauvat kärsivät tutkitusti erilaisista tunne-elämän kehityshäiriöistä, koska masentunut hoitaja ei kykene sellaiseen empaattiseen kommunikaatioon lapsen kanssa, mikä on elintärkeää lapsen normaalille kehittymiselle.

Sori mut mun lapsi ei kärsi tuosta.

 

Ainakin äiti kävi terapiassa masennuksen takia vuosikymmenet ja söi masennuslääkkeitä nykyisin hänellä on dementia ollut jo vuosikausia.

Eli sun äitisi on hakenut masennukseensa apua, ja saanut siihen hoitoa. Hänellä siis on ollut edes jonkinlainen toivonkipinä olemassa itsellään.

 

Ei mutta hän voi sitten hoitaa lasta jos niin käy. Itselläni ei ollut isää ei mitään tukiverkkoja ei ketään ei masentunutta hoitamassa minua.

Se on ikävää,mutta en silti ymmärrä miten voit olla noin kapeakatseinen. Et tiedä millaista kamppailua se masennuksesta selviäminen on. Halveksit jopa omaa äitiäsi? Itse olen ollut masentunut ja siihen päälle tuli syömishäiriö,josta kuitenkin aikaa myöten selvisin. Ja kyllä mulla oli jo silloin lapsi.

En ymmärrä suhtautumistasi.

 

Nyt kyllä näyttäisi siltä, että lankesin ammattivalittajan ansaan :headwall: Eikö tämä ole taas se sama tyyppi, ilman välimerkkejä kirjoittaa ja sama lakoninen sävy?

 

Miksi minulla ei olisi ollut oikeutta hankkia lapsia?eivät sisarenikaan ole sairastuneet vaikka ovat vanhempia kuin minä ja heilläkin on lapsia. Minulla on myös terve mies joka osaa hoitaa lasta jos masentuisin.

Sinulla on oman kertomuksesi perusteella poikkeuksellisen korkea riski sairastua masennukseen.
Silti olet myös poikkeuksellisen aulis tuomitsemaan ihmiset jotka - pienemmän riskin vallitessa - ovat hankkineet lapsia tietämättä, jotta myöhemmin sairastuvat.

Samoin käsittelet masennusta "häpeänä" joten olet poikkeuksellisen huonosti varustettu vanhemmuuteen tilanteessa jossa joku lapsistasi mahdollisesti myöhemmin sairastuisi masennukseen.

Näistä lähtökohdista, avausviestiisi viitaten, tuumin, jotta mikäli olisit vastuullinen (etkä provo) olisit kokemustesi ja muiden rajoitteidesi perusteella pidättäytynyt lapsista.

 

Nyt kyllä näyttäisi siltä, että lankesin ammattivalittajan ansaan :headwall: Eikö tämä ole taas se sama tyyppi, ilman välimerkkejä kirjoittaa ja sama lakoninen sävy?

 

Nyt kyllä näyttäisi siltä, että lankesin ammattivalittajan ansaan :headwall: Eikö tämä ole taas se sama tyyppi, ilman välimerkkejä kirjoittaa ja sama lakoninen sävy?

Jotain semmoista taitaa olla.

 

Jos tämä on se ammattivalittaja, niin kuin ilmeisesti on, niin voisin sanoa että viimeisenä masentuneita äitejä voi olla arvostelemassa ihminen, joka toistuvasti vuosikausia tekee palstalle aloituksia joiden perusidea on se, että kaikki mikä hänen elämässään menee pieleen (ja kaikkihan menee kun kyse on ammattivalittajasta) on jonkun toisen syy, eikä hän voi ottaa itse vastuuta mistään.

 

Sinulla on oman kertomuksesi perusteella poikkeuksellisen korkea riski sairastua masennukseen.
Silti olet myös poikkeuksellisen aulis tuomitsemaan ihmiset jotka - pienemmän riskin vallitessa - ovat hankkineet lapsia tietämättä, jotta myöhemmin sairastuvat.

Samoin käsittelet masennusta "häpeänä" joten olet poikkeuksellisen huonosti varustettu vanhemmuuteen tilanteessa jossa joku lapsistasi mahdollisesti myöhemmin sairastuisi masennukseen.

Näistä lähtökohdista, avausviestiisi viitaten, tuumin, jotta mikäli olisit vastuullinen (etkä provo) olisit kokemustesi ja muiden rajoitteidesi perusteella pidättäytynyt lapsista.

Minulla on ollut sama oikeus kuin muillakin tehdä lapsia, enkä ole koskaan tähän ikään mennessä kärsinyt masennuksesta. Mieheni suku ei ole ikinä kärsinyt masennuksesta eli siltä puolelta suku on terve. Sisareni uskalsi tehdä 2 lasta vaikka äitini puolelta on masennusta ja dementiaa ja hänen miehensä puolelta on myös masennusta ja dementiaa silti lapset ovat terveitä.