ollapa raskaana taas

Mä haluan neljännen lapsen.

MUTTA. Mulla todettiin lievä masennus ja aloitin lääkityksen siihen vasta viikko sitten. Ymmärrän että pitäisi hoitaa ensin itsensä ennenkuin edes ajattelee taas raskaaksi tuloa.... kai jonkinlainen 30-kriisi on päällä... Olin jo varma että lapsiluku on täynnä mutta ajatus neljännestä vaan kolkuttaa päässä.

 

Masennuslääkkeistä löytyy raskausajalle sopivia ja turvallisia. Ja lievän masennuksesi takia tuskin tarvitset edes isoja annoksia? Keskusteluapukin voi olla parhaimmillaan riittävä apu, mutta aina se ei riitä.

Joo, on niitä jotka tuomitsee lääkkeiden käytön raskausaikana. Mutta kaikki ei oo niin mustavalkoista.

 

Saakaa mitkä pultit haluatte, mutta hyvä nyyhkynen, lopeta ne lääkkeet. Masennusta voi hoitaa monella muullakin keinolla kun lääkkeillä. Ja kyllä, tiedän mistä puhun. Ensinnäkin lääkkeitten syöminen ruokkii itse itseään. Lopettaminen on aivan helvetillistä koska reflat voi olla aivan sanoinkuvaamattomat, ja ne kestää pitkään. Jos saisin nyt päättää uudestaan, en olisi koko pilleripurkkeihin ikinä koskenutkaan. Ulkoile ja harrasta liikuntaa, lue kirjoja tai mikä nyt mukavalta tuntuu. Rentoudu. Vyöhyketerapia, hieronta, ihan mikä hömpänpömppä tahansa mikä itsestä tuntuu hyvältä ja rentouttaa, auttaa. Säännöllinen päivärytmi ja riittävästi unta auttaa myös. Mieti ihan oikeasti niitä lääkkeitä, tarvitko sä todella niitä.

 

en sin kuntoon.
Älä käytä masennuslääkkeitä raskausaikana, vaikka mitä sanottaisiin.
Niiden vaikutuksia ei täysin tunneta.
Aivan vasta ilmestyi tutkimus, jonka mukaan äidin raskausaikainen masennuslääkekäyttö lisää autismiriskiä.

 

hyvin kerkiät hoitaa itsesi kuntoon ja sitten hyvällä mielellä uusi vauva

 

En voi kuin yhtyä edellisiin, siis lääkkeiden epäilijöihin. Itse söin 3 v masennuslääkkeitä, ja sehän on aika lyhyt aika käsittääkseni. Vaikeimpina aikoina mulla oli lisäksi rauhoittavat lääkkeet ja nukahtamislääke. Nyt olen vain ikionnellinen ettei tarvi ottaa lääkkeitä. Pelkäsin raskaudenjälkeistä masennusta, mutta näyttää että selvisin nyt toisestakin ilman.

Mulla oli myös terapia ja olin ihmisenä eräällä tavalla keskeneräinen kun sairastuin. Mielialalääkkeeseen en itse missään vaiheessa ihan 100 %sesti uskonutkaan, joten en hämmästynyt, kun luin äskettäin jenkkitutkimuksesta, jonka perusteella suurin osa lääkkeiden tehosta perustuu lumevaikutukseen. Ihmisillä on nykyään niin kova tarve uskoa lääkkeisiin ja helppoihin ratkaisuihin. Lumevaikutuksesta todistaa mielestäni myös korkea kynnys lopettaa lääkitys - alle keski-ikäisetkin saattavat kokea että loppuelämä on nyt sitten pillerien varassa.

Jos sairastuisin uudestaan, yrittäisin aloittaa jonkin uuden harrastuksen, tai kokeilisin ihan mitä vain korvakynttilähoitoa ennen kuin aloittaisin pillerien lapsilleen uudestaan.

 

Kiitoksia. Itse olen aikalailla vastustanut lääkkeitä omalla kohdallani. Lääkäri kun ei muuta keksi niin antaa reseptin kouraan. Meillä on todella huono työterveyslääkäri. Hänenkans ei olla yhtään samalla aaltopituudella että mitään voisi puhua hänelle/hän ymmärtäisi/kuuntelisi jne. Huomenna on psykologi mutta enpä ihmeitä siitä odota kun tuo työterveyshuolto on mikä on. Kuukausi sitten määräsi lääkeett. Heitin reseptin roskikseen. Nyt sitten hain sen uudestaan samaiselta lääkäriltä. Epäröin kyllä kovasti lääkkeiden käyttöä edelleen :/

 

Mina luulen etta tavallaan etsit turvaa raskaudesta. Minusta masentuneen ihmisen ei kannattaisi edes harkita uusia lapsia, eikohan sinulla ole noissa kolmessakin tekemista?

 

hoida itsesi kuntoon mitä pikimmiten. Tee selkeä päivärytmi johon mahtuu mielekästä tekemistä jolloin saat hyvän mielen. Ajattele positiivisia asioita. Älä murehdi turhia.

Vauva vasta kuin olet täysin parantunut. Iloitse nyt näistä jo olemassa olevista lapsista.

 

Mä en ymmärrä lääkevastaisuutta, mutta en myöskään ymmärrä niitä jotka kuvittelee että pelkillä lääkkeillä paranee. Että senkus otat pillerin naamaan ja menoks

Parantuminen on monen tekijän summa, eikä sitä helpota jos kiusaa itseään pahalla ololla. Lääke auttaa vaikempien hetkien yli, toimii tukena. Mutta ongelmat on käsiteltävä puhuen ja sairastuneen on myös saatava lepoa. Mutta idioottia on vaikkapa valvoa kun pelkää pillereitä. Varmin tapa olla parantumatta on just se.

AP, paranna itsesi. Ajattele nyt niitä jo olemassa oleviakin lapsia äläkä vaan omaa napaa vauvakuumeessa. Sä oot heille velkaa sen et pidät ittestäs huolen. Tosi surullista kun tärkein on se oma "vauvakuume".

 

vaikka oliskin vaan lievä masennus niin mun mielestä pitäs itsensä hoitaa ensin kuntoon ja vasta sitten ajatella lapsia.Sillä vauva-aika voi kuitenkin olla tosi raskastakin niin mitäs sitten jos masennus vaan pahenee entisestään? Tietenkin se masennus voi tulla sitten uudestaankin vaikka olis jo hoidettu mutta silloin olisi kuitenkin tehnyt asiat jo niin hyvin kuin mahdollista.

 

Kiitoksia. Itse olen aikalailla vastustanut lääkkeitä omalla kohdallani. Lääkäri kun ei muuta keksi niin antaa reseptin kouraan. Meillä on todella huono työterveyslääkäri. Hänenkans ei olla yhtään samalla aaltopituudella että mitään voisi puhua hänelle/hän ymmärtäisi/kuuntelisi jne. Huomenna on psykologi mutta enpä ihmeitä siitä odota kun tuo työterveyshuolto on mikä on. Kuukausi sitten määräsi lääkeett. Heitin reseptin roskikseen. Nyt sitten hain sen uudestaan samaiselta lääkäriltä. Epäröin kyllä kovasti lääkkeiden käyttöä edelleen :/

No hyvänen aika - jos nuo lääkärit&psykologit on mielestäi huonoja niin varaa aika kunnolliselle. Olet sen velkaa lapsillesi.

Kaikki ei tyrkytä pelkkiä lääkkeitä, vaan kombinaatiohoitoa jossa päätekijänä on terapia, lääkeet ja lepo.

 

vauvakuume ei todellakaan ole tärkein oma juttu.

haluan olla hyvä, iloinen, reipas äiti lapsilleni. tuntuu vain että vielä neljäs saisi tulla.

en tiedä ollako töissä vaiko ei, jotta saisi olon paremmaksi. Ylipäätään en tiedä millä sen saisi paremmaksi.

 

vauvakuume ei todellakaan ole tärkein oma juttu.

haluan olla hyvä, iloinen, reipas äiti lapsilleni. tuntuu vain että vielä neljäs saisi tulla.

en tiedä ollako töissä vaiko ei, jotta saisi olon paremmaksi. Ylipäätään en tiedä millä sen saisi paremmaksi.

Masentuneen lapsena - ensin masennus kuntoon ja sitten vasta lapset.

Mikä pakko on tuoda viaton tuohon? Jos et sitten kuitenkaan jaksakaan...

 

vauvakuume ei todellakaan ole tärkein oma juttu.

haluan olla hyvä, iloinen, reipas äiti lapsilleni. tuntuu vain että vielä neljäs saisi tulla.

en tiedä ollako töissä vaiko ei, jotta saisi olon paremmaksi. Ylipäätään en tiedä millä sen saisi paremmaksi.

Lapsi ei sitä tee. Mulle opetettiin terapeutin avulla että karsi negatiivisia asioita pois, älä haali vaan lisää ympärille juttua. Keskity tähän hetkeen, koska siitä on päästävä yli ennen kuin voit ajatella tulevaa.

Ihan kun menisit karkuun sairauttasi - ajatus että 4. lapsi karkoittaa sen. Ei se sitä tee. Vaan ainoastaan sinä. Ja juostessa et sitä voi tehdä, vaan nyt sun on pysähdyttävä katsastamaan elämääsi ja keräämään palasia kokoon. Ja repimään vanhatkin haavat auki, koska se on ainoa tie tervehtymiseen.

Pysähdy!

 

vauvakuume ei todellakaan ole tärkein oma juttu.

haluan olla hyvä, iloinen, reipas äiti lapsilleni. tuntuu vain että vielä neljäs saisi tulla.

en tiedä ollako töissä vaiko ei, jotta saisi olon paremmaksi. Ylipäätään en tiedä millä sen saisi paremmaksi.

Luulen etta etsit uuden vauvan kautta pakoreittia todellisuudesta, sitten sinun ei enaa tarvitsisi miettia etta ollako toissa vai ei.

Anna nyt kaikki energiasi olemassa oleville lapsillesi, tuohon kohtaan ei todellakaan kannata uutta vauvaa edes ajatella. Lisaksi masennus saattaa uusiutua, joten suosittelisin pysymaan siina kolmessa lapsessa. Uusi vauva ei ainakaan asioita paremmaksi pista.

 

Ylipäätään en tiedä millä sen saisi paremmaksi.

Tämän selvittämisessä on jo ihan tarpeeks sulle tekemistä. Jätä lapsi-haave tulevaan.

Pakoiletko kenties hieman kurjaa työtä? Eli että mieluummin olisit kotona, mutta siihen ei muuta mahdollisuutta (taloudellisesti) ole kuin olla äitiyslomalla? En sano tätä pahalla, vaan toi on hyvin realistista, vaikka ei sitä ääneen saiskaan sanoa.