tyttäreni (20) seurustelee 35-vuotiaan miehen kanssa. Mitä voin tehdä?

[QUOTE="aapee";24395922]tätä "pelkään". Tyttäreni ei ole myöskään ennen (tietääkseni) seurustelut ja nyt ensimmäinen vävyehdokas on työtön 35 äijä. Sehän voisi melkein olla hänen isänsä.[/QUOTE]

No työtön äijä on tietysti eri asia kuin 35 v äijä. Kyllä muakin saattaisi kiinnostaa, miksi mies on työtön (onko ollut aina, kuten yksi sukulaismies vai ainoastaan sattumalta juuri nyt, eikö oman alan töitä ole tai onko sitä omaa alaa edes löytynyt jne.) MUTTA ikä on vain numeroita.

Siltikään et mielestäni voi etkä saa asiaan puuttua. Tyttäresikin on tehtävä omat virheensä (jos tuo sitten edes mikään virhe on). Minä itse aloin seurustella 18 -vuotiaana 31-vuotiaan kanssa, äitini sai hervottoman hepulin, jätin miehen ja olin pitkään todella onneton (siis todella, todella onneton). Äitini pyysi myöhemmin anteeksi...Nyt olen ollut minua vieläkin vanhemman miehen kanssa naimisissa 10 v ja meillä on kolme lasta. Olen aina ollut omasta mielestäni varhaiskeski-ikäinen ja hyvin itsenäinen, joten isän korviketta en todellakaan ole hakenut.

 

Ai että mitäkö voit tehdä?

Voit puhua tytölle ja saada hänet siten muuttamaan mielensä tai voit toivoa, että tyttö muuttaisi mielensä, mutta oikeastaan mitään muuta et voi tehdä.

 

[QUOTE="vieras";24395966]No mikäs siinä jos tykkää vanhuksista...[/QUOTE]

Pakkohan se on! Olen itse nyt vanhempi, kuin äijä tuossa vaiheessa ja todellakin tykkään myös itsestäni. Ja äijästä, yhä.

 

Niin?

Minua luultiin 14-vuotiaaksi, ulkomailla, kun olin äijän kanssa matkassa 22-vuotiaana. Ja seuraavalla reissulla, ollessani raskaana, äijää luultiin isäkseni.
Kenellekään ei jäänyt traumoja, kun asia selvisi.

Eikö se häiritse sinua? Siis, että miestäsi on luultu isäksesi. Minulla ainakin nuo nuoremmaksi luulemiset ovat olleet kohtuullisen nolojakin tilanteita. Ihan ällöttää kun kohdellaan kuin lasta ja sitten ihmetellään suu auki kuinka voin olla näin vanha. En varmaan kehtaisi sitä häpeää jos tässä pyörisi joku nelikymppinen ukko ja vielä tulisi lisää ihmettelyjä.

 

Pitämällä näppisi erossa tyttären miesystävästä..

 

Kyllä minuakin kauhistuttaisi jos parikymppinen seurustelisi noin vanhan kanssa. Elämäntilanne aivan erilainen, toinen vasta aloittanut oman elämänsä ja toisella taas aikuista elämää takana melkein yhtä kauan kuin tytöllä on ikää.

Tiedän olevani ahdasmielinen, mutta minua jotenkin ällöttää ison ikäeron suhteet, varsinkin jos se ikäero on niin näkyvää, että voisi luulla, että kyseessä on äiti ja poika tai isä ja tytär.

Mikäs vanha 35-vuotias mies on? Kyseessähän on mies parhaassa iässä.

 

Eikö se häiritse sinua? Siis, että miestäsi on luultu isäksesi. Minulla ainakin nuo nuoremmaksi luulemiset ovat olleet kohtuullisen nolojakin tilanteita. Ihan ällöttää kun kohdellaan kuin lasta ja sitten ihmetellään suu auki kuinka voin olla näin vanha. En varmaan kehtaisi sitä häpeää jos tässä pyörisi joku nelikymppinen ukko ja vielä tulisi lisää ihmettelyjä.

Miksi minua pitäisi häiritä toisten ihmisten väärät arviot? :O On elämässä muutakin sisältöä, kuin funtsata moisia.

Ai niin... on isäänikin luultu puolisokseni. Hongkongilainen, äreä maahantulovirkailija päätti olla ystävällinen ja kysyi, onko ko. mies puolisoni, kun on sama sukunimikin jne. Hän ol kyllä nolona, kun kerroin kyseessä olevan isäni. Lohdutin häntä sanomalla, että kerrankos sitä erehtyy noin nuorekkaasta miehestä. Ja taas kaikilla oli hyvä mieli.

 

Pakkohan se on! Olen itse nyt vanhempi, kuin äijä tuossa vaiheessa ja todellakin tykkään myös itsestäni. Ja äijästä, yhä.

Ja ajattele, kohta pääset vaihtamaan äijällesi vaippoja.=)

 

Voi luoja joitain äitejä... Ihan oikeastiko sä ap kuvittelet että sulla on jotain päätäntävaltaa aikuisen lapsesi tekemisiin?? Mitä sä niinkun kuvittelit voivasi tehdä? Yrittää rikkoa välit vai?

Anna olla ja ala elää omaa elämääsi kun lapsesikin on pesästä lentänyt. BTW, napanuora on jo katkaistu.

 

[QUOTE="vieras";24396002]Mikäs vanha 35-vuotias mies on? Kyseessähän on mies parhaassa iässä.[/QUOTE]

Vanha siis siihen 20-vuotiaaseen verrattuna ja usein elämäntilannekin on aivan erilainen. 15 vuotta on valtava ikäero 20-vuotiaalla.

 

Njoo-o, mun serkku, 16v, seurustelee 30vuotiaan kanssa. Äiti ei tee yhtään mitään, kiva vaan.. -.-

Sairas äiti

 

Sairas äiti

Ei 16-vuotiaan ja 30-vuotiaan seurustelemisessa ole enää mitään laitonta, kun molemmat ovat jo suojaikärajan laillisella puolella.

 

[QUOTE="vieras";24396010]Ja ajattele, kohta pääset vaihtamaan äijällesi vaippoja.=)[/QUOTE]

Ei kuulu fetisseihin.

Käytän tuon loppuun niin rivakasti, ettei jää mitään hoidettavaa jäljelle.

 

[QUOTE="xXx";24396014]Voi luoja joitain äitejä... Ihan oikeastiko sä ap kuvittelet että sulla on jotain päätäntävaltaa aikuisen lapsesi tekemisiin?? Mitä sä niinkun kuvittelit voivasi tehdä? Yrittää rikkoa välit vai?

Anna olla ja ala elää omaa elämääsi kun lapsesikin on pesästä lentänyt. BTW, napanuora on jo katkaistu.[/QUOTE]

No se on anoppi nyt, totta helvetissä se voi vaikka mitä.

 

Niin?

Minua luultiin 14-vuotiaaksi, ulkomailla, kun olin äijän kanssa matkassa 22-vuotiaana. Ja seuraavalla reissulla, ollessani raskaana, äijää luultiin isäkseni.
Kenellekään ei jäänyt traumoja, kun asia selvisi.

Mamuhan ovat tunnetusti hanakoita teinilikkojen perään.

 

Mä oon 25v ja mies täyttää ens kuussa 36v...meillä on n. 10 ja puoli vuotta ikäeroa. Ei se fyysinen ikä mitään merkkaa, "henkiseltä iältään" saattaa olla samanikäinen

 

Pyydä saada tavata se ukko ja päätä vasta sitten, mitä mieltä olet.

 

[QUOTE="vieras";24396032]Mamuhan ovat tunnetusti hanakoita teinilikkojen perään.[/QUOTE]

Miten tämä liittyy asiaan?

 

Miten tämä liittyy asiaan?

Ruottissaki suomalaiset 30v äijät tykkää ruottalaisista 16v tytöistä.

 

Miksi minua pitäisi häiritä toisten ihmisten väärät arviot? :O On elämässä muutakin sisältöä, kuin funtsata moisia.

Ai niin... on isäänikin luultu puolisokseni. Hongkongilainen, äreä maahantulovirkailija päätti olla ystävällinen ja kysyi, onko ko. mies puolisoni, kun on sama sukunimikin jne. Hän ol kyllä nolona, kun kerroin kyseessä olevan isäni. Lohdutin häntä sanomalla, että kerrankos sitä erehtyy noin nuorekkaasta miehestä. Ja taas kaikilla oli hyvä mieli.

No tässä esimerkkejä muutamista tilanteista. Olin menossa ruokailuun, jossa lasten hinta oli alle 17-vuotiaille ja olin siis 24. Kysyivät, että lasten ateria? Tämä ei itseasiassa ollut niin nolo tilanne, kun eivät tienneet ikääni, sanoin vaan, että aikuisten ateria kiitos. Mutta jos olisin ollut nelikymppisen kanssa menossa niin olisi kyllä nolottanut!!!! hehän olisivat luulleet, että olen hänen lapsensa. Tai kuinka olin lentokentällä niin eräs nainen kysyi lentoa odottaesa kuinka vanha olen. sanoin 21 niin alkoi suureen ääneen hämmästelemään, että mitä, mitä?? Olisin luullut 13- tai 14-vuotiaaksi. Näitä tilanteita on vaikka kuinka monta vuosien varrelta. Näistä johtuen on alkanut hävettää paljastaa oma ikä, kun saa aina niitä ihmettelyjä.

Tämä häiritsee minua. En minäkään ala ääneen kauhistelemaan tuntemattomien asioita, saati kysy tuntemattomilta ikää esim. niin kuin tuossa lentokentän tapahtumassa. Kukaan ei kysy ventovieraan aikuisen ikää, ainoastaan lasten ikiä mennään utelemaan ventovierailta. Eli kyllä minua hävettäisi liikkua reilusti vanhemman miehen kanssa ja aina kuunnella niitä juttuja, että isä ja tyttö liikenteessä. En voi tästä syystä edes kuvitella ottavani reilusti vanhempaa miestä, koska minua hävettäisi kulkea hänen kanssaan. En kyllä muutenkaan tykkää vanhemmista miehistä niin ei tämä nyt hirveästi haittaakaan, ettei ole mahdollisuutta sellaista ottaa.

 

no et sä mitään voi tehdä. he on kumpikin täysi-ikäisiä.

 

No tässä esimerkkejä muutamista tilanteista. Olin menossa ruokailuun, jossa lasten hinta oli alle 17-vuotiaille ja olin siis 24. Kysyivät, että lasten ateria? Tämä ei itseasiassa ollut niin nolo tilanne, kun eivät tienneet ikääni, sanoin vaan, että aikuisten ateria kiitos. Mutta jos olisin ollut nelikymppisen kanssa menossa niin olisi kyllä nolottanut!!!! hehän olisivat luulleet, että olen hänen lapsensa. Tai kuinka olin lentokentällä niin eräs nainen kysyi lentoa odottaesa kuinka vanha olen. sanoin 21 niin alkoi suureen ääneen hämmästelemään, että mitä, mitä?? Olisin luullut 13- tai 14-vuotiaaksi. Näitä tilanteita on vaikka kuinka monta vuosien varrelta. Näistä johtuen on alkanut hävettää paljastaa oma ikä, kun saa aina niitä ihmettelyjä.

Tämä häiritsee minua. En minäkään ala ääneen kauhistelemaan tuntemattomien asioita, saati kysy tuntemattomilta ikää esim. niin kuin tuossa lentokentän tapahtumassa. Kukaan ei kysy ventovieraan aikuisen ikää, ainoastaan lasten ikiä mennään utelemaan ventovierailta. Eli kyllä minua hävettäisi liikkua reilusti vanhemman miehen kanssa ja aina kuunnella niitä juttuja, että isä ja tyttö liikenteessä. En voi tästä syystä edes kuvitella ottavani reilusti vanhempaa miestä, koska minua hävettäisi kulkea hänen kanssaan. En kyllä muutenkaan tykkää vanhemmista miehistä niin ei tämä nyt hirveästi haittaakaan, ettei ole mahdollisuutta sellaista ottaa.

Siis tuo ongelmahan on vain sinun pääsi sisällä. Eikä edes oikeasti virallinen ongelma, kunhan et anna sen muuttua sellaiseksi.

Ja harvapa sitä ihan noin vain "ottaa" jonkun miehen tai naisen.

 

Minä en vaan tiedä mitä pitäisi tehdä tai sanoa kun ihmiset alkavat ihmetellä ikääni. Helposti menee sanattomaksi ja tulee todella VAIVAUTUNUT tunnelma. Inhoan sitä tunnelmaa ja tunnetta.

 

Tästä tuli muuten mieleeni, kun olin 24 ja töissä eräässä vastaanottotiskillä niin siellä tapahtui taas tosi nolo tilanne. Asiakkaat olivat jo menneet siitä ohi ja sitten palasivat takaisin KYSYMÄÄN MINUN IKÄÄNI! Kysyivät, että miten vanha mahdat olla, et varmaankaan ole 16 vuotta täyttänyt, miten voi olla mahdollista, että olet täällä töissä. Minut nolattiin taas täysin. Siis mikä oikeus on asiakkaalla kysyä työntekijän ikää tai miten joku edes kehtaa? Ihmettelen kovasti.

 

Minä en vaan tiedä mitä pitäisi tehdä tai sanoa kun ihmiset alkavat ihmetellä ikääni. Helposti menee sanattomaksi ja tulee todella VAIVAUTUNUT tunnelma. Inhoan sitä tunnelmaa ja tunnetta.

Ihan pikadiagnoosina arvaan, että muutenkin, jos huomio kiinnittyy sinuun, varsinkin ennakoimatta, vaivaudut.

Se, että minä en vaivaannu, ei tarkoita, ettetkö sinä voisi vastaavassa tilanteessa kokea sen noloksi tms. Ja sama kääntäen.

Itse ajattelen asian niin, että kun tuntee itsensä ja viihtyy nahoissaan, ei tarvitse olla kovinkaan herkkänahkainen itsensä suhteen, eikä ole tarvetta olla muita kohtaan ilkeä.