V
"väsynyt"
Vieras
Yhdessä ei voida/osata keskustella mistään asioista, kuten raha, abortti, työ, miehen alkoholin käyttö ja menot.
Tuntuu että kaikki viralliset ja epävirallisetkin asiat jää aina minun hoidettavaksi. Nätisti olen muutaman kerran miehelle sanonut että se ja se pitäisi hoitaa, hän toteaa "ainiin" mutta minä hoidan asian, tai jää hoitamatta. Minä suunnittelen lasten hoitovuorot päiväkotiin, käyn kaupassa, sinnittelen omalla palkallani (mieskin saa palkaa, vaan harvemmin se kaupassa käy ellen erikseen pyydä).
Hoidan lasten neuvolat, lääkärikäynnit jne. Ei se minua haittaa, mielelläni hoidan vaan missä on toinen perheen aikuinen?! Edes pientä apua/tukea kun tarvisi joskus pyytämättä. Nyt kun palasin töihin (6kk sitten) on alkanut viimeaikoina todella ärsyttää että mies on jättänyt kotityöt sitten vuoden kirves ja miekka. Tosin silloinkin kun hän asui yksin, äitinsä kävi kerran viikossa siivoamassa sen kämpän!!! että tämä kertonee jotain. Kyllä se toisinaan yrittää pyyhkiä pölyjä ja imuroida. Pestä pyykkiä. Ehkä kerran 2 kuussa. Siiten siitä suorituksesta pitää mainita ja joku mitali pitäisi suunnilleen myöntää. Ennen töihin lähtöä ja/tai jälkeen laitan pyykkejä koneeseen, kuivumaan, kaappiin. Imuroin yms. Mies istuu tietokoneella/nukkuu!! Ei auta yhtään aamutoimissa lastenkanssa, ellei erikseen aina pyydä.
Minusta vaan tuntuu että se on mukavuuden halusta ja siksi että perheen sai, mun kanssa naimisissa. Minä olen äiti ja kodinhoitaja. Alan olla masentunut miehen läsnäolosta. Ärsyyntynyt ja masentunut. Kaljaa juo joka viikonloppu, paljon. En pitänyt määrää isona ennenkuin aloin todella miettiä ja puhuin siitä psykologille. Hänen mielestä miehellä on alkoholiongelma. Kehotti minua olemaan jo nyt yhteydessä lastensuojeluun. Ei se hölmöile, huuda, käy käsiksi tai mitään, Lipittää sitä litkua vaan pullosta toiseen. Käy 1-3 kertaa kuussa pubissa tms. Minä alan inhota koko alkoholia tuon takia.
Tuntuu että pärjäisin ja mielenterveys säilyisi, jos lähtisin lastenkanssa. Pelkään vaan, että mies pistää hirmuisen sodan pystyyn lapsista. Kerran riidellessä uhkasi että hän pitää huolen että minä en erotessa saisi lapsia :0
Miehen vanhemmista ja siskosta pidän. Välithän heihin menisi eron myötä kuitenkin. Pitääkö yrittää sinnitellä? miksi? Psykologi neuvoi kirjoittamaan kirjeen miehelle. Olen kirjoittanut sitä viikon, saamatta siihen järkeä ja uskaltaa lähettää sitä.
Tuntuu että kaikki viralliset ja epävirallisetkin asiat jää aina minun hoidettavaksi. Nätisti olen muutaman kerran miehelle sanonut että se ja se pitäisi hoitaa, hän toteaa "ainiin" mutta minä hoidan asian, tai jää hoitamatta. Minä suunnittelen lasten hoitovuorot päiväkotiin, käyn kaupassa, sinnittelen omalla palkallani (mieskin saa palkaa, vaan harvemmin se kaupassa käy ellen erikseen pyydä).
Hoidan lasten neuvolat, lääkärikäynnit jne. Ei se minua haittaa, mielelläni hoidan vaan missä on toinen perheen aikuinen?! Edes pientä apua/tukea kun tarvisi joskus pyytämättä. Nyt kun palasin töihin (6kk sitten) on alkanut viimeaikoina todella ärsyttää että mies on jättänyt kotityöt sitten vuoden kirves ja miekka. Tosin silloinkin kun hän asui yksin, äitinsä kävi kerran viikossa siivoamassa sen kämpän!!! että tämä kertonee jotain. Kyllä se toisinaan yrittää pyyhkiä pölyjä ja imuroida. Pestä pyykkiä. Ehkä kerran 2 kuussa. Siiten siitä suorituksesta pitää mainita ja joku mitali pitäisi suunnilleen myöntää. Ennen töihin lähtöä ja/tai jälkeen laitan pyykkejä koneeseen, kuivumaan, kaappiin. Imuroin yms. Mies istuu tietokoneella/nukkuu!! Ei auta yhtään aamutoimissa lastenkanssa, ellei erikseen aina pyydä.
Minusta vaan tuntuu että se on mukavuuden halusta ja siksi että perheen sai, mun kanssa naimisissa. Minä olen äiti ja kodinhoitaja. Alan olla masentunut miehen läsnäolosta. Ärsyyntynyt ja masentunut. Kaljaa juo joka viikonloppu, paljon. En pitänyt määrää isona ennenkuin aloin todella miettiä ja puhuin siitä psykologille. Hänen mielestä miehellä on alkoholiongelma. Kehotti minua olemaan jo nyt yhteydessä lastensuojeluun. Ei se hölmöile, huuda, käy käsiksi tai mitään, Lipittää sitä litkua vaan pullosta toiseen. Käy 1-3 kertaa kuussa pubissa tms. Minä alan inhota koko alkoholia tuon takia.
Tuntuu että pärjäisin ja mielenterveys säilyisi, jos lähtisin lastenkanssa. Pelkään vaan, että mies pistää hirmuisen sodan pystyyn lapsista. Kerran riidellessä uhkasi että hän pitää huolen että minä en erotessa saisi lapsia :0
Miehen vanhemmista ja siskosta pidän. Välithän heihin menisi eron myötä kuitenkin. Pitääkö yrittää sinnitellä? miksi? Psykologi neuvoi kirjoittamaan kirjeen miehelle. Olen kirjoittanut sitä viikon, saamatta siihen järkeä ja uskaltaa lähettää sitä.