Kuinka moni on sitä mieltä, että arvet rumentavat? Pidätkö jotain arpeasi rumentavana tekijänä?

^vierailija^
Itsellä n 5cm arpi ranteessa, kun sieltä on kaivettu sormesta katkennutta jännettä. Itse tykkään siitä, ja välillä tulee mietittyä että mitähän muut oikein luulee? Että olen itte yrittänyt vetää ranteen aukki (oikeeseen suuntaan vieläpä!) :D

Olen miettiny että pitäisiköhän joskus iskeä tatuointi tuohon, joku fantasia-tuhatjalkanen avaruudesta peittämään arpea ja tikkijälkiä. Kun on sopivasti tuollainen kaareva arpi :)
 
Mun mielestä arvet ovat rumia, oli niiden tarina mikä tahansa. Mulla on raskausarpia enemmän kuin tarpeeksi, arpi lävistyksestä ja pari vesirokkoarpea. Rumiahan ne ovat mutta onneksi kasvoista saa peittoon blascolla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yksvaan:
Sori, mutta pikkaisen idiootti avaus!

t: 25%:sti palanut
Ihan asiallinen avaus. (Ja myös asiallinen keskustelu.) Sinun vastauksestasi ei voi sanoa samaa, vaikka lyhyesti valotatkin omaa historiaasi. Olisit kai siitäkin voinut asiallisesti kertoa? Ja jos et pysty, sekään ei ole ketjun ap:n syy, joten turha hänen niskaansa kuraa kaataa.
 
Mulla oli oikeassa sääressä todella ruma arpi. Sellainen kananmunan muotoinen ruskea, n.7cm iso läntti. Tuli siitä kun poltin jalan lihakseen asti moottoripyörän pakoputkeen... Olen aina ollut hieman ylpeä kauniista sääristäni, joten se arpi otti pannuun ihan armottomasti. Peitin sen lopulta tatskalla, nyt siinä komeilee söötti onnenelefantti ja taas kehtaa kulkea hameessa :)
 
Yksvaan, neljän äiti
Mäpä yritän laittaa tänään vielä tähän ketjuun, jos osaan, kuvan omasta säärestäni ja vaikka vatsastani, niin saan tälläiset turhanpäiväiset avaukset loppumaan...
 
"hello"
Mun mielestä arvet on (suurimmaksi osaksi) makeita. Näkee että ihminen on ainakin elänyt.
Mun mieskaverilla on iso syvä arpi naamassa, näyttää hurjalta.. ja pitkin kehoakin syviä arpia.
Itselläni on pitkä leikkausarpi jalassa, muttei sen enempää.
 
"hmmm"
Alkuperäinen kirjoittaja Yksvaan:
Mäpä yritän laittaa tänään vielä tähän ketjuun, jos osaan, kuvan omasta säärestäni ja vaikka vatsastani, niin saan tälläiset turhanpäiväiset avaukset loppumaan...
Jotta joku pääsee sanomaan kuinka rumia ne ovat? Vai opetukseksi, että osaamme olla kiitollisia omista arvistamme.
 
Mä en niputa raskausarpia muiden arpien joukkoon. Vaikkakin niidenkään syntyyn harva pystyy itse vaikuttaa, niin ne ei ole kuitenkaan syntynyt kivusta, leikkauksta, onnettomuudesta ym.
Mutta mulla on niitä ja maha on tämän takia ihan kauheen ruma. En tosin jaksa niistä välittää koska niille en voi mitään.
Mulla on muutenkin maha kauhean ruma, siinä on umpisuolenleikkausarpi joka tikkien poiston jälkeen repesi auki ja se kuroutui 2 kuukautta umpeen. Siitä jäi aika ruma ja pitkä ja leveä arpi. Punainen edelleen vaikka tapahtui v 2007.

Muita arpia jotka olisivat huomattavissa ei ole. Silmäkulmassa on kuoriutunut ihoa pois, mtta niin pienenä että se on vaan "lommo" kulmakarvojen alapuolella. Pari kertaa oon kirveellä huitassu sormille, nuollut ihoa pois mutta eivät pahemmin huomattavissa.
 
"hmmm"
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;24390172:
Kaikestako on pakko tehdä kilpailu? Nyt jo siitä, kenellä pahimmat arvet... Kerrankin oli uudenlainen keskustelunavaus, ihan uusi aihe.
Ei kyse ollut kilpailuhaasteesta, vaan loukkaantumisesta, vihasta ja ärtymisestä.
 
[QUOTE="hmmm";24390185]Ei kyse ollut kilpailuhaasteesta, vaan loukkaantumisesta, vihasta ja ärtymisestä.[/QUOTE]
Niin, eli jos minun lapsellani on sydänvika, saan tuomita idiooteiksi kaikki ne avaukset, joissa tuskastellaan lapsen hampaidenpuhkeamisvaivoja, koliikkia, pikkumurtumia, add-diagnoosia ja puhevikoja? Ainoa, joka painii kanssani edes samassa sarjassa, on syöpälapsen äiti.
 
"hmmm"
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;24390191:
Ketä tai mitä kohtaan?
Luultavasti alkuperäistä, joka tekee aloituksen arpien rumuudesta ja meitä kaikkia, jotka pidämme arpiamme rumina ja itseämme rumentavina. Ehkä palovammojen laajuus ja sen vaikutus kyseisen vastaajan elämään on ollut niin suuri ja kivulias henkisesti ja fyysisesti, että toisen häpeän tunteet vaikka raskausarvista tuntuu loukkaavalta. Ehkä myös se ajatus, että pidämme automaattisesti häntä rumana?

Silti, minä en vähättäle hänen arpiaan, hänen kokemuksiaan, häntä. Enkä kenenkään toisen kokemusta omien arpiensa aiheuttamista haitoista. En minäkään kovin riemulla hihku, kun huomaan ihmisten tuijottavan käsivarttani, joka näyttää tiheää arpiverkostoa täynnä. Mutta nimenomaa, kyse on MINUN kokemuksestani, siinä missä toisen rokonarvet ovat hänen kokemuksiaan ja hänen kannettavanaan. Siksi en ymmärrä mikä olisi into juuri tuolla neljän äidillä pistää loppu tällaisille aloituksille. Hänen kokemuksensa ei nollaa toisten kokemusta mitenkään.
 
hmmm.
Niin, eli jos minun lapsellani on sydänvika, saan tuomita idiooteiksi kaikki ne avaukset, joissa tuskastellaan lapsen hampaidenpuhkeamisvaivoja, koliikkia, pikkumurtumia, add-diagnoosia ja puhevikoja? Ainoa, joka painii kanssani edes samassa sarjassa, on syöpälapsen äiti.
Luultavasti sinäkin kävisit herkillä. Kyllä, veikkaan että juuri avauksen henkilökohtaisuus sai hänet ärtymään. Huomaan kireyttä viestissäsi, otahan iisisti.
 
"Jii"
Mulla on otsassa n.10cm pitkä arpi, joka johtuu siitä, että vauvana siihen kehittyi mansikkaluomi, joka piti poistaa... Teininä arpi vaivasi suunnattomasti, sain joskus jopa kuulla nimittelyjä siitä, mutta nyt aikuisempana ei tuota tule juuri edes ajateltua.

Siinähän on ja möllöttää.

PS.Terkkuja tutuille ;)
 
Luultavasti sinäkin kävisit herkillä. Kyllä, veikkaan että juuri avauksen henkilökohtaisuus sai hänet ärtymään. Huomaan kireyttä viestissäsi, otahan iisisti.
Olet siis varma, ettei minulla ole sitä sydänsairasta lasta? Ja sinulla on varmaan vankka kokemus tulkita viestejäni, kun ihan huomaat kireyttä?

Olen tämän ketjun ap:n kanssa keskustellut joistakin muista asioista aika pitkällisesti. Minulle on jäänyt kuva, että hän on kantanut elämänsä ristit jotensakin kauniisti. Varmaan hän kyllä osaa myös laittaa ö-mappiin ikävät tölväisyt palstalla.
 
"hmmm"
[QUOTE="Jii";24390244]Mulla on otsassa n.10cm pitkä arpi, joka johtuu siitä, että vauvana siihen kehittyi mansikkaluomi, joka piti poistaa... Teininä arpi vaivasi suunnattomasti, sain joskus jopa kuulla nimittelyjä siitä, mutta nyt aikuisempana ei tuota tule juuri edes ajateltua.

Siinähän on ja möllöttää.

PS.Terkkuja tutuille ;)[/QUOTE]

Ilmeisesti kasvoi siis nopeasti ja laajalle alueelle? Mullakin on ollut mansikkaluomi, mutta oli rintakehässä.
 
"Jii"
[QUOTE="hmmm";24390262]Ilmeisesti kasvoi siis nopeasti ja laajalle alueelle? Mullakin on ollut mansikkaluomi, mutta oli rintakehässä.[/QUOTE]

Juu, aika järkyttävän näköinen on ollut, kun on kuvia näytetty... peitti noin puoli otsaa ja pahimmillaan 2-3cm koholla ollut. Tuli n.3kk iässä pienen pieni näppy ja leikattiin kun olin vuoden ikäinen.
 
"hmmm"
Olet siis varma, ettei minulla ole sitä sydänsairasta lasta? Ja sinulla on varmaan vankka kokemus tulkita viestejäni, kun ihan huomaat kireyttä?

Olen tämän ketjun ap:n kanssa keskustellut joistakin muista asioista aika pitkällisesti. Minulle on jäänyt kuva, että hän on kantanut elämänsä ristit jotensakin kauniisti. Varmaan hän kyllä osaa myös laittaa ö-mappiin ikävät tölväisyt palstalla.
Ehkä luen sen tietyntyyppisen "hyökkäävän kriittisyyden" viesteistäsi nyt kireytenä. Sanojen asettelu ja yleistunnelma luettaessa vaikuttaa siltä, että olet napannut sen viestin verkkokalvoillesi ja se käynnistää sinussa vyöryn, joka tulee nopeasti vastauksena (kuten nyt, kun vastatessa kesti hyvin vähän aikaa).

Enkä nyt ole sinua kritisoimassa mistään. Kerroin näkemykseni siitä, miksi hän ehkä ärsyyntyi. Näkökulmat kun tahtoo monesti unohtua ja se ihmisten erilaisuus. Neljän äiti pystyisi kaikista parhaiten itse valottamaan mitä käy mielessään läpi.

Kuten nyt huomaan, niin sinulla ilmeisesti kynnys vastata napakasti johtuu keskusteluhistoriastasi, kokemuksestasi ja jo syntyneistä muistoista alkuperäisen kirjoittajan kanssa. Siksi sinä olet nyt minuunkin vähän ärtynyt?

Ja kerro minulle missä sanoin, että olen varma että sinulla ei ole sydänsairasta lasta. En ole missään niin antanut oletta, enkä niin kirjoittanut. En edelleenkään ole vähättelemässä kenenkään kokemuksia, niiden syvyyttä. Enkä kirjoittamassa kenenkään henkilökohtaista historiaa vähätellen uudestaan. Yritä lukea nyt rauhallisesti kaikki kirjoitettu.
 
"hmmm"
[QUOTE="Jii";24390285]Juu, aika järkyttävän näköinen on ollut, kun on kuvia näytetty... peitti noin puoli otsaa ja pahimmillaan 2-3cm koholla ollut. Tuli n.3kk iässä pienen pieni näppy ja leikattiin kun olin vuoden ikäinen.[/QUOTE]

Sellainen raju kasvaminen taitaa olla aika harvinaista. Yleensähän ne pysyvät aika pieninä ja alkavat hävitä hiljalleen. Meillä on suvussa noita mansikkaluomia isän puolella. Mietin mitenköhän se mahtaa periytyä?
 
"Jii"
[QUOTE="hmmm";24390326]Sellainen raju kasvaminen taitaa olla aika harvinaista. Yleensähän ne pysyvät aika pieninä ja alkavat hävitä hiljalleen. Meillä on suvussa noita mansikkaluomia isän puolella. Mietin mitenköhän se mahtaa periytyä?[/QUOTE]

Eivät yleensä kasva tuollaisiin mittoihin ja aluksi sanoivatkin vanhemmille, että katoaa varmasti hiljalleen itsekseen. Periytyvyydestä en ole koskaan kuullut, että suurentaisi lapsen riskiä saada mansikkaluomia eikä kummallakaan omalla ole ainakaan koskaan tullut.

Uskoisin että jos lisäisi riskiä lapsen saada myös niin olisi mulle joskus asiasta mainittu, herättänyt välillä lääkäreissäkin paljon ihmettelyä tuon arven koko.
 

Yhteistyössä