just joo, täällä on niin surkeeta hoitoa ja tämä tapaus osoittaa sen tason. Itse pitää tietää potilaan ja vaatia hoitoa. soittakaa ambulanssi kotiin älkääkä lähtekö jonottamaan jos lapsesta kyse ja varsinkin perussairaasta. kyllä vanhemmat ovat viisaampia lastensa asioissa kuin yksikään lääkäri ja jos selkeästi nähdään että nyt mennee pieleen arviot niin ottakaa ohjat käsiinne-. Puhelimellaan voi itsekin konsultoida yliopistosairaalaa....... jälkeenpäin on tietysti vaikeaa jossitella mutta isä olisi voinut itse soittaa kuopioon ja ottaa ohjeet sieltä eikä luottaa mikkelin kaltaiseen rupu-sairaalaan.
Hoitoa vaadittiin kyllä useisiin otteisiin. Ambulanssilla ei ollut tarve lähteä sairaalaan kun tila ei siinä vaiheessa ollut vielä niin huono. Päivystys ja ea on Mikkelissä vierekkäin ja erikoissairaanhoito jonka puolelle Petja olisi kuulunut ea-tapauksena. Mutta jonka hoitaja jätti ylepäivystyksen jonoon.
Ja jos isä jää siihen oletukseen että lapsi todennäköisesti siirretään yliopistolliseen yön aikana ei hän näe syytä soittaa mihinkään. Lääkäreistä kuitenkin jokainen epäili kyseessä olevan aivopaineen sitten myöhemmin. Tuossa tilanteessa ei ollut siitä selkeää epäilystä miksi häntä EI siirrettäisi eteenpäin. Siksi isä lähti kotiin päästämään lapsenvahdinkin pois. Että päästäisiin isän kanssa ambulanssin perästä aamulla Kuopioon. Ei hän olisi lähtenyt edes jos olisi tiennyt tilanteen.
Onko sinusta oikein että sairaanhoito on tätä tasoa? Ja että jokaisen pitää itse olla lääkäri? Ja vaikka vaatisit hoitoa sitä et välttämättä saa? Puhumattakaan hoitovirheistä ja laiminlyönneistä....
Mielestäni verovaroin kustannettu julkinen terveydenhuolto ei saa olla tällä tasolla.
Petjan kohdalla on tapahtunut yleisiä virheitä jotka ovat yhtenä sarjana aiheuttaneet kohtalokkaan seurauksen, lapsi on kuollut. Siksi Petjan tarina on julkinen. Se on raadollinen esimerkki rapistuvat terveydenhuollon tilasta.
Tämä voisi tapahtua kenelle vaan kuka sairastuu vakavasti ja äkillisesti.
Ehkä tätä ei kaikki huomaa, ketkä käyttävät harvoin julkista puolta tai käyttävät th-palveluita ylipäätään verrattain harvoin. Erityislapsien vanhempana näkee aika tarkkaan millä tolalla asiat on kun olet jatkuvasti päivystyksessä tai osastolla tai poliklinikalla jonkun lapsen kanssa.
Kysymys on siitä, tarvitseeko tämä niellä hiljaa?
On herättävä vaatimaan julkisen terveydenhuollon palauttamista ruotuunsa.
Pian kun hoitoalalle tulee valtava työvoimapula ison ikäryhmän eläköityessä harva on jaksanut kouluttautua alalle jossa ajetaan kuin tiinettä muulia henkilökuntaa loppuun resurssivajeen vuoksi. Siinä vaiheessa me kaikki ollaan kusessa.